Moi!
Olen 14-vuotias poika, ja minulla alkoi ilmenemään noin. 9 vuotiaana lättäjalka sekä jalan virheasento.
Kun katsoin ennen peilistä jalkojani takaa päin, niin näin ne ihan normaalina. Ihana äitini kuitenkin tunsi ja varmaan tiesi kokemukseltaan (kätilö), että jalassani ei kaikki ole okei. No menimme kauas lääkäriin, jossa hän sanoi, että ''Joo, yleinen vaiva vain, lähtee kasvatessa, pälpälpälpälpä, eei mitään pohjallisia ... ei mitään hoitoja pälpäplpä''
Luotimme tietenkin lääkäriin ja annoimme ajan rientää. Noin 11 vuotiaana asia alkoi pahentua - huomattavasti.
13 vuotiaana hankin tukipohjalliset, sillä 11 vuotiaana jalkani alkoi häiritä päivittäistä elämääni.
Itse olen luonteeltani kärsivällinen ja hiljainen, joten en valita kokoajan jalastani. Menimme äitini kanssa lääkäriin - tällä kertaa yksityiselle, koska emme halunneet tapahtuvan samanlailla kuin viimeksi. Yksityinen ei edes vilkaissut jalkaani kuin minuutin ja sanoi LEIKKAUS. Äitini säikähti ja päätti heti seuraavina päivinä, että menisimme kuitenkin taas ihan ''tavalliseen lääkäriin''. Siellä Lääkäri (todennäköisesti ortopedi) katsoi jalkaani ja sanoi, että jalkaa voidaan hoitaa vielä monin tavoin leikkauksitta, ja lupasi lähettävän heti huomenna ajan magneettikuvauksiin.
Kului kuukausi, 2, 3, 4, 5, 6, ja jopa 7 eikä tullut mitään kirjettä. Tarkistimme jopa postista. Kävin terveydenhoitajalla ja kerroin, että lääkärit eivät vastaa meille. Hän käski meidän odottaa vielä pari kuukautta. No äitini soitti sairaalaan vai mihin onkaan, ja siellä pahoiteltiin tosi paljon tapahtunutta sun muuta, no sieltä luvattiin, että he lähettäväisivät viikon kuluessa ajan. Kului kuukausi, ei vastausta. Nyt äitini soittaa koko ajan, eivätkä he vastaa sieltä.
Jos tämä olisi pieni asia, niin minä ja äitini ei tehtäisiin näin paljon sen eteen, mutta jalkani oikeesti jokaisessa kävelyasekeleessa aiheuttaa minulle kipua ja tuskaa. Se antaa mun jopa miettiä kauas tulevaisuuteen, että mitä jos en saakkaan tätä hoidettua ja se pahenisi ja pahenisi, sillä ihan oikeasti päivä päivältä kipu suurenee ja suurenee. Joskus aikoina lääkäri sanoikin, että kipu voi levitä alaselkään ja se olisi kuulemma paha asia, yllätys yllätys, alaselkäni onkin hemmetin kipeä kuin esim. juoksen.
Olen opiskelija, keskiarvoni 9.9. Minulla on treenit 5 kertaa viikossa pelit. Olen kouluni oppilaskuntahallituksessa ja nuorisovaltuutettu (tapaamisia kokouksia monia kertoja kuukaudessa) ja monia juttuja, olen suoraan sanoen stressaantunut. En halua menettää unelmiani ja siksi haluan nyt jalkanu korjautuvan.
Nyt kysyn Teiltä hyvät ihmiset. Mitä minun pitäisi tehdä? Äitikin on yrittänyt parhaansa ja hänelläkin on kuitenkin rankkoja työvuoroja ja tietenkin omat huolensa. Olkaa kilttejä ja antakaa edes 1 neuvo. Se olisi jo suuri Kunnia minulle.
t. helpottunutta oloa odottava nuori
Olen 14-vuotias poika, ja minulla alkoi ilmenemään noin. 9 vuotiaana lättäjalka sekä jalan virheasento.
Kun katsoin ennen peilistä jalkojani takaa päin, niin näin ne ihan normaalina. Ihana äitini kuitenkin tunsi ja varmaan tiesi kokemukseltaan (kätilö), että jalassani ei kaikki ole okei. No menimme kauas lääkäriin, jossa hän sanoi, että ''Joo, yleinen vaiva vain, lähtee kasvatessa, pälpälpälpälpä, eei mitään pohjallisia ... ei mitään hoitoja pälpäplpä''
Luotimme tietenkin lääkäriin ja annoimme ajan rientää. Noin 11 vuotiaana asia alkoi pahentua - huomattavasti.
13 vuotiaana hankin tukipohjalliset, sillä 11 vuotiaana jalkani alkoi häiritä päivittäistä elämääni.
Itse olen luonteeltani kärsivällinen ja hiljainen, joten en valita kokoajan jalastani. Menimme äitini kanssa lääkäriin - tällä kertaa yksityiselle, koska emme halunneet tapahtuvan samanlailla kuin viimeksi. Yksityinen ei edes vilkaissut jalkaani kuin minuutin ja sanoi LEIKKAUS. Äitini säikähti ja päätti heti seuraavina päivinä, että menisimme kuitenkin taas ihan ''tavalliseen lääkäriin''. Siellä Lääkäri (todennäköisesti ortopedi) katsoi jalkaani ja sanoi, että jalkaa voidaan hoitaa vielä monin tavoin leikkauksitta, ja lupasi lähettävän heti huomenna ajan magneettikuvauksiin.
Kului kuukausi, 2, 3, 4, 5, 6, ja jopa 7 eikä tullut mitään kirjettä. Tarkistimme jopa postista. Kävin terveydenhoitajalla ja kerroin, että lääkärit eivät vastaa meille. Hän käski meidän odottaa vielä pari kuukautta. No äitini soitti sairaalaan vai mihin onkaan, ja siellä pahoiteltiin tosi paljon tapahtunutta sun muuta, no sieltä luvattiin, että he lähettäväisivät viikon kuluessa ajan. Kului kuukausi, ei vastausta. Nyt äitini soittaa koko ajan, eivätkä he vastaa sieltä.
Jos tämä olisi pieni asia, niin minä ja äitini ei tehtäisiin näin paljon sen eteen, mutta jalkani oikeesti jokaisessa kävelyasekeleessa aiheuttaa minulle kipua ja tuskaa. Se antaa mun jopa miettiä kauas tulevaisuuteen, että mitä jos en saakkaan tätä hoidettua ja se pahenisi ja pahenisi, sillä ihan oikeasti päivä päivältä kipu suurenee ja suurenee. Joskus aikoina lääkäri sanoikin, että kipu voi levitä alaselkään ja se olisi kuulemma paha asia, yllätys yllätys, alaselkäni onkin hemmetin kipeä kuin esim. juoksen.
Olen opiskelija, keskiarvoni 9.9. Minulla on treenit 5 kertaa viikossa pelit. Olen kouluni oppilaskuntahallituksessa ja nuorisovaltuutettu (tapaamisia kokouksia monia kertoja kuukaudessa) ja monia juttuja, olen suoraan sanoen stressaantunut. En halua menettää unelmiani ja siksi haluan nyt jalkanu korjautuvan.
Nyt kysyn Teiltä hyvät ihmiset. Mitä minun pitäisi tehdä? Äitikin on yrittänyt parhaansa ja hänelläkin on kuitenkin rankkoja työvuoroja ja tietenkin omat huolensa. Olkaa kilttejä ja antakaa edes 1 neuvo. Se olisi jo suuri Kunnia minulle.
t. helpottunutta oloa odottava nuori
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämähän on se ainoa oikea? ohje, jota palstalla toistellaan.