poikaystäväni on armeijassa, ja jotenkin suhde on rakoillut, tappelua milloin mistäkin ja hän juo kaikki lomansa joka nyt tosin varmasrti on normaalia lomilla ollessa eikä mitään uutta kivaa jaksa tehdä, mutta kertoi että haluaa lähteä matkailemaan armeijasta päästyään joskus kesällä pariksi viikoksi: POIKIEN KANSSA! ei ota minua mukaan. enkä tiedä kestääkö se reissu pidempääkin mutta mietin että kun minua ei ole mainitti kesän sunnitelmiin nin on vähän outoa... harmittaa jos aikaa ei jääkkään minulle. tuntuu että olen kaikkien asioiden rinnalla vain kakkonen. huomiota jää melko paljon saamatta... mitä teen?
suhteen mahd. loppu???
rikkinäinentyttö
5257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan tavallista armeijaa käyvien poikien touhua. Sori vaan, mutta monesti se tyttöystävä ON se kakkonen armeijan ja "poikien" rinnalla. Nyt hänellä on uudet kviat kujeet ja menot ja meiningit ja sinä et niihin mahdu. Kysy häneltä onko hän miettinyt mitä te voisitte tehdä kaksin kesällä yhdessä. Jos vastaus on, ettei hän ole miettinyt asiaa (ehtinyt, viitsinyt, jaksanut) niin silloin asia on varmaan aikas selvä.
Minulla on omasta poikaystävästäni samanlaisia kokemuksia... Intin aikana parisuhteeseen panostaminen on hänen osaltaan jäänyt pois kokonaan, ja koen olevani hänelle täysin toisarvoinen hänen oman elämänsä rinnalla. "Poikien kanssa" meneminen tuntuu olevan satakertaisesti parempaa viihdettä kuin minun seurani. Jo suhteen aiemmassa vaiheessa sain usein kokea jääväni kakkossijalle, mutta nyt tunnen olevani täysi itsestäänselvyys. Jos mainitsen asiasta (jonka olen tehnyt jo useampaan otteeseen), hän myöntää käyttäytyneensä huonosti, mutta asiaan ei ole tullut muutosta. Vaikean tilanteesta tekee se, että hän kyllä jatkuvasti muistuttaa rakastavansa minua ja suhteemme on muilta osin kunnossa, mutta tämä välinpitämättömyys on täysin sietämätöntä.. Pahoin pelkään että hänen todelliset tunteensa minua kohtaan ovat hiipuneet ja hän pysyy suhteessa vain tavan vuoksi. Alan pikkuhiljaa epäillä että mitään ei ole enää tehtävissä, ja joudun jättämään hänet vaikka rakastan häntä valtavasti.
no aikalailla samassa veneessä ollaan, itsekin tässä mietin että jatkaako vai ei...mutta kun rakastan hän tä niin niiiin paljon, etten haluaisi! kun kuitenkin on hyviä hetkiä mutta juuri tuo välinpitämättömyys on raastavaa, itse olen todella huomioiva ja välittävä ihminen, takaisin ei vaan meinaa tulla mitään...
Oisko mahdoton ajatus, että täyttäisit itsekin aikasi jollain ihan muulla kuin poikakaverin miettimisellä nyt kun intti on meneillään? Keksi vaikka kesäksikin jotain puuhaa itsellesi saman tien ja väläytä se poikakaverille, jos kysyy kesästä. Sitten sulla on itselläkin kivaa odotettavaa etkä jää vaan nyyhkimään kotiin, jos kundi toteuttaakin suunnitelmansa.
kyllä mielessä kävi juuri tälläinen etten todellakaan ala kaikkia elämän tunteja tuhlaamaan pelkän sen miettimiseen, omat suunnitelmat sitte kehii ja yhetistä aikaa sit ku on sen aika...