Neuvokaa mitä tehdä,
Meillä takana 5 vuoden avoliitto. Yhteinen 3-vuotias tyttökin siunaantunut. Meidän vanhempien välit ovat aika kylmät toisiamme kohtaan, olleet jo n. kaksi vuotta. Tai väärin kai sanoa että kylmät, tuntuu ettemme voi sietääkään toisiamme.
Epäilen vahvasti että myös uskottomuutta löytyy.
Asumme yhdessä omistusasunnossa ja nyt ukkini perinnön turvin voisin lunastaa miehen ulos asunnosta.
Ratkaisun tekeminen on vaan vaikeaa ja pelottavaa. Miten pärjäisin yksinhuoltajana ja ilman miehistä "talonmiestä". Tosin mies tuskin muuttaisi kauaksi kun työpaikka on täällä pääkaupunkiseudulla, ainakin lapsen hoitopaikka siis löytyisi.
Tuntuu vaan että olen epäonnistunut elämässäni jos luovutan. Mutta toisaalta en edes muista koska olen viimeksi ollut onnellinen kotona (paitsi tietenkin lapsen kanssa touhutessa). Tuskin on mieskään.
Olen kuitenkin vielä nuori ja kauheaa ajatella etten enää saisi kokea onnea.
Meillä takana 5 vuoden avoliitto. Yhteinen 3-vuotias tyttökin siunaantunut. Meidän vanhempien välit ovat aika kylmät toisiamme kohtaan, olleet jo n. kaksi vuotta. Tai väärin kai sanoa että kylmät, tuntuu ettemme voi sietääkään toisiamme.
Epäilen vahvasti että myös uskottomuutta löytyy.
Asumme yhdessä omistusasunnossa ja nyt ukkini perinnön turvin voisin lunastaa miehen ulos asunnosta.
Ratkaisun tekeminen on vaan vaikeaa ja pelottavaa. Miten pärjäisin yksinhuoltajana ja ilman miehistä "talonmiestä". Tosin mies tuskin muuttaisi kauaksi kun työpaikka on täällä pääkaupunkiseudulla, ainakin lapsen hoitopaikka siis löytyisi.
Tuntuu vaan että olen epäonnistunut elämässäni jos luovutan. Mutta toisaalta en edes muista koska olen viimeksi ollut onnellinen kotona (paitsi tietenkin lapsen kanssa touhutessa). Tuskin on mieskään.
Olen kuitenkin vielä nuori ja kauheaa ajatella etten enää saisi kokea onnea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
se onni lähtee....se on rautaa..vapaana liitelet vaan...pojat pumppaa kaiken aikaa, voi mitä taikaa...sä olet vapaa, kaikki sua sietää kun avaat reitesi vaan ! Lapsikin voi paremmin kun"äiti" on onnellinen....
Niin, siis naisenhan pitää elää kuin nunna huonossa parisuhteessa vaikka mies mennä liihottaa ja ilmeisesti pettääkin kuten ap uskoo.
Äitihän se vain on lapsestaan vastuussa.
Lapsi kärsii vanhempien huonosta suhteesta.
Älä ap kuuntele tuollaisia kuin tuossa ylhäällä vaan rohkeasti elämälle uusi suunta
Tsemppiä, kyllä te pärjäätte
Itse olen mies ja ollut pitkässä parisuhteessa kohta 6 v. Nainen on minua vähän vanhempi ja olisi valmis sitoutumaan. Epäilen kuitenkin itseäni, koska minulla ei ole kokemusta kovin monista suhteista ja vaikka kumppani tuntuukin lähes ideaaliselta ikäeroa lukuunottamatta, syvällä sisimmässäni tunnen, että minun pitäisi elää itseäni varten ennen kuin voisin olla hänelle hyvä aviomies ja lasten isä.
Mielestäni on tärkeää, että elämä lähtee omista haluista ja tarpeista. Silloin kun ne ovat kunnossa, on paljon helpompi olla hyvä toisille ja tuoda onnellisuutta ympärilleen. Tunnetko sellaisia onnettomia ihmisiä, jotka kylvävät iloa ja hyvää oloa lähipiiriinsä?
Myös eräs kaverini on samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Hän kertoi käyvänsä viikoittain paikallisissa baareissa juomassa olutta ja "katselemassa tyttöjä, jos vaikka löytyisi joku mukava". Hän sanoi, että ainut syy kotiinmenemiseen on lapsissa. Olen pahoillani hänen puolestaan. Sillä ihminen ansaitsee olla sellaisen henkilön kanssa, josta välittää ja joka tekee toisen paremmaksi ihmiseksi.
Kuuntele siis sydämesi ääntä ja löydä oma onnesi niin elämäsi muuttuu paremmaksi. Lapset ymmärtävät sen kyllä sitten kun sen aika tulee.