Maailmankaikkeus on miljardeja ja taas miljardeja vuosia vanha. Miksi sattumoisin eläisimme lyhyen elämämme täällä juuri nyt - kaiken tuon ajan jälkeen, se olisi melkoista sattumaa.
Eli ei ihmisen elo kuolemaan pääty, vaan jatkuu jossain muodossa kuoleman jälkeen. Todennäköisesti ihminen saa sielun uuteen elämään ihmisenä tai eläimenä.
Älkää murehtiko, elämä jatkuu kuoleman jkälkeen.
Eli ei ihmisen elo kuolemaan pääty, vaan jatkuu jossain muodossa kuoleman jälkeen. Todennäköisesti ihminen saa sielun uuteen elämään ihmisenä tai eläimenä.
Älkää murehtiko, elämä jatkuu kuoleman jkälkeen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kivahan tohon ois uskoa, mutta ainut (sekin hyvin, hyvin epävarma) tapa jatkaa elämäänsä joskus mahtaa olla kryoniikka.. Joskin nykyisillä jäädytysmenetelmillä tuskin koskaan saadaan ketään kuolleista herätettyä.
Uskovaisena kommentoin, että Jumala tietää missä omiensa sielut ovat, ja niitä jäädytysjuttuja tuskin kukaan uskovainen joutuu ikinä kestämään? Ei kai se silti elämä pituutta muuttaisi sellainen jäädytysjuttu, jäisi vain välistä paljon elämättä, ja menee jonnekkin jossa ei ole mitään sijaa kenenkään elämässä.
Jumala pitää huolen omistaan, olen havainnut sen omassa elämässäni, ja niin se on. Mutta on asioita maailmassa joihin Hän voi myös vihastua, kuten ns. "pedon merkki", joka tulevaisuudessa laitetaan ihmisten käteen tai otsaan, eikä ilman sitä voi ostaa tai myydä kunnolla yhtään mitään. Jumala on kieltänyt sellaista ottamasta, ja sitten kun sen aika kunnolla tulee, on kieltäytyjillä vaikeampaa kuin niillä jotka sen tietokonesirun sinne antavat laittaa.
Mietipä mitä tapahtuu tietoisuudellesi joka ilta kun nukahdat? Muistele aamulla yön aikana tapahtuneita asioita. Muista, että kyseessä on (ihmisestä riippuen) 6-12 h aikajakso. Me vaivumme joka yö hyvin lähelle kuolemaa tietoisella tasolla. Miksi tämä tapahtuu? Mitä muistat noista tunneista herätessäsi?
Tuossa nyt tuntuu olevan melkoinen looginen virhe: universumi on miljardeja vuosia vanha, elämä on lyhyt, siispä kuoleman jälkeen on elämää. o_0 Universumimme totta tosiaan on ihan helkkarin vanha ja suunnattoman iso, ja harvinaisia asioita tapahtuu kaiken aikaa, kuten elämää. Meidän pikku planeettamme on täysin yhdentekevä, eikä universumia ole luotu meille, mutta minkäs teet. En väitä tietäväni, ettei kuolemanjälkeistä elämää ole. Tuskin on, mutta älä joka tapauksessa elä tätä elämää kuin saisit toisen.
Nukkumista en vertaisi kuolemaan, nukkuessa aivot toimivat kuitenkin varsin vilkkaasti. Ainoa reilusti kuolemaan verrattavissa oleva "muisto" mitä voi ajatella saadakseen asiasta jotain kuvaa, on muistella aikaa, jolloin ei ollut vielä syntynyt. Sitä ei vain oltu olemassa, siinä se. Se on sitten jokaisen oma asia onko tämä ajatus kovin miellyttävä, kyllähän se vähän kyrpii kun yksilötasolla elämä on kaikille aika turha kokemus, ei siitä jää talteen mitään kun aivot tuhoutuvat ja kaikki mitä niihin olet ladannut, tuhoutuu.
Itse nukun niin sikeästi etten tiedä unessa olostani yhtään mitään, harvoin näen edes unia. Aamulla kun herään viimeisin muisto on se kun menin nukkumaan. Sama juttu kun olin leikkauksessa, muistan vain valon katossa ja sen jälkeen en mitään.
itse muistan omasta leikkauksesta sen että kolmesti räpäytin silmiä, kolmannen räpäytyksen aikana joku prkle oli ehtiny sammuttaa kaikki valot, vaihtaa huoneen sisustuta, siirtää kelloja ainaki 11 tunilla eteenpäin ja kääriny siteitä leikkaus paikan ympärille...
Juuri tuollainen ei minulle itselleni riittänyt selitykseksi, että koska emme tiedä mitä siellä on, sitä ei muka olisi. Mutta kun järki laittaa epäilemään, että olisiko ihminen siinä väärässä...?
"Mutta kun järki laittaa epäilemään, että olisiko ihminen siinä väärässä...?"
Ei, järki nimenomaan ei laita epäilemään että kuolemanjälkeinen elämä olisi olemassa, tai muuta järjetöntä. Ne on ihan muut aivojen toiminnot jotka tekevät sellaista: esim. pelko, epävarmuus, uskontogeeni ja loogisen ajattelukyvyn puute.
No en minäkään muuten kuin verrattaessa valvetasoon. Vintti menee lähes pimeäksi joka yö 8 tunnin ajaksi. Siitä on helppoa kuvitella kuolema, kuin nukkuminen jossa ei näe mitään unia jatkuisi ikuisesti.
"Miksi eläisimme täällä juuri nyt?"
Miksi emme?
miksi eläisimme täällä nyt biljoonien vuosien ketjussa, siis juuri nyt muka, se ei voi olla mahdollista
Sovitaanko että Kallekin opettelee vähän paremmin ilmaisemaan itseään ensin, ennenkuin alkaa lässyttää?
, elämä jatkuu kuoleman jälkeen - elämä voi muuttua/loppua.
että maailmankaikkeus on niin rakentunut, että elämän syntyminen on myös siihen kuuluvaa. Elämä synnyttää tietoisuuden ja se on myöskin luonnollista maailmankaikkeudessa. Kun elämä syntyy niistä alkuaineista, mitä maapallolla on, samanlaista on varmaan muissakin maailmankaikkeuden osissa. Maapallon elämä on kuitenkin yksinäinen ilmiö avaruudessa ja ajassa. Naapureista ei ole tietoa.
Elän siinä uskossa että kuolemani jälkeen minua ei ole enää missään muodossa. Siksi juuri tämä ainoa elämäni on äärimmäisen arvokas ja tärkeä.
"Maailmankaikkeus on miljardeja ja taas miljardeja vuosia vanha. Miksi sattumoisin eläisimme lyhyen elämämme täällä juuri nyt - kaiken tuon ajan jälkeen, se olisi melkoista sattumaa."
Kommenttisi osoittaisi sinulla olevan taipumusta itsekeskeisyyteen koko ajattelumallissasi korottaessasi nykyisen elämän esille mistään muusta aikaisemmasta tai seuraavasta välittämättä.
Jos ajattelisit ilman keinotekoisia ja omahyväisiä rajauksia saattasit ymmärtää että 500 miljoonaa vuotta sitten joku eliömuoto eli maapallolla aivan yhtälailla kuin me elämme täällä nyt. Ei älykkyys tee elämästä ilmiönä sen elävämpää.
Miljardin vuoden päästä tulevaisuudessa voi joku toisen planeetan asukki ajatella että hän on erikoinen koska "Maailmankaikkeus on miljardeja ja taas miljardeja vuosia vanha. Miksi sattumoisin eläisimme lyhyen elämämme täällä juuri nyt - kaiken tuon ajan jälkeen, se olisi melkoista sattumaa."
Tuosta ajattelustasi saa sellaisen lottovoittaja-oireen aika selvästi tulkittua. Voittoon on yhden mahdollisuus miljoonasta. Osanottajia 1.5 miljoonaa. Joku voittaa kahdessa tapauksessa kolmesta. Eli loton voitto-todennäköisyys on 66%. Se on se ainoa merkittävä todennäköisyys, koska ei lottoon osallistu yksittäinen ihminen 1/1,000,000,000 todennäköisyydellä.
"Eli ei ihmisen elo kuolemaan pääty, vaan jatkuu jossain muodossa kuoleman jälkeen. Todennäköisesti ihminen saa sielun uuteen elämään ihmisenä tai eläimenä."
Ensimmäinen kommenttisi oli pelkkä argumentum ad ignorantiam, tietämättömyyteen vetoaminen. Se että nostat esille kysymyksen johon et näemmä itse ole keksinyt vastausta ei tee siitä kysymyksestä mahdotonta vastata eikä sinun kannastasi oikeaa.
Joten tuollaisen kommentin valossa tehdyt väitteet ihmisen elämästä ja kuolemasta ovat yhtä tyhjän kanssa.
Voisin tehdä vaikkapa vastaavan väitteen: "Hiekkarannalla on miljardeittain ja miljardeittan hiekkajyviä. Miksi sattumoisin olisi yksi niistä miljardeista juuri nyt- kaiken ajan jälkeen, mennyt kenkääni, se olisi melkoista sattumaa.
Eli ei hiekanjyvien olemassaolo ole ohjaamatonta, vaan kaikkilla hiekanjyvillä on oma näkymätön älyllinen ohjaajansa joka todennäköisesti käyttää todella ohuita naruja hiekanjyvän liikuttamiseen."
Aivan samanlainen kyseenalaistus kuin sinulla jonka perään kirjoitetaan aivan perättömiä väitteitä joista ei ole mintkäänlaisia todisteita.
Näetkö älyllisen vajavuuden joka paistaa aloituksesi tekstistä?
"Älkää murehtiko, elämä jatkuu kuoleman jkälkeen."
Olen erittäin pitkän jan ajatellut että elämä ja tajunta loppuu kuolemaan, enkä minä murehdi sitä.
Minä olen jopa mielestäni älyllisesti vakaammalla pohjalla kantani kanssa kuin mikä sinun tekstistäsi on luettavissa, sillä ainakaan minun tietämäni mukaan kukaan ei ole koskaan osoittanut että kuolemaa seuraisi minkäänlainen muu olotila.
Ota selvää mikä on argument from ignorance, argument from Incredulity ja non sequitor.
Sitten kun saat sellaiset poistettua tekstistäsi muiden loogisten virheellisyyksien kanssa saatat huomata ettet pystykään esittämään enään puolustuspuheita yliluonnollisuuksista...
Melkoista sattumaa, että kodissani oleva korttipakka on siinä järjestyksessä, missä se juuri nyt sattuu olemaan! Jos mukaan otetaan kaikki maailman korttipakat (miljardi?), ja jokaisen niiden sattumalta tällä hetkellä oleva järjestys, saadaan sattumanvarainen luku, joka on aika iso. Gogol tuskin riittää alkuunkaan.
Jos on olemassa satoja miljardeja galakseja, ja jokaisessa satoja miljardeja tähtiä, joita kiertää tuntematon määrä planeettoja, saadaan taas iso numero. Kun vielä tiedetään, että nuo kaikki koostuvat atomeista, niin sitten puhutaan ihan oikeasti isoista numeroista.
Ai niin, ja ne kaikki atomit se vitun jumala on laittanut paikalleen....
Samalla "logiikalla" kaiken elollisen elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Otappa ilmakivääri käteen ja ammu sillä lonkalta metsään. Oho, miten sattuikin niin hyvä tuuri, että osuit juuri siihen tiettyyn puuhun, tietylle korkeudelle ja teittyyn kohtaan... uskomatonta!
Uskislogiikkaa: "Minä en ymmärrä tätä, siispä on olemassa Jumala."
Ja joo, jatkuuhan se elämä, kunhan arkku pistetään maahan ja hajottajat pääsevät ruumiin kimppuun (: Turha ei ole kukaan vaan pääsee osaksi kiertokulkua. Jos tästä oman subjektiivisen elämänsä loppumisesta nyt väkisin jotain kaunista haluaa ajatella.
Tuhkatuilla ei sitten taida elämä jatkua? Haluan siis ehdottomasti tuhkauksen!
***Älkää murehtiko, elämä jatkuu kuoleman jkälkeen***
Juu ei. Sinähän siitä näytät murehtivan. Elämä pärjäsi hienosti ennen minun syntymääni. Se varmasti pärjää myös kuolemani jälkeen.
"Maailmankaikkeus on miljardeja ja taas miljardeja vuosia vanha. Miksi sattumoisin eläisimme lyhyen elämämme täällä juuri nyt - kaiken tuon ajan jälkeen, se olisi melkoista sattumaa."
Jumala on äärettömän vanha. Miksi sattumoisin eläisimme lyhyen elämämme täällä juuri nyt - kaiken tuon ajan jälkeen, se olisi melkoista sattumaa.
sileunvaellusta. Sama olla vaikka ateisti, jos moiseen höpinään uskoo.
Olemassa jo ennen syntymää joten se ei voi kuolla, kuolemassakaan, elämä on kaikille sama ilmenipä se missäpäin maailmankaikkeutta tahansa, eli meidän kaikkien elämä on samaa elämää joten se ei voi kuolla
Tuon elämän osasia mekin perustaltamme olemme, mutta kun synnytimme oman ajatuksemme avulla aikaansidotun, ajattelijan,egon, sielun, joka sitten hallitsee elämäämme
Sielulla ei kuitenkaan ole ikuista elämää, koska se on aikaa ja ainetta, ja vain ajaton elämä on ikuista, ja sen vuoksi uskonto vaatii sielulle ikuista elmää armon kautta
Ajaton elämä on kaiken energian summa, joten aika ja materia ovat elämästä syntyisin eikä päinvastoin
Jos kerran elämä jatkuu vaikka kirveellä hengettömäksi lyötäisiin, miksi sitten tuomitaan kuolemantuottamuksesta, taposta tai murhasta ?
Eihän tuon - elämä jatkuu - logiikan mukaan ketään voi tappaa ?