Kun olin 14, halusin että minulla olisi poikaystävä.
Kun olin 16, minulla oli poikaystävä, mutta suhteestamme puuttui jotakin. Halusin poikaystävän, joka olisi intohimoinen ja kiihkeä.
Kun olin 20, minulla oli kiihkeä poikaystävä, mutta hän oli aivan liian tunteellinen. Kaiken oli oltava suurta draamaa ja usein hän uhkaili minua itsemurhalla. Halusin sittenkin suhteen, jossa olisi turvallisuutta.
Kun olin 25, löysin tasapainoisen poikaystävän, mutta hän oli tylsä. Kaikki mitä hän sanoi tai teki oli ennalta arvattavissa. Halusin jännittävämmän poikaystävän!
30-vuotiaana sitten löysin jännittävän poikaystävän. Hän petti minua jatkuvasti, eikä suostunut vakiintumaan tai ajattelemaan tulevaisuutta kanssani. Haaveilin poikaystävästä, jolla olisi elämässä tavoitteita.
35-vuotiaana löysin pojan, jolla oli tavoitteita. Hän oli älykäs ja eteenpäin pyrkivä. Menimme naimisiin, erosimme ja hän vei koko omaisuuteni.
Nyt kun olen vanhempi ja viisaampi, etsin miestä, jolla on hyvä perse.
Kun olin 16, minulla oli poikaystävä, mutta suhteestamme puuttui jotakin. Halusin poikaystävän, joka olisi intohimoinen ja kiihkeä.
Kun olin 20, minulla oli kiihkeä poikaystävä, mutta hän oli aivan liian tunteellinen. Kaiken oli oltava suurta draamaa ja usein hän uhkaili minua itsemurhalla. Halusin sittenkin suhteen, jossa olisi turvallisuutta.
Kun olin 25, löysin tasapainoisen poikaystävän, mutta hän oli tylsä. Kaikki mitä hän sanoi tai teki oli ennalta arvattavissa. Halusin jännittävämmän poikaystävän!
30-vuotiaana sitten löysin jännittävän poikaystävän. Hän petti minua jatkuvasti, eikä suostunut vakiintumaan tai ajattelemaan tulevaisuutta kanssani. Haaveilin poikaystävästä, jolla olisi elämässä tavoitteita.
35-vuotiaana löysin pojan, jolla oli tavoitteita. Hän oli älykäs ja eteenpäin pyrkivä. Menimme naimisiin, erosimme ja hän vei koko omaisuuteni.
Nyt kun olen vanhempi ja viisaampi, etsin miestä, jolla on hyvä perse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heh ;)) . .. nyt sinulla on ainakin realistiset tavoitteet ;)) . . . ja voi olla, että löydät etsimäsi. . . Niin se taitaa vain olla niin naisillakin, kuin miehilläkin että etsitään kumppania liian suurin odotuksin ja toivein. . . . Elämä opettaa.
On hyvä olla jokintasoista itsetuntemusta ja itsevarmuutta kun aloittaa parisuhteen.Kun tietää mitä haluaa ja tietää, mitä arvostaa, ei puolison valintakaan mene kovin pieleen ellei sitten ole jotakin alitajuista ongelmaa minäkuvassa.
Minä tapasin mieheni 19-vuotiaana. Toki halusin seikkailua, intohimoista parisuhdetta, jännitystä elämään, turvallista kotisatamaa jne. Kaikkea en tietenkään saanut mutta monia asioita kuitenkin. Yhdessä kasvoimme, kehityimme ja koimme monia asioita, jotka sekä yhdistivät meitä että myös tekivät meistä oman itsemme ja osa jopa erottikin meitä.
Nyt 51-vuotiaana haluan yhä mieheni. Hän on hellä, ei-niin- jännittävä, intohimoinen ja urheilullinen, hyvä isä ja loistava rakastaja. Olen saanut paljon mutta en suinkaan kaikkea mitä halusin tai haluan. Mutta haluan säilyttää tämän ihmissuhteen ja olen sitoutunut mieheeni vaikka haluamiset ja intohimot välillä muuttuvatkin - miestä en kuitenkaan omien mielihalujeni mukaan vaihda. Näin on hyvä. saa rakastaa ja olla rakastettu.