Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja meillä on ollut paljon ongelmia. Olen kurkkuani myöten täynnä kaikkea, olen koittanut keskustella niin hyvällä kuin pahalla, olen tuntenut suurta raivoa ja suruakin koska asiat eivät muutu. Mies ei tee mitään sen eteen että asiat muuttuisivat parempaan, pelkkiä tyhjiä katteettomia lupauksia aina vaan.
Nyt ollaan siinä pisteessä että raja on ylitetty ja haluan ottaa totaalisen pesäeron miehestä ainakin hetkeksi. En vain yksinkertaisesti kestä enää yhtään sontaa siltä suunnalta.
Ennen mies on aina soittanut ja puhunut minut ympäri puheillaan ja sitten on taas jatkettu jolloin sama p-skakin on taas jatkunut. Nyt ajattelin kerrankin tehdä niin etten vastaa edes miehen puheluihin. Tiedän että jos vastaisin hän taivuttelisi minut taas jatkamaan kuten ennenkin. Haluan että hän tajuaa että olen nyt niin tosissani kuin vain voin olla.
Olen aina ajatellut että on "epäreilua" olla vastaamatta kun toinen soittaa mutta en vain yksinkertaisesti pysty nyt vastaamaan hänelle. Onko tämä mielestänne väärä tapa toimia? Minulla ei vain ole enää mitään muuta keinoa jäljellä. Voiko mies vihdoin tajuta missä mennään?
Nyt ollaan siinä pisteessä että raja on ylitetty ja haluan ottaa totaalisen pesäeron miehestä ainakin hetkeksi. En vain yksinkertaisesti kestä enää yhtään sontaa siltä suunnalta.
Ennen mies on aina soittanut ja puhunut minut ympäri puheillaan ja sitten on taas jatkettu jolloin sama p-skakin on taas jatkunut. Nyt ajattelin kerrankin tehdä niin etten vastaa edes miehen puheluihin. Tiedän että jos vastaisin hän taivuttelisi minut taas jatkamaan kuten ennenkin. Haluan että hän tajuaa että olen nyt niin tosissani kuin vain voin olla.
Olen aina ajatellut että on "epäreilua" olla vastaamatta kun toinen soittaa mutta en vain yksinkertaisesti pysty nyt vastaamaan hänelle. Onko tämä mielestänne väärä tapa toimia? Minulla ei vain ole enää mitään muuta keinoa jäljellä. Voiko mies vihdoin tajuta missä mennään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eiköhän tämä puhelimeen vastaamispakko ole tullut näiden kännyköiden lisukkeena. Ennenhän sitä vastattiin puhelimeen, jos lähellä satuttiin olemaan. Jos ei, niin saipa soittaja yrittää uudestaan toisena ajankohtana. Ei tarvinnut tuskailla sitä, ottaako joku nokkiinsa, mikäli viestiä ei tule takaisinpäin tunnin kuluessa...
Jos itse tiedät, että olet herkkä haksahtamaan miehen taivutteluihin ja tarvitset taukoa, ei sinun kannata vastata siihen luuriin. Antaa päristä vaan. Se, onko se jollain yleisellä tasolla "epäreilua" vai ei, lienee yhdentekevää, kun kyseessä on oma jaksamisesi. Turha sinun on tuosta kantaa syyllisyyttä. Turha edes moista pohtia. Tuo pohtiminen kun vain pitää mielesi miekkosessa kiinni, etkä saa sitä omaa rauhaa, jota nyt kaipaat.
Ota se asenne, että olet nyt lomalla, etkä tavoitettavissa. Sinulla on täysi oikeus olla rauhassa ja selvitellä omia ajatuksiasi.
On erittäin lapsellista ja epäkypsää tollainen peli!! Te seurustelette ja teillä on yhteinen historia, kyllä sinun kuuluu vastata ja puhua!! Jestas mitä epäkypsää sakkia suomessa asuu
No, mies on toiminut epäkypsästi koko suhteen ajan muutenkin kuin olemalla vastaamatta puhelimeensa... joten tavallaan annan hänen maistaa omaa lääkettään. Puhua olen koittanut tuhansia kertoja mutta kuin se ei mene perille. Onko sitten muita ehdotuksia? Tuntuu että puhumiset on nyt puhuttu vähäksi aikaa eikä voi sanoa ettenkö olisi yrittänyt. Keinot ovat todella vähissä.
Vastaat puheluun ja sitten sanot, että asioitten pitää muuttua!! Sun pitää olla vakuuttavan oloinen kun sanot!! J a sitten siihen tärkeimpään, olen aika varma myös siitä, että sunki pitää muuttua, ei miehes kaikki ole vialla!! Mene peilin eteen ja kysy mitenkä minä voisin tehdä asioita toisin? Suhteessa aina vikaa on molemmissa. Puhukaa ilman huutoa ja miettikää mikä se onglema on joka ei toimi...
On se hienoa, että vielä löytyy ihmisiä, jotka todellakin uskovat asioiden olevan noin yksinkertaisia. "Te seukkaatte siis keskustelkaa! Ja sit muutat itseäsikin parempaan suuntaan niin kaikki on o.k.! Sä vaan oot niin lapsellinen, kun sää et puhu sen kaa. Onhan teil yhteinen historiakin!" Juu juu. Yhteinen historia löytyy ja se näyttää olevan yhtä paskaa kuin tuo nykyisyyskin. Ilmeisesti se historiakin voidaan kirjoittaa uusiksi, kunhan vain "kypsästi keskustellaan".
Homma nyt vaan on niin, että joillekin ei puhe mene perille, oli sitten kuinka "vakuuttava". On nimittäin olemassa ihmisiä, jotka kuulevat tasan sen mitä huvittaa ja tekevät tasan sen, mitä huvittaa siitä huolimatta, mitä kuulevat. Jos jotakin oppivat, yleensä vasta siinä vaiheessa, kun on liian myöhäistä ja kakat pöksyissä. Siinä ei auta pätkääkään,leikkiikö toinen kypsää tai ei ja kuinka paljon hän yrittää muokata itseään jotta suhde muka muuttuisi paremmaksi.
AP:lle
Jos homma on yhtä soutamista ja huopaamista, yksi ei välitä ja toinen voi pahoin, eiköhän liene parempi vaan nostaa kädet pystyyn ja lähteä eri suuntiin. Turhaa se on loputtomiin tuhlata aikaansa epäluotettavan tuuliviirin kanssa. Antaa näiden muiden hankkia se muovinen sädekehä päänsä päälle noilla kuvitteellisilla kypsillä keskustelusessioillaan sen asennekuuron miehen kanssa. Itsehän sen tiedät, kuinka hyvin nuo keskustelut käytännössä toimivat. Jotkut vaan ovat ilmeisesti niin onnekkaita, etteivät ole koskaan filunkimieheen törmänneet. Sinun tehtäväsi on päästä yhdestä eroon.
Ota nyt vähintään sitä rauhoittumisaikaa itsellesi, vaikket suhdetta heti olisikaan katkaisemassa. Sinun pitää saada oma rauha, jotta voit selvitellä omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Niin kauan se ei onnistu, kun tuo mies pistää päätäsi sekaisin omilla höpinöillään. Sinun pitää saada hommaan etäisyyttä.
Olen kanssasi aivan samassa tilanteessa. Olen myöskin yrittänyt hyvällä ja pahalla, keskustellut ja uskonut kyllästymiseen asti. Olen monesti ollut myöskin vastaamatta tai usein olen laittanut koko puhelimen kiinni pariksi pvksi. Itse asiassa olen juuri tällä hetkellä vastaamatta hänelle...ei vaan taas jaksa alkaa vääntää samaa asiaa, mistä on tuhannet kerrat sovittu. Minustakin tuntuu epäkohteliaalta ja -kypsältä olla vastaamatta, mutta hän tekee itse sitä jatkuvasti milloin milläkin tekosyyllä. Tiedän jo tilanteet yleensä milloin hän ei halua vastata ja luottamukseni häneen on mennyt jo kauan aikaa sitten (jos sitä edes alunpitäen koskaan olikaan). Siis en pysty luottamaan edes pienimmissäkään asioissa...se mitä eilen sovittiin, on melko varmasti muuttunut jo seuraavana pvnä. Tälläinen elämä on tosi raskasta ja siksipä ihmettelen, mikä minua tässä nyt enää pitää.
Ajatus lopullisesta erosta kypsyy tässä jo kovaa vauhtia. Nyt vasta ymmärrän, kuinka tärkeää ihan perusluottamus parisuhteessa on.
sinulle: minäkin.. Luottamus on tosi tärkeä asia suhteessa ja sitä ei ole meilläkään paljoa jäljellä miehen palturin puhumisen takia. En ennen tajunnutkaan kuinka tärkeää tuo luottamus tosiaan on, nyt tajuan kun siitä ei ole kuin rippeet jäljellä.
Kiitos muillekin hyvistä neuvoista! Keskusteltu siis todella on, tai minä olen keskustellut ja mies "kuunnellut sujuvasti" toistaen taas seuraavana päivänä kaikki samat virheet kuin ennenkin. On hyvä jos pystytään keskustelemaan ja niin että molemmat tajuavat myös mistä keskustellaan ja miksi. Tietysti suhteessa on kaksi osapuolta eikä kukaan yksinään taistele mutta minä koen että olen jo tullut yli puolitien vastaan eikä sekään riitä. Tiedän etten itsekään ole täydellinen muuta en odotakaan kuuta taivaalta.
sinulle: Niinku!! Puhut kyllä asiaa, kun on tietynlaiseen miestyyppiin törmännyt tietää mistä puhutaan. Ikävä kyllä... Taidan lyödä hanskat tiskiin ainakin vähäksi aikaa ja miettiä asioita itsekseni. Hauska juttu muuten kun en eilen vastannut puhelimeen niin eipä ole miehestä kuulunut mitään tänään. Eli varmasti ajattelee nyt siellä toisessa päässä uhmassaan että antaa olla sitten, ei sitten soiteta kun ei vastata.
Tuskinpa miettii mikä on SYY miksi en vastaa. Ei varmasti ajatusmaailma ylety niin pitkälle. Ollaan vaan loukkaantuneita kuin pikkukakarat kun toinen ei nyt tee niinkuin pitäs eli olis tavoitettavissa kun itse haluaa. Harmi mutta näin se vaan menee... toiset eivät ajattele nenäänsä pidemmälle vaikka rautalangasta väännettäis mikä on ongelman nimi. Ei ole ongelmaa, on vain hankalia naisia jotka tekevät asioista ongelmia ilman että mies tekee mitään. Sitten parutaan kavereille kovaa kohtaloa kun kukaan ei ymmärrä ja hitto kun mä välitän siitä muijasta, sille vaan tuli joku "ongelma" eikä mulla ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Voi kun elämä potkiin päähän....
Noniin, jaska tilanne sulla, itselleni sattunut samantapaista eteen joskus. Tärkeää on huomata riittävän ajoissa se meno niin että ei tarvitse vuosikaisia käydä niitä samoja keskusteluja, mistä ei ole mitään hyötyä. Oikeasti, monta kertaa jaksaa samasta asiasta sanoa? Eiköhän se kerrasta mene perille jos on mennäkseen. Joskus täytyy vaan sitten luovuttaa ja hyväksyä se että vaikka itse yritti jne, poskelleen menee niin minkäs teet? Voihan sitä puhua aamusta iltaan ja illasta aamuun miten pahalta kaikki tuntuu, mutta mitä ja ketä se hyödyttää jos mitään muutosta ei tapahdu?
Ja niinkun nähdään niin se puhelimeen vastaamattomuus ei ole tässä se ongelma ;)