Olen 24v mies ja minulla on ollut aikaisemmin huonoja kokemuksia ihmissuhteista esim. koulukiusaamista. Olen kuitenkin melko hyvin jättänyt ne asiat taakseni, enkä niitä enää mieti. Minulla on muutama hyvä kaveri ja joitakin sellaisia hyvän päivän tuttuja, joidenka kansssa tulee juteltua silloin tällöin. Olen kaivannut uusia kavereita joidenka kanssa olisi oikesti tekemisissä ja voisi viettää yhdessä aikaa. Aloitin alkuvuodesta uuden harrastuksen (joukkuelaji). Porukka on siellä ihan mukavaa. Opiskelen yliopistossa ja olin ennen aktiivinen ainejärjestössä. Vuosi sitten jäin siitä touhusta pois, kun rupesin tuntemaan oloni ulkopuoliseksi. Nyt pelkään, että uuden harrastuksen kohdalla käy, niin että jään ulkopuoliseksi. Kyllä siellä tulee juteltua ihmisten kanssa vähän, mutta en ole vielä tutustunut kehenkään kunnolla.
Mistä johtuu, että he eivät rupea juttelemaan minun kanssani samalla tavalla kuin muiden? Miksi minulle ei tulla oma-aloitteisesti juttelemaan. Ihmiset kyllä moikkaavat, mutta siihen se jääkin. Olen sosiaalinen ja huumorintajuinen. Saattaa kuulostaa tyhmältä kysymykseltä, mutta miten saada tutustuminen käyntiin ja keskustelua aikaiseksi? Jotenkin menee helposti sormi suuhun ja tulee sellainen avuton olo, eikä tiedä miten toimia, jotta tutustuminen lähtisi käyntiin ja keskustelua syntyisi.
Pyrin olemaan itse aktiivinen ja juttelen ihmisille. Mistä kuitenkin johtuu se, että keskustelut eivät jatku, jos minä en niitä jatka? SItä myös ihmettelen, että miksi ihmiset esim. yllämainitussa harrastuksessa koskaan kysele minulta mitään tai tule juuri oma-aloitteisesti juttelemaan. Minä olen aina se, joka ylläpitää keskustelua. On myös turhauttavaa, kun huomaa, että toista ei yhtään kiinnosta jutella kanssasi tai ettei keskustelu jatku tai toinen tyyppi ei vastavuoroisesti kysele minulta mitään. Olen harrastuksen parissa ja muutenkin ihmisten parissa iloinen, sosiaalinen ja avoin, mutta silti ihmisiä ei kiinnosta tutustua minuun. Miksi näin?
Välillä on tosin juuri sellainen olo, että sosiaalisuudestani huolimatta en tiedä, mitä juttelisi tai mistä puhuisi. Mitkä ovat vähän vieraampien ihmisten kanssa hyviä keskustelunaiheita? Jotenkin joskus ei vain tiedä, mitä puhuisi. Urheilusta voin puhua, vaikka kuinka paljon ja joistain muistakin asioista. MIstä johtuu, että tuolla harrastuksessa jotkut vaan saavat keskustelua aikaiseksi ja keksivät puheenaihetta, vaikka tyhjästä. MIten itse oppisin tähän?
Mistä johtuu, että he eivät rupea juttelemaan minun kanssani samalla tavalla kuin muiden? Miksi minulle ei tulla oma-aloitteisesti juttelemaan. Ihmiset kyllä moikkaavat, mutta siihen se jääkin. Olen sosiaalinen ja huumorintajuinen. Saattaa kuulostaa tyhmältä kysymykseltä, mutta miten saada tutustuminen käyntiin ja keskustelua aikaiseksi? Jotenkin menee helposti sormi suuhun ja tulee sellainen avuton olo, eikä tiedä miten toimia, jotta tutustuminen lähtisi käyntiin ja keskustelua syntyisi.
Pyrin olemaan itse aktiivinen ja juttelen ihmisille. Mistä kuitenkin johtuu se, että keskustelut eivät jatku, jos minä en niitä jatka? SItä myös ihmettelen, että miksi ihmiset esim. yllämainitussa harrastuksessa koskaan kysele minulta mitään tai tule juuri oma-aloitteisesti juttelemaan. Minä olen aina se, joka ylläpitää keskustelua. On myös turhauttavaa, kun huomaa, että toista ei yhtään kiinnosta jutella kanssasi tai ettei keskustelu jatku tai toinen tyyppi ei vastavuoroisesti kysele minulta mitään. Olen harrastuksen parissa ja muutenkin ihmisten parissa iloinen, sosiaalinen ja avoin, mutta silti ihmisiä ei kiinnosta tutustua minuun. Miksi näin?
Välillä on tosin juuri sellainen olo, että sosiaalisuudestani huolimatta en tiedä, mitä juttelisi tai mistä puhuisi. Mitkä ovat vähän vieraampien ihmisten kanssa hyviä keskustelunaiheita? Jotenkin joskus ei vain tiedä, mitä puhuisi. Urheilusta voin puhua, vaikka kuinka paljon ja joistain muistakin asioista. MIstä johtuu, että tuolla harrastuksessa jotkut vaan saavat keskustelua aikaiseksi ja keksivät puheenaihetta, vaikka tyhjästä. MIten itse oppisin tähän?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyse voi olla ulkonäkökateudesta,niinkuin minun kohdalla on käynyt.Mulla on vain pari todellista ystävää, jotka välittävät niinkuin pitääkin eivätkä piruile ja vinoile ja puhu selän takana paskaa turhaa,minkä sille mahtaa jos on kaunis nainen..:D
Hei
Itse olen 25-vuotias nainen ja tuo on kyllä niin tuttua minulle.
Se johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että ne toiset ihmiset jotenkin haistavat/vaistoavat että et ole ihan oma itsesi..sosiaalisuutesi on jotenkin harkkittua..olet tietyssä mielessä pidättäytyväinen...Sosiaalisuutesi on jotenkin ulkoaopeteltua, eikä se tulee itsestään, luonnollisesti. Oikeasti sosiaaliset ihmiset (siis sellaiset, jotka ovat olleet sitä aina, eivätkä oikeasti "voi" tälle piirteelleen mitään, koska se on osa omaa persoonaa) eivät ajattele tuollaisia asioita "miksi joku ei puhu mulle", "miksi tuo puhuu mulle" jne.
Vaikea selittää, mutta olen itse samanlainen kuin sinä.... :/ Sånt e livet.
Allekirjoitan muuten tuon edellisen kirjoittajan ulkonäkökateusasiankin.
Olin vielä 2 vuotta sitten kivan näköinen nainen ja mulle oltiin tosi tylyjä. Miehet kyllä halusivat olla "ystäviä" mutta naiset karsastivat, koska olivat heti sillä mielellä, että minä saan kumminkin kaiken huomion miehiltä. Miesten huomiota en ujona / huonoitsetuntoisena tyttönä kuitenkaan pyrkinyt koskaan hakemaan.
Nyt olen 20 kg lihavampi, huomattavasti vähemmän viehättävämpi ja voin olla naisten joukossa ilman kyräilyä...
Tuo käpsyn kommentti pitänee monilta osin paikkansa. Tietyt ihmiset vain vetävät tiettyjä ihmisiä puoleensa, ja tähän henkilökemiaan on hankala vaikuttaa. Eikä tuo "hyvinvointi" jakaudu tasaisesti ihmisten kesken. Itsensä voi toki virittää mahdollisimman puheliaaksi niin ettei täysin erakoidu, mutta muuten en tiedä parempaa strategiaa kuin oppia elämään kaipaamatta muiden ihmisten huomiota. Kukaan ei muu palvele sinun sosiaalisia intressejäsi ja sinä et ilmeisestikään mahdu heidän intresseihinsä.
Jouduin myös peruskoulussa silmätikuksi ja syrjityksi, ja nykyään omat tuttavuudentekoyritykseni eivät oikein saa vastakaikua. Yksikin tuttu, joka jossakin vaiheessa erikseen sanoi miten on vaikea saada kavereita, ei ota oma-aloitteisesti yhteyttä vaikka itse silloin tällöin otan. Me ihmiset olemme epäkiitollisia ja itsekkäitä... hyvä, että edes viitsimme käyttäytyä pääosin kohteliaasti.