normaaliakao?

kohta karilla???? Ei vika voi olla pelkästään miehen tekemisissä. Kyllä nyt mättää pahasti jossain muualla. Miksi miehes ei viihdy sun seurassa? Sitä kannattaa miettii.

Ehkäpä on kyse, että miehesi ei osaa nollata itseään muutoin kuin alkoholin avulla? Jos työ on stressaavaa ja vaati paljon aivotyötä, ei se rentoutuminen onnistu ihan helposti. Tiedän sen itsestäni.

Se että hän pääsisi rentoutumaan, vaatii jonkun sellaisen tekemistä, joka totaalisesti vie ajatukset muualle ja saa aivot rauhoittumaan. Sen tulee olla vastapaino työlle. Henkisen työn tekijöille esim. fyysinen tekeminen väsymykseen saakka kuten rivakka liikunta, pihatyöt, jne. auttaa ja samalla poistaa stressihormoneja. Fyysisen työn tekijälle lukemista, elokuvia, valokuvausta jne. Jos tekee työtä yksin, hän kaipaa seuraa. Ihmisten kanssa rupattelu, kuulumisten vaihto jne. ovat tärkeitä ja sosiaalinen työ taas sitä yksin olemista ja tekemistä.

Tämän takia se yhdessä oleminen olisi nyt soviteltava niin, että se sopisi edes jotenkin teille molemmille. Voihan sitä olla yhdessä vaikka onkin seurassa?

Tuossa miehesi tavassa on vaara alkoholisoitua. Nykyään vaan on aika vaikeaa päästä tapaamaan montaa kaveria rennossa ilmapiirissä muualla kuin baareissa, ja siellä on vaikeaa olla ottamatta alkoholia liikaa.

Mitä mies ennen harrasti sen baarissaistumisen sijaan? Miten hän rentoutui? Entä oletko itse aina vapaa-aikana kotona, eli miehellä ei ole koskaan rauhallista koti-iltaa ilman vaimoa? En tarkoita tällä mitään pahaa, vaan sitä, että minä ja mieheni nautimme häikäilemättömästi yksin kotona oleilusta toisen ollessa vaikkapa työmatkalla. Se on sitä rentoutumista parhaimmilllaan.

Vertaan tilannettasi siihen että mieheni harrastaa urheilua, josta en ole itse kiinnostunut, ja sen seurauksena yhteinen aika jää vähiin. En jaksa lähteä mukaan joten olen yksin kotona. Aikaisemmin olin katkera ja osoitin mieltäni ja tietysti välimme huononivat. Olen lopulta sopeutunut ajatellen, että hän tarvitsee harrastuksensa rentoutuakseen ja minullekin on parempi että hän harrastaessaan virkistyy ja on tyytyväinen elämäänsä. Minun pitäisi siis keksiä vastaavasti itselleni jotain omia harrastuksia, jota en ole valitettavasti kuitenkaan keksinyt.

Olen kuitenkin lopettanut valittamasta enkä kiellä häntä menemästä. Olen satsannut vähiin yhteisiin aikoihimme, että ne olisivat mukavia, ja pikkuhiljaa on löytynyt yhteistä harrastustakin mm. retkeilyn merkeissä. Mies on alkanut viihtyä enemmän kotona ja seurassani, eikä aina välitäkään lähteä harrastukseensa. Tilanne on siis jo muuttunut huomattavasti paremmaksi, kun vaan itse päätin ottaa asiat positiivisesti.

Mielestäni olet saanut aika omituisia vastauksia. Kyllä minua ainakin loukkaisi jos mies haluaisi viettää yhteiset viikonloput baarissa ja tulisi kännissä kotiin ja olisi väsynyt siksi. Ymmärrän että raskas työ vaatii nollaamista mutta kyllä aika heikosti menee jos ei mitään muuta keinoa ole kun juoda itsensä känniin. Voin myös kokemuksesta kertoa että kun eläkeikä koittaa ja työ jää pois niin juominen lisääntyy.

Olen katsellut tuota touhua omassa lapsuuden perheessä vuosikymmeniä ja voin melkein satavarmasti arvata mitä miehesi päässä liikkuu loppuviikosta: Viina. Et sinä.

Ihmiset tuntuvat luulevan että alkoholisti on sellainen joka on juonut kodin, perheen, työn ja rahat. Ei se niin ole. Silloin kun omasta juomisesta on pientäkin haittaa ulkopuolisille tai se häiritsee läheisiä ja heidän elämää on ihmisellä ongelma. Ihmisen elimistö ei tarvitse alkoholia yhtään mihinkään, päinvastoin se tuhoaa sitä. Se että on tarve juoda itsensä humalaan, niin kovaan känniin että sammuu lattialle ei ole normaalia. Nuoruusvuosina sellaista varmaan sattuu yhdelle jos toisellekin, mutta kyllä siitä jo voisi jotain oppia.

Minä ottaisin ja lähtisin mahdollisimman nopeasti. Juominen ei tule kuin lisääntymään ja niin kuin sanoin, eläkeiän koittaessa on aikaa ja rahaa paneutua juomiseen kunnolla. Jos miehesi ei voi nyt viettää viikonloppua ilman viinaa niin miten sitten kun ei ole työtä ja velvollisuuksia?