Kun yksin yrittää kannattaa, kantaa ja rakentaa, palkaksi saa vain epäonnistumista ja torjuntaa.
Ei pieni ihminen jaksa kauan, vaikka rakkaus pieninä hetkinä antaakin voimansa.
Kun jatkuvasti sattuu,pitäisi lähteä. Mutta sattuu vielä enemmän, jos lähtee...
En sanoisi ettei turvallisuus ole kaunis ja hyvä asia, minulle vain tärkein kaikista, siksi kestän senkin että tuntuu aina pahalta. Pelottaa vain jäädä niin pirun yksin..
Ei pieni ihminen jaksa kauan, vaikka rakkaus pieninä hetkinä antaakin voimansa.
Kun jatkuvasti sattuu,pitäisi lähteä. Mutta sattuu vielä enemmän, jos lähtee...
En sanoisi ettei turvallisuus ole kaunis ja hyvä asia, minulle vain tärkein kaikista, siksi kestän senkin että tuntuu aina pahalta. Pelottaa vain jäädä niin pirun yksin..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos jatkuvasti sattuu, ei se välttämättä ole niin että tuntuu vielä pahemmalta, jos lähtee.
Minäkin pelkäsin lähtemisen tuomaa tuskaa. En sano, että eron jälkeinen aika olisi helppoa minulle, mutta oikeastaan lähtemisen jälkeen olo vain helpottui. Ja eikä vaan vähän, vaan huomattavasti.
Sitten palattiin takaisin yhteen ja taas alkoi sattumaan. Ja taas erottiin.. Ja taas helpotti.
Jos toinen ei ole valmis tekemään yhtään mitään suhteen eteen, kun toinen siihen yrittää panostaa täysillä, ei ole ihmekään kun alkaa sattumaan. Joskus vaan pitää ajatella omaa parastaan ja tehdä ratkaisuja.
Tsemiä.
Itse odotin pari vuotta, kunnes uskalsin riuhtaista itseni suhteesta.
En valehtele, tuska oli alussa jotain käsittämätöntä vaikka tiesinkin tehneeni oikein sillä enhän ollut onnellinen.
Kamalinta oli ettei toinen olisi tahtonut erota, joten jouduin todellakin repimään itseni irti..
Nyt jälkeenpäin en todellakaan kadu.
Yksin olemiseen tottui niin, ettei siitä olisi enää halunut luopuakaan, mutta aikansa kutakin.
Päätä itse, mutta tässä minun tarinani.