Täällä on tullut monesti esille, että vaimot nauttivat miehen palkkatuloista ja siksi eivät eroa.
Ihmettelen tätä mukavaa toimeentuloa. Siis mitä mukavaa toimeentuloa? Eikö kukaan ole vielä huomannut tilastoja, naiset kouluttautuu miehiä nykyään enemmän. Naiset ovat harvemmin työttöminä, koska opiskelevat juuri "turva-ammatteja" opettaja, lääkäri ym. Mulla itsellä on ainakin hyvät tulot. En kai minä nyt tulojen takia miehessä riippuisi. Suomessa on maailman pienimmät palkkaerot ja sitten vielä verotus tasaa lisää.
Miksi kaikki aina kuvittelee, että vaimo siinä sivussa nauttii isotuloisen miehen rahoista????
Kuinka moni oikeasti on sitten naimisissa jonkun Jorma Ollillan kanssa, jolla tosiaan on se iso lompakko???? Niitä, kun on Suomessa todella harvassa.
Ihmettelen tätä mukavaa toimeentuloa. Siis mitä mukavaa toimeentuloa? Eikö kukaan ole vielä huomannut tilastoja, naiset kouluttautuu miehiä nykyään enemmän. Naiset ovat harvemmin työttöminä, koska opiskelevat juuri "turva-ammatteja" opettaja, lääkäri ym. Mulla itsellä on ainakin hyvät tulot. En kai minä nyt tulojen takia miehessä riippuisi. Suomessa on maailman pienimmät palkkaerot ja sitten vielä verotus tasaa lisää.
Miksi kaikki aina kuvittelee, että vaimo siinä sivussa nauttii isotuloisen miehen rahoista????
Kuinka moni oikeasti on sitten naimisissa jonkun Jorma Ollillan kanssa, jolla tosiaan on se iso lompakko???? Niitä, kun on Suomessa todella harvassa.
Vastaukset 74
Vanhimmat
En tiedä selittäisikö tämä asiaa, mutta joidenkin tutkimusten mukaan mitä isotuloisempi ja varakkaampi mies on, sitä todennäköisemmin hän on uskoton. Köyhä mies ei välttämättä kelpaa edes kakkosille. Jos tälläkin palstalla lukee näitä vuodatuksia, niin aika monilla pettureilla on oma talo, he matkustelevat paljon jne, joihin jollain tavallisella matalapalkkaisella duunarilla ei ole edes varaa. Ehkä monet petetyt vaimot sattuvat olemaan juuri niiden isokenkäisten kumppaneita eivätkä siksi halua erota. Jos tavallinen duunari pettää, hän usein saakin armotta kengänjäljen persuuksiinsa.
Niin tuohon uskon minäkin. Kyllä suomessakin vaan naisia on enemmän pienempituloisilla aloilla vaikka
tietysti on palkkaerot pienentyneet mutta kuitenkin useimmiten erotilanteessa lapset jäävät äidille ja vaikka mies siis isä maksaa elatusrahoja ei se silti ole niin tuntuva apu ja uskomatonta kuinka paljon lastren kanssa rahaa kuluu.
Itse olen sen huomannut nyt parhaiten ja yllätyin kun lapset nuorinkin muutti kotoa pois. Minä lähdin 3 pienen kanssa aikanaan kun mies petti ja silloin olin vielä nuori ja luotin ja uskoin että kun olen hyvässä työssä pärjään ja mies maksaa elarit. Huh huh miten kuitenkin putosin pepulleni siinä 3 lapsen pyörityksessä. Silloin vasta tajusin mitä olivat ystävät tarkoittaneet kun sanoivat älä hullu eroa hyvästä miehestä ja meillä oli kaksi aikuista siis hyvissä töissä hyvillä tuloilla. Eron jälkeen ei miestä niin kiinostanut enää lasten harrastukset ja se rahanmeno joka upposi kaikkeen.
Vaikka hyväkin ammatti silti eroa tulee jo siinäkin naisten ja miesten tienaamissa kuinka paljon voi yh olla ylitöissä. Eihän miehellä joka oli lasten kanssa 2 vkl/kk tehnyt haittaa sovittaa iltatöitäkin ja niissä esim juuri palkkaa saa petrattua.
Kyllä siinä Lulu on hyvä hetken miettiä kun lasten kanssa jättää taakseen hyvätuloisen vaikka vähän huonompituloisenkin miehen kun kitkuttaminen lasten kanssa on todella taidetta.
Suomessa omistusasunnoissa asuu n. 70% ihmisistä. Ei se oma talo mikään harvinaisuus ole. Ulkomaillakin käy ihan tavan. duunareita. Suomessa yli 5000 euroa tienaavia on TODELLA PIENI PROSENTTI!! Ja muistakaa tosiaan se verotus, joka tasaa isompiakin tuloja. Meikäläiselle verotus on n. 40% joten eipä siitä käteen jäävä osuus päätä huimaa. Paljon pienemmällä palkalla oleville ei jää merkittävästi vähempää käteen.
äiti ole se, joka jatkaa, vaikka mies on pettänyt. Kyllä mies sieltä kotiin tulee ja jos kiinni jää on nöyrä. Miksi luulette miehen kaikin keinoin peittelevän petostaan ja häpeävän sitä. Jos naisella on palkkaa 3500€/kk ja miehen kanssa yhteensä hankkii about 13000€, saa siinä köyhistellä avioliiton päätyttyä, mikäli ei realisoi omaisuuttaan. Kun on tottunut tiettyyn elintasoon, ei sitä pikku asiat heilauta.
Nyt sohaisen pahoin "pesää", mutta aviovaimo nyt on vain arvostetumpi kuin esimerkiksi eronnut ( kerran tai pari) nainen ja joka ryhtyy ukkomiehen kakkoseksia. Alinta kastia.
Se arvostuskin nykyään on niin ja näin.
Tiedän itse henkilökohtaisesti 2 naista joiden suhde varattuun mieheen ei ole lainkaan salainen ja eipä tuo ole paljon näyttänyt ainakaan työssä etenemiseen vaikuttaneen. Samoin olen seurannut kun tuttuja ollaan ja itsellekkin ensin kun kuulin tästä kakkosnaisen roolista nousi karvat pystyyn kuitenkin kun ei sitä ole enempää selitelty eikä peitelty siihen tuntuu kaikki tottuneen ja ainakin toinen näistä naisista on oikeinkin hyvällä paikalla ja palkalla ja etenee työssään ilman sen kummempaa hässäkkää.
Ilmeisesti maailma muuttuu ja asenteet sen mukana.
Maailma muuttuu loppujen lopuksi hyvin hitaasti, kun on kysymys ihmisluonteesta. Ja olet varmaan seurannut lehtikirjoituksia, joissa kerrotaan nimenomaan nuoremman sukupolven tiukentuneista moraalikäsityksistä.
Itse en ota kantaa kirjoitukseen, johon vastasit, mutta totuuden siementä siinä on. Tiedän ystävästäni, eli otos on hyvin pieni, joka ei eronnut, koska miehen ns. sivusuhde oli sellainen, että häntä mies ei olisi iljennyt julkisuudessa näyttää, eli oli niitä suhteita, joihin mennään niskat kyyryssä, kaulukset pystyssä. Vaimo on kiintynyt mieheen ja niin on mieskin vaimoonsa.
Itse en yrittäjänä palkkaisi, jos olisi kaksi samanarvoista hakijaa ja toisella tietäisin olevan suhteen varattuun, tätä kakkosnaista. Se on vain jotenkin merkki epärehellisyydestä.
Sinä olet varmaan aika paljon nuorempi kuin minä, joten suosittelen sinulle ensi talvena harrastukseksi esim. jonkun kansalaisopiston suomenkielen kurssia. Minulle se ei enää ole tarpeen, eikäpä minulla ole niitä hienoja tuttujakaan. Tätä yksityisyrittäjän raatamista, eikä ole sitä miestäkään.
miten avioliittossa oleva Rouva on parempi kuin eronnut nainen?
Itse olen eronnut, ja en todellakaan koe olevani huonompi kuin avioliitossa oleva nainen. Kun näitä kirjoituksia (petettyjen vaimojen) niin olen todella ylpeä itsestäni. Olen uskaltanut tehdä aikoinaan päätökset, eikä minun tarvitse elää huonossa avioliitossa loppu elämääni, ja haukkua esim. miestensä kakkosia tällä palstalla, mikä on mielestäni säälittävää.
Elikä rouvana oleminen ei ole sen parempaa kuin eronneena oleminen, mutta jokainenhan voi pitää itseänsä parempana kuin muut, pitää muistaa vain se, että sinullekin se ero voi tulla jonain päivänä, katsotaan sitten oletko asiasta vielä samaa mieltä.
itku, mistä näitä tyhmiä sikää; lueppa uudelleen. Oli kysymys eronneista, jotka varattuihin sekoavat!! Sellaiset ovat alintakastia!!! Ei pelkkä eroaminen ketään huonoksi tai paremmaksi tee.
taisi osua ja upota. En puhunut itsestäni, olen jo menettänyt mieheni, olen leski, eli menetin hänet kuoleman kautta.
Ero voi tulla kaikille, joko niinkuin meille tai avioeron kautta. Mutta toisen puolisoon sekautuva, eronnut ihminen, on sitä alinta kastia. Usein ero on johtunut puolison pettämisestä ja mitään nainen ei ole oppinut, ei kahdenkaan kerran jälkeen. Yksinkertaisuutta?
Ihmeen nopeasti muuttu ja ikääsi en kyllä kirjoitustyylistä pysty selvittämään mutta vanha vanha varmasti kun minuakin vanhempi päättelit olevasi.
Voidaan mennä kurssille johonkin seniorien tai vanhusten kun jotenkin meillä samaa vaivaa taitaa olla, vaikka yrittäjän arkea vietät sinä ja minä tätä eläkeläisen arkea.
Pidän kylläkin rehellisenä ihmistä joka reilusti peittelemättä kertoo ja näyttää myöskin noin epähienon suhteen.
Yrittäjäkin joskus kuitenkin eläköityy tiedän kokemuksesta-
;-))
"Oli kysymys eronneista, jotka varattuihin sekoavat!! " Keneen ne sekoavat?! Ukkomiehiin, jotka ovat pulmusia, kaukana alimmasta kastista. Hyvä vaimot!!
Ehkä olen vanhempi, ehkä nuorempi. Fyysisesti olen vielä täysin terve ja teen työtä yrityksessä niinkauan kuin jaksan. Ehkä 80v. Nuoremmat ovat ns. puikoissa, mutta minä kuitenkin vielä johdan. Ja edelleen olen sitä mieltä, mitä yllä kirjoitin epärehellisyydestä. Aikaa ei ole paljon harrastuksiin; mitä nyt perjantai-iltana tähän keskustelupalstoilla selailuun, oppia tämäkin elämästä. En opi enää uutta siinä määrin kuin nuoremmat, tarkoitan kirjoittamista. Mutta nuorempaa sukupolvea seuraan lasteni perheiden ja alaisteni kautta.
juuri näin. Vaikka luinkin tuon aikaisemman viestin liian pikaisesti ja kommentin pikaisesti. eli kun puhuttiin, että eronneet varattuihin miehiin sekaantuvat ovat alinta kastia. Kyllä tällä palstalla kirjoittelevat rouvat tuomitsevat myöskin yleisesti eronneet naiset, eivät pelkästään niitä jotka todella alkavat suhteeseen varatun kanssa.
Tästä voisin päätellä, että nämä eronneet ovat se uhka vaimoille, jotka tulevat ja vievät väkisin nämä heidän miehensä.
Niin ja eihän niissä pettävissä miehissä ole mitään vikaan, viattomia pikku poloisia...
Voin itse kertoa eronneenna ihan hauskan näköisenä naisena, että kyllä nämä pikku poloiset aviomiehet tyrkyttävät itseään sekä ravintoloissa ja työpaikalla, eli jos seuraa haluaisi, valinnan varaa on todella paljon. Ei niitä todellakaan tarvitse väkisin viedä.
Voihan olla, että kun joku nainen tulee ja vähän kehasee, niin miestä viedään kuin pässiä narussa. Mutta mitä sellaisella pässillä sitten tekee? Ja kuka sellaista viittii kotonaan kattella? Minä haluan TOSI MIEHEN! Kuin myös olen huomannut, kuinka varatut miehet minuakin yrittävät (varattua naista). Täältä ei heru vitjan äijät, jotka liottavat munaansa missä kerkeevät YÖK.
Olin vasta lukiossa luokkaretkellä ja menimme paikalliseen baariin pelaamaan biljardia, niin siellä ukkomiehet (30-40 vuotiaita) yrittivät saada meitä kanssaan saunomaan ym. Siis mehän oltiin vasta 18-vuotiaita tyttösiä ETTÄS KEHTASIVAT. Emme tietenkään lähteneet.
Minkähän Hivin niistäkin ois saanut, kun eihän meillä tietenkään suurimmalla osalla edes ollut vielä yhtään seksikokemusta takana. Ei sitä kumiakaan aina siihen hätään löydy.
Noh, ihan loukkaantumiseen asti en vielä mennyt.
Tietysti ollaan puikoissa, ja nuoret hoitaa hommat. Itse olin mieheni kanssa yhteisesti firmaa pyöritettiin ja perhettä kunnes kiukuissani eroa hais ja nuoruuden suuret luulot painoivat. Pakko myöntää.
Edelleen väitän erossa naisen kuitenkin huomaavan taloudellisesti, varsinkin kun on lapsia,
elintason putoamisena.
Lululle kuinka hyvässä ammatissa oletkin tämä vain on se raaka totuus.
Saavutetuista eduista on ikävää luopua, siksi ymmärrän nyt jo vanheana muorina miksi monet
vaimot jatkaa avioliittoaan. Rakkauttakin varmasti voi olla.
Pettäjä vaan tavallaan polkee puolisonsa rakkauden isolla tossullaan maanrakoon. Sen jälkeen on vaikeaa saada sama tunne vielä siististi näkyviin. Joutuu todella syvälle murheensuohon
ja kovan työn jälkeen sieltä noustaan.
tarkoitetaan sitä, että kaksi ihmistä tuo aina enemmän tuloja talouteen?
Kyllähän se on totuus että kun yhdessä asuu, pääsee kaikin tavoin vähemmällä. On enemmän käyttövaroja ja vastuita voi jakaa vaikka töiden tai lastenhoidon suhteen. Joillakin on sitä omaisuutta hankittu yhdessä, ja sen ylläpitoon (kuten esim. talo) tarvitaan molempien tuloja, sillä yhden tulot eivät siihen riitä.
On naisia jotka eivät jaksa tai naisia jotka eivät ole oppineet työntekoon, ja silloin eroaminen ei ole mikään helppo juttu. Ymmärrän oikein hyvin näitä naisia. Yksinhuoltajalla on kokonaisvastuu kaikesta, kyllä ne elatusrahat ovat pieni juttu arjessa. Pitää olla niin naisena kuin miehenä, perheen äitinä ja huoltajana. Jos siinä on vielä vaativampi työ, niin joutuu tosi lujille. Vapaa ajasta saa vain haaveilla.
Riippuu siis paljon persoonasta, kuinka pystyy elämään suhteessa, jossa toisella on ulkopuolisia suhteita. Tunnen muutaman parin, joilla miehen uskottomuus ei ole kaatanut perhettä. Heitä tuntuu sitovan enemmän yhteen ystävyys ja vanhemmuus kuin eroottisuus. Enkä ymmärrä ollenkaan sitä, miksi halveksia näitä naisia? Itse arvostan heitä, he ovat itsenäisiä, vahvoja persoonia.
Tiedän kyllä tapauksia, joissa nainen on arkuuttaan alistettuna jatkaneet liittoaan, mutta he ovat joko vanhempia naisia tai sitten kuuluvat johonkin uskonlahkoon. He ovat mielestäni poikkeuksia. Toki on heitä joilla on vanhakantainen käsitys avioliitossa, eli siinä ollaan vastoinkäymisistä huolimatta. Kuten mummoni aikoinaan sanoi, ei pettäminen ole mikään syy eroon jos mies muuten hoitaa perheensä. Samoin suhtautuivat monet muut vanhat naiset, ”mitäs noista *****, kunhan eivät tule silmille hyppiin” tuumasi eräs kerran. Kuulemma on miehen asia hoitaa se, että ne naiset eivät näy mitenkään perheen elämässä.
Nyt kun korostetaan tunnepuolta enemmän ja meillä on mahdollisuus valita, niin moni valitsee mieluummin sen rakkaan kuin hyvän puolison. Jotkut ovat jopa niin hölmöjä että ovat valmiita näkemään vaivaa ja ”nälkää” siitä, että saa elää omien arvojensa mukaan. Itse kuulun näihin hölmöihin.
minulla on rikas mies ja itse olen terveydenhuoltoalalla, eli tosi huono palkkainen. Meillä tosin on hyvä avioliitto, mut olen joskus miettinyt tätä asiaa että kuinka oppisin elämään köyhempänä kun tottunut kovaan elintasoon. Kyllä se vaan valitettavasti on niin että kyllä sitä tavallaan "nauttii" miehen palkkatuloista. Ja jokainen tekee valinnat itse. Joskushan mies voi lempata perheen pihalle mut itse en olisi kovin äkkiä valmis luopumaan siitä mitä minulla on. Se näissä rikkaissa miehissä on huono puoli että ne ei ole koskaan kotona :), mutta jos sellainen tilanne tulisi että eroaisi niin kyllä sitä totuttelemista olisi. Minulla on paljon yksinhuoltajia kavereina ja kyllä he kovilla ovat taloudellisesti. Hatun nosto heille siitä asiasta. Eniten ärsyttää heissä se, kun sitten keinolla millä hyvänsä etsitään itselleen miestä, ja niitä varattujakin...pönkitetään kait omaa itsetuntoa kun yli nelikymppisenä vielä kelpaa jollekin, suhteet joista ei sitten tule mitään. Itse ajattelen että pitkä hyvä avioliitto on pitkälle kompromisseja. Ja kun luki nuo muut viestit joissa puhuttiin arvostuksesta niin kyllä se vaan on niin että eronnut nainen ja yh , kalskahtaa monelle heti korvaan. Aviovaimoja arvostetaan.
mutta tuo millaista ihmistä arvostetaan, riippuu tietysti siitä millaisessa yhteisössä elää.
Olen ollut niin avio-, avopuoliso, yksinhuoltaja ja yksineläjäkin, niin jopa myös tavallaan tuo toinen nainenkin.
Muistan kuinka minua aikoinaan hämmästytti, suututti että riemastutti ihmisten ulkokultaisuus ja pintapuolisuus. Avioliitossa rouvana minuun liitettiin aivan ihmeellisiä hyvyyksiä, etenkin jos aviomies oli ns. pomo. Nostettiin moraalisesti ja eettisesti pylvään nokkaan, muita paremmaksi. Sanoinpa tai teinpä mitä tahansa.
Eronneena nuo samat ominaisuudet kääntyivät kuin taikaiskusta muutamassa viikossa negatiiviksi ja syyksi tuomita. Esimerkiksi avioliitossa olin energinen, seksikäs ja upea nainen. Eronneena levoton, vamppi (ja se kuuluisa h’*) ja miehiä vonkaava nainen. Yksineläjänä olin taas energinen, seksikäs mutta edelleen miehiä vonkaava nainen. Nyt avoliitossa ollaan lähellä tuota avioliitossa olevaa, mutta upeus on muuttunut itsenäisyydeksi. Todellisuudessa olen ollut koko ajan sama ihminen.
Kyllähän se kertoo enemmän sanojan itsensä arvomaailmasta kuinka määrittelee toista ihmistä, ei niinkään siitä kohteesta. Ne joiden korvaan ”kalskahtaa” joku tuollainen, kalskahtaa minun korvaani henkilöltä jolle ulkokohtaisuus on tärkeämpää kuin todellinen ihminen. Miksi siis antaa heidän ”arvostuksensa” manipuloida itseään?
Onneksi en ole kovin riippuvainen siitä, mitä muut sanovat ja etenkään nuo pintapuoliset ihmiset. Enkä ole langennut noihin ansoihin. Minulle riittää että olen saanut arvostusta niin työ- kuin harrastuselämässä ilman että suhteeni miehiin on siinä ollut vaikuttamassa. Yhä olen ystävilleni ja kavereilleni se sama yksilö, mikä aina olen ollutkin.
Tässä asiassa on myös se jännä piirre että nainen eron jälkeen vaikka yh on huonompi nainen tai luuseri ja epätoivoinen vamppi vaikka kohtuullisen hyvässäkin asemassa olevana.
Entäs mies? Hän eron jälkeen on yh hyvinkin arvostettu varsinkin jos sattuu olemaan asemaa ja tuloja hän on jopa erityisen haluttu ja tavoiteltu. Hänen vaimonsa on jo unohdettu, maatukoon itsekseen vaikka
ei noin sananmukaisesti.
Kukaan mies ei etsi ainakaan yh-naista tulevaksi vaimokseen kuitenkin tiedän monia joille yh-mies on kohde ja jotenkin suurempi muita.
Naiset keskenään tekevät nämä jaot ja naisen silmissä ei eronnut nainen ole enää mitään.
Pätee varmasti miehiinkin he vaan ei kerro ja kuuluta sitä mielipidettään niin avoimesti kun naiset.
Voi tietysti olla että naisena kuvittelen ja vaistoan enempi kun edes oikeasti teen. Siis voin joskus näitä tuntemuksiani paisutella.
on omanlaisensa mutta miehellä tilanne on omituinen siksi, että jos hän on eroamassa tai juuri eronnut, silloin hän on haluttua riistaa. Mutta jos erosta on jo kulunut pitkää (1 – 2 vuotta), miehen ”arvo” laskee. Hänestä saattaa tulla luuseri, joka ei ole päässyt erostaan ”yli” ja etenkin jos vielä alkoholin käyttö on tavallista runsaampaa. Taitaa olla niin että mitä useampi nainen miehen kimpussa on, sitä kiinnostavampana häntä pidetään?
Todellisuus on kuitenkin toista. Suomessa on vakavassa syrjäytymisen vaarassa ja jo syrjäytynyt lukuisa joukko eronneita keski-ikäisiä miehiä. Eron jälkeen se itsenäinen elämä ei lähdekään sujumaan vaan ongelmat alkavat kasaantua. Ero, juurettomuus, alkoholi, masennus, työttömäksi joutuminen, taloudellinen niukkuus (usein elarit jäävät rästiin jne.), aseman romahtaminen jne. on liian tavallinen tarina. Yllättävää kyllä samassa tilanteessa naiset puolestaan selviävät jaloilleen ja saattavat alkaa luoda uutta työuraa, opiskella ja hoitaa omaa terveyttään.
Jos mielikuvat ovat koivin kaavamaisia, ei siinä ole sijaa totuudelle. Onneksi näin kaavoihinsa kangistuneita on nykyään aika vähän. Hekin ovat usein asemassa, jossa heidän mielipiteellä ei ole oikeastaan merkitystä. Väitän että ne naiset, jotka eivät ole saaneet elämässä oikein mitään oma-ehtoisesti aikaan ja kokevat ehkä pientä huonommuutta, nostavat esiin sen, että he ovat ”ainakin naimisissa”. Naisen ihmisyyttä siis mitataan sillä, kuinka he ovat kelvanneet miehille. Ei tietysti liian monelle : ) .
”Kukaan mies ei etsi…” tuota, ei ihan näin yleisesti, sillä todella moni mies etsii myös yksinhuoltajia vaimoikseen. Nämä uusperheet eivät nyt niin erikoisia enää ole. Mitä itse olen havainnut, niin miehet eivät niinkään arvioi ihmistä hänen siviilisäätynsä mukaan. Ne jotka niin tekevät, ovat usein itse asemassa, että siviilisääty on tuonut mukanaan ns. ilmaista asemaa. Se on totta että naiset arvioidaan heidän miestensä mukaan mutta miehet heidän ammattinsa tai työelämässä luomansa aseman mukaan. Naista jolla ei ole miestä, on tämän luokituksen mukaan hankalaa panna mihinkään paikkaan. Nuorille naisille käy vielä isän (suvun) asema lukuun, mutta vanhemmalle ei enää kuin poikkeustapauksisessa.
Oikein odotan kun jälleen olen äärimmäisen hyvä ihminen näille pintaihmisille, kun solmimme avioliiton. En kuitenkaan aio unohtaa, mitä he nyt ovat suustaan päästäneet.
huomannut: naiset sen jaottelun tekevät "arvoisiin" aviovaimoihin ja luusereihin yh-äiteihin. Liekö jokin puolustusmekanismi lytätä maan rajaan yh-äidit, koska voihan joku heistä olla potentiaalinen uhka aviovaimon liiton jatkuvuudelle..?
Enpä sitten tiedä, kumpi on "parempi": vaimo, joka avoimesti myöntää, ettei mies ole mikään unelmapakkaus, mutta sen kestää kyllä, kunhan on ulkoiset puitteet kunnossa - vai yh, joka pärjää yksinkin, vaikka sitten joka lanttia venyttämällä ennemmin kuin jatkaa kulissiliittoa..?
Teen näitä huomioitani puhtaasti sivullisena sikäli, että olen "vanhapiika" ; ystäväpiirissä on erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia ikähaarukkana 30-45 vuotta. On pari entistä yh-äitiä, jotka löysivät onnensa lapsettomista sinkkumiehistä, on komeassa tiilitalossa asuva perheenäiti, jolle mies on tilipussin kotiin kiikuttaja (omien puheidensa mukaan). On yh-äiti, jonka mielestä niukempi elämä on parempi kuin elämä alistettuna ja petettynä. On ollut mielenkiintoista kuunnella, että tiilitalo-äiti pitää yh-äitiä c-luokan kansalaisena, kun "ei pystynyt miestä pitämään"...
Niinpä, nainen taitaa olla naiselle susi... Ja sitten samat naiset esittävät mielipiteitään absoluuttisina totuuksina - puhuvat mielellään miehiensäkin suulla tietämättä, mitä mieltä nämä ovat asioista...
" Onneksi näitä kaavoihinsa kangistuneita on nykyään vähän. Hekin ovat usein asemassa, jossa heidän mielipiteillä ei ole oikeastaan merkitystä" Mikä mittaa, milloin jonkun mielipiteellä on arvostusta?? Ja nykyajan menestyvät naiset eivät tukeudu aviomiehen asemaan. Tottakai perhe on kokonaisuus. Oletko ajatellut, että avioliiton solmimisesi ei hetkauta ketään ja sinun unohtamisesi, mitä toiset ovat sanoneet, on yksi hailee.
"miehellä tilanne on omituinen siksi, että jos hän on eroamassa tai juuri eronnut, silloin hän on haluttua riistaa"
"Todellisuus on kuitenkin toista. Suomessa on vakavassa syrjäytymisen vaarassa ja jo syrjäytynyt lukuisa joukko eronneita keski-ikäisiä miehiä."
katos nämä halutut miehet ovat kakkien naisten huulilla, sensijan noista epäonnistuneista miehistä ei kukaan välitä, ei heitä kukaan mieti. siitä tulee näköharha jonka mukaan miehillä riittää hyvin vientiä ja naisia pyörii ympärillä. niinhän niitä riittää onnistujilla, koska epäonnistujat ovat tipahtaneet naisten tutkan alapuolelle ja onnistujia ei riitä kaikille.
"Se on totta että naiset arvioidaan heidän miestensä mukaan mutta miehet heidän ammattinsa tai työelämässä luomansa aseman mukaan. "
jep, naisen mittä on se millaisen miehen saa itselleen, miehen mitta asema ja status, jotka taas muuttuvat laadukkaaksi vaimoksi. näin se maailma pelaa.
No, että jos joku naapuri on jotain mieltä, ei kai se merkitse oikein mitään. Mielipiteellä on silloin merkitystä, jos se liittyy työhön ja tehtävien hoitamiseen oleellisesti – asiakas, esimies jne.
Että jos nuo pahimmat nurisijat, jotka nyt ”jakavat” suosiotaan vain ulkoisten merkkien kautta, kääntävät ns. takkinsa, niin pieni näpäytys ei pahitteeksi ole. Avioliiton solmimisen ei tulikaan ketään hetkauttaa vaan kun se hetkauttaa näitä : )
Sekö kun mies pettää, pyörittää montaa naista, kärähtää, erotetaan mutta lopputuloksena ”poikamies” elämä viekin yksinäisyyteen? Naiset vain katoavat johonkin…
Tuota, ”laadukas” vaimo tarkoittaa että se (vaimo) on statusesine siinä missä automerkkikin. Eli miehet tyytyvät heppoisempiin ihmissuhteisiin kun menee lujaa, ja kun liitossa koetellaan sen kestävyyttä, jäävät nämä miehet lehdellä soittelemaan – koska sitä aitoa rakkautta ei ehkä ollutkaan. Miehen on siis pysyttävä oravanpyörässä kynsin hampain jotta voisivat tuon harhan säilyttää. Ilmankos sitten kuollaan saappaan jalassa?
tarkoitin siis sitä, että näyttää siltä että eroavien miesten ympärillä pyörii naisia, koska vain ne miehet havaitaan, joiden ympärillä naisia pyörii. kukaan ei huomaa niitä, joiden ympärillä ei pyöri mitään heti eron jälkeen eikä myöhemminkään.
"Tuota, ”laadukas” vaimo tarkoittaa että se (vaimo) on statusesine siinä missä automerkkikin."
laadukkaalla vaimolla tarkoitan semmoista vaimoa, joka on kyseisen miehen toivomusten mukainen, olivatpa ne toivomukset mitä tahansa. tuppaavat kuitenkin olemaan miehillä melko samansuuntaisia (kaunis, fiksu ja filmaattinen, uskollinen, hyväkäytöksinen, naisellinen, hyvä äiti jne.)
"Miehen on siis pysyttävä oravanpyörässä kynsin hampain"
miehen on menestyttävä vähintään keskinkertaisesti, koska ketään ei kiinnosta työtön tai koti-isä, sehän on elätti eikä mikään mies.
ymmärrän. Toki eronneissa miehissä on heitäkin, jotka ovat ”tarpeettomina” poistettu perheestä. Usein takana on päihdeongelmaa, väkivaltaisuutta tai sairauttakin. Katson näin naisen näkökulmasta, kun itse elin ns. sinkkuna. Ne joita ei huomata, ovat oikeastaan niitä jotka saavat sen elämän sujumaan ihan ok.
Laadukas jo sanana on luotaan työntävä, esineellistävä. Juu ja luettelemasi adjektiivit noin käytännössä tarkoittavat eri miehille eri sisältöjä. Esimerkkinä sanan naisellinen voi olla kaikkea hissukasta seksipommiin. Onhan naisillakin toiveensa puolisosta ja silloin syntyy hyvä suhde, kun molemmat löytävät sopivan. Niin, ja on naisia jotka tykkää koti-isistä eikä työttömyys nykyään ole mitenkään harvinaista.
Niin mies saa helpommin arvostusta juuri tuosta ammatti tai muusta yhteiskunnallisesta asemasta. Onneksi nykyään myös naisille se on mahdollista.
Iloa siitä on luultavasti sinulle itsellesi, mutta onhan sekin jotain. Mielipiteesi on heille ehkä merkityksetön.
Kaikki ovat onnellisia omassa elämässään. Ei mitään huonoa. Köyhä yh-äiti on onnellinen omasta tilastaan, tiilitalossa asuva varakas vaimo omastaan. Täyttä elämää kaikilla ja ei voi sanoa kumpi on parempi.
kaikki omalla tavallaan ovatkin onnellisia, sitä kun kukin mittaa omalla tavallaan. Olen minäkin - lapseton ja miehetön "hylkiö" - täysin onnellinen elämässäni, vaikka kertomani esimerkin "tiilitaloemännän" mielestä olen säälittävä yksinäinen höppänä. Sitähän tässä ihmettelinkin, että miksi tietynlaiset ihmiset nostavat itsensä "onnellisuustilaistoissa" toisen yläpuolelle..?
mutta ei se mitään. Muistutan vain heitä heidän omista mielipiteistään.
Olennaista on että saan heidät edes hetkeksi miettimään, mitkä heidän elämään arvonsa olivatkaan. Ei siis tarkoitus ole loukata.
vaan haluavat elättää itsensä ja lapsensa miehellä. Vaikka olisi hyvät tulot, niin onhan se mukava pistää omat tulot omiin menoihin, meikkeihin, vaatteisiin, matkoihin, kosmetologiin, kampaajiin jne jne jne. Kyllä nainen itseensä saa rahaa uppoamaan jos haluaa. Ja samalla mies maksaa lasten ja asumisen/elämisen kulut. Jotku naiset vaan haluavat noin helpon elämän, ja pysyvät kynsin hampain kiinni pettävässäkin miehessä pelkästään elintason vuoksi. Kuin myös tuo, että vanhat ja vanhanaikaiset ihmiset pitävät rouvaihmistä paremmassa arvossa kuin eronnutta tai vielä kamalampaa, eronnutta yh-äitiä. Ja nämä eronneet pettävän puolison jättäneet naiset ne vasta arvostusta ansaitsisivatkin. Huolehtivat yksin kaikesta, ovat isä ja äiti lapsilleen jos niitä on, maksavat itse omat kulunsa niin ylellisyydet kuin normaalit pakolliset asumiskulut. Ehkä ei kulje kalliissa vaatteissa, mutta ainakin omissa!
Tällä palstalla kirjoittelevat näkevät usein avioliiton varsin yksinkertaisena järjestelmänä, sitä se ei kuitenkaan ole, jos avioliittoon kuuluu lapsia, silloin suhde on väistämättä muutakin kuin romanttinen rakkaussuhde, siihen liittyy myös vastuu koko perheestä. Jos toinen osapuoli ei vastuuta kanna ja on vaikkapa uskoton, toisen on harkittava omia tekojaan -vastuullisesti. Onko syytä riistää lapsiltaan vanhempi vain siksi, koska itsetunto on saanut narsistisen haavan?
Avioliitto on pitkään jatkuessaan aivan muuta kuin Harlekiinikirjoissa kuvataan, se on varsin monimutkainen ihmissuhdeketju. Jos pettävään puolisoon ei tunne eroottista vetoa ja sehän usein häviääkin pettämisen tullessa ilmi ja kun suhde on muuten kunnossa, miksi erota? Toveruus ja ystävyys kantavat varsin useita ihmissuhteita, ne ovat myös avioliiton kestävyyden takeita. Jos luottamus menee pelkästään sen vuoksi, että toinen on ollut uskoton, silloin perusluottamuksen tilaansa voi miettiä uudestaan. Miksi olen siten hauras, että tunnen toisen ihmissuhteen niin uhkaaviksi, jolloin pakeneminen (ero) on ainoa mahdollisuus.
Pettävän puolison jättäneet naiset ansaitsevat arvostusta ainoastaan silloin, jos heillä on ollut kykyä vastata myös lasten tarpeisiin ja ihmissuhteita ei olla vihapäissään katkottu tarpeettomasti. Missään tapauksessa ihminen, joka omasta tahdostaan toimii yksin isänä ja äitinä ei ole kovin arvostettu. Hän on riistänyt lapsiltaan toisen vanhemman, ainoastaan omien tunteidensa vuoksi.
Kasvakaan hyvät ihmiset aikuisiksi ja yrittäkää ymmärtää, ettei mitkään ihmissuhteet ole itsestään selvyyksiä ja ihmisillä on muitakin tarpeita kuin parisuhde ja siihen liittyvät kuviot. Jos parisuhde perustuu ystävyyteen ja toisen arvostamiseen, vaikka takana onkin kaikenlaisia hairahduksia, se ei kerro kenenkään heikkoudesta -päinvastoin- näin toimivat kypsät aikuiset ihmisen ja he joilla on itsetunto kunnossa.
On kohtalaisen saman tekevää arvostavatko toiset ihmisen eronneita vai naimisissa olevia enemmän. Tärkeintä on se, kuinka itse itsensä kokee. On varsin säälittävää, jos kokee ainoaksi itsetuntonsa merkiksi sen, ettei ole kykyä antaa anteeksi ja tarmoa rakentaa lapsilleen toimivaa kotia.
"Hän on riistänyt lapsiltaan toisen vanhemman"
älä vitis jauhaa puhdasta paskaa. pistääkö sulla omaantuntoon kun menit hajottamaan perheen muita nussiessa vai mikä oikein on?
kyllä vastuu perheen hajoamisesta on vain ja ainoastaan petturilla.
"On varsin säälittävää, jos kokee ainoaksi itsetuntonsa merkiksi sen, ettei ole kykyä antaa anteeksi ja tarmoa rakentaa lapsilleen toimivaa kotia."
anteeksianto on tälläkin palstalla aivan liian yliarvostettua toimintaa.
säälittävä on ihminen, joka muutaman panon takia on varmis vetämään perheensä vessanpöntöstä alas.
Säälittävä on ihminen joka asettaa puolisonsa tilanteeseen jossa muutama pano, loukkaa, satuttaa, vie itsetunnon ja luottamuksen puolisoon jonka kanssa elämää ja perhettä on rakennettu.
Jos yhteisissä pelisäännöissä ei muutamia panoja sallita ne eivät sitten vaan käy pirtaan.
Siis jos toisin ei ole sovittu pidetään bokserit ja stringit jalassa ja tarjotaan sille puolisolle ihania seksi kokemuksia.
Pysytäänpä asiassa!
Avioliittoon tarvitaan kaksi, kaksi tarvitaan myös sen purkamiseen. Mikäli elämässä on ainoastaan mustaa ja valkoista ja niiden valossa arvotetaan ainoastaan seksuaalista uskollisuutta, silloin on hyvä pohtia omaa henkistä tilaansa. Vastuu perheen hajoamisesta on molemmilla, näin on, vaikka toinen on ollut uskoton. Perheitä voi hajota varsin monesta syystä, jotkut eroamiset ovat erittäin hyvin perusteltuja, joistakin on järki ja myötätunto hyvin kaukana. Jos aviosuhde kaatuu uskottomuuteen ja mitään muita syitä ei ole, silloin kyse on varsin heikosta ihmisestä, toki tätä ovat molemmat sekä petetty että pettäjä.
Ihmisillä on taipumus jaksaa varsin vaikeissa tilanteista tukea toisiaan. Tuki nähdään arvokkaana ja sen koetaan olevan moraalisesti oikeaa toimintaa. Jos kumppani sairastuu, silloin häntä ei jätetä, vaan ollaan valmiita uhrautumaan ja hoitamaan jopa hyvinkin suurin ponnistuksin. Merkillistä on se, että "sen käyminen siellä" nähdään niin vaikeaksi kohtalaoksi, jonka vuoksi on oikeus riistää lapsilta koti. Asennevammasta on kyse silloin, kun koetaan pettäminen niin pahaksi asiaksi, että kaikki on hajotettava.
Pettäjä ei vedä perhettään vessan pöntöstä alas, sen tekee useimmiten kostonhimonsa ja mustasukkaisuuden kourissa oleva petetty.
Aivan niin, avioliitonpurkua voi hakea yksikin, tämä on kuitenkin ainoastaan tekninen toimenpide. Avioliiton purkamiseen tunnetasolla tarvitaan kaksi, paitsi aivan poikkeustapauksissa. Poikkeustapauksia ovat mielenterveyshäiriöt, alkoholismi ja henkinen ja fyysinen väkivalta, varmaakin on vielä muitakin syitä, jolloin avioliitto purkautuu pelkästään toisen ominaisuuksien ja tekemisten vuoksi.
Relatiivisuus ei ole, kuten sinä olet sen ymmärtänyt, kulttuurisilla tavoilla puolustelua, vaan se on aitoa ymmärrystä siitä, että on olemassa myös toisenlaisia tapoja elää, kuin oma on.
Mikäli mustasukkaisuus olisi biologinen ominaisuus se olisi kautta ihmiskunnan vallitsevana ja poikkeuksia ei juurikaan olisi. kuitenkin, mustasukkaisuus on varsin monessa kulttuurissa tuntematon käsite. Esimerkkinä vaikkapa naisjohtoisten yhteisöjen poikkeuksetta vapaat sukupuoliset tavat. Mustasukkaisuus ei ole ollut myöskään tapana (naisilla) oikeastaan missään vanhoissa kulttuureissa, muutenhan ei moniavioisuus olisi ollut vallitsevana tapana aikoinaan. Naisten tekemisiä on kontrolloitu pikemminkin suvun puhtauden nimissä, kuin aviollisen uskollisuuden vuoksi. Mustasukkaisuus on erään omistamisen muodon tekemistä hyväksyttäväksi, ihminen nähdään silloin omistamisen kautta. Koska kuulut minulle, sinulla ei voi olla muita.
Aivan niin, jokaisella teolla on seurauksensa, kuitenkin mikäli antaa toisen ihmisen tekojen ratkaista omat elämänsuuntansa ja näkee jopa tämän toiminnan sankarillisena ja oikeana, silloin kannattaa miettiä asioiden kausaalisuutta. Jokainen ihminen tekee virheitä, toiset virheet nähdään kulttuurissamme vain pahempina kuin toiset, kuitenkaan absoluuttisena totuutena ei näitä tapakäsitteitä tulisi nähdä.
Jos perisuhteessa ei ole sovittu että panna saa ketää haluaa ja milloin haluaa niin pidetään pöksyt jalassa.
Jos kumppanisi ja puolisosi eleävät siinä uskossa että tässä yhdessä eletään ilman askelia vasempaan ei niitä voi tehdä ilman seuraamuksia.
PELISÄÄNNÖT SELVINÄ HALOO!
Sopimuksilla on tapana muuttua elämäntilanteiden mukaisesti. Jokainen muistaa rakkauden huumassa antaneensa lupauksia joiden pitäminen on mahdotonta.
Seuraamuksia todella tulee, jos astellaan sivuun, en minä sitä kieltänytkään. Kritisoin sitä tapaa jossa ihannoidaan pettäjän jättämistä, hinnalla millä hyvänsä. Jos itsetunto on siitä kiinni, että avioliitto ja perhe-elämä kaatuvat sivusuhteeseen, silloin molemmissa osapuolissa on vikansa. Enkä tarkoita sitä kliseenomaista sanontaa, ettei toimivaan parisuhteeseen mahdu kolmatta, kyllähän siihen mahtuu.
Mummomuorilla on kyllä viisaita ajatuksia. Selkeitä.
" Avioliiton purkamiseen tunnetasolla tarvitaan kaksi,"
no ei edelleenkään tarvita. jos toinen lähtee tai toinen viskaa toisen pihalle, miten ihmeessä liitto jää tunnetasolla voimaan? Ei mitenkään. kyllä se oli siinä.
"Mikäli mustasukkaisuus olisi biologinen ominaisuus se olisi kautta ihmiskunnan vallitsevana"
vähän niinku jos siniset silmät olisi biologinen ominaisuus, se olisi kautta ihmiskunnan vallitsevana...?
"mustasukkaisuus on varsin monessa kulttuurissa tuntematon käsite"
no ei kyllä ole.
ihan kaikissa yhteiskunnissa esiintyy mustasukkaisuutta, joten kyllähän se on biologinen ominaisuus.
"vaikkapa naisjohtoisten yhteisöjen "
naisjohtoiset yhteistö ovat hyvin marginaalisia yhteisöjä. mikäli niitä on joskus ollut paljonkin, miesjohtoiset ovat ne varin tehokkaasti jyränneet.
"Mustasukkaisuus ei ole ollut myöskään tapana (naisilla) oikeastaan missään vanhoissa kulttuureissa,"
kyllä naisetkin ovat olleet mustasukkaisia, mutta heillä ei ole niin suuria syitä siihen kuin miehillä.
"muutenhan ei moniavioisuus olisi ollut vallitsevana tapana aikoinaan. "
tuosta taas ei ole naisilta juuri kyselty.
"Aivan niin, jokaisella teolla on seurauksensa, kuitenkin mikäli antaa toisen ihmisen tekojen ratkaista omat elämänsuuntansa ja näkee jopa tämän toiminnan sankarillisena ja oikeana, silloin kannattaa miettiä asioiden kausaalisuutta."
kyllä sulla on syyt ja seuraukset pahasti menneet sekaisin.
menikö perhe omien tötöilyjen takia?
"Jokainen ihminen tekee virheitä, toiset virheet nähdään kulttuurissamme vain pahempina kuin toiset, kuitenkaan absoluuttisena totuutena ei näitä tapakäsitteitä tulisi nähdä."
hyväksynet kuitenkin sen, että kulttuureissa on erilaisia käsityksiä oikeasta ja väärästä? tuleeko yllätyksenä jos väärinteko puree omaan nilkkaan? jos taas kannatat täyttä relativismia, sulla ei sitten pitäisi olla mitään sanomista perheväkivaltaan tai mihinkään muuhunkaan. sen pitäisi olla jokaisen yksityisasia hakkaako vaimoaan vai ei.
Sopimuksien muutoksista tomivassa parisuhteessa johon mahtuu kolmaskin olisi syytä infota kaikkia vai mitä ?
Jos on aikuisten oikeestti super persoona jolta riittää aitoa rakkautta, huomiota ja huolenpitoa kaikille , pitäisi ilmottautua yliopistolle, psykologian oppilaitokselle nimimerkillä IHME
niin turhaan vastakkain asettelit eri naisia.
Se että haluaa säilyttää itsekunnioituksen ja eroaa siksi että mies on pettänyt, on toisaalta oikein ymmärrettävää. Totta on myös se että jotkut naiset ottavat eron vain kostaakseen miehelle kokemansa mielipahan. Parisuhteet ovat erilaisia, se täytyy aina muistaa. Samoin perheen historiat poikkeavat kovastikin toisistaan.
Siitä olen samaa mieltä että näin se kuvio kulkee – mies jää pettämisestä kiinni, vaimo loukkaantuu. Vaimo laittaa miehen ulos ja hakee eroa. Sitten hän syyttää miestä erosta. Siksi en kovin suosittele eroa äkkipikaisesti. Ylipäätään liian säväkkä ero tuo paljon murhetta ja tuskaa, olipa syy mikä tahansa.
Kommentoin kuitenkin näitä:
”Jos pettävään puolisoon ei tunne eroottista vetoa ja sehän usein häviääkin pettämisen tullessa ilmi ja kun suhde on muuten kunnossa, miksi erota? Toveruus ja ystävyys kantavat varsin useita ihmissuhteita, ne ovat myös avioliiton kestävyyden takeita.”
Tämä vaatii kuitenkin sitä että kykenee tukahduttamaan omat seksuaaliset tarpeensa. En tiedä onnistuuko se kummaltakin osapuolelta tai vain naiselta? Seuraava askel olisi että molemmilla on seksikumppani. Itse koin aikoinaan nimenomaan todella vaikeana ajatuksen lopettaa seksielämä n 30 vuotiaana.
.”Missään tapauksessa ihminen, joka omasta tahdostaan toimii yksin isänä ja äitinä ei ole kovin arvostettu.”
Tuota, kyllä häntä arvostetaan, vain ani harva soitti halveksuntaansa. En ymmärrä miksi sitä ei voi arvostaa, että on lähtenyt toimimattomasta avioliitosta? Olisiko se pettäminen se parempi vaihtoehto?
” Jos parisuhde perustuu ystävyyteen ja toisen arvostamiseen…” Juuri näin, JOS tuota löytyy, niin aina voi yrittää jatkaa ja siitä saa ehkä voimaakin elää siinä muuttuneessa suhteessa.
Muista että anteeksianto ei tarkoita asian hyväksymistä. Se tarkoittaa että ymmärtää toisen teon, suree sen tuskan, eikä juutu syyttämään. Anteeksi voi antaa vaikka eroaakin.
Tuota se huoraaminen teettää, pehmentää aivot.
Naisella ei oo ollu oikeuksia vaatia historiassa mieheltä samaa moraalia kuin häneltä itseltään on vaadittu, senkin opöhkö saivartelija.
Nyt on vain niin ettei kukaan siedä uskottomuutta ja siitä tulee usein ero, otahan sinäkin huoraamista puolustava höperö vastuu teoistas.
Avioliiton näkeminen ainoastaan kahden aikuisen muodostamana rakkaussuhteena on varsin erikoinen näkemys, se on nykyaikaisen ihannekulttuurin mukanaan tuoma harhakäsitys. Avioliitto on monimutkainen järjestelmä, johon kuuluu suku, ystävät, yhteiskunnalliset sitoumukset ja ennen kaikkea lapset. On varsin merkillistä ja jopa absurdia kuvitella, että purkaminen on vain sitä, että heitetään toinen ulkoruokintaan.
Olet varmaankin käyttänyt koulunbiologiatunnit jotenkin kehittävämpään toimintaan kuin kuunteluun ja oppimiseen. silmien väri on biologinen ominaisuus, mutta sininen väri on osa biologista muuntelevaisuutta. Mustasukkaisuus ei ole biologinen ominaisuus, mikäli se sitä olisi, silloin moniavioisuus ei olisi mahdollista, eikä myöskään avioerot. Linnut joiden biologisena ominaisuutena on yksiavioisuus ovat varsin hyviä esimerkkejä, kuinka biologinen perimä vaikuttaa. Naisjohtoiset kulttuurit ovat sosiologisesti merkittäviä tutkimuskohteita, vaikka niiden määrä on vähäinen, koska ne haastavat nämä patriarkaalisen kulttuurimme käsitykset. Varsinkin käsitykset siitä, mikä on luonnollista ja normaalia.
Mitkään kulttuuriset tavat tai lait eivät voi muuttaa ihmisten toimintaa jos sillä on biologinen pohja olemassa, emme siis voi määrätä kaikkia olemaan sinisilmäisiä.
On olemassa tiettyjä asioita, joita ei nähdä oikeaksi, nämä toiminnat ovat kriminalisoitu maailmanlaajuisesti, väkivallan käyttäminen on eräs näistä. Väkivalta ja uskottomuus ovat luonteeltaan toisenlaisia, molemmat vahingoittavat, mutta suhtautumiserot ovat ratkaisevia. Jos minua lyödään, siitä aiheutuu vahinkoa väistämättä. Mikäli minulle ollaan uskottomia, aiheutunut vahinko on omasta suhtautumistavastani kiinni.
Mitään tarvetta tukahduttaa seksuaalisia tarpeita ei ole, mikäli suhde ei sisällä eroottisen mustasukkaisuuden piirteitä. ainoa rajoitus on silloin se, ettei mennä ihastumaan siten, että se tunnemyrsky vaatii ratkaisujen tekemisiä.
Samaa mieltä olen anteeksiannosta, sillä varauksella, että anteeksiantoon liittyy myös armo. Armo tarkoittaa sitä, että pystyy hyväksymään toiset erehtyvinä ihmisinä ja oivaltaa myös sen, ettei toisen tekemät virheet ole omia. Käytännössä tällöin on pystyttävä käsittelemään ne narsistiset haavansa itse, muita syyttelemättä.
tuota osuutta, että ei ole enää eroottista halua puolisoon. Haluthan eivät häviä mihinkään, niitä ei vain voi suunnata puolisoon. Vaikka en esim. itse ollut mustasukkainen, mutta ehkä juuri siksi etten kokenut eroottista vetoa mieheeni. Silloin ei yhdyntä onnistu välttämättä edes mekaanisesti panona. Tai otteen täytyy olla vähän sellainen ”ammattilaisempi”?
Hyvä lisäys, armo on erittäin suuri asia. Kun hyväksyy itsensä vikoineen päivineen, on helpompaa ymmärtää, ettei muutkaan ole sen kummempia. Rakkaus on sitä että rakastaa toista vioista ja erheistä huolimatta.
Nuorenen sitä niin mielellään elää tuollaisessa liiallisessa symbioottisessa suhteessa, ja onhan se sitä suhteen alussakin. Siitä vain pitäisi todella päästä tilanteeseen, että sen toisen ihmisen virheet (tai ominaisuudet, hölmöilyt jne.) ole omia, ja näin antaa tilaa toiselle kasvamiseen.
Mikäli suhteesta on hävinnyt eroottinen vetovoima, silloin myös tähän toimintaa liittyvä omistamisenhalu häviää, näin on. mikäli keskustelemme itsenäisistä ja aikuisista ihmisistä. Jos mustasukkaisuutta ei ole, ulkopuoliset suhteet ovat luvallisia, sillä edellytyksellä, että ne tehdään pieteetillä. Seksuaalisuudesta ei siis tarvitse luopua, ainoastaan romanttisen rakkauden käsitteestä.
Itse hahmotan avioliiton lähinnä yhteiskunnallisessa ja historiallisessa kontekstissa, koskapa avioliiton perus liittyy talouteen eli omaisuuteen. Länsimainen avioliitto etenkin on juuri tärkeä omaisuuden kannalta, jonka huomaa myös lainsäädännöstä. Nyt avioliiton merkitys on muuttumassa, eli se todellakin on enemmän tunnesuhde. Siksi kai avoliitto on tullut avioliiton rinnalle, josta puuttuu historian painolastit.
Tuota, mustasukkaisuus on kyllä varsin inhimillinen ja globaali piirre ja esiintyy kaikkialla maalimassa jopa ns. alkuperäiskansoilla. Tämän takia mm. moniavioisuuden yksi ongelma on mustasukkaisuus, joka aiheuttaa eniten ristiriitoja.
Mustasukkaisuus liittyy perustuneisiimme, eli mm. rakastetuksi tulemisen tarpeeseen tai hylkäämisen pelkoon. Me vain opimme sitä hallitsemaan eli mustasukkaisuuteen tarvitaan myös tietoista ajattelua jota ei elämillä ole. Kun mustasukkaisuuteen liittyy omistamisen tarvetta, puhutaan jo siitä, että kehitys on jäänyt lapsen tasolle.
Muistahan että on eri asia puhua moniavioisuudesta tai rinnakassuhdejärjestelmästä kuin pettämisestä. Pettäminen on luottamuksen pettämistä, väärien tietojen antamista ja vallankäyttöä puolisoa kohtaan. Voi vaikka verrata siihen että puolisosi lupaa ettei esim. koskaan lyö ketään, tekee sen salaa ja kiistää tehneensä sen. Kuinka siis tähän ”vahinkoon” tulisi mielestäsi suhtautua?
siis avoin avioliitto on yksi ratkaisumalli. Kyllä, kun kumpikin on siihen valmis. Näin olen ajatellutkin.
Jokainen olemme siis erilaisia. Omasta kokemuksesta voin sanoa että otinpa sellaisen riskin elämässäni ja päätin kokeilla löydänkö ohmisen jonka kanssa voi kokea ”romanttista” rakkautta. Koin että hellyys, erotiikka ja etenkin halu rakastaa ja tulla rakastetuksi on jotain, tärkeää mitä miehen ja naisen välisessä suhteessa tulisi olla. Huomasin näet että ellei itse ole kokenut mitään sellaista, sitä on vaikeaa antaa toisille.
Olen siitä nyt iloinen sillä saan kokea sitä. Se antanut myös paljon ymmärrystä sille, että miksi ihmiset etsivät ”onnea” ja ”hyvää oloa” tai ovat mustasukkaisia ja miksi pettäminen koskee. Ymmärrän myös ihmisiä, jotka ovat avioliitossa sen liiton itsensä takia ja haluavat säilyttää yhteisön kokonaisuuden, eli perheen ja aseman suvussa tai yhteisössä muutoin. Ikävä kyllä näissä ihmisissä on paljon kaksinaismoralisteja, eli tekevät salaa asioita joista tuomitsevat toisia.
On varsin uusi ilmiö avioliitoissa, on kulttuureita joista tämä sana puuttuu kokonaan. Mustasukkaisuus on myös (sanana) meilläkin varsin uusi tulokas. jos on olemassa ilmiö jolle ei ole sanallista ilmaisua, silloin sitä ei ole, ei, mikäli puhumme tunteistamme.
Perustunteita todella ovat, rakastetuksi tulemisen tarve, samoin rakastamisen tarve, tarve saada huolenpitoa, tarve tulla kunnioitetuksi jne.. onhan näitä perustarpeita. Mustasukkaisuus on pikemminkin kulttuurin luoma tunne, kuin perustarpeista lähtöisin oleva tunnetila. Tarve omistaa toisen ihmisen seksuaalisuus ja tunne-elämän kontrolloiminen, näistähän mustasukkaisuus kumpuaa. Kyseessä on epävarmuus omasta riittävyydestä, jolloin kilpailija koetaan uhkaksi. Jos lapsuuteen on liittynyt traumaattisia hylkäämisen kokemuksia on varsin luonnollista, että nämä tunteet lavastetaan framille silloin, kuin nähdään yhtymäkohtia. Kuitenkaan tämän tavan yleisyys ei kerro siitä, että se olisi luonnollista. Moniavioisuus ei ruoki mustasukkaisuutta, muuten järjestelmä ei olisi niin yleinen. Jos tutkii seksuaalisosiologian historiaa on varsin selvästi nähtävissä, kuinka vasta nykyisin on moniavioisuudesta tullut ongelma, tämä johtuu kulttuurinmuutoksesta.
Aivan, olen samaa mieltä siitä, että pettäminen, valehtelu ja väärä vallankäyttö ovat ne suurimmat ongelmat, jotka sivusuhteeseen liittyvät. Onhan se väärää toimintaa. Kuitenkin, myös se on väärää, että ihannoidaan toimintaa joka perustuu varsin puhtaaseen kostamiseen. Jos avioliitto puretaan hetkellisessä kostonhimossa ja viedään lapsilta siinä sivussa koti, silloin tämä tehty virhe on suurempi kuin pettäminen olisi. Lyömiseen vertailu on (anteeksi nyt) hieman naivia, koska nyt puhutaan omien tunnetilojen hallinnasta, vertaus olisi oikeampi näin päin, onko enemmän väärin lyödä pettäjää, vai jättää hänet ja koko perhe? Jos puoliso velkaantuu vaikkapa pelihimonsa vuoksi, onko oikein jättää hänen, tällöinkin kyseessä on salailu, pettäminen ja valehtelu. ero on ainoastaan siinä, mihin kohtaan haavoitumme.
En oikeastaan puhunut avoimesta avioliitosta. tämä järjestelmän toimimattomuus johtuu sen rakenteellisista ongelmista. Mikäli avoin avioliitto voisi toimia, silloin kaiken tulisi olla avointa, puolison tulisi olla tietoinen toisen tunteista ja tekemisistä. Mikäli tähän kuvioon tulee siis emotionaalisesti kiinnostava henkilö, tämän ulkopuolisen henkilön yksityisyys olisi jaossa, koska muuten kuvio ei toimi. Jos syntyy tunnesuhde joka on mahdollista ainoastaan silloin, kuin täysin ulkopuolinen sitä osaltaan jakaa, silloin puhutaan hyväksikäytöstä. Vaikea onkin kuvitella aidosti toimivaa avointa avioliittoa, jossa ei jotakin alisteta. Rakenne ei ole luonteva, niin mukava kuin se muuten ajatuksena onkin.
Tarkoitin lähinnä kumppanuuteen perustuvaa liittoa, jossa molemmilla on vapaus toteuttaa tarpeitaan myös ulkopuolella parisuhteen. Liitto pysyy kasassa, koska molemmilla on alueita joita ei jaeta. Luottamus on tietenkin tärkeä tekijä tässä kuviossa, ilman sitä se ei toimi. Tämän tyyppinen liitto ei ole kulissien ylläpitämistä, koska tunteita siihen edelleenkin liittyy, vain romantisoitu rakkaus puuttuu.
usko jo ettei tuollainen hölynpöly ja liirumlaarum mene lävitse.
" Avioliitto on monimutkainen järjestelmä, johon kuuluu suku, ystävät, yhteiskunnalliset sitoumukset ja ennen kaikkea lapset."
juu, siksipä kannattaisi miettiä ennenkuin hölmöilee.
"Mustasukkaisuus ei ole biologinen ominaisuus, mikäli se sitä olisi, silloin moniavioisuus ei olisi mahdollista, eikä myöskään avioerot. "
no tuohan on ihan älytön päättelyketju, jossa ei ole pienintäkään logiikkaa.
sun biologisissa tiedoissa on kyllä todella pahoja aukkoja. taidat pitää näitä asioita sosiaalisina konstruktioita? ettei vaan sukupuolikin taitaa olisi sellainen...
"Linnut joiden biologisena ominaisuutena on yksiavioisuus ovat varsin hyviä esimerkkejä, kuinka biologinen perimä vaikuttaa."
voi hyvä elämä sentään, et sinä voi noin suoraan eri lajeista päätellä mikä ominaisuus on ihmisellä biologinen ja mikä ei.
"Mitkään kulttuuriset tavat tai lait eivät voi muuttaa ihmisten toimintaa jos sillä on biologinen pohja olemassa"
Roskaa, ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi oikeuslaitos on vähentänyt väkivaltaisuutta merkittävissä määrin.
"jos minua lyödään, siitä aiheutuu vahinkoa väistämättä. "
ei aiheudu, mikäli lyönti ei ole liian luja. esimerkiksi pienestä läpsimisestä sinulle ei jää yhtään enempää fyysisiä vammoja kuin uskkottomuudesta. vammat ovat silloin ainostaan henkisiä.
"On varsin uusi ilmiö avioliitoissa"
no ei todellakaan ole.
"on kulttuureita joista tämä sana puuttuu kokonaan."
no ei todellakaan ole.
"Kyseessä on epävarmuus omasta riittävyydestä, jolloin kilpailija koetaan uhkaksi."
totta ja tämähän tietenkin liittyy biologiaan. jos vaimo on raskaana toiselle miehelle, aviomies jää ilman perillisiä. jos aviomies lähtee toisen naisen mukaan, lapset jäävät ilman huolenpitoa, voivat kuolla nälkään.
nuo ovat varsin konkreettisia uhkia esihistoriallisena ajalla. on täysin päivänselvää että mustasukkaisuus on nostanut sekä miehen että naisen kelpoisuutta pyrkimällä varmistamaan, että jälkeläiset ovat omia ja että niille riittää resursseja.
"Jos avioliitto puretaan hetkellisessä kostonhimossa ja viedään lapsilta siinä sivussa koti, silloin tämä tehty virhe on suurempi kuin pettäminen olisi"
omasta mielestäsi ei ole olemassa mitään absoluuttista oikeutta, joten miten perustelet että tuo on muka absoluuttisesti suurempi virhe kuin pettäminen? se on vain sinun varsin rajoittunut näkemys asiasta.
" Lyömiseen vertailu on (anteeksi nyt) hieman naivia"
miten niin? on kulttuureja joissa kumppanin lyöminen on ihan ok, mutta aviorikoksesta kivitetään kuoliaaksi.
"Naisella ei oo ollu oikeuksia vaatia historiassa mieheltä samaa moraalia kuin häneltä itseltään on vaadittu, "
ei ole ollut oikeutta, mutta ei ole myöskään ollut tarvetta. jos mies käy vieraissa, naisen lapsilta voi jäädä leivänkannikka saamatta. jos vaimo käy vieraissa, mieheltä voi jäädä lapset saamatta.
siksi miehet suhtautuvat petokseen tiukemmin kuin naiset. miehille on ollut kannattavampaa vetää tiukempaa linjaa.
Veikkaisinpa, että meidän tietämyksen tasoissa on merkittävästi eroja eikä vain biologiassa. Asiat eivät muutu tosiasioiksi, vaikka niihin uskoisi kuinka. Jankuttamisesi on vähän merkillistä jo siksikin, koska olet jo premissien tasolla väärässä.
Mustasukkaisuus on sosiaalinen konstruktio ja jopa hyvin nuori sellainen. Rakastettu ja hänen omistamisensa ovat varsin tuoreita tulokkaita ihmiskunnan historiassa ja maailmanlaajuisesti ei mitenkään valtavan merkittäviä ilmiöitä. On kyse meidän länsimaisen kulttuurin ihanteista, jotka ovat syntyneet vasta keskiajan jälkeen.
Jos puhutaan biologiasta, silloin promiskuiteetti on ihmisen biologian kannalta luontevampi kuin yksiavioisuus. Naisten kannattaa saada mahdollisimman hyvä geenisiä jälkeläisiä ja samalla varmistaa, että jälkeläiset tulevat myös hoidetuksi. Jos ajatellaan alkukantaisia yhteisöjä, silloin lapsien hoitaminen ja heistä huolehtinen olivat naisten tehtäviä. Miehet toimivat sitten muualla, näin miesten osuus lapsien kasvattamisessa oli lähinnä siittäjän rooli. Nykyisin Afrikkalaisessa kulttuurissa tämän tavan on nähty yleistyvän. Toinen asia, joka viesteissäsi herättää ihmetystä on se, kuinka perustelet lajikäyttäytymisen kautta, varsin pientä poikkeavuutta ihmiskunnan yleisessä käyttäytymisessä ja unohdat samalla suuret kokonaisuudet. Epäilen Sinun olevan varsin nuoren tai muuten hyvin lapsellisen henkilön.
Uskollisuus on tapanormin vaatimaa ja koska näin on, silloin uskottomuus on tavallinen ilmiö. Mikäli tarve uskollisuuteen olisi biologian sanelema, silloin mustasukkaisuus olisi myös sitä. Koska jo pelkästään poikkeuksellisten avioliittojärjestelyjen (verrattuna tähän meidän parisuhdemalliin) lukuisuus ja niiden maailmanlaajuinen yleisyys, sotii käsityksiäsi vastaa, silloin olen hakoteillä aika totaalisesti. Prostituution yleisyys on myös otettava huomioon, kun puhumme seksuaalista tarpeita ja niiden biologisesta alkuperästä.
Mielenkiintoinen on tämä väkivallan nostaminen jatkuvasti keskusteluun. Voidaankin keskustella siitä, onko ihmisillä biologinen tarve väkivaltaan. Tähän vastaus on varsin yksiselitteinen, ei ole. Näin väkivallan vähentäminen on pikemminkin kulttuurinen ja sosiologinen prosessi johon lainsäädännölläkin voidaan vaikuttaa, koska väkivalta ei ole lajimme luontainen käyttäytymismalli.
Aivan niin, läpsiminen ei aiheuta fyysisiä vammoja, harvalle aiheuttaa henkisiä vammoja "pieni" pettäminenkään. Jotkuthan näkevät pettämisenä esim. pornon katselun.
"olet jo premissien tasolla väärässä. "
niin, sinun mielestäsi.
"Jos puhutaan biologiasta, silloin promiskuiteetti on ihmisen biologian kannalta luontevampi kuin yksiavioisuus"
no shit? ei se muuta sitä mitenkään, että vieraissa käymisen estäminen on erittäin luontevaa ja ennenkaikeea _kannattavaa_ jokaiselle otukselle, joka investoi paljon lapsiin ja perheeseen.
"Mikäli tarve uskollisuuteen olisi biologian sanelema, silloin mustasukkaisuus olisi myös sitä. "
ethän sinä tajua biologiasta mitään kun niputat nuo kaksi täysin eri asiaa.
ei biologia sanele tarvetta uskollisuuteen. esimerkiksi yksilölle voi olla erittäin kannattavaa olla itse uskoton samalla kun varmistaa, että kumppani on uskollinen.
"Mielenkiintoinen on tämä väkivallan nostaminen jatkuvasti keskusteluun. Voidaankin keskustella siitä, onko ihmisillä biologinen tarve väkivaltaan. "
en tiedä tarvetta, mutta kyky on. alkukantaisissa heimoyhteisöissä väkivaltainen kuolleisuus on moninkertainen verrattuna järjestäytyneisiin yhteiskuntiin, myös silloin kuin järjestäytyneiden yhteiskuntien käymät sodat otetaan huomioon.
"väkivalta ei ole lajimme luontainen käyttäytymismalli. "
lajillemme on luontaista ottaa se mikä on saatavilla. jos se onnistuu väkivaltaisesti niin sitten käyetään sitä. jo hiekkalaatikolla pikkulapset ottavat toisiltaan tavaroita pakolla.
eli kyllä väittäisin että väkivalta on yhtä luontaista ihmiselle kuin pystyssä käveleminen (btw sekin pitää opetella), sitä esiintyy huomattavan paljon sääntelemättömissä tilanteissa.
On varsin vaikeaa käydä keskustelua silloin, jos toiselta on sekä keskustelutaidot että myöskin kyky ajatteluun hukassa, yritän kuitenkin vielä.
Jos promiskuiteetti on ihmiskunnan kannalta luontevampi järjestely, silloin on myös luontevaa olettaa sen olevan luonnollisempi olotila. Parisuhde ja yksiavioisuus olisivat silloin luonnottomia ja kulttuurin vaatimuksien mukaisia, näin tämä on nähtävä vaikkakin nykyisin investoiminen perheeseen ja lapsiin nähdään tavanomaisena toimintana. Ihmiskunnan geneettinen perimä on kuitenkin keräilijä ja metsästäjän pohjainen laumaeläimen luonto.
Jos mustasukkaisuus olisi pohjaltaan biologinen, silloin myös tarpeen uskollisuuteen tulisi sitä myös olla, koska muutenhan tunne olisi irrationaalinen ja ainoastaan tuhoava. Millään lajilla ei ole mahdollista rakentaa sellaista lajikäyttäytymisen muotoa, joka olisi uhkana lajinjatkumiselle. Mustasukkaisuus ei palvele lajin jatkumista, eikä sitä tee myöskään tiukasti yksiavioisuuteen pitäytyminen.
Voi olla luontaista ottaa, mitä on saatavilla, mutta luontaista ei ole väkivalta, ihmiset pyrkivät pidättymään siitä, mikäli he ovat perusterveitä. Jopa lapsetkin oppivat välttämään väkivaltaa, ellei heitä ole siihen kasvatettu.
Ulkopuolisena tein tässä ihan tavallisen normi huomion teidän kiistelijöiden keskutelusta että tässä niinkun kukot nokkivat toisiaan teillä katoaa aihe josta tappelette kun keskitytte kiistelemään kumpi osaa enemmän sivistyssanoja.
Molemmat yhtä surkeita keskustelemaan vaikka kuinka aihe oisi mielenkiintonen ja molemmille tuttu.
uusi mutta ilmiönä ikiaikainen. Mustasukkaisuus (kuten rakkauskin) on kimppu erilaisia tunteita. Pienet lapset ovat todella mustasukkaisia (etenkin sisarukset) ja yksi kasvatuksen tehtävä on pyrkiä ohjaamaan tuollaista käytöstä. Mustasukkaisuus ei siis liity pelkästään seksiin.
En tiedä, mutta itse koin yllättäen mustasukkaisuutta vasta vanhempana, eli kun olin miehen kanssa joka oli minulle tärkeä. Kyse ei ollut kontrolloimisesta, hienoisesta epävarmuudesta kyllä. Toisaalta se toimii myös erotiikan ylläpitäjänä. Toki mustasukkaisuus voi kääntyä repiväksi, senkin olen kokenut kun ex mies sairastui sellaiseen.
Moniavioisissa suhteissa ilmene mustasukkaisuutta. Aina joku epäilee toisen olevan suosikkina, saavan jotain mitä itse ei saa. Pelko että on vähemmän kuin toinen. Toki sekin vaikuttaa jos on kasvanut jo lapsesta siihen ajatukseen, että tule olemaan yksi monen joukossa. Silloin ei edes odota mitään kummempaa. Tarve kuulua johonkin yhteisöön on silloin tärkeämpi kuin omat henkilökohtaiset tunteet. Mutta aikamoista taiteilua se on pitää rauha perheessä.
Sanotaan että nyt kun nainen on ”vapautunut”, niin myös suunta parisuhteeseen on painottuneempi. Naisen ei enää tarvitse alistua avioliittoon eikä miehen määräämään perheen muotoon pelkästään elääkseen. Harvinaisempaa on matriarkaalinen järjestelmä. Siinä taas naiset elävät yhteisössä ja miehet ovat lähinnä työntekijä / viihdyttäjä roolissa. Silloin naisilla on vapaampi seksuaalisuus, koska ei ole merkitystä sillä kuka lasten isä on. Hän voi olla monen miehen kanssa.
Et ehkä ymmärtänyt vertaustani. Jos puolisot ovat luvanneet jotain toisilleen, niin lupauksen rikkominen on yhtä kuin petos. Sanaa pettäminen käytetään erityisesti silloin, kun kyse on ollut siitä että seksuaalisuhteista pidättäydytään muiden kanssa. Usein juuri tuo valehtelu on se pahempi puoli ja kasvojen menettäminen kuin se varsinainen akti.
Esim. minulle rehellisyys on se arvo, jota odotan miehen noudattavan. Hän on luvannut, joten siitä en harkitse eroa jos hän sattuu lankeamaan vääriin vällyihin, mutta se on liikaa että hän valehtelee. Se rapauttaa luottamuksen monessa muussakin asiassa, ja en ymmärrä miksi sellaisen ihmisen kanssa pitäisi yhdessä elää. Se haavoittaa, ja syvältä.
tuolle avoimelle liitolle on nykyään sekin merkitys että ollaan ”avoimia” muutoinkin (eikä sen pitäisi olla ihan normaali juttu?) . Tarkoitin lähinnä että molemmat ovat tietoisia siitä että seksiä voi harrastaa muiden kanssa. Tämä voi olla myös ns. hiljainen sopimus. Kumpikaan ei puutu asiaan niin kauan kun se ei omaa elämää häiritse.
Eihän liitossa tarvitse muutoinkaan aivan kaikkea jalkaa ja on alueita joita ei jaeta. Mielestäni se tärkeää että niistä sovitaan ja tehdään se yhteisessä ymmärryksessä. Luottaminen liittyy siis siihen että tässä sopimuksessa pysytään. Kuten itse luotan vain siihen että jos mies menee vieraisiin, hän ei aseta minua huonoon valoon, puhu minusta alentavasti eikä valehtele tapahtuneesta.
Syystä tai toisesta kuitenkin tieto siitä että seksi on juuri se alue jota ei jaeta muiden kanssa, lisää tunteita ja yhteenkuuluvuutta. Minulle seksi on juuri se erityinen tapa jolla osoittaa rakkautta kumppania kohtaan – eikä siis pelkää fyysistä tekemistä.
Mutta ymmärrän että tuollainenkin suhde onnistuu. Mutta vain jos se todella perustuu rehellisyyteen eikä siihen että petetään. Eli mitä tapahtuu kun toinen paljastuu? Ensimmäinen ajatus on missä muissa asioissa ao henkilö on valehdellut? Olenko uhattuna esim. sen toisen osapuolen taholta, joko ihan uhkailujen tasolle menevänä tai maineen mustaamisena.
"On varsin vaikeaa käydä keskustelua silloin, jos toiselta on sekä keskustelutaidot että myöskin kyky ajatteluun hukassa"
katso kuka puhuu.
"Jos promiskuiteetti on ihmiskunnan kannalta luontevampi järjestely, silloin on myös luontevaa olettaa sen olevan luonnollisempi olotila."
ja tuollaisessa tilanteessa mustasukkaisuus on ihan yhtä luonnollinen ja hyvä strategia kelpoisuuden parantamiseksi. Mikä tästä tekee niin vaikeata myöntää? jos on luonnollista käydä vieraissa, on aivan luonnollista että sen estäminen kaikin keinoin on ihan yhtä luonnollista, koska vieraissa käyvä puoliso täysin päivänselvästi vähentää yksilön kelpoisuutta.
mikä tästä tekee liian vaikeata ymmärtää?
"Parisuhde ja yksiavioisuus olisivat silloin luonnottomia "
älä nyt jauha paskaa. stabiili parisuhde on yksi parhaista paras strategia kasvattaa lapsia, vaikka jompikumpi jossain välissä kävisikin vieraissa.
"jos mustasukkaisuus olisi pohjaltaan biologinen, silloin myös tarpeen uskollisuuteen tulisi sitä myös olla "
koska tykkäät käyttää hienoja termejä, niin onko non sequitur sulle tuttu?
"Millään lajilla ei ole mahdollista rakentaa sellaista lajikäyttäytymisen muotoa, joka olisi uhkana lajinjatkumiselle. "
ja mihinkähän ihmeeseen tämä väite oikein perustuu? on paljon sellaisia geenivirheitä, jotka johtavat kuolemaan ennenkuin yksilö ehtii lisääntyä, esimerkiksi tietyt perinnölliset sauraudet. miksei tämmöistä voisi olla muka käytöksessä?
olet kyllä laulanut itsesi sellaiseen suohon mistä ei ole nousua. hienot sanasi eivät sinua pelasta. en tiedä kuinka hyvin paskanjauhantasi ja biologiset huuhaaperustelusi menevät vaimolle tms. läpi, mutta täällä se ei kanna pitkälle.
kerroin jo monesti mun tarinan, että erään ison yrityksen yli-johtaja iskenyt minuun laivalla, pyysi hyttiin harrastamaan seksia jne, en suostunut ja menimme baariin juttellemaan... niin herra kertonut mulle, että " haluaisin tavata sinua jatkossakin, muttei ole varaa, kun talot, autot jne vaimon kaa"... ja sitten meni aikaa... ja sain soiton Rouvalta... ett kyseessä on miehen ns perinteinen leikki ja hyvä niin koska miehellä on tuloja ja hän on kotirouva ( 3 lasta, nuori on muuten 11v!!!! ja hän on kotirouva)... ja mitäs hän tee kun mies elättää koko perhe...
Kuten aikasemminkin sanoin, ett vaimon arvo on 4 seinää, katto, auto...
ja jos ja kun tässä tapauksessa tulee avioero niin vaimo haluan samanlainen talon ( talon arvo on noin 2,6 mil.euroa), samanlainen auton ( arvo 129,000€)... ja miehellä ei ole varaa...
sairasta sakkia!!!!!
että sinä tiedät eurolleen talon ja auton arvon. Olet varmaan tarkastanut verotoimistosta tulotkin. Useimmat kakkoset nimittäin vasta ovatkin sen rahan ja mammonan perään, kun ovat kyllästyneet pers'aukisen yksihuoltajan elämään.
monessa perheessä tilanne on tämä, ei haluta luopua "saavutetusta edusta" eli siitä kävelevästä pankkiautomaatista.
Olen juuri seurannut sukulaispiirissä erään perheen eroa, vaimo täysin "addiktoitunut" shoppailemaan, pisti menemään omat sekä miehensä rahat. Mies kyllästyi tähän, löysin itselleen uuden naisen ja ilmoitti että avioero on nyt edessä. Vaimo ei missään nimessä halunnut erota, mutta mies määrätietoisesti vei avioeroa eteenpäin.
Jopa avioerojuristi oli ihmetellyt ja kysynyt vaimolta, että mihin saat kulumaan tälläisen määrän rahaa kuukaudessa?
Vaimolle ero oli todella vaikea ja hän pyysi miestä jättämään tämän toisen naisen ja lupasi antaa suhteen anteeksi, jotta hänen ei tarvitsisi luopua elintasostaan.
Tänä päivänä tämä mies on onnellisesti naimissa tämän toisen naisen kanssa, edelleen tämä ex-vaimo odottaa, että hän palaa takaisin häntä koipien välissä ja yritys saada rahaa tältä ex-mieheltä on jotain aivan uskomatonta.
Eli tässäkin tapauksessa, mies kyllästyi olemaan se rahapussi, hän halusi elämäänsä jotain muutakin kuin materiaalia nurkat täyteen. Kävin tämän miehen ja uuden vaimon luona juuri lähipäivinä, heidän kotinsa on hyvin "askeettisesti" kalustettu. Mies totesi, että heidän kodissaan tärkeämpää on onni, ei romu määrä, jota hänellä edellisen vaimon kanssa ollessaan oli.
minulla on mies ja lapset, ja talon arvo ja auton arvo sanoi itse Rouva...
joten, en mua hevon paska muiden talot kiinnostaa kun itsella on hieno talo, autot ja pari kiinteistöa Suomen ulkopuolella...
Ja en ole kakkonen einkä ikinä ollutkaa, tervesiä vaan sulle...
kyllä melkoisen yksinkertainen, jollei sitä tajua, että kaksi tilipussia taloudessa on huomattavasti mukavampi asia kuin yksi!
Tuore ystäväni, paikallisen "kihon" vaimo totesi minulle, hiljattain eronneelle kolleegalleen, että no eipä meidän elämässä taida olla muuta eroa kuin se, että hän voit oman tilinsä lisäksi käydä ns perheen yhteisellä tilillä eli miehen "määrärahoilla" ottamassa rahaa yhteisiin kuluihin, lasten harrastuksiin, matkoihin ym. Melkoisen yksinäinen naisimmeinen, mies menee bisnesten ja vieraiden naikkosten perässä pitkin Eurooppaa - vaimokin tietää tämän viimeksi mainitun seikan. Sanoi, että on psyykannut itsensä viime vuosien aikana siihen, ettei ajattele miehensä kaikkia liikematkoja "liian tarkkaan". Mukavuuden halu estää lähtemästä - tämä on suora lainaus hänen kertomastaan. Aika pirun surullista... Tiedän tätäkin ihmistä kadehdittavan asemansa vuoksi.
Pakko ottaa kantaa.
Kirjoitin tänne jokin aika aiemmin kun koitin omaa oloani helpottaa ja avioliittoani saada jotenkin edes keskusteluasteelle. Kerroin siis vaimolle pettäneeni, ensivaikutelma murskasi ja kuulin myös vaimon rakastajasta. Tilanne oli vaikea ja hetken erossa asumisen jälkeen, vaimo oli mummulassa, hän tulikin kirjeellä vastaan. Kertoi ihan selvästi että on arvostanut minua isänä ja sen lisäksi myös arvostanut tilipussiani ja että huolehdin perheestä siis rahallisesti. Kirje oli ahdistava olin kuvitellut olevani enemmän kun rahapussi.
Tällä hetkellä vaimo ja minä koko perhe myös lapset tietysti asutaan jälleen yhdessä, nukutaan edelleen selät vastakkain, seksiäkin olen saanut luvattuani kaykaista suhteet muihin naisiin samoin lupasi vaimoni.
Olen kuitenkin se rahapussi ja elättäjä vaimolleni.
Jos en muulla saa vaimoani pysymään tässä joudun tyytymään tähän en halua menettää perhettä.
En tainnut ottaa kantaa vaan puhuin taas vain itsestäni.
Tarkotus oli sanoa että joskus on ihan omanedun takiakin miehenä antaa kukkaroon käyttöoikeus näin ainakin vaimon ollessa kyseessä.
Kiitos puheenvuorosta.
Toki ymmärrän sen, että kaksi tilipussia on KAKSI tilipussia. Mutta silti olen sitä mieltä, että yhtälailla se on sitte miehellekin se kaksi tilipussia. Aina puhutaan siitä, että naiset vain miesten rahoilla rällää. Kyllä niillä rahoilla rällää molemmat taloudessa olevat. Ja kun taas menet naimisiin, niin jälleen kaksi tilipussia.
Olen sitä mieltä, että on vanhanaikaista ajatella, että naiset hyötyvät miehistä enemmän taloudellisesti. Kyllä se pelää molempiin suuntiin.
tää ei ole perhe...
sinä vaan elättäjä ja turvatyyny ( vaai miksi sitä kutsutaankaan????)
Jos vaimosi rakastaisi sua niin rakastaisi ihan missä muodossa vaan ( olen nähnyt mieheni kaa sekä huonot että luksus päivätkin)...
Outoa haluta vain se tilipussi. Minulle se ei vain enää riitä, eihän ole elämää, kun molempien ajatuksent ja elämä on muualla kuin siellä kotona. Mutta turha sitä on omaa tilannetta muihin verrata, jokainenhan meistä tietenkin haluaa eri asioita, itse haluan kyllä elämän isolla E:llä
saa sen käsityksen, että puheena ovat VAIN naiset/vaimot. Toki homma toimii toisinkin päin, nimimerkillä ukkoa elättänyt...