Onko näin, että olen vallan ainoa jota epäkohtelias käyttäytyminen teiden päällä häiritsee? Tunnustan, että reilu parikymppinen nainen (voi kamalaa). Tunnustan, että olen vastikään ajanut ajokortin ja hankkinut itselleni auton, ja että noudatan (ja haluan jatkossakin noudattaa) liikennesääntöjä, nopeusrajoituksia ja sopivia tilannenopeuksia. Haluan ottaa kanssa-ajajani liikenteessä huomioon, kuten myös muut ryhmät liikenteessä (jalankulkijat, pyöräilijät) asiaan kuuluvalla tavalla. Tunnustan, etten kiihdytä kuin viimeistä päivää toisen eteen kolmion takaa.
Liikenteessä tuntuu kuin olisin täydellinen outolintu. Kovasti ohitellaan (pikkukaupungissa) suuren maailman tyyliin ylinopeudella ikään kuin olisi jonnekin oikeastikin kamala kiire. Tämän ymmärtäisin, JOS ajaisin itse kahta kymppiä neljän kympin alueella. Samat ihmiset myös kovasti päivitellen mulkoilevat ohi mennessään, tai suorastaan päätään käännellen että "voi nyt sentään". Joo. Tämän ymmärtäisin, JOS minä olisin se joka a)rikkoo liikennesääntöjä b)ei osoita minkäänlaista vastuullisuutta ajokkinsa käytössä.
Kiitos vaan näin "julkisesti" teille jokaiselle turhan tärkeälle tumpelolle, joiden ajatusmaailmaan ei mahdu muuta kuin oma napa. Liikenteessä on meitä muitakin.
Liikenteessä tuntuu kuin olisin täydellinen outolintu. Kovasti ohitellaan (pikkukaupungissa) suuren maailman tyyliin ylinopeudella ikään kuin olisi jonnekin oikeastikin kamala kiire. Tämän ymmärtäisin, JOS ajaisin itse kahta kymppiä neljän kympin alueella. Samat ihmiset myös kovasti päivitellen mulkoilevat ohi mennessään, tai suorastaan päätään käännellen että "voi nyt sentään". Joo. Tämän ymmärtäisin, JOS minä olisin se joka a)rikkoo liikennesääntöjä b)ei osoita minkäänlaista vastuullisuutta ajokkinsa käytössä.
Kiitos vaan näin "julkisesti" teille jokaiselle turhan tärkeälle tumpelolle, joiden ajatusmaailmaan ei mahdu muuta kuin oma napa. Liikenteessä on meitä muitakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta viserrät ja et ole suinkaan ainut jota tuo välillä aivan päätön suihkiminen ja jonossa ohitteleminen risoo. Mutta, itse olen huomannut, että oma ennakoiva-ajo on paras lääke antaa välillä ns. "potutpottuina", eli jos itse näen hidastavan esteen hyvissäajoin ja vaihdan kaistaa väistääkseni sen jouhevasti, niin siitä voi sitten hieman itse harkiten miettiä ketä nenäänsäpitemmälle katsomattomia kanssa-autoilijoita siihen eteen päästää.
Heh, miekin olen parikymppinen naikkonen, juuri ihka oman auton ostanut, kortti ei kyllä enää ole ihan tuore. Eli ollaan siis rikollisia kummatkin? Ajan itse hieman ylinopeutta, taajamissa korkeintaan sen 10 kilsaa (mittarin mukaan), mutta silti riittää näitä "parempia kuskeja", joiden mielsetä ajan liian hitaasti. Myös autoni ahterissa roikutaa tiuhaan ja eteen kiilaillaan. Välillä on tunne, etteikö ne mua huomaa, meinaako ne ajaa yli? Tai sitten kaikki johtuu vain siitä, että raavaat vanhemmat bisnesukot kattovat, että "akka ratissa, ei se osaa ajaa, siispä ohitan!"
Itsekin huomioin jalankulkijat ja mahdollisuuksien mukaan annan heille tietä, joskus he jopa kiittävät siitä käden heilautuksella tai suomalaisille epätyypillisesti hymyilemällä. Kyllä tulee hyvä mieli. Mutta joskus nousee se piru pinnalle, jolloin maksan potut pottuina.
Me naiset ollaan huomaavaisempia liikenteessä, mutta itselläni ainakin tuo parkkipaikka-ajaminen on osottautunut välillä liiankin hankalaksi. Kerran peruutin kovaakin maasturin karjapuskuriin, kerran meinasin kaataa Shellin teraasi-aidan "mahtuu siihen vielä pari senttiä eteenpäin" ja PAM. *nolo* Me naiset saatetaan olla hieman hömppiä, mutta huomaavaisia. Sen kun tiedän sisimmissäni, niin mulla on hyvä olo. Huomaavaisuus on harvinaista Suomessa, niin liikenteessä kuin muuallakin.
Ei se välttämättä johdu sukupuolesta, sillä itse 20-kymppinen jätkä, joka ajaa yleensä aivan rajoitusten mukaan ja korkeintaan ylinopeutta mittarin mukaan 10(yleensä maanteillä ja moottoriteillä), ja näen näitä perseessä ajajia ja älyttömiä ohittelijoita useasti. Minäkin olen ajatellut, että vika on minussa.. opetusta kaipaisivat mielestäni vanhat herrat ja taksikuskit ym...
tulee miettineeksi, että onko vika mussa itsessäni, kun hurja(tyhjä)päät ohittelevat ilman järjen häivää ja satasen vauhdissa roikkuvat puskurissa kiinni. Äskenkin töihin ajaessa Tuuskia pitkin, tuli Vento perään roikkumaan.
Onhan toki miehiä, jotka ajavat rauhallisesti ja sääntöjen mukaan. Harvassa niitä vain on. Oma mieheni intoutuu välillä kaahailemaan ja nalkutankin sille siitä, sillä mua itteeni pelottaa, en halua joutuu pyörätuoliin sen takia, että se halus pitää vähän hauskaa. Ja sitä paitsi jos siltä lähtis kortti, lähtis myös työpaikka ja siihen ei ole varaa. Siis en tällä tarkoita sitä, että pitäisi ajaa just sitä sallittua nopeutta tai vähän ali, en vaan pidä liikenteen vaarantamisesta törkeillä ylinopeuksilla, ohituksilla yms.