Mun ukki kuoli! :( kukaan läheiseni ei ole koskaan kuollut, ja olen shokissa ja itken yhtäkkiä, kun muistot tulee mieleen. Miten selviän? Miten te selvisitte?? Olen 13 vuotta.
Ukkini kuoli! :( Auttakaa
Itkulla täytetty
71212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla oli ihan sama juttu, aina välillä pyrskähdin itkuun. Anna itkun tulla! Ekat viikot oli pahimmat. Ota aikaa itsellesi ja sure.
Tsemppiä.
Hei!
Lämmin osanottoni ukkisi poismenon johdosta!
Nyt kun on surua, niin sure vaan. Valitettavasti elämässä yleensä joudutaan kohtaamaan ikäviäkin
asioita ja ensimmäinen kosketus kuolemaan on aina vaikein!
Muistele vaan ukkisi kanssa vietettyjä yhteisiä aikoja, eläkä syyllistä itseäsi mistään!
Jos tuntuu, että haluaisit surustasi puhua, niin voisitko jutella kaverisi kanssa tai terkkarin kanssa?
Koulu loppuu pian ja pääset kesälomalle! Toivotan sinulle aurinkoista kevättä ja rentouttavaa kesää!
Kiitos paljon teille. Hauskaa kesää myös teille :')
Otan syvästi osaa suruusi!
Oma pappani kuoli tosin jo pari kesää sitten mutta muistan silti sen surun, monta viikkoa itkin itseni iltaisin uneen. Niin vanha klisee kuin se onkin, niin surusta pääsee vain suremalla. Itke, jos itkettää, se kertoo vain että ukkisi on ollut sinulle rakas.
"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa
se päättyy tähän.
Kun sammuu sydän läheisen
on aika surun hiljaisen."
Paljon voimia suuressa surussasi ei se ole häpeää vaikka itket. Otan syvästi osaa Suruusi
Metin äitini pari viikkoa sitten. Olen myös 13 vuotias En tiedä miten selviän tulevasta viikon lopusta kun on äitienpäivä ja ei ole äitiä jota voisi muistaa
Itseltäni kuoli todella tärkeä ihminen melkein kaksi vuotta sitten kolarissa.
Hän oli mummini, joka ajoi työkseen taksia. Hän kuoli heti ilman kipuja, mutta silti asia pistää järkyttämään.
Olin itse silloin myöskin kolmetoista. Kun joku erittäin rakas ihminen lähtee pois, sanotaan että sillä on
jokin tarkoitus. Tai kun nuori kuolee niin häntä suojellaan joltain pahemmalta.
Jokaisen aika kuitenkin joskus tulee poistua. Kokemuksesta kerron että ensimmäinen vuosi menee nopeasti, mutta se on kamalaa aikaa. Tuska helpottaa ajallaan mutta ikävä pahenee. Muista, aina kun tuntuu siltä että itkettää niin saat itkeä, sitä ei tarvitse hävetä, eikä sulla oo mikään kiire käsitellä asiaa mielestäsi pois. Muista myös, että muistot on ja pysyy, ja sydämestäsi ne ei koskaan häviä. Usko pois, sun ukki katselee sua varmasti taivaasta ja on sun suojana ettei sulle tapahdu mitään pahaa, ja suurin apu sun tilanteessas nyt on se että puhu asiasta ! Se auttaa oikeasti, varsinkin jos puhut ihmiselle ketä oikeasti ymmärtää menettämisen tuskan. Otan osaa suruusi, pärjäile! Jos tahdot jutella, pistä sähköpostia / lisää meseen : [email protected]