Kirjailijaksi ryhtyminen

Teksti kannattaa aloittaa sopivalla sanalla. Alkuun kannattaa myös sisällyttää joku juonen koukku, jolla lukija saadaan lukemaan lisää.
Tarina voi olla ihan minkälainen vain. Se siinä onkin hienoa, että rajana on vain mielikuvituksesi.
Julkaisu riippuu ihan taidoistasi. Voit tietysti julkaista omakustanteen, jolloin saat käytännössä kansien väliin mitä vain. Markkinointi on taas toinen juttu.
Jos motiivisi on raha, niin voit luovuttaa samantien, sillä kirjailija ei tienaa paljoakaan. Poikkeuksia tietysti löytyy.

Kirjan voi oikeestaa aloittaa mistä kohdasta tahansa, mut ainaki mun mielestä parasta et aloittaa vähän kuvailemalla, nii et saa heti tietää millanen se henkilö on... Tarina voi olla millanen tahansa, mut tietenki mitä uudenlaisempi sen parempi. esim. Sä varmaa muistit et ku Potterit tuli ne oli uutuus, koska ne oli erillaisia, mut silti hyvii. Tarinaa täytyy tietty kehitellä pariki vuotta, sit ku se on valmis soitat johonki kustannus yhtiöön tai muuten lähetät sen tekstin ja odotat ja se voi kestää.........mut kärsivällisyys on kaiken A ja O.=)=)=)

Q: Mistähän teksti kannattaisi aloittaa?

A:
Kirjoittajien tekniikat vaihtelevat paljon. Esim. Homeros ei varmaankaan noudattanut mitään nykyään tunnettua tekniikkaa, mutta silti hän loi mestariteoksen. Nykyään suosittelisin pääsääntöisesti sitä, että kirjoittaja aloittaa tarinan suunnittelusta. Ennen ensimmäistäkään lausetta olisi hyvä tehdä itselleen selväksi ainakin rakenne, juoni, keskeiset hahmot, tarinan jännite ja loppuratkaisu. Toiset kirjoittajat haluavat kyllä lähteä suin päin kirjoittamaan tekstiä ja katsovat, minne tarina kulkee. Toiset taas suunnittelevat täsmällisemmin. Tässä ei ole oikeaa ratkaisia; jokaisen on valittava itselleen sopiva.

Q: Kelpaako tarinaksi ihan mikä vaan?

A:
Olisi tietysti eduksi, että aihe kiinnostaa lukijaa. Periaatteessa kirjan voi kirjoittaa ihan mistä vain. Kustannuskynnyksen ylittäminen ja sitten menekki riippuvat kuitenkin täysin siitä, vastaako aihe lukijoiden kiinnostusta.

Q: Miten julkaisut ja muut hommat sit jälkeenpäin?

A:
Esikoisen julkaisukynnys on korkea. Arvioisin, että kustantajille tarjotuista käsikirjoituksista pari prosenttia päätyy julkaisuun. Tarjotun käsikirjoituksen on siis oltava parempi kuin ne n. 95 käsikirjoitusta, jotka kustannustoimittaja on sitä ennen hylännyt, mielellään merkittävästi parempi.

Julkaisukynnyksen ylittäneen kirjailijan on helpompi saada seuraava tekstinsä läpi.

Q: Paljonko tuossa hommassa tienaa?

Palkkio on sidottu myyntimääriin. Suomi on pieni maa ja maassa on tehokas kirjastolaitos. Siten kirjallisuuden markkina on hyvin pieni eikä se tuota suuria palkkioita kirjailijoille. Vain painosten kuninkaat ja kuninkaat saavat kohtuullisia tuloja teostensa myynnistä. Kirjailijoille muut tulonlähteet (lehtijutut, esiintymiset) sekä apurahat ovat tärkeä elinehto.

Voiuskohan ensimmäiseksi tarinaksi sopia vaikkapa joku Fantasia seikkailu (vähän niinkuin "Taru Sormusten Herrasta" jne...) tai sitten Autojen tuunaamiseen ja kaahailuun liittyvä tarina (niinkuin elokuvat "Hurjapäät 1 ja 2") ja jos kaahaus/tuunaus on hyvä idis niin kelpaisko se paremmin amerikan maastoon? Oiskoi noi hyviä ideoita?

Omakohtaisia kokemuksia:
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=8;action=display;threadid=1355

Mä aion tässä joku päivä laittaa tarinaoistani alku pätkän tänne. Kirjoittamisen aloitus päivääkään ei oo vielä. Heti kun inspaa niin sit alkaa kirjoittelu. :)

Täällä alkaa näkyä liian paljon "Kirjailija" nimimerkiä käyttävää, joten ajattelin vaihtaa nimimerkin. Tästälähtien se tulee olemaan "Storyteller" :D. Ajattelin vaan kertoo tän siksi ettette sekoittaisi mua johonkin toiseen. :)

kirjalijaks siinäkö sais istua lampimässä huoneesa
ja kirjottaa tuleeko siinä toimeen että tienaa ja
laskut maksettua kuka kustaataja parhaite maksaa.

On tosiaan totta, että nykyään kirjat eivät enää ole niin suosittuja ainakaan nuorten keskuudessa. TV, netti ja muut täyttävät ihmisten päät ja lukemistoksi kelpaavat useinmiten vain sarjakuvat. Kirjan pitää nykyään olla samaa luokkaa kun Potterit tai jotain, jotta se menestyisi. Sellaiset kirjat ovat ikäviä joissa alku on niin pitkäveteistä ja sitten sitä vain lukee ja lukee jotta jotain tapahtuisi ja hyvät kohdat tulevat vasta loppupuolella.

Tarina pitää saada heti alussa kunnolla liikkeelle ja lukija uppoutumaan luomaasi maailmaan. Hyvä kirja saa lukijan luomaan päässään mielikuvia ja mieli tekee pientä filmiä pään sisällä tarinan edetessä, mikä tekee kirjasta kiinnostavan kuin hyvän elokuvan.

Vaikka tarinan täytyy olla vaudikasta ja kiinnostavaa pitää silti varoa ettei se mene turhan sekavaksi. Tarinalla pitää olla selkeä juoni ja käännekohdat tai muuten jännittäväkin muuttuu tylsäksi. Tosin tietynlainen sekavuus saattaa johonkin tarinaan sopiakin.

Pitää muistaa, että jokainen sana, kohtaus, kuvailu... ihan kaikki on tärkeää ja se pitää harkita. Sillä jos aivan todella aikoo myydä kirjan, ei voi kirjoittaa ihan mitä tahansa sotkua....

Okei en todellakaan ole mikään kirjailia =) Olen vain 13 vuotias tyttö joka todella palaa halusta kirjoittaa kirjan joka olisi melkein samaa luokkaa kuin Harry Potterit. Haluaisin että saisin nuoret nauttimaan lukemisesta....

Yhdestä kirjasta tienaa n. 4 tuhatta euroa, miinus tietenkin verot. Suomessa n. kymmenen kirjailijaa ansaitsee tätä enemmän. Joten kirjailijan työ on enemmänkin elämäntapa kuin leiväntienausta. Lisäksi 0,4 prosenttia kustantajille lähetetyistä esikoiskirjailijoista saa kirjansa julkaistua.
Mutta: emmehän voi tietää, oletko seuraava Nobelisti. Joten lykkyä pyttyyn ja kirjoittamaan. Odotamme innolla.

Kirjallisuus on pitkälti pienen joukon harrastus, taiteella ei ole koskaan ollut laajassa mielessä suurta ostaja/kuluttajakuntaa ja miksi tarvitsisi ollakaan? En ymmärrä miksi määrällinen ajattelu tulee aina niin helposti esille taiteen tekemisessä, kun mielenkiintoisempaa on kenties laadullinen tarjonta. Kaunokirjallisuus on taiteessa oma historiallinen ilmiönsä, joka tarjoaa mielenkiintoisia heijasteita omasta ajastaan. Parhaimmat teokset voivat jopa kestää aikaakin, kuten Tsehov tai Shakespeare...

Niinpä, hyvä teos ja hieno kirjakauppa Pariisissa. Ah, olisipa Suomessakin enemmän kulttuurivoimaa luoda taidekirjakauppoja eikä vain viihdepokkareiden jatkuvaa ja toistuvaa kertakäyttömaailmaan.

No jaa, ennen tarvittiin ulkohuusseissa pyllynpyyhkimiseen käytettyä paperia, ja siihen sopivat oivallisesti tuontyyliset julkaisut. Nykyiset vesivessat eivät ime kirjoituspaperia, pitää ostaa Serlaa.

Toki. Epäilemättä Vuorisen pulp-kirjallisuus on sitä, mitä kyseisen genren kuuluu ollakin. Eri asia on, onko se kirjallisuutta dramaturgisesti eteenpäin kehittävää ja edistävää. Tällainen kirjallisuus kiehtoo minua.

Mutta ja mutta.

Makunsa kullakin, asiasta kiistely, kuten genre-kiistat muutenkin, ovat usein hyvin turhauttavia, lamauttavia ja ankeuttavia. Voisivat ne olla muutakin, mutta vastakkainasettelupositioista katsominen ei ole erityisen rakentavaa, ei edes provokatiivisesti inspiroivaa.

Mielenkiintoisia ilmiöitä ei aina tarjoa uusin kotimainen kirjallisuus, suuntaisin katseeni esim. uuteen saksalaisen kielialueen postmoderniin kirjallisuuden ja kielen maailmaan.

no terve, minä uskaltaisin kehua ken follettia, miehellä on sanamiekka hallussa ja paljon pohjatietoa...... etenkin historiasta.
nautinnollisia lukuhetkiä....... esim. taivaanpilareiden kanssa?

Tässä on hyvä ja laadukas kirjailija.

Christoph Ransmayr

Häneltä löytyy tuotantoa mm. saksaksi, ranskaksi ja englanniksi:

http://en.wikipedia.org/wiki/Christoph_Ransmayr

Kustantajasta on aina hyvä tietää jotakin, joten linkki sinnekin on paikallaan:

http://www.fischerverlage.de/autor/4362

Miten paljon te luette kaunokirjallisuutta alkuperäiskielellä, kun / jos ei suomeksi käännettynä löydy?

En yhtään. Englanninkieli taipuu kyllä matkaoppaiden lukemiseen, sen sijaan kaunokirjallisuudesta tulisi selväksi ainoastaan juoni. Kaikki kielelliset seikat menisivät ohi. Tuhlausta. Kirjallisuuden lukemisen yksi nautinto on, että voi nauttia kielestä.

Meillä oli lapsuuden kotona enemmän ei-suomenkielisiä kirjoja kuin suomenkielisiä, joten opin aika nopeasti lukemaan kaunokirjallisuutta alkuperäiskielellä, ensin englanniksi, myöhemmin ruotsiksi, saksaksi ja ranskaksi. Yliopistossa otin sivuaineeksi espanjan sekä italian, jotka toivat oman lisänsä yleisen kirjallisuustieteen opintoihin. Minulle vieraalla kielelle lukeminen on nautintonsa, mutta olen hyvin innostunut suomen kielestä ja sen mahdollisuuksista ilmaisussa.

Innostuin osallistumaan muutamiin kirjoituskilpailuihin, yhdessä jopa sain kunniamaininnan ja se julkaistiin antologiassa. Raadin palaute rohkaisi unelmoimaan pitempien tekstien kirjoittamisesta, mutta en tiedä vielä, mitä asian kanssa tekisin. Ehkä menen käsikirjoittamisen kurssille tai sitten alan vain suunnitella ja kirjoittaa.

Onko mahdollista kirjoittaa kirja ilman ainuttakaan elävää sielua? Esimerkiksi kuvailisi vain fiktiifisesti taivaan kappaleiden reaktioita ja kivien syntyä, puiden kasvua ja omituisten kasvien muuntautumista?

Kuka julkaisis?

Ehkä sci-fi -maailmassa voisi purra, en usko, että suomalainen kustantaja lämpiää, mutta kokeile brittikustantajaa.

Esikoiskirjailijan kannatta harkita kirjan julkaisemista e-kirjana. Julkaisukynnys on paljon matalampi ja omakustanteelle tulee hintaa erittäin vähän.

Esimerkiksi eLibris Media Oy julkaisee e-kirjoja siten että kaikki oikeudet säilyvät kirjailijalla ja kirjan saa myyntiin eLibris Kirjakauppaan ja muuallekkin kirjailijan niin halutessa. Ja suurin osa tuotosta menee tietenkin kirjailijalle.

Hmmh... kyllähän kustantaja hoitaa nämä e-kirjamyynnit. Äänikirjat ja käännössopparit.

Kuvailu pilaa kaiken! Itse jätän kirjan lukematta, jos ei 10 ensimmäisen sivun aikana tapahdu mitään tramaattista.
Kirjoita ensiksi kirjan ensimmäinen versio. Sen jälkeen mieti, onko sinusta siihen. Suomessa on harva kirjailija päätoiminen, koska ei lyö leiville. Tosin semmoinen, joka kirjoittaa vain sivutoimisesti, ei saa edes aikaiseksi kirjaa per vuosi. Suomessa unohda raha. Kirjoita, koska haluat sanoa jotakin.

Itse olen huomannut saman, että jos kirjan alussa ei tapahdu mtn nii se koko kirja tuntuu nii tylsältä. Monesti kirjastossaki asioidessani selailen kirjoja ni monet kirjat alkaa sillä että siinä kuvaillaa asioita tms. Olisi hienoa lukea kirja jossa heti alussa tapahtuisi jtn mikä sitten pitäisi kiinnostuksen yllä loppuun asti. :) toki olen lukenut kirjoja joissa ei ehkä ihan heti mtn tapahtuisikaan ja ne ovat olleet siitä huolimatta hyviä. :)

Itselläni kirjoittaminen on intohimoni, minun haaveenani onkin että joku päivä olen kirjoittanut jtn sellaista mitä ihmiset jaksaa lukea. :) Itseäni kiinnostaa kaikki yliluonnolliset ja nykypäivänä onkin nuoruuden keskuudessa noussu ylös kaikki vampyyri kirjat ja ohjelmat. Mutta siitä en aio kirjoittaa, aion keksiä jtn omaa !! :)

"Inspiraatiota odotellessa.." Noh, jos sitä jää odottamaan, ois monelta kirjailijalta jääny menestysteokset kirjottamatta. Kirjoittaminen on kovaa työtä siinä missä vaikkapa siivous tai talonrakennus, ei siivooja tai raksamieskään tuumi että "Noh, menen töihin kunhan tuo inspis tulee.." :D

Eräs menestynyt kirjailija kertoikin haastattelussa juuri tuon inspiksen odottelusta, että jos siihen nojaa uratoiveensa, voi ne unohtaa samoin tein. Ehkä siinä kirjailijaksi haaveilevalla onkin se kovin paikka: mistä löytyis se itsekuri kirjottaa sillonkin kun ei huvita.. kun ei inspaa eikä teksti kulje ja naapuritkin möykkää.. ideankin pitäis olla sellanen että sitä jaksaa pakertaa vielä viidettä kertaa läpi ja alottaa taas kerran alusta.

Onhan se palkitsevaa hommaa ja vaikka ois vielä kykyjäkin, niin harvemmalla on itsekuria saada itsensä kirjottamaan sillonkin kun homma ei maistu.

Kunnollinen kirjoittaminen lienee vaikeinta, mitä olen koskaan yrittänyt.

Lukeminen on kirjoittajalle ensisijaisen tärkeää. Se myös kirpaisee: ymmärtää, miten pitkä matka on edessä, miten etäällä on edes omista tavoitteistaan. Toisaalta havainto vapauttaa, se ohjaa hakeutumaan muiden seuraan. Tukiryhmässä on helpompaa kohdata mitättömyytensä.

Aloitusviesti on vuodelta 2004. Siinä on kuitenkin eräs kuolematon ominaisuus, joka on hykerryttänyt jo pitkään. Kirjailijaksi "ryhtyminen" (otsikoinnissa) saa kaiken kuulostamaan niin helpolta. Kun "ryhdyin" kirjoittajaksi en aavistanut miten suuren haasteen edessä olisin. Helpompiakin jyrkänteitä tiedetään.

OIkeastaan ainoa palkitseva tekijä on hidas progressio kirjoittamisen laadussa. Kyllä se heikompikin kehittyy, kun oikein yrittää. Onhan itse prosessikin antoisa, mutta isoin riemu syntyy mainitusta oppimisesta.

Tuomas Anhavalta on muuten julkaistu sellainen pamfletti- tai esseekokoelma missä hän ruotii kaiketi kustantajan perspektiivistä tarjokastekstien ominaisuuksia ja kirjoittamisen syvintä olemusta noin yleensä. Se kannattaa lukea, sillä se avarsi ainakin minun oivalluskenttääni siitä, mistä on kyse.

Niinpä. Mutta ei syntyminen auta, pitää myös kirjoittaa. Ja kirjoittaa.

Itse kirjoitan tällä hetkellä, jotain kirjan tapaista tai sitten en. Kirjoitan vain omaksi ilokseni vain, sellaista tekstiä jota kirjoittaessa voi nauraa ja itkeä näppäimistän tahtiin. Saa nähdä mitä tullee... Mutta parasta on että itse nauttii!

Itse olen nuori, ettekä arvaisikaan kuinka nuori, ja olen edistynyt käsikirjoituksen juonessa jne. tiuhaan tahtiin. Alan pikkuhiljaan jo kirjoitella itse käsikirjoitusta. Mutta kysymyksiä:

1. Mistä kannattaa alottaa käsikirjoitus, kun kirjoitan tavallaan "päiväkirjaa" niin kuin neropatin päiväkirja ja rakas nuija päiväkirjani?

2. Onko siihen ikärajaa että voisi lähettää käsikirjoituksen kustantajalle?

3. Miten saa kirjaansa kuvittajan?

Sama!Olen itskekkin todella nuori,ja olen nyt kirjoittanut kirjani melkein loppuun. Olen löytänyt osoitteita mihin se kannattaisi lähettää,mutta muuta en tiedäkkään.Noh,pitää kai mennä vain tuulen mukana. Minusta kirjan kirjoittamiseksi ja jilkaistamiseksi ei ole mitään ikärajaa. Itse pari vuotta sitten kirjan jossa 12v tytö oli kirjoittanut romaanin. Eli ei,niissä ei ole MINUSTA mitään ikärajaa.
Olisin kiitollinen jos joku TIETÄVÄINEN vastaisi kirjailia?:n kysymyksiin.
Kiitos jo etukäteen!