Oon aloittanu aupairina perheessä, jossa edellinen aupair oli vuoden verran, ja lapset toki kiinty häneen.
Ärsyttää se vertailu, kun lapset puhuu että "no me tavataan tehdä tämä asia tällä tavalla...", enkä tiedä miten tuohon suhtautuu. En halua edes yrittää olla tämä ex-aupair 2, mitä välillä tuntuu.
Vilkkaita pikkupoikia siis kaitsen.
Tänään lapsi uhkaili minua, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän kertoo isille että olen "ollut tuhma". Hän kertoo isille, ja mä saan heti potkut.
Sanoin että kerro kuule isille mitä haluat mutta silti meidän täytyy tehdä sun kotiläksyt.
(ei nyt vielä kertonut, mutta uhkailu voi jatkua. en oo huolissani kertomisesta, mut siitä ettei poika ole "tyytyväinen" minuun)
En sano, että olen mestari lasten kanssa. On niitä hauskempiakin kaitsijoita. En sano, että olen hyvä aupair.
Välillä lasten kanssa sujuu tosi hyvin. Välillä ei sitten ollenkaan. Sitten tuli tämä uhkaus, mitä en todellakaan siedä kuulla. Minulla ei ollut auktoriteettia siinä tilanteessa, sitten tuli tämä uhkaus, sitten otin nokkiini ja teimme kotiläksyt, sen jälkeen ei enää ongelmia.
Miten pitäisi suhtautua tuohon uhkailuun? Voiko sellaista edes tapahtua? Pitäisikö kertoa vanhemmille? Tekeekö uhkaus minusta huonon? Sinänsä minulla ei pitäisi olla mitään syytä miellyttää lapsia, mutta en halua heidän elämänsä olevan kurjaakaan ilman minua. Olen kiltti, nämä ovat villejä pikkupoikia.
Paljon pojilta lentää kommenttia toisillensa, että "isi on talossa, hyss!". Siis kuin minulla ei olisi auktoriteettia. Ei minulla Auktoriteetti ole, mutta kyllä saan hommat yleensä sujumaan. (peruja omasta kasvatuksesta joka oli hyvin salliva ja minä olin kiltti.. täällä kun pitäisi olla kurinalaisenpaa VARSINKIN noille apinoille)
Ja pointti oli..? Lähinnä lohduttavia sanoja kaipailisin. :D
Ihmettelen, kuinka paljon aupairilta voidaan odottaa. Ja täytänkö minä ne odotukset.
Ärsyttää se vertailu, kun lapset puhuu että "no me tavataan tehdä tämä asia tällä tavalla...", enkä tiedä miten tuohon suhtautuu. En halua edes yrittää olla tämä ex-aupair 2, mitä välillä tuntuu.
Vilkkaita pikkupoikia siis kaitsen.
Tänään lapsi uhkaili minua, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän kertoo isille että olen "ollut tuhma". Hän kertoo isille, ja mä saan heti potkut.
Sanoin että kerro kuule isille mitä haluat mutta silti meidän täytyy tehdä sun kotiläksyt.
(ei nyt vielä kertonut, mutta uhkailu voi jatkua. en oo huolissani kertomisesta, mut siitä ettei poika ole "tyytyväinen" minuun)
En sano, että olen mestari lasten kanssa. On niitä hauskempiakin kaitsijoita. En sano, että olen hyvä aupair.
Välillä lasten kanssa sujuu tosi hyvin. Välillä ei sitten ollenkaan. Sitten tuli tämä uhkaus, mitä en todellakaan siedä kuulla. Minulla ei ollut auktoriteettia siinä tilanteessa, sitten tuli tämä uhkaus, sitten otin nokkiini ja teimme kotiläksyt, sen jälkeen ei enää ongelmia.
Miten pitäisi suhtautua tuohon uhkailuun? Voiko sellaista edes tapahtua? Pitäisikö kertoa vanhemmille? Tekeekö uhkaus minusta huonon? Sinänsä minulla ei pitäisi olla mitään syytä miellyttää lapsia, mutta en halua heidän elämänsä olevan kurjaakaan ilman minua. Olen kiltti, nämä ovat villejä pikkupoikia.
Paljon pojilta lentää kommenttia toisillensa, että "isi on talossa, hyss!". Siis kuin minulla ei olisi auktoriteettia. Ei minulla Auktoriteetti ole, mutta kyllä saan hommat yleensä sujumaan. (peruja omasta kasvatuksesta joka oli hyvin salliva ja minä olin kiltti.. täällä kun pitäisi olla kurinalaisenpaa VARSINKIN noille apinoille)
Ja pointti oli..? Lähinnä lohduttavia sanoja kaipailisin. :D
Ihmettelen, kuinka paljon aupairilta voidaan odottaa. Ja täytänkö minä ne odotukset.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen kuukausi sitten aloittanut aupparin hommat kolmen lapsen perheessä jossa on ollu yksi au pair ennen minua. Tämä ex au pair oli ollut täällä lähes vuoden. Kaikista suurin pelko itselläni oli tänne tullessa että lapset eivät pitäisi minusta ja kaipaisivat edellistä au pairia. Kävikin niin että lapset pitävät enemmän minusta kuin edellisestä au pairista (ovat niin itse sanoneet), teen kuulemma myös parempaa ruokaa : D. Muutamia kertoja ovat sanoneet hyvin suoraan että ruoka on pahaa tms., mutta ei kaikesta voi pitää. : D
Mutta asiaan...
Itse puhun joka päivä lasten vanhempien kanssa kun töistä tulevat että miten on päivä menny ja mainitsen jos on jotain erityistä. En oikeen osaa sanoa että miten pitäisi tuohon suhtautua koska itse en edes osaisi kuvitella tuollaista "omien" lasteni suusta. En sanoisi että tuo uhkailu tekee sinusta huonoa au pairia, mutta mieleeni tuli että jos lapset "testaavat" sua, kokeilevat rajoja tms. Sinuna puhuisin asiasta lasten vanhempien kanssa.
Onnea ja jaksamista! :)
Ps. Missä päin olet aupparina? :)
Jokainen au-pairi käy tilanteesi läpi. Toiset ei vain huomaa sitä niin hyvin kuin sinä!
Itse aloittaessani vuosi sitten aupparina koin kaiken mahdollisen mitä auppari voi vain kokea. Sain niskaani kaikki itkupotkuraivarit ja sä oot tyhmä huudot ja se on oikeasti vain sitä että lapsi testaa rajoja. Älä tunne itseäsi huonoksi vaan muista että sinä olet nyt se aikuinen. Sinun pitää luoda ne turvalliset rajat lapselle ja antaa se syli mihin lapsi voi tulla kun kiukuttaa!! Kiukkuamisella ja pomottamisella lapsi juuri testaa sen että määrääkö hän, vai määrääkö aupairi.
Suosittelen että rohkeasti sanot vanhemmille aina jos jotain pientäkin tulee mikä ei tunnu hyvältä. Muuten asiat patoutuu ja ne purkautuu jossain välissä ja pahasti! Sinun pitää nyt oppia sanomaan vanhemmille myös ne huonot asiat, aina ei voi sanoa että ihanasti kaikki mennyt tänään ei mitään ongelmia. Mutta muista myös se että jokaista lapsen kiukuttelua ei kuitenkaan kannata kerto, koska pitäähän lapsella olla oikeus joskus kiukutella, et säkään jaksa joka päivä olla kuin auringonpaiste heille!! eikö?!
Alussa aupirilta vaaditaan TODELLA pitkää pinnaa. Älä luovuta heti lasten kanssa. Alku kahinoissa voi mennä kuukausi kaksikin, mutta kun lapset tottuvat sinuun ja tietävät että millainen olet ja millaiset säännöt sinulla on kaikki rupee menemään ihanasti!! Jokainen pikkupirulinen on sisimmältään ihana pieni poika tai tyttö. Usko mua tulet huomaamaan sen!! Tsemppiä ja pitkää pinnaa, kyllä se siitä lähtee rullaamaan! :)
hei! on tuo nuorelle ja varmaan vielä vanhemmallekin ihmiselle aika rankka tilanne. meillä on ollut muutamia aupaireja (puolet ihania), siis tiedän, mistä puhun.
anna pojan uhkailla! eiköhän ne vanhemmatkin lapsensa tunne. mutta kehottaisin sua juttelemaan mahdollisimman paljon vanhempien kanssa. ja ennen kaikkea olemaan oma itsesi! kerro omasta perheestäsi suomessa ja anna perheelle mahdollisuus tutustua sinuun.
eikä sitä ex-aupairista puhumista kannata ottaa tosissaan ollenkaan, siis vertailumielessä. sinä olet aikasi alussa, perheesi ei vielä tunne sinua. jokaisella on omat "juttunsa" ja ikimuistoiset puolensa.
kaikkea hyvää ja rikastuttavaa aupair-vuotta!