Päätin aloittaa uuden keskustelun aiheesta parisuhteen roolit ja niihin jämähtäminen.
Sain tänään uudenlaisen näkökulman toisessa ketjussa kirjoittamaani alusvaate-asiaan, joka ohjautui parisuhteeni rooleihin. Suhteessamme on alusta asti kasvavissa määrin ollut paljon hellyyttä ja seksuaalisuuden rooli on sen takia vähentynyt. Puhuttelemme toisiamme tavattoman söpöillä lempinimillä ja tykkäämme olla lähekkäin paljon. Ja tämähän on hyvä eikö? Kyllä.
Noh, tätä alusvaateasiaa miettiessäni tajusin etteihän se minun höpönassuhunajakakkuseni koe tässä hellyyttävässä roolissaan itseään miksikään seksipedoksi, vaan ihanaksi ja söpöksi tyttöystäväkseni. Samoin minä olen suhteen edetessä entisestään pehmoutunut (valmiiksikin olen hyvin tunteikas). Ajattelen siis tyttöystävääni usein hellätunteisesti.
Onhan ihan selvää että kun "kulta pieni" ja "rakas hunajakakku" harrastavat seksiä se on hyvin leppoisaa ja kotoisaa. Kyllä siinä tietysti pannaan kunnolla ja piiskataankin, mutta perusasetelma on mukavan pehmo.
Noh, nyt päätimme rakentavan keskustelumme jälkeen kokeilla muuttaa suhteemme poika- ja tyttöystävästä rakastavaisiksi. Hän on "mistress" ja minä olen "lover" (tarkennuksen vuoksi: hän on ulkomaalainen ja puhumme pääasiassa englantia, joten siitä tämä englanti). Jos tässä valossa nyt miettii millaista seksiä "mistress" ja "lover" harrastavat, on se mielikuva erilainen kuin "kulta pienen" ja "hunajakakun" kohdalla.
Itse asiassa väliltämme lähti merkittävästi turhaa pingottamista pois heti kun sovimme, että kokeilemme keskittyä seksiin ja jättää muun parisuhdehölynpölyn vähemmälle. Luvassa on seksiorja-viikko, jolloin molemmat saavat vuorottaisina päivinä päättää täysin miten, missä, montako kertaa ja millaisin asustein seksiä haluaa. Toinen vaan tekee niin kuin toinen haluaa.
Minusta tuntuu, että kiinnoistuin tyttöystävästäni merkittävästi enemmän naisena kuin kaverina tämän keskustelun jälkeen. Sillä sehän se syy on miksi olemme yhdessä: hän on nainen ja minä olen mies.
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne vastaavasta!
Onko parisuhteenne "roolitus" jotenkin ajan saatossa vaikuttanut siihen, miten suhtaudutte toisiinne?
Eniten minua kiinnostaa mitä sellaiset pariskunnat, jotka ovat olleet yhdessä 20 vuotta ja vieläkin intohimoa riittää ja toinen viehättää!
Hyvää kevättä ja laittakaa sitä rintoihin!! =)
Sain tänään uudenlaisen näkökulman toisessa ketjussa kirjoittamaani alusvaate-asiaan, joka ohjautui parisuhteeni rooleihin. Suhteessamme on alusta asti kasvavissa määrin ollut paljon hellyyttä ja seksuaalisuuden rooli on sen takia vähentynyt. Puhuttelemme toisiamme tavattoman söpöillä lempinimillä ja tykkäämme olla lähekkäin paljon. Ja tämähän on hyvä eikö? Kyllä.
Noh, tätä alusvaateasiaa miettiessäni tajusin etteihän se minun höpönassuhunajakakkuseni koe tässä hellyyttävässä roolissaan itseään miksikään seksipedoksi, vaan ihanaksi ja söpöksi tyttöystäväkseni. Samoin minä olen suhteen edetessä entisestään pehmoutunut (valmiiksikin olen hyvin tunteikas). Ajattelen siis tyttöystävääni usein hellätunteisesti.
Onhan ihan selvää että kun "kulta pieni" ja "rakas hunajakakku" harrastavat seksiä se on hyvin leppoisaa ja kotoisaa. Kyllä siinä tietysti pannaan kunnolla ja piiskataankin, mutta perusasetelma on mukavan pehmo.
Noh, nyt päätimme rakentavan keskustelumme jälkeen kokeilla muuttaa suhteemme poika- ja tyttöystävästä rakastavaisiksi. Hän on "mistress" ja minä olen "lover" (tarkennuksen vuoksi: hän on ulkomaalainen ja puhumme pääasiassa englantia, joten siitä tämä englanti). Jos tässä valossa nyt miettii millaista seksiä "mistress" ja "lover" harrastavat, on se mielikuva erilainen kuin "kulta pienen" ja "hunajakakun" kohdalla.
Itse asiassa väliltämme lähti merkittävästi turhaa pingottamista pois heti kun sovimme, että kokeilemme keskittyä seksiin ja jättää muun parisuhdehölynpölyn vähemmälle. Luvassa on seksiorja-viikko, jolloin molemmat saavat vuorottaisina päivinä päättää täysin miten, missä, montako kertaa ja millaisin asustein seksiä haluaa. Toinen vaan tekee niin kuin toinen haluaa.
Minusta tuntuu, että kiinnoistuin tyttöystävästäni merkittävästi enemmän naisena kuin kaverina tämän keskustelun jälkeen. Sillä sehän se syy on miksi olemme yhdessä: hän on nainen ja minä olen mies.
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne vastaavasta!
Onko parisuhteenne "roolitus" jotenkin ajan saatossa vaikuttanut siihen, miten suhtaudutte toisiinne?
Eniten minua kiinnostaa mitä sellaiset pariskunnat, jotka ovat olleet yhdessä 20 vuotta ja vieläkin intohimoa riittää ja toinen viehättää!
Hyvää kevättä ja laittakaa sitä rintoihin!! =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itse huomannut kyllä ihan saman. Sopiva siirappisuus on hirveän kivaa, mutta liika on liikaa. Hyvä ottaa välillä sellainen uros-naaras-asenne.
Hyvä idea muuten, kunhan ei jää sitte päälle ja muistatte hunajakakkuilla seksiorjailun jälkee ;D