tässä miehessäni?
Avioliittoon mentiin rakkaudesta 8v sitten niin luulin . Onko se tilanne muuttunut ?
En vaan ole huomannut mitään, miehen käytös on muuttunut. Luulen että hän valehtelee minulle.
En ole ihan varma.
No pian on äitienpäivä. Mies kertoi minulle olevansa töissä koko viikonlopun, on niin kiireistä.
Kysyin tuleeko äitienpäiväksi kotiin hän vastasi ethän sinä minun äiti ole.
Kerroin myös että vien kukkia äitini haudalle hän vastasi mitä sitten.
Kannattaako tollaselle miehelle edes puhua mitään?
Eilen poikamme 6v piirtäessä puhui isillä voi olla ihan pakkokiire kun Minnan poika on kipee.
Mikä hemmetin minnanpoika??
Lapselle on kertonut ja selitellyt. Olen älyttömän ärsyyntynyt ja vihainen. En saa mieheen yhteyttä että kysyisin minnanpojasta.
Voi hemmetti tätä sekoan varmaan.
Ei minun mies ennen ole ollut noin välinpitämätön puheissaan minulle ja olenhan hänen kahden lapsensa äiti, vaikka en hänen äiti olekkaan.
Olenko jotenkin liian vaativa tai yliherkkä?
Keitänhän minäkin isänpäivänä kahvit aamulla ja teen kakun jotta lapset saa edes isin herättää juhlaansa.
Avioliittoon mentiin rakkaudesta 8v sitten niin luulin . Onko se tilanne muuttunut ?
En vaan ole huomannut mitään, miehen käytös on muuttunut. Luulen että hän valehtelee minulle.
En ole ihan varma.
No pian on äitienpäivä. Mies kertoi minulle olevansa töissä koko viikonlopun, on niin kiireistä.
Kysyin tuleeko äitienpäiväksi kotiin hän vastasi ethän sinä minun äiti ole.
Kerroin myös että vien kukkia äitini haudalle hän vastasi mitä sitten.
Kannattaako tollaselle miehelle edes puhua mitään?
Eilen poikamme 6v piirtäessä puhui isillä voi olla ihan pakkokiire kun Minnan poika on kipee.
Mikä hemmetin minnanpoika??
Lapselle on kertonut ja selitellyt. Olen älyttömän ärsyyntynyt ja vihainen. En saa mieheen yhteyttä että kysyisin minnanpojasta.
Voi hemmetti tätä sekoan varmaan.
Ei minun mies ennen ole ollut noin välinpitämätön puheissaan minulle ja olenhan hänen kahden lapsensa äiti, vaikka en hänen äiti olekkaan.
Olenko jotenkin liian vaativa tai yliherkkä?
Keitänhän minäkin isänpäivänä kahvit aamulla ja teen kakun jotta lapset saa edes isin herättää juhlaansa.
Vastaukset 145
Vanhimmat
Se on elämänmuutos, joka on jo olemassa. Taitaa olla aika vakava tapaus, kun on kertonut jo pojallekin.
Katson, että olet tilanteessa, jolloin on pakko alkaa miettiä, miten tästä eteenpäin. Ensin pitää selvitä uutisen aiheuttamasta shokista ja sitten alkaa suunnitella omaa olemistasi ja elämääsi. Sitten kuulla miehen mielipide asiasta. ja sitä rataa...sellaista elämä on.
Hyvää äitienpäivää Sinulle kuitenkin! Ja jaksamista!
Mielestänikin ukollasi on joku Minna. Miehet ovat sellaisia - kovia pimpin ja hellyyden perään ellei sitä ole tarjolla kotona. Onko seksisuhteesi kunnossa, onko lähisuhteenne kunnossa, ellei ole, niin varmaa on että miehesi ottaa nämä hyveet itselleen muualta. Miehelle tulee viikonloppukiireitä ja tarvetta olla itsekseen, matkoja toiseen kaupunkiin ja muita menoja... Pimpintarjoajat ovat uskomattoman röyhkeitä. Yksi mieheni pimppinä toiminut hoitsu on käynyt minun poikaani katsomassa eräällä urheiluleirillä, halusi jopa vanhemmuuden lapseeni - ja tietysti mieheni. Realiteetti on, että nämä pimpit ovat korvikkeita. Sääli niitä mutta eräänlainen markkinarako heilläkin on. Kaikkina aikoina on ollut prostituoituja tai pimppejä - sama se kummasta puhutaan.
Sainpa mieheni kiinni ja kerron mikä pimppi tämä on.
kysyin heti mieheltä kun vastasi miten minnan poika jaksaa hän vain siihe ihan ok ja sanoin onko poika kipeä sitten ja mies on se kehitysvammanen.
se hiukan pysäytti ja kysyin kuka on minna ja poika niin putosi totuus mieheltä ihan kun se olisi ihan normaalia hän vastasi poika on mun poika ja olin aivan järkyttynyt.
Että tällänen minna ja poika.
Katkaisin puhelun koska en vaan enää osannut sanoa mitään.
En ole kuullut miehelläni olevan lapsia ja me sentään on oltu aviossakin jo 8 vuotta.
Miten se on edes mahdollista?
Uskomaton uutinen ja minun poika on ilmeisesti veljensä tavannut tai kuullut ja minä en.
Minä antauduin alku aikana ja annoin kaikkeni ei riittänyt
"Mielestänikin ukollasi on joku Minna. Miehet ovat sellaisia - kovia pimpin ja hellyyden perään ellei sitä ole tarjolla kotona."
Kuule nainen, haista **ska! Akka.
En suostuisi pohtimaan tuota asiaa yksikseni vaan kysyisin suoraan. Äitienpäivänä on hyvin tavallista, että aviopuoliso keittää kahvit ja tarjoilee aamupalan lasten kanssa. Meillä juuri puolisoni teki kuopuksen kanssa, tai koristeli mieheni leipoman kakun, jonka sitten aamulla "yllätyksenä" minulle tarjoilevat.
Älä tyydy mihin tahansa. Sinua kohdellaan juuri niin kuin annat itseäsi kohdella. Miehelläsi on velvollisuuksia ja pienet kohteliaisuudetkaan ja huomaivaisuudet eivät ole kiellettyjä, päin vastoin. Pyydä selitys kiireistä.
Voi sentään, osanottoni tilanteesta josta olet itsesi löytänyt. Miehesi on ehdottomasti käyttäytynyt todella törpösti, siis pettäjäksikin - jos tästä kyse. Minusta ei ole mitään yliherkkää tai vaativaa olettaa, että kumppanit suhtautuvat toisiinsa rakastaen, välittävinä. Tämä on ihan normi ja tuollaisen keskipisteestä se on ehkä voinut sinulta hämärtyä.
Toi Minnanpoika-juttu on asia erikseen, mutta muuten tuosta muusta. En tiedä oottekohan te jotenkin luiskahtanut siihen, että suhtaudutte toisiinne vihamielisesti. Koetaan se toinen enemmänkin osapuolena, joka vaatii kuin ihmisenä, joka tukee ja auttaa siinä arjessa. Sitä ei tiedä mistä se on alkanut, mutta uskon, että mieskin kokee sun syyttelevän häntä (siis hänen korviinsa se kuulostaa siltä). Ja tiuskii sinulle. Sitten sinä hänelle ja noidankehä on valmis. :( Toki jos pettämistä taustalla, niin tämä voi aiheuttaa syyllisyydentunnetta, jota mies ei osaa käsitellä ja se purkaantuu kiukkuna sinua kohtaan. Ehkä pettämistä on mielessä oikeutettu hakemalla/tekaisemalla sinusta syitä tuohon tilanteeseen.
Jokatapauksessa nyt ois musta tosiaan aika nostaa kissa pöydälle ja selvittämään kaiken. Pettääkö mies, mikä parisuhteessa pännii ja miksi loukata sitä, jonka pitäisi olla rakkain ihminen maailmassa. Vaikka eroaisitte tai jäisitte yhteen, niin teillä on lapsi. Lapsi ei ole mikään pakote pysymään ahdistavassa parisuhteessa, päinvastoin pakote pitämään kodin/kotien ilmapiiri rauhaisana. Mutta erotessakin teidän on yksinkertaisesti tultava edes näennäisesti toimeen eli ette saa loukata toisianne. Sen päätöksen teitte yli kuusi vuotta sitten, kun vastuutitte itsenne olemaan lapsellenne ne parhaat mahdolliset vanhemmat. Jos ette osaa keskustella noita asioita kaksin, niin menette vaikka pariterapiaan.
Eli: Kannattaa puhua. Kasvotusten, vakavasti kuten aikuiset ihmiset. Ja mennä pintaa syvemmälle eli puhua siitä perimmäisestä ongelmasta parisuhteessanne, ei siitä miten äitienpäivää tulee viettää ja miten ei. Vaan teidän parisuhdetta riivaavasta riidankylväjäpöpöstä ja siitä mitä aiotte tehdä sille. Ja kolmannen kerran sanon: Sillä teidän ON TULTAVA toimeen, jatkatte yhdessä tai ette, teillä ei ole vaihtoehtoja.
Ei tämä ole yleensä mitään kauheen kovaa riitelyä ollut, joskus ollut ihan pientä sanaharkkaa.
Nytkin enempikin olen kiinittänyt huomiota mieheni ylimielisiin vastauksiin esim -mitä sitten- kun kerroin
vain äitini haudalla käymisestä. Eihän siihen olisi tarvinnut vastata mitään ja -mitäsitte- tuntui jotenkin loukkaavalta.
Olen jutellut yöllä puhelimessa mieheni kanssa hän on minnanpoikaa hoitamassa siis myöskin omaa poikaansa.
Minna ei ollut kotona kun juteltiin miehen kanssa.
En osaa jotenkin saada tätä ajatusta selkeäksi kun se poika on 3v ja sehän ihan helponkin lasjutehtävän jälkeen tarkoittaa että mieheni on pettänyt minua 3v sitten ja meillä on kaksi poikaa yhdessäkin 6 ja 3,5 vuotiaat. Kysyin suoraan asiasta onko se minnan poika todella tämmönen syrjäpomppulapsi?
Mies ei koittanut valehdella vaan vastasi on se hänen poika ja on se tehty kun olin raskaana meidän yhteisestä nuoremmasta pojasta. Olen valvonut ja yöpuhelu oli todella pitkä ja raskas.
Mies on pettänyt ja valehdellut minulle 3vuotta hän on tiennyt pojastaan minnan kanssa ja ollut suhteessa minnan kanssa, tapaillut salaa ja nainu ilman kumia. Nämä kysyin mieheltä ja sain kaikkiin myöntävän vastauksen.
Kysyin myös meinaako hän jatkaa minnan kanssa johon kysymykseen en saanut vastausta.
Jatkanko minä mieheni kanssa sitä en tiedä mutta sen tiedän en jatka jos miehellä on suhde toiseen naiseen samaanaikaan. Se on jokotai.
siis Minnanpoika kehitysvammainen vai sinun mies?
Kumpivaan silti mies on pettänyt sinua ja sillä on lapsi toisen kanssa todisteena.
Juttele miehesi kanssa eihän kukaan miestä jaksa joka hyppii kahden naisen välillä ja ei osaa
päättää kumman ottaa vakituiseksi meinaan kahta ei voikkaan yksimies pitää lopullisesti siis.
Huh huh millasia miehiä ja kohtaloita!
Voimia ja jaksamista sinulle! Hyvää äitienpäivää myös!
miehellesi. Hän on törkeä valehtelija ja petturi. Ansaitset tottatosiaan parempaa ! Uskomattoman kauheaa kuulla äpärälapsesta ykskaks. Suosittelen juttelua Minnan ja miehesi kanssa. Vaikka eroaisit, niin on hyvä tietää totuus kaikesta ! Mitenhän tuokaan nainen voi olla niin törkeä, että hankkii pennun perheelliselle ja miehesi on kyllä pohjasakkaa !
Kirjoittele myöhemmin mitä teit.
Suosittelen eroa, ala nauttia elämästä, ja etsi uusi kiva ja luotettava mies !
En pystynyt töihin menemään vein vain pojat hoitoon.
Mieheni näin, hän vaan tuli kotiin ja suoraan jääkaapille niinkun yleensäkin ja niinkun ei mitään olisi tapahtunut. Oli varmaan myös huonosti nukuttu yö takana.
Kyselin minnasta onko heidän suhde kuin jatkuvaa ja kuin kiihkeätä.
Miehen vastaus oli aika veltto ei se nyt enää mikään suhde edes ole ja ei ole jatkuvaa minnalla on joku uusi.
Voi helvetti minuu raivostuttaa oma mies joka on kun velttoläjä sohvalla ja suhtautuu minuun ihankun olisin jotenkin vajaaälyinen.
Sanoin ettet kai luule että tästä vaan kaikki jatkuu niinkuin ennen ja että meidän avioliitto ainakaan tän vuoksi paremmaksi muuttuu?
En saanut kunnollista sanaa tähänkään vaan omituisen murahduksen ja mulkasun. Olenko minä nainu jonku apinan? Täytyy oikeen kaikki vääntää ruatalangasta.
Ehkä hiukan minun ääni kohosi tai ei edes ehkä ja ei hiukan mutta mies tuijotti ja kysyi mikä tässä siis oikeesti mättää? Enkö ole koskaan ihastunut keneenkään?
En ole en varmaan sitten ole.
Sanoin miehelle etten aio katsella tämmöstä peliä hänen mielestä ei tarvitsekkaan kun hänellä ei ole mitään peliä enää ja että se suhde on vain pojan vuoksi nykyään.
Pienilapsi on tietysti ihan viaton ja syytön näiden kahden aikuisen typeryydelle.
Kuitenkin olen vihainen vaikka en vihaa lasta vaan sitä miksi pikkunen on saanut alkunsa.
Samaan aikaan kun miehellä on ollut suhde ja ihan seksisuhde mekin on minä ja mieheni, harrastettu seksiä mahdollisesti ihan samana päivänäkin. Vihaan sitä ajatusta ja inhoan miehen välinpitämätöntä asennetta.
Kysyin myös mitä hän ajattelisi jos minulla olisi mies jonka luona kävisin välillä nuohoomassa hän vain ärähti että älä saatana nainen kuule alota mulle tota.
Siis enkö olisi voinut myös vaan ihastua ja sanoa että kun ihastuin niin kävin.
En oikein voi ajatella että edes mikään terapia voi meitä auttaa. En ole lakannut rakastamasta sen tiedän ei rakkaus katoa niin äkkiä. Silti myös vihaan ja inhoan.
Olenko täysi typerys jos edes yritän vielä sovittaa asioita yhteen ja toivon ettei tarvitsisi erota?
Olen ollut onnellinen tässä liitossa ja puntarissa on enemmän hyviä asioita kun huonoja.
Nyt vaan on puntarin negatiivinen kuppi ihan maassa.
ja kaikenlisäksi raivostuisi hillittömästi, jos pettäisit itse häntä.
Neuvoni on, että käy sinäkin vieraissa. Lopeta seksi miehesi kanssa kuin seinään.
Ala ostella itsellesi kauniita vaatteita ja käydä kaupungilla.
Eroa.
Niin ihan pakko myöntää itse en ole käynyt just missään ja likkakaverit on melkein jäänyt unohduksiin. Yleensä on tavattu tässä meillä ja juoruiltu ja juteltu ja kahvia juotu siis ihankun oltaisiin jo ihan mummuporukkaa. Niin lapset siinä kivasti puuhaa keskenään ja minun luona on hyvin tilaa. Olen 36v saman ikäinen on mieheni.
Se ajatus että menisinki itse johonkin on tosi ihana. En edes elokuvissa ole käyny vuosiin.
entäs joku tanssipaikka kun en edes muista millasta se on mennä likkojen kanssa paariin istumaan iltaa. En vaan ole käynyt moneen vuoteen missään yksin tai ilman omaa miestä.
En saa siihen mitään hyväksyntää mieheltä mutta eihän aikuisen tarvitse lupaa kysyä.
Tiedän mieheni suuttuu juuri niin kun sanoit hillittömästi ja järjestää hullun kohtauksen. Niin saa sitten vaan järjestää ja silti ideasi mennä tuhlaamaan omiin kauniisiin alusvaatteisiin ja mekkoihin tai jotain muuta on ihana idea.
Vaikka minun mies on äkkipikanen ja saa raivarin silti ihana sillon kun haluaa olla ja sen on muutkin huomannut olen kuullut paljonkin. Erityisesti vanhemmat rouvat tykkää minun miehen pienestä flirttailusta en ole sitä pitänyt muuna kun vain hassuna pelleilynä.
Ihan tosi ei hän kadu siitä olen samaa mieltä myös. Ei oikein pidä tätä minään juttuna hän vain ihastui ja minna taisi olla antavainen heti.
Minua se ärsyttää suunnattomasti ja mitäs jos minäkin heti hyppäisin jonku miehen syliin kun mies vaan sattuisi olemaan sillä tuulella?
Naiset kyllä saa usein vihjailuja miten ja missä miehet haluisi. Ei se niin outoa ole varmasti yhdellekkään naiselle.
Osaisimpa koittaa puhua rauhallisesti tästä mutta kun hermostun ja alan räyhäämään saan miehen suuttumaan ja raivoamaan ei siitä asian selvittelystä tule silloin mitään.
ihastua johonkin kuin panna joku vosu paksuksi. Vain todellinen idiootti panee ilman kumia jotain irtotavaraa.
Aivan ihastuminen on sananakin aika vähättelevä ilmaus. Olen samaa mieltä ettei kenenkään
pidä mennä paljaalla peneskelemaan lähes vieraita niinsanottuja ihastuksiaan.
En ole noin sanavalmis tilanteessa kun sain tietää miehen suhteesta ja en tiedä olisiko siitä hyötyä olla kun saan kuitenkin hirveän huutoraivokohtauksen niskaani. Mies ei edes yritä hillitä kiukkuaan. ei ainakaan minun kanssani.Mustasukkaisuus on myös aihe josta ei kannata edes puhua siihen löytyy aina syitä.
Eikös ne juuri toisia epäile jotka ovat itse omille suhteilleen hyviä keksimään selityksiä?
En voi tunteilleni mitään ja en tiedä haluanko erota enne kuin asioista on puhuttu eikä vain huudettu raivon vallassa.
En tunne minnaa en edes tiedä missä asuu ja en ehkä halua hänen kanssa vielä puhua en varmasti pysy kasassa henkisesti. Ainakin kun tapaan minnan haluan ettei mieheni ole paikalla.
ukolles ettei sitä enää tarvita sun kodissas.
Mitä tommosta häntäheikkiä katselet, anna vaan kassi ja vaatteet mukaan ja kerro sille suora suunta hevoon.
Ole ylpeä itsestäsi ja anna kenkää kusipäiselle äijälle!
Minulla ei ole minna kokemusta, mutta miehesi käytös on samanlaista muuten kun ex:lläni oli.
Järkyttävää kun vielä voit ajatella jatkoa tollasen tyypin kanssa. Ei pyytänyt pettämistään anteeksi.Ei ole pahoillaann. Minusta se kertoo, että kaikki jatkuu vielä. Saa sinut hiljaiseksi kun raivostuu. Älä mene halpaan... Petti silloin kun olit raskaana. Iljettävää.
Minä erosin miehestäni muutama vuosi sitten. Avioliittoa 25 vuotta takana. Vähättelyä, raivonpuuskia ym. Nyt tunnen uuden kumppanin kanssa olevani NAINEN, jota ihaillaan ja halutaan.
Mieti tarkkaan halutako todella jatkaa.
Ehkä kaipaan jonkin tönäisyn eteenpäin ja että teen ratkaisun. Olen vaan tottunut tähän helppoon elämään ja nyt yllättikin toinen nainen lapsineen minut.
Pakko varmasti mennä keskustelemaan tämä asia itselle selväksi jonkin asiantuntijan luokse, miestä en sinne saa se on aivan turhaa edes pyytää.
Uskon myös siihen että vaikka minnan kanssa olisi miehen suhde nyt hyllyllä hän etsii toisen koska ei tosiaan ymmärrä että se minua mitenkään häiritsee. Olemme olleet yhdessä 10v. En voi kuvitella miten tässä olisikin voinut kulua tietämättä mitään minnasta vaikka 25v.
Omia poikia käy sääliksi heillä on hyvä isäsuhde. Mies osaa olla lapsien kanssa ja rakastaa lapsia.
Kotona jaksaa leikkiä ja riehua ja harrastaa pojan mukana.
Ihan aikuisten oikeasti en ole varautunut tähän erotilanteeseen , menenkö sosiaalitoimistoon vai menenkö lakimiehen luokse?
Löydän varmasti ohjeita ja ystäviä minulla on joille tämä on tuttua.
Olen tämänkin päivän pois töistä ja alan miettimään mitä pitäisi tehdä, mikä olisi hyvä tehdä ensin ja miten saan asian ilmaistua miehelleni.
Niinkuin kerrroin puhua on aika turha yrittää mies saa raivohuutokohauksen, viskoo tavaroita ja käyttäytyy kuin sekopää. Vielä ei ole koskaan lyönyt mutta suoraan sanonut että on tullut mieleen ravistaa. Olen sen sivuuttanut pelkkänä puheena.
Kirjoita kirjeitä, yhden kirjeen itsellesi, jossa voit rehellisesti eritellä tunteitasi ja samalla pohtia, mikä on avioliitossasi hyvää ja mikä huonoa. toinen kirje sitten miehellesi, jossa kerrot miltä sinusta tuntuu. kirjeisiin ei kannata laittaa mitään uhkauksia, eikä myöskään tunteenpurkauksia, koska ne jäävät todisteeksi tästä tunnetilastasi. Mikäli haluatte myöhemmin jatkaa, silloin ikävä kirje, kummittelee molempien mielessä, enemmän kuin puhe tekisi.
Miestäsi voi myös arvostaa, hän huolehtii lapsistasa jopa tästä minnanpojasta, jopa varsin vaikeassa tilanteessa ja oman perheensä uhalla. Jos suhde jatkuisi, hän ei olisi ollut poikaa yksin hoitamassa, salasuhteessa oleva ei näin toimisi, koska sivusuhteen jatkuminen on kiinni juuri salailusta.
Kuka sanoo, muutakuin mies väitää, että hän yksin hoiti poikaansa??
Minun ex- mieheni on myös hyvä isä, mutta aivan narsistinen oli minua kohtaan
Totta, mieheni puhelimessa minulle kun kysyin sanoi olevansa yksin pojan kanssa.
Eli kertoi olevansa poikaa hoitamassa että minnalla oli menoa.
Tähän lapsista ja nuorista huolehtivaan mieheen alunperinkin ihastuin, työni puolesta kävin nuorisotilalla ja mies oli vapaa-ajallaan pelaamassa biljardia teinipoikien kanssa
vapaa-ehtoistyössä jota on tehnyt justiin nuorten parissa.
Varmasti mieheni paras piirre.
Omien lastensa kanssa jopa se lyhyt pinna venyy ihmeesti en ole raivareita nähnyt hänen saavan poikiemme edessä jotenkin minä saan hänet ärsytettyä, onko se huono omatunto joka saa repeämään?
En tiedä narsistisesta piirteestä niin paljon että osaisin arvioida. Itsekäs joskus ja joskus hyvinkin töykeä minulle. Voisin kuvitella väsymystäkin syyksi. Toisaalta myös joskus itse omaaloitteisesti raivarinsa jälkeen pyytelee anteeksi ja jopa sanoo olevansa tyhmä kun ei saa hillittyä sitä puuskaa kun ärsytän. Olenko sitten minä se syyllinen ja eikö me vaan sovita yhteen?
Hellyyspuuskiakin on onneksi ja ne on hetkiä joista en tosiaan haluaisi luopua.
Tietysti olin pettynyt kun sain minnasta kuulla ja mitähän olisin enempi miettinyt kun sitä miksi mies minua petti. Olin raskaana ja aika pitkään pahoinvoiva, väsynyt ja ärtyisä. Selityksiä.
Mustasukkaisuus on inhottava piirre miehessäni, hän jankuttaa jotain vanhaa asiaa joka on hänen mielestä ihan selvästi minun puolelta on flirttailua esim hänen kaverinsa kanssa. On sitäkin, hänellä on mukavia kavereita jotka välillä melkein kiusaksi tunkevat vierelle ja joku on joskus napannut syliin muka että vie minut mukanaan. Ne on leikkiä mutta en tiedä onko kaverit tietoisia siitä että saan niistä kuulla vielä viikonkin päästä kun olen miehen kanssa kahden.
Se ravistelulla uhkaaminen on mennyt ohi niinkin että mies on sanonut että nyt saan hänet hermostumaan niin että tekee mieli ravistaa järkiinsä ja hän on mennyt lenkille ja tullut takaisin hyväntuulisena. Onko se sitten ollut vierailu minnan luona en tiedä.
En halua erota, olen pettynyt ja surullinen. Mietin myös pitäisikö minun nöyrtyä ja tavata minna?
Jos haen eroa olen kuin häviäjä, olen kuin antanut periksi ilman taistelua.
"Jatkanko minä mieheni kanssa sitä en tiedä mutta sen tiedän en jatka jos miehellä on suhde toiseen naiseen samaanaikaan. Se on jokotai."
menet kumminkin siihen vanhimpaan vipuun, eli uskot että suhde toiseen naiseen katkeaa. ei tule katkeamaan kun on se lapsikin. ei mitenkään.
Miehesi on saanut lapsen toisen naisen kanssa kolme vuotta sitten. Koko tämän ajan hän on salannut asian sinulta.
Miksei hän kertonut sinulle, jos nyt olettaa sinun kuitenkin pitävän asiaa vain pikkuseikkana????
Sitä kysyin miksei voinut kertoa ja sanoin että olisi ollut edes rehellinen.
Vastaus oli että kun en vaan kertonut. Itse tulkitsin että miehelläni ja minnalla on ollut suhde tässä 3 vuoden aikana kokoajan ja siksi ei mies ole sitä sanonut.
Juttelin poikani kanssa kun hain pojat hoidosta 6-vuotias kertoi että on nähnytkin minnanpojan ja minnan. En tiedä miten se tieto taas kouraisi lujempaa. Olen vaan ollut kuin tyhmä jonka seläntakana voi puuhata mitävaan ilman pelkoa että jäisi kiinni. Se loukkaa todella.
Rakastan miestäni ja perhettäni minna ja poika tuntuvat ihankuin joltakin myrkyltä joka uhkaa tätä mitä minä rakastan. Tiedän toki ei mikään minna ole minun miestä raiskannut ja pakottanut suhteeseen.
Olen tässä tilanteessa jotenkin ihan sekaisin, ensin vihasin ja olin heti valmis heittämään miehen ulos,
vieläkin tulee nämä vihan tunteet pintaan hetkittäin , mutta toisella hetkellä vaan itkettää ja tuntuu voimattomalta epätoivoiselta. En halua että joku vie minulta miehen ja rikkoo perheen.
En vaan kestä sitä ajatusta.
Haluan sen myrkyn pois ja kaiken hyvän vaan tilalle. Ei meidän rakkaus ole helppoa ollut, olen vaan oppinut luovimaan ja oppinut välttelemään riitoja ja oppinut hiljenemään ettei mies raivostu.
Kysyin myös haluaako hän erota, miehen vastaus oli ei ole ajatellut eroa koskaan, miksi haluisi?
Tietysti minä voisin jos olisin järkevä hakea eroa, mutta järki ja tunteet ei nyt toimi kumpikaan minun päässäni. En halua jakaa miestäni senkin sanoin etten halua olla toinen miehen naisista vaan haluan olla ainoa nainen. Mies ei vastannut tähän mitään vaan katsoi kun ei olisi edes kuullut mitä sanoin. Ehkä kuuli ehkä ei.
Sanoin myös keskustelemisesta ja siinä mies sanoi että menee lenkille. Sillä lenkillä on vieläkin.
Pakko laittaa taas postia kun niin tunnen miehesi käytöksen olevan saman kuin ex-mieheni.
Miten voit olla miehesi kanssa? Saanko sanoa.Sinut on litistetty ja alistettu aikojen kuluessa. Olet oppinut olemaan hiljaa, luovimaan, kuten kirjoitat,ettet vaan raivostuta miestäsi. Olet oppinut olemaan mitään mieltä oman elämäsi suhteen. Se mies on saanut sinut alistumaan. Erittäin
pahalta tuntuu, ettei miehesi suostu kunnon keskusteluun, vaan aliarvioi sinua siinäkin.
Puhut rakkaudesta, uskon asian olevan jotakin muuta. Miehesi rakkudesta ei voi puhua. Miten hän voi olla noin välinpitämätön????
Tunnen suurta raivoa puolestasi koska tunnistan niin itseni sinun tapauksestasi.Kyllä minunkin mieheni osasi aina välillä pytää anteeksi raivostumistaan ja taas raivostui:)
Vihdoin olen saanut riuhtaistua irti avioliitostani jossa mies ei pettänyt, tai ainakaan kärähtänyt kertaakaan, mutta se suuri välinpitämättömyys ja henkinen julmuus satutti vuosien varrella niin paljon, että päätin riuhtaista itseni irti koko avioliitosta. Nyt olen omillani ja tyytyväinen.
Avaa silmäsi, ole kiltti. Aina vaan menee huonommaksi, sen voin kokemuksesta sanoa. Minä sain kokea fyysistä väkivaltaa loppuaikoina.Tönimistä ja kurkusta kuristamista.
Ota toinen ote mieheesi ja sano, että mietit eroa. Katso kuinka hän sitten suhtautuu. Minun mieheni olisi hakenut kuun taivaalta jos olisin jäänyt.Se vaan oli siinä kohtaa jo liian myöhäistä.
Älä nyt enempää alistu. Minun sydäntäni puristaa puolestasi
Niin mietin tätä kun luin sinun vastauksen olenko tosiaan vaan opetellut elämään niin että
miellyttäisin miestäni ja väin luovin riitojen ja raivareiden välttämiseksi.
Minulla on nämä kaksi ihanaa pientä poikaa joita aina mietin ja heidän tulevaisuutta. Jos haen eroa tiedän etukäteen saavani aikaan ilmitiidan ja ihan suursodan saan aikaiseksi lapsista.
tunnen mieheni hän taistelee varmasti pojistaan loppuunasti. Se on ihan ensimmäinen pelottava asia onko minulla voimaa siihen taisteluun. Ei nykypäivänä ole edes outoa että lapset jäisivät isälle.
En ole juoppo enkä muutenkaan epäsopiva äidiksi mutta ei ole mieskään epäsopiva isäksi.
Miehellä on jopa meriittiä tässä kunnassa paljonkin nuorten ja lasten parissa tehdystä työstä.
Ihan täysillä ja oikeasti tunnen miestäni rakastavani en usko että enempää voisi rakastaa.
Entä olenko mitään mieltä vai olenko oppinut olemaan vaan siihen en ihan osaa keksiä selitystä, olisinko jo lapsena kuullut vanhemmiltani ettei aina ole pakko edes kertoa mielipidettään. Silti se löytyy omassa päässä ja voi olla että näin olen oppinut monesti pitämään suuni kiinni.
Yritän vielä ehdottaa keskustelua miehelle ja kerron etten halua tätä lakaista maton alle.
Aikuista ei voi pakottaa puhumaan ja sopimaan jos ei sitä itse halua. Koitan perustella hänelle jos kuuntelee.Minulla on ystävätär joka on koulutukseltaan psykologi ja kahvipöydässä olemme joskus tässä meilläkin istuttu, mieheni olen huomannut melkein välttelevän tämän ystävättäreni seuraa ei ehkä kestä niitä mielipiteitä joita voisi kuulla vaikka itse sanoo etytei jaksa ystävättäreni tuijotusta. No syy mikä hyvänsä mieheni varmaan täytyisi sitoa tuoliin ettei pakene kun aletaan keskustelemaan.
Vastaan pikaisesti ennenkuin lähden töihin.
Ei pointti olekaan siinä, että sinun pitää pakottaa miehesi kuuntelemaan ja puhumaan.Pointti om siinä, ettei hän ei arvosta ja rakasta sinua kun ei suostu asiaa käsittelemään ja pyytämään anteeksi tai edes kertomaan soraan, että on tullut tehtyä erehdys hänen elämässään.
Ymmärrän sinun ajatuksesi lasten luonasi pysymisen tuskasta. Minulle mies sanoi aikoinaan, etten saa lapsia ikinä. Hän kuulemma saa järjestettyä sellaiset paperit, että saa minut leimattua hulluksi ja epäkelpo ädiksi..Ei onnistunut. Äiti on aina äiti kuitenkin, jos ei ihan hulttio ole.No, olen tälläkin hetkellä monessa mukana ja lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja minä heille.
Toivon, ettte ole kynnysmatto. Ryhdistäy ja pidä pintasi.Anna pahan olon tulla ja raivoa sinäkin joskus teidän avioliitossanne. Ei se miehen reagtio välttämättä ole se kun ajattelet. Saattaa olla, että saat ihan toisenlaisen miehen sieltä esiin, sen joka huomaa, ettet suostu enää mihin vaan ja että sinä olet tosissasi sen asian suhteen, että nyt juttu selvitetään.
Tiedän tuskasi kun on paljon käsittelemättömiä asioista sisälläsi, etkä saa niitä selvitettyä.
Voimia sinulle!
Hyvä kun sanot suoraan voi hyvin olla etten näe itseäni tai tät tilannetta kun olen tässä keskellä.
Olen menossa töihin pian ja kirjoitin miehelle pitkän kirjeen tästä tilanteesta ja meistä, miehestä ja minusta.
Hän löytää kirjeen päivällä kun kuulemma käy hakemassa jotain ruokatunnillaan kotoa.
En tiedä oliko hyvä idea mutta kirjoittaminen on helpompaa kun puhuminen.
Lainasin sinun kirjoituksestakin joitakin lauseita kun en itse aina osaa asioita ilmaista noin hyvin. Ne tuntuivat kuin omilta ajatuksiltani.
Päätin mennä vkl ulos ja päätin jo etten jatka tätä jos todella ei saada puhuttua tai edes jotenkin asiaa setvittyä.
En uhannut erolla kirjeessäni vaan kerroin ettei tämä toimi näin. En ole hyvä taistelija tiedän ja tunnen itseni että annan helpolla periksi ja tyydyn aina kaikkeen. Tämän vuoksi varmasti minut on helppo litistää ja painaa alas hiljaa.
Teksteistäsi päätellen miehesi on ylimielinen ja ei arvosta sinua. Normi perheessä isä keittää äitienpäivänä kahvit ja hankkii jotain mukavaa äidille. Aivan kuten kerroit teidän juhlivani isänpäivää. Miehesi arvostaa Minnaa enemmän kuin sinua. Hän meni Minnalle lapsenvahdiksi, vaikka oli äitienpäivä tulossa. Yritän muiden kirjoittajien havahduttaa sinua näkemään kuinka olet joutunut kynnysmatoksi. Elämäsi jatkuu samanlaisena litistyksenä tästä eteenpäin jos suostut siihen.
Suostuiko mies edes lukemaan kirjettäsi vai raivosiko ja repi sen suoraan ?
No taas avasin tämän kun mies vaan katsoo telkkaria, ei täällä mitään juteltu .
kirje kädessä tuli minun luo kun tulin töistä ja kysyi mikä vittu tämä on?
Sanoin vaan että kun et kuuntele kun koitan puhua niin kirjotin. Hän kysyi jaa ollaanko nyt kirjeenvaihdossa mehän asutaan samassa taloudessa.Vastaus tulee sitten postissa.
Että näin. Sitten tämä onkin vaan televisiota ja urheilun katsomista miehen osalta tämä ilta.
Se äitienpäivä meni lasten kanssa ja sain pojalta ihanan kortin johon oli kirjottanut oman runon ihan omilla sulosilla tikkukirjaimillaan. Näistä saan voimaa näistä lapsista.
Pojan kortissa luki äiti on kun pikkulintu pehmeä kun ruusunlehti.
Voiko ihanammin sanoa ja kyynel silmässä sitä korttia luin.
Mies oli antanut pojalle kukan minulle annettavaksi se on pöydällä.
Mies ei siis ymmärtänyt minun kirjettä tai ei halunnut ymmärtää.
Menen nukkumaan ja tiedän että on turhaa ottaa puheeksi enää mitään tänään.
Ihan oikeesti tapat itseäsi henkisesti noin ahdistavassa suhteessa.
Voit vielä elää ihan oikeesti onnellisena ja samaten sun lapset. Ihana sulonen kortti
äidille, ajattele pientä poikaas. Pienet huomaa vanhempien rakkaudettomuuden
ja koittaa vielä lohduttaakkin kun huomaa ettei isä huomaa tarpeeks äitiä.
Se on niin väärin. Se on väärin sinulle ja väärin sun lapsille.
Ihan tuhatkertaa paremman miehen löydät elämääsi kun jätät vanhan taaksesi.
Ei se miehesi ole normaaliälyinen kirjoituksistasi päätellen. Täys narsisti tai muuten vajaa.
Jotain tuollaista odotinkin kirjeen suhteen. Hän litistää sinua. Epäilen, että hänen käytös ei tule muuttumaan muuksi. Häntä ei kiinnosta puhuminen; ei sinun tunteet ja toiveet. Miten paljon kestät mieheltä tuollaista kohtelua ? Et voi pakottaa miestä puhumaan, jos hän ei halua. Mitä sinä haluat elämältäsi ? Haluatko elää miehen kanssa, joka ei rakasta sinua ja kohtelee sinua huonosti ?
Olet yrittänyt keskustella ja jopa kirjeessä kertoa tilanteestanne miehelle. Mies ei halua osallistua siihen keskusteluun, joten olet tehnyt sen mitä olet osannut. Sinuna luovuttaisin keskustelujen suhteen. Anna miehen katsoa rauhassa jääkiekkoa.
Purkaisin tilannetta seuraavaksi terapeutin kanssa perheasiain keskuksessa tai vastaavassa. Jos päädyt eroon, sillä ei kannata uhkailla, vaan ilmoitat siitä miehelle. Sen jälkeen rupeat hoitamaan käytännön asioita. Luultavasti mies ei edes usko, että pystyt eroamaan.
Monet ovat näillä palstoilla kertoneet, että mies ei ole halunnut keskustella. Vasta silloin kun ero alkunut konkretisoitua, on yllättäen keskusteluhaluja löytynyt. Monille se on ollut liian myöhäistä kaiken vuosien yrittämisen jälkeen.
Mukavaa, että sinulla on noin ihanat lapset.
Olen niin paljon ollut aina kotona ja käytettävissä. Tiedän että aiheutin taas riidan tai ainakin saan kuulla tästä sillä kun mies meni poikien kanssa puistoon lähdin ystävättäreni luo kahville ja tupperikutsuille. Aiemmin en yksin ole mennyt aina on lapset olleet mukana.
Kuulostaa varmaan tosi hölmöltä mutta vain tämäkin naisten kanssa kahvittelu ja istuminen ihan toisten naisten ja ystävien kanssa teki minulle jo niin ihanan tunteen, niinkuin olisin vapaa. Nyt istun kotona yksin en tiedä missä perhe on kun puistossa ei enää ainakaan. Kerron miehelleni suoraan että tämä ei ole ainoa kerta kun lähden ulos.
Ehkä menen myös tanssipaikalle tai teatteriin ystävieni kanssa.
Nyt kun luen omaa kirjoitustani huomaan olen aika lässykkä ja miten olenkin vaan tyytynyt siihen miten mies suunnittelee minunkin menoni.
Normaalisti perheessä kerrotaan minne mennään. Jos minulla olisi tyttöjen kahvikutsut, se olisi lähinnä ilmoitusasia tyylin "ei kai ole mitään estettä, että menen huomenna Maijalle tupper-kutsuille." Vastaavasti mies kertoo minulle menoistaan. Lapsia hoiti se joka oli kotona.
Mitä olisi tapahtunut, jos olisit kertonut miehelle hänen lähtiessä puistoon, että menet naisten kutsuille ? Jos mies huomaa sinun olevan poissa, miksi hän ei vain soita ja kysy missä olet ? Mikset voi soittaa miehelle ja kysyä minne he ovat menneet, kun eivät ole kotona ? Jos mies ja lapset eivät olleet kotona, soittelin perään välillä ja mies kertoi missä he viipyivät.
Tilanteesi on hankala, jos et voi ilman miehen lupaa mennä minnekkään. Kyllä kummallakin voi olla omia ystäviä ja omia menoja. Missä vaiheessa tilanne meni siihen, että voinut käydä ystäviäsi tapaamassa.
Pakkaa tavarasi ja lapsesi ja lähde pois.
Jätä se koko tuskanen ahdistava talo kaikki ne vaan jätät!
Älä edes katso taaksesi sinun on vaan lopetettava tommonen koiranrooli.
Ei se et käyt joskus kerran 10 vuodessa jossain tupperiesittelyssä auta kun hetken.
Sun elämä menee ohi ennen kun huomaatkaan on vaan kaikki mahdollisuudet menny.
Ei sun mies ehdi huomaamaan jos vaan olet pari tuntia pois mene kauemmas ja
ole viikko.
Sinun mies sitä ravistelua järkiinsä kaipaa !
tarinaasi ja itkenyt paljon , miten miehesi kohtelee sinua.
Mieti vaan annatko sinä loputtomiin määrätä itseäsi, sinulla on vapaus olla itsesi.
Puhumattomuus toisen sulkeminen elämältä , älä anna riistää vapauttasi loputtomiin.
Olen saman kokenut mies ei ole puhellut kotiin tullessaan, televisio ja kaverit nyt nainen.
Minulla oli kaksikymmentä seitsemäs äitienpäivä, mieheni sanoi et sinä ole mun äiti ei sulle kukat kuulu.
Kerran olen ruusun saanut, emme voineet lähteä viemään sitä hänen äidilleen kauemmas lapset oli sairaana.
Lapset kyllä on muistaneet. Mieheni oli vienyt " avovaimonsa syömään äitienpäivälounaalle ".
Olemme naimisissa vielä, ero tulee ( ei selityksiä enempää ).
Minä olen ollut vankina kotona kauppamatkat ja muut pakolliset menot on kuulunut minulle.
Vanhempana neuvon ja sinua voimia toivon, että sinä tekisit ratkaisun etkä tyytyisi nykyiseen elämään.
Sinulle kuuluu oma aika ja omat harrastukset.
Älä jää vaan kotona käytettäväksi itsestäänselvyydeksi, mene tansseihin tapaa iloisia ihmisiä.
Minä olen jo mummu lapset vie minua jonkin verran, lapsenlapsi tuo iloa elämääni.
Minullekkin koittaa vapaus lähiaikoina, ehkä joku arvostaakin.
Vielä kerran...Toivon todella, että löydät itsesi, etkä anna enää miehesi kävellä ylitsesi.
Kuten nimimerkki "olet hyvä äiti "pyytää, älä jää elämääsi tuhlaamaan kyseiseen mieheen. Hän ei sinua arvosta. Vielä löydät jonkun jolle olet arvokas ja rakas.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
Niin kyllä olen voinut mennä ystävien luokse mutta en koskaan ole päässyt ilman lapsia siksikin yleensä minun naiskaverit on tulleet minun luo ja mies harvon on viitsinyt jäädä samaan pöytään kahville.
Jos olisin siis kertonut etukäteen näistä tupperkutsuista miehelle olisi luultavasti tullutkin jotain omaa kiirettä ja lapset olisi olleet minun mukana tuppereilla.Kun poika syntyi sen jälkeen loppuivat minun omat harrastukset, töissä tietysti käyn.
Ei mieheni minua yleensä varsinaisesti kiellä menemästä mutta mustasukkaisuus
usein tulee minun menojen jälkeen aina pinalle.
Nyt lapset nukkuu, mies istuu telkkarin edessä ja minä olen takkahuoneessa kirjoittamassa tätä.
Tänään kun tulin olen taas niinkuin myrskyn silmässä koska mies ei ole puhunut minulle vielä sanaakaan tämän tupperitempasuni jälkeen.
En ollut kovin kaukana ja ei ne esittelyt yleensä kestä kovin kauaa.
Olin poissa vajaan 3 tuntia. En ottanut puhelintakaan mukaani ja usein jätän puhelimen kotiin kun olen kotona. Työpäivinä on ihan tarpeeksi puhelimen orjana.
Olen kyllä tajunnut näistä kaikista vastauksista yleisen mielipiteen että olen hölmö kun siedän kaiken. Olen varmasti tehnyt virheitä, en voi siis ihan yksin miestäni kaikesta syyttää.
Nyt ihan hetki sitten mies kysyy ovenraossa oliko hauskaa tuppereilla?
Ja heti perään vai olitko huoraamassa?
Tässä alkaa taas sota.
Juuri näin se menee. Sinä syyllistät ja haet vikoja itsestäsi.Mies syyttelee sinua siitä mitä itse tekee, huoraa..Apua, millä me sinut saadaan tajuamaan tämä todellisuus tässä asiassa.
Aivan, juuri tuossahan se tulikin mitä tuossa hiukan myöhemmin ketjussa ounastelinkin. Niin tyypillistä miehelle, joka pahoinpitelee vaimoaan. Eli SINÄ saat minut hermostumaan, niin että tekisi mieli ravistella, sano mies. Tämä on kuin kouluesimerkki. Mies tekee naisesta syypään siihen, että hän itse lyö. Siis naisen syytä onkin se, että mies lyö, koska nainen muka saa miehen hermostumaan. Ja se sitten miehen mielestä oikeuttaa lyömisen. Eli tässä mies ei siis ota vastuuta omasta käytöksestään eikä siitä, että hän haluaa lyödä, vaan nainen muka pakottaa miehen lyömään omalla käytöksellään. Näin siis miehen ajatusmaailman mukaan nainen on "ärsyttänyt" miestä niin paljon, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää lyöminen.
Kun lukee mitä ihminen voi tehdä toiselle kauhaa niin tulee niin sanomattoman paha olo, että oikein mieli musertuu.
Ihmiset, lopettakaa toistenne rääkkäys.
Miehet, älkää rääkätkö vaimojanne.
Ja myös toisinpäin.
Ap:lle. Ei ole todellista miten paskasti sun miehes kohtelee sua. Oot kuin koira, joka tekee niin kuin isäntä käskee. Sä oot varmaan saanut himastasi tollasen alistetun naisen mallin tjs, koska aika harva nainen suostuis katselemaan tollaista miestä. Mistä sä tiedät kuinka monta muuta mukulaa ja muijaa sillä on ollut kierroksessa sun lisäksi? Sä et vaan uskalla kapinoida koska pelkäät miestäsi. Et uskalla tai osaa edes ajatella mistä itse tykkäät ja mitä haluat koska miehen tahto menee kaiken edelle. Aiemmin joku mainitsi sanan läheisriippuvainen ja se varmaankin kuvaa hyvin sinua tällähetkellä. Ehkä olisi sun elämässä kasvunpaikka ja aika miettiä onko kaikki alistuminen ja uhrautuminen tämän arvoista.
Suosittelen että kävisit vaikka yksin jossain perheneuvojalla tms.
Hei kiitos kun olette sempannut minua. viimeyö oli niinkuin viiminen niitti.
kotona olen vielä, pojat nukkuu ja mies lähti yöllä tiesminne.
Sain kuulla kaikki nimet ja kuvaukset huoraamisestani siis ne pahuksen tupperikutsut. Ja ehkä itsekkin, tyhmä minä nimitin miestä ilkeeksi paskaksi joka ei ainakaan ihmisistä tajua mitään, tahallaan loukkasin hän on omasta mielestään todellinen ihmistuntija.
Ensin kiisteltiin ja menin nukkumaan ja mies tuli makuuhuoneeseen perässä kertomaan ettei voi enää minuun koskea olenhan vaan huora ja muitten miesten limoissa. En tiedä millä hän ajattelee.
Olo ei ole mukava ja nyt mies ravistelikin. Etsin pitkähihasen puseron poika on aina silittelemässä minun käsivarsia kun herää en viitsi selitellä jälkiä.
En tiedä siitä mallista mitä olen kotoa saanut asuin äidin kanssa kahden vuosia isän kuoleman jälkeen sisaruksia minulla ei ole. Olen miettinyt äitiäni kun isä vielä eli en koskaan nähnyt heidän edes halaavan mutta en myöskään riitelevän.
No taas tullaan ovet paukkuen.
Ihan vaan ulkopuolisena sanon lyhyesti mene nyt niitten pitkähihaisten puseroidesi
kanssa ensin terveysasemalle.
Ukkos pysähtyy kun kuulee että ne jäljet joista mainitsit on tarkistettu asiantuntijalla.
Siinä on monelle äijälle ensimmäinen kohta jollonka on pakko huomata omat mokat.
Lääkäriin vaan vaikka sinusta tyttö hyvä itsestä tuntuu ettei nämä nyt niin pahoja mustelmia ole. Saat todistettua ukkos pahoinpitelyt. Ei ole pakko siitä edes poliisille asti puhua mutta omalle ukolles kun sen todistuksen näytät ja mainitset käyneesi ja mainitset että kirjattu on kaikki mustelmat olet jo askeleen edellä kun tässä ihan selkeesti äijälläs on käsitys ettet tee mitään kuitenkaan.
Jos ei tehoa nii on meitä miehiä vapaalla ja vaan mainitset tullaan ja kerrotaan ihan vähän tosiasioita miehelles.
mahdollisuuden joko tehdä tai ainakin uhata tehdä rikosilmoituksen. rikosilmo olisi hyvä muutenkin tehdä, se kun antaa kummasti vipuvoimaa mahdollisiin riitoihin lapsesta.
mieshän on ihan pähkähullu. en käsitä miten voit edes harkita mitään muuta kuin välitöntä häipymistä. jos mun vaimo käyttäytyisi noin ilkeästi, niin saisi turpaansa aivan välittömästi.
Kirjoituksessasi pistää silmään, että otat kovasti syytä itsellesi riidoistanne. Tosi asia on kuitenkin, että mies on se joka haastaa riitaa. Jos miehen jutut on ihan älyttömiä, voisitko yrittää vain olla ja et mennä mukaan riitoihin. Hullun kanssa voi käydä huonosti.
Kertomasi perusteella tilanne on huono. Ennuste on, että se ei parane tuosta. Ristiriita on melkoinen. Miehellä voi olla sivusuhteesta lapsi, mutta sinä et voi käydä edes tupper kutsuilla yksin. Usean kirjoittajan toimesta vakuutamme täällä, että tilanteesi ei ole normaali. Mies on sairaalloisen mustasukkainen ja tulet saamaan lisää mustelmia jatkossa.
Jos tilanne menee viikonloppuna hankalaksi , onko paikkakunnallasi turvakotia, jonne voit mennä lasten kanssa ?
Käy näyttämässä lääkärille mustelmiasi, niin saat niistä paperin. Siitä voi olla apua myös lastenhuoltajuuskiistoissa.
miehesi sanoisi, jos kertoisit ihan pokerina hänelle olevasi jollekin toiselle raskaana. Ei olisi varaa suuttua, kun hänellä on äpärä itselläkin.
Ihan vakavasti :
- käy lääkärissä
- eroa äijästä
Noin törkeää miestä ei edes ole montaa. Olet vain tottunut huonoon kohteluun. Häntä pystyyn, kesä tulee ja vapaus !
Joo voisin ja yritän aina olla menemättä riitoihin mukaan. Soitin terveysasemalle ja soivat että menen vaan sinne ei tarvitse olla tähän edes tarkkaa aikaa.
Nyt vaan huomaan että tosiaan pelkään miestäni eilisen jälkeen ei hän ole ennen ottanut kiinni niin että sattuu.
soitin tyttökaverillekkin ja kysyin tulisiko minun kanssa kun taas lapset lähtee minun mukaan.
Kerään rohkeutta, mies hakkaa pihalla kirves kädessä halkoja ja en ihan heti uskalla
joutua siihen lähelle. Ehkä vaan keksin mielessäni ja pelottelen lisää silöti joku tunne vaan on etten mene vielä.
Tyttökaverin pyysin siksi että mies on vieraskorea ja aina toisten edessä esittää ihan kilttiä ja mukavaa.
Miehesi ei ole normaali, sen me muut näemme kovin selkeästi. Sinä olet tottunut siinä luovimaan ja olemaan ärsytttämättä kuten aiemmin on todettu.Älä hae syyllistä itsestäsi.Jos miehesi on toiminut selkäsi takana salassa jo niin monta vuotta, ei hänellä ole varaa enää mihinkään syytöksiin sinua kohtaan vaikka hiukan tässä tilanteessa ylilyöntejä taholtasi tulisikin.
Nyt neuvoisin sinua järjestelemään asioitasi miehesi selän takana kuntoon, niin, että voit lasten kanssa lähteä sieltä pois. Kerro nyt ainkain hyvälle ystävällesi todellinen tilanteenne.Edes joku ulkopuolinen tietää asiat ja on nopeasti apunasi jos sitä tarvitset.
Minä aikoinani kun tilanne meni pahaksi piilottelin kaikki isoimmat teräaseet kodissamme.Mies kun niitä raivokohtauksia sai ja aina ne vaan hurjimmaksi meneivät.Mieheni myös syyllisti minua pettämisestä aina kun siihen mahdollisuus tuli.Sain kärsiä syytöksiä jos jossain kävin.En kuitenkaan pettänyt häntä kertaakaan.
Mieheni oli myös vieraiden ainakana kovin miellyttävä ja oikea seuramies. Eromme jälkeen moni on sanonut, etteipä olisi uskonut, vaikken kaikkea tietenkään ole kertonut. Vain lähimmille.
Kirjoitan sinulle kokemuksesta, kuten olen todennut. Haluaisin niin auttaa sinua.
Käy lääkärissä, varmista turvallisuutesi ja kerro hyvälle ystävällesi, jos häneen voit luottaa, kaikki.
Nyt taas kotona ja nämä hyvät ystävät tietää minun tilanteen myös tämän tyttökaverini mies joka on minun miehen kanssa kavereita.
Mstelmat ja ruhjeet on tarkistettu samoin toinen ranne kuvattiin koska on turvonnut nyt.
Siksi yhdellä kädellä kirjottelen toinen käsi on lastassa.
un tulin kotiin mies istui hakuupölkyn päällä ja tosi hijanen oli en tiedä miten suhtaudun.
Lähti kai lenkille ja on kuulemma illala kutsunu ihmisiä siis ystäviä saunaan meille. En saa siivottua kunnolla enkä tiedä nyt tämän yhden käden takia mitä osaan tehdä jos vieraita tulee,
tämä on vaikeaa kun mieli heittelee kokoajan miehen käytös on kokoajan erilaista ja muuttuu. Omakin ajatus tästä muuttuu ja välillä vaan ajattelen että jos kuitenki vielä voi taas muuttua paremmaksi.
huomasin että mies oli itkenyt se oli ekakertaa kun ikinä olen nähnyt hänen silmissä kyyneleet.
Sinulla on käsi lastassa ja et tee mitään. Mies joko peruu vieraat tai hoitaa heidät itse.
Et voi jäädä tuohon suhteeseen luovimaan. Tilanne ei parane ellei mies hae apua itselleen. Mies voi näytellä katuvaa hetken, mutta luultavasti raivoaa teidän jäädessä kahden lääkärireissustasi.
Ei taida vaan miehes uskoa että voi perheensä menettää, eikä edes taida tajuta kuinka paljon
pn menettämässä.
Sitten sitä itkua riittää kun on kokonaan yksin.
Ai niin onhan sillä Minna.
Nopeasti kerron
vieraat siis ystäviä tuli saunomaan ja grillaamaan. ystävätär soitti ettei mitään tarvi tehdä kun ties minun kädestä ja sano tuovansa jotain samalla mukana. Mies kyllä imuroi ja kattoi pöydät eikä odottanu minun osallistuvan ensin kyllä oli kysynyt onko se side siinä kädessä tarpeellinen ja miten sen kanssa meinaan sainaan mennä.
sanoin että se on murtunut ja siinä on kipsi jonki aikaa. ei vaan side enkä sitä pidä huvinvuoks.
Ok ystävät tuli ja miehen kaveri ehdotti että menen heille yöksi kun on juteltavaa miehen kanssa olin hiukan hämmästynyt mutta menin tietysti lastenkanssa.
nyt olen kotona yksin pojat on iskän kanssa ulkoilemassa.
Tosiasiassa en tiedä mitä miesten kesken tapastui kun olivat hyvät kaverit nyt on molemmat aikka sen olosia että viinaa on otettu ja tapeltu miehellä huuli turvoksissa ja en tiedä mitä ne on tapellut vaan aavistelen.
Mies myös kysyi lähdenkö minä vai hän tänäillalla pois kun on pareempi et ollaan erikseen jotenkin mutta ei siis puhunut erosta vaan että ollaan erikseen ja jompikumpi menee pois hetkeksi.
On siis varmanskin miettinyt ja hyvä ettei nyt ole niin tappeluhalunen.
huomasin että minulla on hyviä ystäviä sitä olen tytyväinen.
Huh anteksi nämä virheet en jaksanut olla tarkkana yhden käden kanssa kirjoitin.
aiot jatkaa avioliittoa miehen kanssa, joka mursi kätesi?
Valitettavasti näen sinussa paljon itseäni, niin paljon, että huonoa tekee,.
Minä olin vuosia huonossa avioliitossa, en tajunnut lähteä ajoissa pois.
No, se aika tuli, mutta kaduttaa vietävästi, että olen avioliitossani menettänyt itseluottamukseni koska olin alistettu ja nujerettu. Nyt sitten kuron kiinni kaikkea sitä mistä olen paitsi jäänyt ja yritän koota itsetuntoani ja olla itsestäni ylpeä, että sain viimein voimaa lähteä.
Sinun on kai oma tiesi kuljettava ennen kuin tajuat miten sinua on kohdeltu. Olet niin tottunut siihen elämään. Annat jopa kätesi murtumisen anteeksi ja oletan, että syytät siitäkin itseäsi.
Itse seurustelen tällä hetkellä maailman ihanimman, kiltimmän ja rauhallisimman miehen kanssa.Nyt saan kaikkea sitä mistä en oikeinnut osannut kuvitellakaan ennen. Olemme tasavertaiset kumppanit, outoa, siihenkin on minulla ollut opetteleminen. En oikein osannut aluksi edes ottaa miehen rakkautta vastaan, sillä enhän minä ollut minkään arvoinen mielestäni, ei minua kukaan koskaan voi tosissaan ottaa. Nyt olen kuitenkin selvinnyt ja minulla on hyvä olla.Itsetuntokin alkaa pikku hiljaa olla kohdallaan.
Kuten totesin, sinun on tiesi kuljettava.Toivon vaan ettet tekisi samaa virhettä kuin minä.Lähde ajoissa pois. Joskus on parempia hetkiä ja silloin miettii, että kaikki muuttuu. Mikään ei muutu, usko minua.Rajusti sanottu, mutta näin se vaan on.
Mieti,sinulla on elämää edessäsi vielä pajon. Se on ainut kertaista. Älä tuhlaa sitä huonoon avioliittoon, missä sinua ei arvosteta.
Kaikki ymmärtää mitä siellä on kaverukset keskustelleet.
Joskus itsekkin joutunut sekaantumaan hyvän ystävän agressiiviseen tapaan antaa vaimolleen
oppia käytöstavoista.
Toivottavasti kaveri löi niin että miehesi muistaa.
Toivon että ymmärrät ettet luultavasti pärjää fyysisesti, mutta voit lähteä nyt kun vielä pääset.
Toivon että ystäväsi auttaa lähtemispäätöksen tekemisessä.
Kiitos kun välitätte
Ensin kyllä ymmärrän ettei miehellä ole kaikki hyvin ja varmasti kaikkeen on joku syy.
Ei hän ole ilkeä ja vihamielinen luonne vaan siihen on joku syy.
tietysti minun on pakko tehdä ratkasuja lstenkin vuksi. Ei vaikka on ranteessa murtuna ja pelkään miestäni silti se ei ole niin helppo päätös. Voi olla että olen tottunut luovimaan ja voi olla niin kun yst'v'nikin sanoo etten voi rakastaa silti minun tunne on vahva ja olen erimieltä ystävieni kanssa kyllä minä rakastan.
Vaikka olette sitä mieltä että otan syytä itselleni niin koitan olla rehellinen ja myöntää etten ole aina kovin helppo ihminen.
Ranteessa on hiusmurtuma ja ehkä minun luut on heikot ja murtumat tulee helposti.
en puolustele miest'ni ei tietenkään saa isomies ottaa niin lujaa kiinni ettei luut kestä.
Nyt sivittiin ollaan ainakin kuukausi erossa ja katsotaan onko molemmilla näin parempi olo vaikka minun tuntuu nytkin pahalta ja tun tuu niinkun olisin antanut minnalle mieheni tarjottimella.
On varsin ymmärrettävää, että tunnet itsesi nyt voimattomaksi ja myös epävarmaksi tulevaisuudestasi. Miehesi teki väärin jo silloin kun oli toisen naisen kanssa kun olit raskaana. Sivusuhteesta syntyneen lapsen salaaminen oli paha virhe myös. Voi sanoa, miehesi käyttäneen sellaista valtaa sinun elämäsi suhteen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta.
Käden murtumiseen johtanut aggressio on aika luonnollista, miehesi kokee taistelevansa olemassa olostaan ja kaiken sen puolesta joka on hänelle rakasta. Taistelukeinot ovat primitiivisiä ja vääriä, mutta ilmeisesti siinä tilanteessa harkintakykyä ei ollut. En puolustele väkivaltaa, mutta joissakin tilanteissa siihenkin voi sortua.
Tilanteesi on varsin vaikea. Aikalisä on hyvä ajatus. Erään asian voin aivan varmasti sanoa, ettei miehelläsi ole yhtään positiivista ajatusta tai tarvetta jatkaa suhdettaan Minnaan. Tuon tyyppisen miehen ajatuksenkulun tuntien, kaikki nyt tapahtunut on pääosin Minnan syytä.
Ajattele rauhassa sinulla on nyt aikaa siihen ja yritä hillitä tunnemyrskyäsi. Jatka kirjoittamista ja pohdi, mitä avioliittosi on sinulle antanut ja mitä toivoisit sen jatkossa olevan. Mieti avioeroa ja pohdi myös sen antamia mahdollisuuksia. Kirjoita miehellesi, kirjeitä ei välttämättä tarvitse lähettää, näin pystyt kuitenkin puhumaan toisen osapuolen kanssa. Mikäli lähetät viestejä, pyydä vastaukset myös kirjallisesti. Jos kirjeenvaihto on mahdollinen, silloin voi rauhassa pohtia ja tutustua teidän molempien ajatuksiin ja tavoitteisiin.
Muista, mitä ratkaisuja teetkin, sinun on kannettava niistä itse vastuusi. Älä piiloudu lapsiesi taakse, heidän kannaltaan molemmat ratkaisut ovat toimivia. Kuuntele ystäviäsi, mutta muista että heidän neuvonsa ovat vain ohjeita, sinun ei tarvitse todistella heille tunteitasi.
Elämäntilanteen muuttuessa nopeasti, oma elämänhallinta on hukassa, tällöin kaikki tuttu ja turvallinen on rakasta ja entisen tilanteen haluaisi takaisin, vaikka se on vaikeaa ollutkin. On helppo unohtaa ikävät asiat, jos tulevaisuus näyttää vaikealta ja epäselvältä. Uusi tulevaisuus vaihtoehtona tuntuu paljon hankalammalta, kuin palaaminen menneisyyteen. Ajan myötä tämäkin tunnekuohu hellittää ja eri vaihtoehtoja voi rauhassa pohtia. Tosi asia kuitenkin on, ettei teidän avioliittonne voi entisellään jatkua mitenkään, ei vaikka yhteen taas päätyisittekin, jotakin on perusteellisesti muuttunut.
Lasten kannalta tilannetta täytyy myös pohtia!! Olen ymmärtänyt, että lapsilla on hyvä isä, ja siinä mielessä sen suhteen säilyttäminen on kaikkein tärkeintä. Lapset ovat vielä pieniä, ja tarvitsevat isää. Onko mahdollista lasten takia kuitenkin jatkaa? Miten ero vaikuttaa lapsiin? Aikuisten toilailujen takia lapset aina kärsivät. Onko mahdollista päästä minna-asian yli ainakin toistaiseksi? Ymmärrän, että vakavasta loukkauksesta on ollut kyse, mutta harkinta-aikaa tarvitaan juuri lasten takia. Me ihmiset teemme virheitä, mutta niistä pitää oppia. En usko myöskään, että suhde Minnaan jatkuisi, se on ohi ...luulisin.
Tarvitset ulkopuolista apua tilanteen selkiyttämiseen.
Jos aviomies on niin lapsirakas, että on avioliitonsa kariutumisenkin uhalla pitänyt huolta Minnan kehitysvammaisesta lapseta, silloin on varmaa, ettei suhde lapsiin katkea avioeron myötä. Harkinta-aikaa kannattaa käyttää, mutta lapsien taakse ei kannata piiloutua. Nyt on lähdettävä pohtimaan omaa jaksamista ja myös tulevaisuutta siltä kantilta, kuinka vastuullisesti voi päätöksiä tehdä.
Ulkopuolista apua kannattaa hakea, mutta nähdäkseni viestin aloittaja on persoonana varsin helposti johdateltavissa, silloin avun hakemista kannattaisi -jos mahdollista- hieman viivästyttää. Tavoitteita olisi hyvä ensin selkiinnyttää. Avuntarjoajat ovat myös oman elämäntilanteensa ja arvojensa vankeja, heitä kannattaa käyttää vasta kun on tiedossa omat tarpeet.
Kyllä näin on mies taisteleekin lapsistan ihan loppuun asti jos täytyy taistella.
Myös minnan lapsi on hänen poila ja aika äkäsesti sen minulle ilmottikim.
Lapsista aina huolen pitää ja tiedän että lapset menee kaiken edelle en ole epäilyt hetkeäkään.
olen tänän keskustelut minnan kanssa kahden soitin ja kysyin olisiko meillä aika tavata.
En voi syyttää minnaa mieheni puuhista enkä haluakkaan tapella tia riidellä.
Kysyin moniia asioita minnalta ja sain selvennytä paljon. En ihan kaikkea olisi halunnut kuulla ja nyt on tosiaan ajatukset sekaisin.
Minnan ja miehen suhde on minnan mukaan loppunut jo vuosi sitten mies on silti käynyt poikaa hoitamassa ja myös vienyt mukanaan ongelle meidän vanhemman pojan kanssa vaikka minna on pitänyt sitä hölmöilynä ja liiotteluna.
tässä tunnistan mieheni hyvin hän nauttii lasten kanssa esim justiin rakentelusta ja vaikka rannalla onkimisesta. Samoin teininuorten kanssa tykkää keskustella ja on usein ärsyyntyny vanhempiin joilla ei ole aikaa omille lapsille. Näitä pidän hyvinä puolina miehessäni.
tänään olin siis kahvilla minnan kanssa ja nyt olen hetken jo levännyt pian haen pojat hoidosta.
Kotona olen nyt sairaslomalla kätrni kanssa. Anteeksi virhet ja muutenkin kirjotus on varman sekavaa
Mietin paljon neuvoja joita satelee että jos olen fiksu jätän mieheni.
Eikö olisi oikein vielä kuunella miestä ja antaa edes mahdollisuus koittaa toimia kuin kuuluu?
Tai edes yrittää jos mies suostuu nyt keskusteluun ja suostuu ottaman vastuun myös omasta erehtymisestään?
Olaan tietysti oltu jo kauan yhdessä ja eihän mies alussa ollut noin ajattelematon ja töykeä.
Kysyin suoraan ystäväni mieheltä tuliko heille joku ihan oikea tappelu vai oliko se vaan kavereiden kesken painia?
Vastauksen sain että miehen kaveri oli kertonut että voisi purkaa kiukkuaan itsensä kokoiseen eikä itseään puolet pienempään.
näin tyttöystävän mies asian kertoi.
Tarkoittaako kun sanon että loittan luovia riitojen takia ettei minulla olisi omaa tahtoa vaan ainoostaan olen ns. vietävissä ja johdateltavissa kuin joku hölmöläinen?
En pidä kyllä ajatuksesta.
en myos usko että se pitää ihan paikkaansa.
En oikeastaan tarkoittanut sitä, että olet hölmöläinen, tarkoitin sitä, että kirjoituksistasi päätellen olet joko perusasenteeltasi hyvin kiltti ja/tai helposti johdateltavissa. Luoviminen on usein sitä, ettei halua pitää puoliaan ja antaa periksi asioissa, joissa olisi hyvä pitää pintansa. Tilanteessa joka on äkillisesti kriisiytynyt, neuvonantajat saavat sellaisen roolin, joka ei heille kuulu, näin tapahtuu myös vahvatahtoisille ihmisille.
Kuten huomaat, pohdit jo nyt niiden neuvojen oikeellisuutta, jotka käsittelevät miehesi jättämistä. Näyttää kuitenkin siltä, ettet sitä haluaisi tehdä? Mikäli haluat pitää molemmat mahdollisuuden avoinna, sinun kannattaa miettiä: mitä sinä todella tahdot ja mihin oikeasti pystyt vaikuttamaan. Menneisyyttä et voi muuttaa, miehesi arvoihin voit ainoastaan vähän vaikuttaa. Se johon pystyt on oma asenteesi ja myös tahtotila. Jos haluat rakentaa, silloin sinun kannattaa toimia siten. Muista kuitenkin, että teet niin omasta tahdostasi et lapsiesi etkä miehesi vuoksi.
Neuvoisin edelleenkin rauhoittumaan ja kirjoittaminen on hyvä tapa myös. Jos haluat keskustella miehesi kanssa, älä tee sitä vielä, koska tunnekuohu on molemmilla niin suuri. Muista, ettet ole syntyneeseen tilanteeseen lainkaan syyllinen, älä ota toisten kuormia kantaaksesi.
tulee mieleen tv sarja huojuva talo.
Et tule taatusti lähtemään mihinkään. Minna roikkuu kuvioissa jatkossakin.
Voitte jakaa lastenhoitovuorot ja miehenhoiteluvuorot.
Kärvistelette elämänne tappiin, korkeintaan vain tulee lisää naisia ja lisää murtumia teille koko sakille.
Onnea valitsemallanne tiellä...
Eihän kriisiapu ole neuvojen jakamista, vaan ammatti-ihmisen kunteluapua ja tilanteen kartoittamista. Ulkopuolisen antama tuki on usein parempi kuin ystävien, lisäksi ystävät saattavat väsyä. Pääasia että apua haetaan, ja varsinkin silloin kun tunnekuohu on päällä. Perheasian neuvottelukeskus on hyvä paikka käydä tätä kriisiä läpi, ja tietysti mies myös mukaan.
Ihmisen on vaikea perusluonnettaan (kiltteys tms) muuttaa tuosta vain, vahvuus tulee ajan kanssa kun ensin on tilanne selkiytynyt ja ratkaisut tehty, opittu tuntemaan ne omat rajat mitä kestää ja mitä ei..
Rauhoittuminen on paikallaan, arjen rutiinien pyöritys tärkeää voimien keräämiseksi.. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia asian käsittelyyn!!
No tämän takia mietin neuvoja kun olen aina uskonut että teen oikean ratkasun kun teen oman tunteeni mukaan. Siis tunnen jotenkin mikä on oikein ja teen niin. Voi olla etten osaa sitä kirjoittaa tähän niin että muut ymmärtää mitä tarkoitan. En todella ole koskaan edes puolien pitämisen vuoksi valmis tappeluun. Tottakai joskus kaikki hermostuu ja äämikin kohoaa koittaa saada mielipiteensä kuulluksi. Niin minäkin teen.
Nyt vielä on aikasta sanoa miten teen kun ainoa tunne on että haluan sen hyvän takaisin jota joskus oli se vaan muuttui vähitellen.
Joudun tätä asiaa miettimään. En usko että ero olisi mahdotonta rahan tai niinsanotun pärjäämisen vuoksi vaan etten todella halua menettää sitä miestä jonka joskus löysin ja johon rakastuin. Onhan hän vielä sama mies en tiedä miksi on muuttunut. Olenko syyllinen?
Olenko itsekkin muuttunut?
Tässä uskon että tarvitsen apua ja voihan olla että se asia selviää kun mies kertoo olenko muuttunut tai onko hän lakannut minua rakastamasta.
Sen voi kertoa vain mieheni. Minä vastaan omastapuolestani, minä rakastan.
Mikä voisi olla syy muutokseen, en usko että se on minna.
Miehelläni on hyvä työ ja rahallista ongelmaa en ole meillä huomannut olenhan minäkin töissä.
Ensin olin toki hyvin katkera minnasta ja mustasukkaisuus tuntui minullakin vahvasti ajatuksissani. En voinut ymmärtää miksi mies on tarvinnut minnaa vaikka se raskausaika on varmasti miehellekkin vaikeaa kun vaimo vaan narisee väsymystään ja selkäkipujaan.
Minnan poikahan on ollut vahinko toisaalta lapsi on silti viaton ei ketään voi nimittää vahingoksi.
Mietin olinko mieheni mielestä kauhean epänaisellinen tai miksi kohdisti toiseen naiseen hellyytensä ja halunsa?
En ole tänään keskustellut mieheni kanssa sanaakaan esim puhelimessa nyt kuitenkin sain viestin sopiiko minulle että hän hakee pojat hoidosta ilmeisesti mieskin on siis pitänyt vapaapäivän.
Onnistuuko tämä meidän eroaika kuukautta mitenkään, en jaksa uskoa.
Mies on sinulle se oikea, koska :
- petti sinua jo raskausaikana
- jakoi pettämistä
- saattoi seksikumppanin raskaaaksi
- on sinulle töykeä
- ei kertonut edelläolevasta
- sait murtumankin
Sinun kannattaa huomata se, ettei sitä mitä nyt kaipaat ole pitkään aikaan jos koskaan ollutkaan. Kotielämäsi on perustunut vuosia sinun herkkäuskoisuutesi ja miehesi valehtelun varaan. En usko, että olet tuntenut miestäsi kovin hyvin koskaan, muuten vuosia kestänyt pettäminen ei olisi ollut mahdollista.
Aivan niin, mikäli päätöksienteko perustuu pääosin tunteisiin, silloin toiset vaikuttavat varsin merkittävästi lopputulokseen, emotionaaliset valinnat ovat harvoin itse tehtyjä ja omista tarpeista lähtöisin.
Se on aivan selvää, ettet sinä ole syntyneeseen tilanteeseen syyllinen, et myöskään ole aiheuttanut muutosta mieheesi. Hän on omien valintojensa vuoksi joutunut tuohon tilanteeseen. Hän ei myöskään ole arvostanut sinua ja lapsiaan riittävästi, muuten hänen toimintansa ei olisi ollut noin kohtuutonta. Miehesi voi oppia arvostamaan sitä, mitä hän on nyt menettämässä, mikäli annat hänelle aikaa. Miehesi kärsii myös vahvoista syyllisyydentunteista, mikäli hän on tunne-elämältään normaali. Neuvoisinkin jättämään hänet vähäksi aikaa rauhaan ja välttämään yhteydenpitoa, koska vain näin hän voi omia motiiveitaan selventää.
Pidä tiukasti kiinni siitä kuukauden erosta ja pyri tällä välin selventämään omia tarpeitasi ja järjestämään ajatuksiasi. Mikäli on aivan mahdotonta, mene silloin kriisiterapiaan ja ota yksilöterapiatunteja. Näin tutustut omiin tavoitteisiisi ja itseesi, vältä aviokriisin ja miehesi tilanteen käsittelyä. Vaikka terapeutti on pätevä, hän ei voi antaa sinulle käytännönohjeita siitä, mitä ratkaisuja tulisi tehdä. Helposti asiat kuitenkin lipsahtavat siihen, että neuvoja pyydetään ja myös pyydettäessä annetaan.
Mikäli voit keskittyä lukemiseen, silloin eroterapiaan antavista kirjoista on apua. Voit niiden avulla pohtia, mistä olet luopumassa ja mitä tilalle saamassa. Mikäli kaikki tuntuu erittäin vaikealta, silloin myös leikkimisestä on apua, etsi vaikka Tarotkorttien ennustuksia, ne ovat helposti netistä löydettävissä ja niiden avulla voi itseensä tutustua. Kortit ovat siitä hyviä, että ne vaativat kysymyksien tekoa, näinkin voi asioita selkiyttää, tiedät ainakin sen, mihin haluat vastauksia. Älä kuitenkaan ota ennustuksia todesta, tulevaisuus on meidän omissa käsissämme, ei tarotkorttien varassa.
tätä mietin kun kuukausi on pitkäaika lapsille jotka on tottuneet isän huomioon joka päivä.
Vaikea pitää välimatkaa mieheen vai pitääkö minun tuupata lapset hänelle?
En voi enkä halua.
Nytkin tiedän että nähdään kun hän tuo lapset kotiin on jo halenut pojat hoidosta.
Tietysti voin vältellä ja ottaa vaan lapset vastaan.
Voin jo kuvitella miten pahalta tuntuu olla katsomatta silmiin saan jo ajatuksesta kyyneleet silmiin.
Tuo oli hyvin sanottu. Miehessä on narsistin piirteitä ja aloittajalla mitä ilmeisimmin läheisriippuvuus. Eli aloittaja tahtoo jäädä suhteeseen, joka on selvästi täysin tuhoon tuomittu. Rakastava mies ei käyttäydy noin rakastamaansa naista kohtaan. Naisen ei tulisi olla enään kynnysmatto, miestäkin näyttää se kynnysmatona olo näyttää vain tympäisevän. Ensimmäisen lyönnin pitäisi riittää suhteesta lähtemiseen. Enempää ei kannata jäädä odottelemaan. niitä tulee varmasti, jos aloittaja suhteeseen palaa. Kuvitteleeko aloittaja, että hänen miehensä on ainoa mies maailmassa. On paljon parempia miehiä olemassa ja sellaisia jotka käyttäytyvät asiallisesti ja ystävällisesti. On miehiä joilla on todella sydän.
Jos aloittajan mies rakastaisi lapsiaan aidosti, ei hän kohtelisi lastensa äitiä noin huonosti. Millainen mahtoi oma äitisuhde olla. Aloittaja, ota järki käteen ja ajattele. Älä kuvittele rakkaudentunteita joita ei ole. Kyse on enemmänkin riippuvuudesta ja siitä, ettei uskalla ottaa omaa elämäänsä omiin käsiinsä.
Sanon vaan lyhyesti jos osaan miten ihan järjettömän pahalta tuntui nähdä mies kun toi lapset kotiin.
Olen miettiny n yt liikaa mitä teen ja teenkö oikean ratkaisun.
Olen ihan tas sekaisin myös hyvä ystävä kävi tässä ja oli sitä mielä että pakko on ulkona käydä ja etsitään joku poikien vahdiksi .
En ole ollut missään vuosiin ja voihan se olla hauskaa en vaan osaa aatella kaipaanko nyt hauskaa kipeen käteni kanssa.
Itkettää ja masentaa.
Ei puhuttu mitään vaan avasin oven pojille ja mies seisoi portailla tuntui ihan kamalalle ei sitä voi kuvaillakkaan.
Pysy vahvana vaikka miten huonoa tekisi. Jos haluaisitkin jatkaa miehesi kanssa, niin pysy vahvana tämä kuukausi. Anna hänen nähdä, ettet ole se kynnysmatto enää. Saattaa olla , että niin saat hänet ymmärtämään, että olet tosissasi.
Itke ja raivoa yksinäsi ja anna pahan olon tulla ulos.
Huono asia kun olet sairaslomalla, ehdit miettiä siellä yksinäsi päivän ratksius amihin suuntaan lähdet.
Päivänselvää on, ettei ratkaisu ole helppo, ei se ollut minullekaan, vaikkei muuta mahdollisuutta ollut.Ei se helpota vähään aikaan, mutta kyllä sinä selviät. Sinulla on ihanat lapset ja hyvä työ. Pärjäät taatusti kunhan pääset omillesi.
Jokaisessa meissä on hyvät ja huonot puolet, nin miehessäsi kuin sinussakin. Mutta, se, että hyväksyt kaiken kohtelun mitä mieheltäsi tulee, ei ole millään selitettävissä jos toista rakastaa.
Jos menetät miehen joka sinua ei rakasta, et meneteä kovin paljoa, vaikka itse rakastaisitkin. Elämäsi valuisi hukkaan siinä luoviessasi ja yrittäessäsi parhaasi.
Sinä ansaitset jotakin parempaa, usko pois.
Aihe uppoaa ja tuntuu syvällä. Onko niin, että meitä saman kohtalon omaavia naisia on paljon. Tai onko niin, että kahdella tämäntyypisellä ihmisellä on taipumus solmia liitto. Normaalisti vaimo tai mies lähtisi pois, katkaisisi suhteen, mutta me läheisriippuvaiset roikumme ja anamme luvan käsitellä itseämme huonosti.
Kun luin tätä ketjua, ajattelin että aivankuin ammatti-ihmisten kirjoittamaa draamaa. Kiitosia omasta puolestani. Taas kerran tuli opittua kirkkaasti, että näinhän se oli minunkin kohdalla.
Ja ahdistavaa tarinaa koko ketju.
Ihminen on susi rakkaalleen.
Jos näitä tarinoita löytyy Suomesta monta en enää ihmettele itsemurhien määrää.
Käy vieraissa se piristää!
saapahan vuorostaan tulla yllätetyksi.
Vaikeaksi toteuttaa tämä kuukauden ero osoittautunut.
Tässä hain pojat hoidosta tänään iltapäivällä ja yllätys yllätys,
mies oli pihalla kun tultiin ja pojat tietysti juoksi isin syliin.
Olen koittanut ajatella järkevästi ja muistaa huonoja hetkiä unohtaen ikävöimisen.
Enhän voi lapsia estää isäänsä tapaamasta. Hän käyttää tilannetta hyväkseen ja keksii tikusta asiaa.
Seisoi minun edessä hymyilevänä ja sanoen -Rakas nämä on ainoat vaatteet mitkä on mulla mukana, sopiiko että haen ?
No siitä meni sitten vielä poikien iltasadun lukemiseksi.
Mies siis kuin tahallaan hakee tilanteita joista ei niinvaan pääse pois siis jos lapset näkee isän ei voi vaan lähteä.
Hyvin olisi voinut vaan hakea vaattensa kun oltiin poissa.
unohda: mies on murtanut kätesi, pitänyt vuosia salasuhdetta ja salarakas on synnyttänyt lapsen ja mies vietti heidän kanssaan äitienpäivää. Onko se rakkautta sinua kohtaan? Miehellä on mahdollisesti narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän ei kykene rakastamaan, mutta hän osaa esittää rakastavaa. Älä ota miestä takaisin enää.
Se viekas kettu osasi todella vetää oikeasta narusta. Kutsui rakkaakseen ja sinulla meni heti polvet veteläksi. Tämän takia ne auervaaratkin pärjää niin hyvin, lirkutellaan ja kehutaan naista ja sanotaan armaaksi kullaksi, mutta kun silmä välttää niin pankkitili tyhjenee. Se viekas kettu tietää, että olet läheisriippuvainen ja sinuun vetoaa se, että luulet hänen oikeasti sinua rakastavan. Älä anna miehen harhauttaa. Todella taitava ja katala mies, joka tietää miten naista pyöritetään. Pelimies. Renttu naistenhakkaaja. Eikö miehellä ole edes sen vertaa selkärankaa, että osaisi hävetä tekosiaan sen sijaan. Ottaisi kunnolla sinusta eron, että saisit mahdollisuuden johonkin parempaan. Se olisi oikeaa rakkautta, että helpottaisi eroasi. Tietää itsekin olevansa arvoton renttu.
Et voi estää miestäsi tapaamasta lapsiaan. sen kuitenkin voi tehdä, ettet ole itse paljon tekemisissä hänen kanssaan. Pyrit pitämään tapaamiset lyhyinä ja vältä keskustelemista. Ikävöi kun siltä tuntuu, omia tunteitaan ei kannata kieltää. Älä kuitenkaan osoita ikävöimistä miehellesi. Pohdi tosissasi omia tarpeitasi ja pyri olemaan vahvana. Miehesi haluaa entisen tilanteen takaisin ja pyrkii vaikuttamaan sinuun, niillä keinoin jotka ovat tehonneet aiemmin. Älä kuitenkaan vielä tee mitään, anteeksi antaminen, ilman anteeksi pyyntöä ei ole mahdollista.
Miehesikin tarvitsee tilaa, hänen on selvitettävä omat tunteensa. Syyllisyyden ja arvottomuuden tunteiden läpikäyminen on raskasta, mutta siinä prosessissa et voi häntä auttaa.
Olen juuri kuin neuvot koitanut välttää miehen kanssa edes katsekontaktia tai jutelua.
Huomaan itsessäni aina näiden vähienkin päivien vaikutuksen kun kuulen hänen äänen tai näen pomppaa niinkuin rinnassa sydän ylimaarasen loikan.
Hyvin ollan silti lasten kanssa pärjätty menen töihinkin ensi viikolla vaikka käsi on edelleen paketissa. Jutttelin pomoni kanssa ja teen sen verran kun käden kanssa voin.
Huomaan myös että mies haluaa vain palata entiseen hänestä vaan näkee sen. Yöt on nukkunut työpaikallaan sohvalla.
Tämän olen kuullu pojaltani, isi muutti töihin sohvalle. Poika on siitä selvästi hämmästynyt mutta varmasti yhdistää sen kun aiemminkin isin kiireet tapaan olla myöhään töissä.
Poika myös sano isi käski pitää äidistä huolta ja silittää vaan ei saa riehua.
En tiedä onko oikein vetää lasta tähän muka huolenpitäjänä?
Käsi ei enää särje niinkun alussa saan nukuttua enkä enää heräile aamuyöllä miettimään mitä voin tehdä avioliittoni kanssa.
Ehkä selviän tästä.
Asioilla on taipumus selvitä, niin myös sinä teet. Toivottavasti teet niin omia tarpeitasi kuunnellen etkä siten, että ajattelen muita kuin itseäsi.
On varsin luonnollista, että miehesi haluaa kaiken palaavan ennalleen. Mahdotonta on kuitenkin kuvitella, ettei mikään olisi muuttunut. Sinulla on kuitenkin oikeus olla vihainen ja loukkaantunut ja myös oikeus selvitellä tunteitasi. Kuukauden kuluttua, kun olet saanut selville sen, mitä todella tahdot, silloin kannattaisi mennä parisuhde- tai eroterapiaan. Yhteen ei kannata muuttaa ennen kuin neutraali ulkopuolinen on hieman pelisääntöjä selventänyt teille molemmille. Vallankäytöltään noin vino suhde on vahingoksi koko perheelle.
Unohdetaan sukupuoleni, koitan olla valitsematta puolta.
No niin siis toinen osapuoli on alistetussa asemassa, häntä on kuin loppuhuipennukseksi
pahoinpidelty fyysisestikkin. Aika normikäytäntö pohjimmiltaan kun kaksi ihmistä elää yhdessä,
täydellistä tasa-arvoisuutta tuskin saavutetaan koskaa.
Vamman aiheuttaja varmasti katuu se on luonnollinen tunne rakkauden ja vihan rinnalla.
Vaikka monet täällä arvioivat ettei rakkautta ole tai koskaan ollutkaan tässä liitossa uskallan olla erimieltä.
Tuntematta pariskuntaa olen melko varma asiasta.
Suurinosa suomalaisista on rakkausavioliitossa, uskon että niinkuin aloittaja kirjoittaa myös tämä liitto on solmittu rakkaudesta.
Aikaa on kulunut mutta sitä tunnetta joko pidetään yllä tai annetaan sammua kuin nuotion. Hieman lisää palavaa orgaanista tuotetta ja tuli pysyy voimissaan.
Tunne pysyy pitkään lisäämättä sytykkeitäkin, se kituu mutta pieni paperin pala ja puhallus saa liekin elämään.
Siis rakkaus on pohjana, alustana avioliitolle. Nyt annetaan neuvoja tyyliin -pysy vahvana ja jätä se mies
vaimo kuitenkin sisällään tuntee sen rakkauden joka pysyy kituen pahasta olosta huolimatta.
Entäs miehen sairas käyttäytyminen? Mieshän on jollakin tavalla sairas ja vaimo on sen varmasti vaistonnut ei vaan ole halunnut myöntää. Kukapa haluaa rakkaansa sairauden todeta.
Eikö kun puoliso sairastaa rakastava ihminen haluakkin auttaa ihan luonnostaan?
Tämä miehen sairaus, vaiva vaan on aika vaikea millään laastarilla parantaa. Tulee mieleen ilkeä vaiva nimeltään Fistel joka on syvälle ihoon syntyvä onkalo, vertaan mustasukkaisuutta suhteessa, nykyaikanakin vaikea parannettava.
Ehkä meni hiukan aiheen viereen mutta kun mies petti vaimoaan hän tiesi tekevänsä virheen josta ei ole paluuta ilman apua. Kuin köysi kaulassa odottaa auttajaa ennen loppua.
En ole asiantuntija vain omia tuntojani voin kertoa siksi en antaisi loukatulle vaimolle ohjetta jättämisen suhteen. Hän, vaimo tietää itse auttaako rakkaansa irti siitä köydestä vai kääntääkö selkänsä antaen miehen hitaasti kuin kuolla kituen.
Jos miehen sairaus olisi esim juuri vaikka Fistel häntä autettaisiin kukaan ei neuvoisi käännä selkäsi ettet näe rumaa märkivää aukkoa toisen ihossa vaan autettaisiin , koitettaisiin antaa kipuun lääkettä neuvottaisiin suojaamaan kaikelta ulkoapäin tulevalta lialta. Nyt miehen sairaus ei näy päälle ei rumenna tai herätä inhoa ihmissä kadulla. Hänet voi työntää pois vaikka ojaan kunhan pysyy pois silmistä ja mielestä. Aika vaikea ja mielestäni raastava teko ihmiselle joka edes joskus on rakastanut.
Ei anneta edes mahdollisuutta, suljetaan kokonaan ulos omasta perheestä.Perhe on kuitenkin lähes ainoa varmasti tärkein lauma johon mies kuuluu.
Julmaa.
Normikäytäntö kun toinen on pahoinpidelty siis normi kun kaksi ihmistä asuu yhessä???
Edellinen kirjoittaja puhuu tunnepitoiseen sävyyn rakkaasta syyllistäen vaimoa eli aloittajaa. Hän jostain syystä haluaa vedota naisen säälin- ja syyllisyydentunteisiin, joita herättelee lällyttelemällä rakkaasta. Hän keksii vielä. että vaimon syytähän kaikki on kun ei auta rakastaan pois irti köydestä vaan kääntää julmasti selkänsä. Se julma vaimo. Siis vaimon syytähän lyöminen loppujen lopuksi taisikin olla, kuten aina vaimonhakkaajat asian kääntävät. " Itse olit syypää kun ärsytit. Katso nyt mitä sait minut tekemään, lyömään sinua. Ihan sinun syytäsi että minä löin. Sait mitä ansaitsit, kun olet tuollainen ärsyttävä ihminen. "
Edellisen kirjoittajan vertaus fisteliin tai muuhun sairauteen on ontuva. Ihminen on valintoja tekevä olento. Hän voi valita hyvän tai pahan. Pitäisikö tapot tai murhatkin katsoa vain sairaudeksi. Kahdeksan surmanluodin vaimo valitsi lopulta niin, että otti miehensä takaisin. Kuinka hänelle kävi. Mies tappoi lopulta hänet äkkipikaistuksissaan. Mies oli siis sairas, mutta se ei enään kuollutta auta. Joka päivä saamme lehdistä lukea, kuinka mies on tappanut vaimonsa. Naisen olisi pelastanut vain jämäkkyys olla palaamatta tappajamiehensä luo. Suomi on parisuhdeväkivallan johtava maa. Lapset näkevät esimerkin jo kotoaan.
Aloittajan mies on tehnyt itse valintansa ja valitsi lyömisen. Hän valitsi myös pettämisen. Hän on valinnut vaimolleen ilkeilemisen. Narsisti hän on ja persoonallisuushäiriöinen se on selvä. Kuka miehen ohjaisi hoitoon, kun hän ei lähde edes pariterapiaan. Onko vaimon tehtävä parantaa miehensä luonnehäiriö vai pelastaa oma elämänsä. Naista ei voi syyttää siitä, jos hän ei osaa tai kykene miehensä luonnevikaa hoitamaan. Siihen tarvitaan pitkäkestoista psykoterapiaa ja myös omaa sairaudentuntoa ja motivaatiota parantaa. Tällä miehellä ei ole mitään tarvetta muuttua tai edes tunnustaa omaa käytöstään. Kaikki on toisten syytä. Järkevintä mitä nainen voi tehdä, on lähteä hippulat vinkuen menemään. Jos naisella on yhtään itsesuojeluvaistoa, niin hän lähtee.
Niin vaimo varmasti tekee ja en sanokkaan ettei pitäisi itseään suojella enkä tosiaan syyllistä vaimoa pahoinpitelystä.
Kysyn vaan eikö ole normaalia yleensä auttaa rakastaan kun hän sairastuu?
Paetaanko paikalta kun rupi inhottaa vai haetaanko apua?
Onko edes kysytty miehen tarpeesta muuttua tai pitäisikö koko perheen hakea apua eikä vain karata erisuuntiin.
Fisteli vertaus oli vain koska siihen on yhtälailla vaikeaa puolison auttaa ja aiheuttaa inhon tunnetta herkillä ihmisillä. Kaikki inhoavat yleensä "naistenhakkaajaa" hän on kuin rupi.
Valinta on sekin hakeeko apua jos aina ei haettaisi pahinta syntipukkia vaan todettaisi ettemme kykene elämän ongelmatilanteisiin etukäteen varautumaan ei aina olla sitä valintaa tekemässä.
Eroaminen on pakenemista avun hakeminen ei.
Sain kirjeen mieheltä siis löysin sen postilaatikosta kun hain lehden aamulla.
Olin tosi yllättynyt koska en ole koskaan pitänyt miestäni kirjottajana ja kirje oli pitkä.
Hän puhuu siinä kaikesta työtressistä, rakkaudesta, lapsista, meistä. Itsestäänkin tietysti.
Puhuu rakkaudesta ja kuinka katuu ettei voi olla hermostumatta pikkuasioista.
Puhuu ikävästä jota nyt tuntee ollut yötä työpaikalla huoneensa sohvalla ei kuulemma minnalla ei ole käynytkään sen jälkeen kun hoisi poikaa viimeksi äitienpäivänä.
Sanoo rakastavansa meitä en voi kieltää minulla tuli itku kun luin.
Minäkin muistan kuitenkin ne hyvätkin hetket.
Niitäkin on.
Kyselee kirjeessä miten jaksan poikien kanssa yksin ja hän kaipaa lapsia paljon.
Kertoo myös olleensa yöllä portilla jo ennen kirjeen kirjottamista kerran. Ei saanut nukuttua ja käveli tänne 3,5km.
haluaa korjata virheensä jos voi.
Nämä on varmaan ihan tyypillisiä lupauksia erotilanteessa ainakin niin luulen.
äpärälapsen siittämisen voi korjata ? Ei ihan heti tule mieleen. En palaisi yhteen. Tuo on sikamaisinta mitä voi omalle puolisolle tehdä.
tai:
Kannattaisi aloittaa teidän molempien avoin suhde. Saisit sinäkin lapsia muille. Sitten olisitte tasoissa.
Yhteiselämä voisi sujua omia ja puolison vieraita muksuja hoidellessa, tyyliin, onko minun ja Pekan / Väinön / Oskun poika tällä viikolla täällä vai sinun ja Minnan / Katrin tms. tytär ?? Hippimeininkiä kehiin.
Tämä on nähty. Juuri noin se kaava menee. Kuuluu hänen luonnehäiriöönsä. Luvataan kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista jos vain saisi palata. Todellisuudessa mies ei tahdo palata vanhan vaimon luokse, johon kertaalleen jo kyllästyi ja jota petti, hän tahtoisi vain palata siihen alkuonneen, joka joskus oli. Ja joka jo meni palaamatta enään. Todellisuudessa mies ei taida itsekään tietää tahtoo. Kun ei oma vaimo kelvannut, niin mentiin vieraisiin muita lapsia siittämään vaimon ollessa raskaana. Mitä vaimon nöyryyttämistä. Ollaan oltu ylimielisiä ja pilkallisia vaimoa kohtaan. Että ei oikein muutamaan päivään olla minnaa tavattukaan, voi ihanko totta. Että ihan suhde loppunut vai. Älä usko sanaakaan. Ilmeisesti jo uusi nainen jossain kierroksessa ja nyt suhde hänenkin kanssaan takkuilee. Mies ei tiedä itsekään mitä haluaa. Roikut löyhässä hirressä. Älä anna puhua itseäsi ympäri. Asia vain pitkittyy. Riuhtaise nyt vain kerralla itsesi irti miehestä, kerran se kirpaisee. Tottakai niitä kauniita hetkiä on ollut varsinkin alussa. Mutta ne eivät pitkälle kanna, jos nykyarki on ollut sitä mitä kerroit. Ravistelua, murtumia, ylimielistä vinoilua ja rähjäämistä. Miehen raivokohtauksia. Ei puolison kuulu pelätä toista puolisoa. Toisen pelkääminen ei kuuluu parisuhteeseen. Ei se siitä paremmaksi mene, pahenee vain. Mies ei tuosta muutu vaikka kuinka lupaa. Nyt on vain tyypillinen pettäjän reaktio, joka on nähty ennenkin. Tavallisesti siihen kuuluu se, että kielletään kaikki, jopa toisen naisen olemassaolo. Mutta tämäpä on loukannut sinua oiken lapsen tekemällä ja sinulle asiasta elvistelemällä. Luulet oikein, ne ovat juuri tyypillisiä lupauksia erotilanteessa. Näin se menee.
lailla sopivaa nimittää viatonta lasta äpärälapseksi. Hän on syntynyt tahtomattaan tähän maailmaan, hänelläkin on olemassaolon oikeutus ja ihmisarvo.
tarkoitetaan vahinkolaukauslasta. Voihan hän olla rakas äidilleen ja äidin puolen sukulaisille, mutta tuskin siittäjän vaimolle, vai olisiko sinulle ? Tässähän on niin onnellisesti, että mies ilahtui ilemisesti, kun sai muunkin, kuin oman eukon tiineeksi. Ongelma on vain vaimolla, joka ei ihme kyllä hyväksy tilannetta. Onko sinulla sama tilanne ?
ollenkaan samanlainen tilanne. Minulla on kaksi lasta puolisoni kanssa. Tuntuu vaan pahalta tuollainen lapsen nimittely. Lapsi ei ole mihinkään syyllinen. Ei vaimon tarvitsekaan hyväksyä tilannetta, mutta lapsi on viaton.
Edellinen kirjoittaja on juuri niin oikeassa kun olla voi.
Älä mene halpaan, älä anna kirjeiden vaikuttaa, ainakaan kuukauteen. Niitä tulee vielä monta, saat uskoa.
Kokemusta siitäkin on.
Ole vahvana, sillä voitat tämän "ottelun".
On sitte siittäny lapsen taikka ei ihan sama asia jos puoliso pettää sattuuko se vahinko että siemen itää perusjuttu on se että siemen on laskettu.
En sanois lasta äpäräksi eikä kyllä ole minun ajatusmallissa yhtään pahempi petos tämä jossa lapdi on saanut alkunsa kun jos oisi vaan nylkytetty ja ruiskittu sivuun.
Kiitti puheenvuorosta!
Siis mie kirjoitti kirjeen?! Voi IHANAA!! Siis mikä mies!! Ja että käveli KOLME JA PUOLI KILOMETRIÄ!! Miten voisit olla tuollaiselle ihanuudelle, uhrautujalle, unelmien miehelle enää vihainen? Katso miten se uhrautuu, katso mitä kaikkea hän tekee puolestasi! Minä ottaisin ainakin heti jos vain saisin.
Tai, no, miksipä en saisi. Sehän panee kaikkea mitä liikkuu.
Typerä nainen olet. Typerä. Sorry vaan, mutta sitä olet kun noin helpolla olet johdateltavissa.
pakko mennä lasteen kans mualle ei tämä kuukauden tauko onnistu mitenkään.
viimeyönä heräsin että tuli vaan vaisto tai joku etten ole yksin ja pompasin pystyyn nin sielä se exmies istui makuuhuoneen ikkunan vieressä.
Pelästyin ihan järjettömästi ensin kun hämärässä en heti tajunnut kuka sielä on.
Mies oli tullut istumaan yölä meidän makuuhuoneeseen ja kun kysyin mitä täälä teet hän vastasi että halusi vaan katsella.
Ihan oikeasti jo pelkään mitä tässä tulee.
Lähden ystäväni mökille pidemmäksi aikaa en uskalla enää nukkua en tiedä miksi pelkään olenhan nukkunu ennenkin miehen kanssa samassa huoneessa mutta tää käytös on jo niin omituista.
Hän vaan haluaa katsella kun nukutaan lasten kanssa.
En tiedä olenko vauhko tai liikaa katsonu kauhua televisiosta?
Mies ei lähtenut vaikka pyysin hän ei tajua mitä sovittiin.
pelottavaa!! Lähde pois. Tuollainen mies voi tehdä vaikka laajennetun itsemurhan pelätessään menettävänsä teidät. Siis tappaa itsensä ja teidåt. Se on pahin skenaario.
Tätä lukeneena ja täysin sympatiat sinua ja lapsia ajatellen..LÄHDE NYT HETI! Kaikki asiat selviää ja sinä selviät varmasti.
Lähde nyt hyvä nainen, RAKKAUS EI RIITÄ jos muut asiat mättää!!! Mitä rakkautta se sellainen on että satutetaan toista TARKOITUKSELLA sekä henkisesti että fyysisestikin?!? Helvetti jos olet tosiaan noin läheisriippuvainen, pliis älä tule tänne sitten kitisemään kun "mies" satuttaa lisää! Se ei tule tuohon jäämään ja loppumaan, ei ei ei! Ei, hae mieluummin apua ja tule kertomaan toipumisestasi.
Rakkaus ei riitä, suhteessa pitää olla muitakin elementtejä mm. kunnioitusta! "miehesi" ei kunnioita sinua tippaakaan joten vaikka rakastaisitte kuitenkin, tuhoatte toisenne joka tapauksessa. Jos haluat elää hänen kynnysmattona, ihan ok ratkaisu sekin mutta elä kehtaa valittaa, itse olet valintasi tehnyt. Hae mieluummin ammattiapua tuohon mikä kieltämättä off-hand kuulostaa läheisriippuvuudelta. Mie en haluais saada lapsiasi asiakkaikseni. Voimia kuitenkin!
... kyllä tällä palstalla voi kitistä ja valittaa miten vaan. Anna palaa. Toivottavasti kun asiaa kirjoitat ja työstät sillä tavoin mielessäsi ja luet toistenkin ajatuksia (vaikka muista, että vain sinä itse tiedät teidän tilanteen parhaiten, myös ratkaisut siihen), kypsyt tekemään ratkaisuja. Ainakin olo helpottuu. Sehän näiden sivustojen tarkoitus on.
... että AP vaikuttaa ratkaisunsa tehneeltä. Ei tietenkään kannata liikaa nettikirjoittelulle painoa antaa, näitä tekstejä ei ihmiset useinkaan harkitse niin paljon kuin kasvotusten puhumassa. Valitettavasti arvaan että AP selittää asiat parhain päin, jää suhteeseen kunnes on oikeasti valmis lähtemään. Ei vielä, mutta toivoisin olevani väärässä, kerrankin.
aloittajan oivaltavan ettei mies ole ihan terve tai ei ainakaan
voi luottaa miehen puheisiin vaikka ne hyviltä kuulostaisi sillä hetkellä.
Järkevintä olisi kaikkien kannalta lähteä jos mahdollista kuukeuden ajaksi ensin pois niin ettei edes vahingossa tapaa miestään. Kyllä ne lapsetkin siihen sopeutuvat näin lyhyeksi ajaksi.
Mies ei ole vakaa tai vaikuta edes itse kykenevänsä hallitsemaan tekemisiään.
mielestäni vaarallinen. SE, että hän meni kotiin yöllä salaa istumaan, on pelottavaa. Naisen pitäisi päästä eroon miehestä, mutta se voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta. Kyllä niin häiriintynyt mies on kyseessä, ehkä ei ainoastaan narsistinen, vaan suorastaan psykopaatti.
Mene turvakotiin!
Älä mene minnee mökille yksin lasten kanssa, vaan oikeasti turvalliseen paikkaan, eli turvakotiin. Siellä henkilökunta on varautunut miehesi kaltaisiin ihmisiin, ovet on lukossa, kameravalvonta sekä turvalasit ikkunoissa.
Olet ihan liian naivi; miehelläsi heittää päässä todella pahasti. Hän on tottunut siihen, että voi pitää sinua täysin pellenä, nyt kun sinulta alkaa löytyä omia ajatuksia, hän voi seota totaalisesti. Et ole turvassa enää!
Hei Alkuperäinen!
Kun pääset koneen ääreen kerro kuulumisesi, ole kiltti.
Ihan kunnossa ollaan. Minä ja pojat.
Kotona vielä koska mies ilmotti vain lähtevänsä pois, olin jo varautunut poikien kanssa
lähtemään kokosin vaatteita kassiin kun mies soitti ja sanoi vaan että menee reissuun tai en oikeen ymmärtänyt oliko se työreissu vai mikä matka. Yleensä olen niistä tiennyt.
Päätin sitten jäädä tänne ollaan nyt vaan heti hiukan kuumeisiakin kaikki 3.
Ensin pelotti miehen käytös vaikka ei hän ollut mitenkään hyökkäävä tai uhkaava, vaan outo ja hiljanen.
Sain kyllä täällä paljon ohjeita siitä turvakodistakin, en vaan ole niihin mitenkään kunnolla tutstunut vaikka tirdän kyllä sen ajatuksen.
tänään on ystävät tässä melkein tunnin välein joku käynyt yllättäin moikkaamassa mikä tuntuu jo liiottelulta edes huolissaan olon vuoksi.
Onneksi om ystäviä kuitenkin. Nyt olo on siis ihan rauhallinen ja pojat on vaan ihmetelly minne isi on mennyt varsinkin vanhempi 6v kaipaa paljon.
Olen itse päässyt selkiinnyttämään minun ajatujsi ja ymmärrän hyvin etten voi jatkaa avioliittoa mieheni kanssa se vaan on täytynyt saada se päätös ja ajatus tehdä kun mieli meni ihan siksakkia ensin en halunnut tehdä pätöstä jos se olisikin liian hätänen.
Koitan nyt tehdä eroa varten paperit kuntoon jos saan miehen allekirjoituksen myös muuten haen eroa itse.
Mukava kun laitoit kuulumisia.Olin jo huolestunut.
Onneksi on ystäviä ymäpärilläsi, se auttaa paljon.
Ratkaisusi olet tehnyt avioliittosi suhteen. Hyvä niin, asiat selkeytyvät pikku hiljaa.
Luota vaan itseesi, sinusta löytyy uskomattoman paljon uusia asioita ja voimavaroja kun saat itse asioita hoitaa, eikä kukaan "hänkkäröi"siinä neuvomassa miten pitää tehdä.
Joskus varmasti tulee sinullekin epävarmuuden aikoja, mutta ne menevät ohi ja aurinko paistaa korkeammalta kuin koskaan.
Sinulla on pienet lapset, he antavat voimaa jaksaa.
Sinä pärjäät ja olet ansainnut todellisen rakkauden elämääsi, sen aika koittaa myöhemmin.
Onnea matkaan!
Toivottavasti olet nyt ottanut huomioon että miehesi voi koskavaan olla taas sielä makuuhuoneessa istumassa yöllä kun jäit noin tyynesti kotiin lastesi kans.
Kuka siitä voi sanoa missä on vaikka kertoo olevansa matkoilla?
Tietoa turvakodeista
www.turvakoti.net
www.ensijaturvakotienliitto.fi
tässä yksi:
http://www.espoonturvakoti.com/alku.htm
et sä mitään allekirjoitusta tarvi mieheltä jos sen eron haluat, senkun vaan laittamaan ero vireille!!
Mies on sairaalassa otanut lääkkeitä ja alkoholia sekaisin.
En osaa selittää tätä enempää.
Sairaalasta mes siis pitäisi lääkärien toimesta ohjata psykiatriseen hoitoon ja terapiaan. Hänen tekonsa viestii mitä suuremmassa määrin, että asia hänen omien korviensa välissä ei siis sinun syytäsi. Älä syyllisty. Et voi ottaa vastuuta hänen mielenterveydestään ja teostaan. Syyt ovat paljon syvemmällä. Sinun tehtäväsi on ajatella nyt omaa tulevaisuuttasi ja hyvinvointiasi. Et voi eikä sinun pidä ryhtyä miehesi hoitajaksi. Se on ammatti-ihmisten tehtävä.
Ai näinkö miehesi nyt hakee sympatiapisteitä? Itsemurhayritykset ovat teinitytöillekin tyypillinen tapa saada huomio kääntymään itseen päin. Jos mies rakastaa lapsiaan, ei hän halua riistää itseltään henkeä ja jättää kaikkia kolmea isättömiksi! Hänen pitäisi nyt tehdä kaikki juuri niin kuin sinä toivot, ei temppuilla miten sattuu. Minkähänlainen maine sillä miehelläsi alkaa kotikunnassa olla? Aiemmin kun on ollut niin tunnettu lasten ja nuorten kanssa toimivana, hyvänä miehenä. Nyt onkin pettäjä ja vaimonhakkaaja! Mieti minkälaisen miehen mallin antaa pojilleen. Toivottavasti mies saa tarvitsemansa avun asiantuntijoilta. Ilmeisesti on vihdoinkin kohdannut karun todellisuuden ja ymmärtää, ettei voi syyttää tilanteesta kuin itseään. Huolehdi sinä vain omasta tilanteestasi, älä anna tällaisten tempausten muuttaa jo syntynyttä eropäätöstä. Miehesi valitsi eron sinä päivänä, kun siitti lapsen toisen naisen kanssa. Minnakin oli riittävän fiksu ottaakseen mieluummin jonkun toisen miehen, älä sinäkään tyydy toisten jättämiin paloihin, vaan etsi kunnon mies, jonka kanssa ei tarvitse tällaisista asioista kantaa huolta.
Älä anna sen luikerrella takaisin kotiin tällaisilla konsteilla. Laskelmoiva valehtelija se on, koittaa vain vetää kaikista mahdollisista naruista. Sinne vaan työpaikan sohvalle takaisin nukkumaan. Ajattele, miten monta vuotta se on toiminut selkäsi takana, eikä edes anteeksi pyytänyt ennen kuin oli itse vaarassa menettää jotain. Kaikkihan sen tuleekin menettää, kun kerran rikkoi teidän perheenne, hitto! Kyllä se jostain kaivaa kuitenkin taas itselleen sylin, jossa "lohduttautua", usko pois.
Mies tarvitsee nyt kovasti jonkun ulkopuolisen apua selvitäkseen ongelmistaan. Se on jonkun muun asia kuin sinun. Tilanne on peloittava. Alusta alkaen oli nähtävissä, että miehellä ei ole kaikki kunnossa. Et ainakaan voi asua noin sairaan miehen kanssa jo lastenne hyvinvoinnin takiakin.
Tämä on tosi rankkaa sinullekin. Tarvitset ehdottomasti itsellesi keskusteluapua. Voitko saada sitä paikkakunnaltasi ?
Voimia, jaksamista ja iso haluas sinulle.
Olo on kuin olisin jonkin jyrän alle jäänyt, ihan säröillä ja palasina.
Ihan käsittämättömän syyllinen olo vaikka nyt joka suunnalta toitotetaan etten saa syyllistyä tästä mutta voimat on niin mennyt en tiedä enää miten tämän jaksan.
Mies on sairaalassa ei pääse niin äkkiä pois on itselle ja muillekkin riski.
Minä mietin miten minä tämän tein miten olisin voinut estää tai ehkästä en tiedä olisinko voinut.
Mietin mietin ja mietin enkä nuku.
Mies itse on soittanut apua ei ole oikeasti halunnit tappaa itseään mutta hän soitti minnalle ei minulle eikä hätäkeskukseen. Hän soitti minnalle.
Voi taivas mitä oon tehnyt, en edes ymmärrä mitä ja missä kohtaa tein väärin?
Kuvittelin että kaikki menee hyvin. En enää tiedä.
Et ole tehnyt mitään väärin. Ja kaikki voi mennä edelleen hyvin!
Jotta kaikki voisi mennä hyvin yhdessä, täytyisi miehesi olla todella sitoutunut teidän suhteeseenne, tehdä töitä sen eteen ja saada sinut osaltaan tuntemaan itsesi arvokkaaksi.
Hae nyt ihan heti apua itsellesi! Jos et nuku, syö ja kykene muita asioita ajattelemaan, ei sinulla voi olla voimia päästä eteenpäin. Pidä huolta itsestäsi! Jaksat sitten pitää huolta lapsistasikin ja etsiä uusia ratkaisuja.
Halaus ja voimia! Kyllä asioihin löytyy hyvä ratkaisu, kun uskaltaa katsoa niitä sellaisina kuin ne ovat - eikä peilata unelmiansa todellisuuteen. Hae ammattiapua: heillä on avaimet auttaa näiden unelmaovien taakse.
Ihmisen elämän pahimpia kriisejä on joutua omista teoistaan vastuuseen, tämä prosessin läpikäyminen on niin vaikeaa, että jopa elämästä ollaan valmiita luopumaan, jotta tekojen tuomaa vastuuta voitaisiin välttää. Tavallisesti toimitaan siten, että omista teoistaan syytetään toisia, olosuhteita, kasvatusta tms.. Jossakin vaiheessa nämäkin suojautumiskeinot pettävät ja epätoivo valtaa mielen. Epätoivoinen ihminen on arvaamaton ja hänen tekojaan ei voida ennakoida, kuten nyt miehesi kohdalla on nähtävissä.
Et ole syyllinen siihen, mitä toinen on tehnyt. Sinun ei myöskään tulisi loukkaantua siitä, että miehesi soitti hädän hetkenä Minnalle, hänelle se oli helpointa. Soitto osoittaa sen, että läheisiä välejä ei enää ole, koska emotionaalisessa kriisissä ei turvauduta aivan läheisiin ihmisiin, heitä pyritään säästämään.
Miehesi saa nyt tarvitsemaansa apua ja nyt myös sinulla on mahdollisuus saada kriisiterapiaa, käytä tätä tilaisuutta hyväksesi. Hae apua itsellesi ja pidä edelleenkin kiinni siitä kuukauden harkinta-ajasta, tarvitset sitä oikeasti. Et voi pelastaa miestäsi hänen omien tekojensa seurauksilta, etkä myöskään voi olla hänen tukenansa, koska häpeä on varmasti nyt niin vahvasti läsnä. Myöhemmin voitte rakentaa mikäli niin haluatte tehdä. Itsemurhayritys ei poista miehesi pettämistä, sitä ei voi katsoa sovitukseksi. Älä mene siihen halpaan, että jatkaisit säälistä.
Vai on se Minnalle ensimmäiseksi soittaminen muka osoitus siitä, että mies kokee Minnan etäisemmäksi kuin vaimonsa. Kyllä miehen ja vaimon välit pitäisivät olla niin hyvät ja luottamukselliset, että oma puoliso on se, jonka puoleen ensisijaisesti käännytään. Minnalle soittaminen vahvistaa vain käsitystä siitä, että tällä nimenomaisella aloittajan avioliitolla ei ole menestymisen eväitä, jos on ikinä ollutkaan. Monta vuotta mies jo petti vaimoaan ja oli läheisempi toisen naisen kanssa valehdellen tekemisistään ja asioistaan. Ja edellinen kirjoittaja elätteli jo ajatusta, että aloittaja antaisi miehelle vielä mahdollisuuden yrittää yhdessä aloittajan kanssa. Se olisi vihoviimeinen ratkaisu, että tämä pari vielä yrittäisi uudelleen. Kaikki ajateltavissa oleva paha on jo tapahtunut; pettäminen, valehtelu, hakkaaminen ja kaikenlainen halveksunta sekä pilkkaaminen puheiden tasolla. Jos nainen tämän kaiken voi unohtaa niin ei hänellä itselläänkään ole kaikki kotona. Tällainen on vain avioliiton irvikuva, ei avioliitto. Ei kai kukaan tällaisessa avioliitossa ala jatkamaan.
Siinä olen samaa mieltä, että aloittajan ei pidä jatkaa säälistä miehen kanssa. Tämä löytää kyllä ennenpitkää taas uusia naisia. Aloittajan tehtävä on ajatella itsensä ja lastensa tulevaisuutta. Joskus itsemurhan tekevät tai sitä yrittävät tekevät laajennetun itsemurhan ja vievät mukanaan koko perheensä. Kun ei kerran miehellä ole järkeä, niin naisella sitä tulisi nyt olla oikein kunnolla.
Ihmisen ollessa kriisissä, hän turvautuu mahdollisimman neutraaliin apuun, ei häneen joka on läheinen ja myös kriisiin osallinen. Juuri tämän vuoksi on olemassa akuuttia kriisiapua. Aloittajan kannattaisi hakeutua kriisiavun pariin ja pohtia omaa jaksamistaan. Tässä vaiheessa on turha sulkea pois mahdollisuuksia ja lähteä tekemään peruuttamattomia ratkaisuja.
Minun mielestäni ero olisi ainoa mahdollisuus, mikäli itse olisin vastaavassa tilanteessa. Kuitenkaan patenttiratkaisu ei ero kaikissa tilanteissa ole ja se voi olla toiselle aivan väärä valinta. Itseään kannattaa kuunnella ja samalla välttää antamasta sellaisia neuvoja toisille, jotka eivät perustu elämäntilanteen syvälliseen tuntemiseen.
Tämän viestiketjun perusteella voidaan päätellä aika monta asiaa, mikäli elämäntilanne on oikein kuvattu ja kyseessä ei ole trolli. Mies on pettänyt vaimoaan, mutta ollut hyvä isä lapsilleen. Mies on ottanut vastuun myös kehitysvammaisesta lapsestaan, vaikka tilanne on ollut ongelmallinen. Avioliitto on ajautunut kriisiin ja mies on toiminut kuten epätoivoiset ihmiset tekevät. Klassiset tavathan ovat näitä, välinpitämättömyys, väkivalta ja itsetuhoisuus. Jos olen oikein ymmärtänyt, väkivalta ei ole perheessä tavanomainen toimintatapa.
Ihmiset voivat ottaa opikseen tekemistään virheistä, sen vuoksi anteeksi antaminen on mahdollista. Sinulla ei ole oikeasti mitään oikeutta, nimitellä toisten liittoja irvikuviksi, ei näin vähäisin tiedoin. Vääristynyttä vallankäyttöä on myös toisten tuomitseminen ja heidän tilannetajunsa aliarvioiminen.
Käsityksesi mukaan tässä avioliitossa ei ole ollut tapana tavanomaisena toimintatapana käyttää väkivaltaa. No, eikös se ole niin, että yksi lyönti riittää, jotta voidaan puhua väkivallasta parisuhteessa. Sen yhden lyönnin tulee olla ensimmäinen ja viimeinen ja lyöjän on jo ennen tekoaan ymmärrettävä, että se johtaa parisuhteen loppumiseen. Ei voida puolustella väkivaltaa sillä, että sitä ei ole yleensä käytetty. Ensimmäinen kerta on ensimmäinen ja se riittää osoittamaan miehen väkivaltaisuuden.
Sanot myös, että vaikka mies on pettänyt niin hän on ollut lapsilleen hyvä isä. Nuo ovat kaksi eri asiaa, ei niitä voi verrata keskenään.Se että on ollut lapsilleen hyvä isä, ei mitenkään sulje pois sitä tosiasiaa, että on ollut vaimolleen surkea mies pahoinpitelyineen, halveksimisineen ja lyömisineen. Hän voi avioeron jälkeenkin jatkaa lapsilleen hyvänä isänä oloa, mutta vaimon on päästävä hänestä eroon oman elämänsä pelastaakseen.
Tämä mies ei ole ottanut opikseen virheistä vaan on jatkanut vuosikaudet huonoa käytöstään. Pettäminen ja valehtelu sekä naisen vähättely ja pilkkaaminen on jatkunut kunnes mies jäi kiinni ja kun jäi kiinni, niin mursi käden.
Ei kai avioliitossa luvata papin edesä halveksia, pettää, vähätellä ja lyödä aviopuolisoaan. Eikös siinä luvata kunnioittaa ja rakastaa toinen toistaan niin hyvinä aikoina kuin vastoinkäymisissä. Vastoinkäymisissä tämä mies luikki toisen luo ja kiinni jäätyään pahoinpeteli murtumaan asti. Vaimoaan halveksuva käytös kuten esimerkiksi tämän kertoessa vievänsä kukkia äitinsä luo, mies vastannut entäs sitten, ylimielisesti. Näinkö papin edessä luvattiin toimia. Ei ole kunnioitettu eikä rakastettu vaan pahoinpidelty niin että käsi murtui, siksi voidaan puhua avioliiton irvikuvasta. Nämä tässä kertjussa annetut tiedot riittävät kyllä erittäin hyvin tekemään sen johtopäätöksen, että liitto on tuhoon tuomittu ja avioliiton irvikuva.
Olen ilmeisesti täällä olevista palstakirjoittajista siten poikkeava, että olen tehnyt virheitä ja tiedän tekeväni niitä myös jatkossa. En ole täydellinen ja juuri siksi en saa kovinkaan suurta tyydytystä siitä, että tuomitsen toisia. En myöskään nauti ihmisten ahdingon lisäämisestä. Neuvoja annan myös niukasti, koska ihmisen on oltava omista teoistaan vastuussa ja heidän on punnittava omia tarpeitaan ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan.
Viestin aloittaja on nyt kriisissä ja koskaan silloin ei tulisi tehdä sitovia päätöksiä. Jo pelkästään päätöksenteon pohtiminen: syventää epätoivoa ja lisää masennusta ja irrationaalisia syyllisyydentunteita. On hyvä antaa itselleen toipumisaikaa ja pyrkiä nyt tunnustelemaan omia tarpeitaan. Kaikki ovet voivat olla auki siihen saakka, kun voimavaroja on enemmän käytettävissä.
Sinun kostonhalusi vuoksi, ei ratkaisuja tulisi tehdä.
Arvasin oikein, olet väkivaltainen ihminen tai ainakin pettäjä itsekin. Siksi puolustelet hakkaajaa täällä.
En ole väkivaltainen, enkä edes niin aggressiivinen kun sinä tunnut viestiesi valossa olevan. Olen tehnyt elämässäni virheitä, petollisuus ja uskottomuus eivät kuitenkaan niitä ole. Ihmistuntemuksesi on kovin huono, sinun kannattaisi välttää johtopäätöksientekoja, koska niihin sinusta ei ole
Olet oikeassa sanoessasi että taidat olla hiukan poikkeava. Olet nimittiän omituinen höpöttäjä.
Ihan totta. Et ole tehnyt mitään väärin,syy ei ole missään nimessä sinun.
Sinua on kohdeltu huonosti ja petetty vuosikaudet. Se on myös pettämistä kun asioiden oikeellisuus salataan, muista tämä.
Luulen tietäväni tunteesi tällä hetkellä, mutta älä anna asian hämätä sitä mitä olet itse saanut kokea.
Miehesi on nyt totuuden edessä eikä sitä näytä kestävän. Hän on valmis tässäkin tilanteessa pakenemaan vastuuta.
Jos hän olisi edes kerran pyytänyt sinulta anteeksi käyttäytymistään ja pettämistään, niin asiaa ja anteeksiantamista voisi harkita..Sitä ei käsittääkseni ole tapahtunut, joten älä nyt vaan alistu moiseen temppuun.
Sinä itsekin tarvitset ammattiauttajaa, joten hae apua jaksamiseesi. Minä käyn vieläkin terapissa, vaikka erostani on jo jonkin aikaa.Se miten minua kohdeltiin avioliitossani(kuten sinuakin) ei unohdu hetkessä ja tuntuu kuin itse olisi hukassa eikä oikein mitään osaa tehdäkään kun toinen ei ohjaa koko ajan.
Voimia sinulle!
kiitos
En osannut edes ajatella kuinka paljon ja kuinka hyviä ystäviä minulla on.
Väkisin miehen tilannetta miettii ja väkisin tuntuu et oisko sen voinut estää tai jos en olisi ollut nin julma ei olisi näin käynyt.
tapahtunut mikä tapahtunut en voi enää muuttaa asiaa.
Aion hakea eroa stä en voi enää perua. Lähetin jo erohakemuksen.
Mies kertoi rakastavansa ja kertoi katuvansa aiemmin kirjeessä muuten ei ole anteeksi pyytänyt.
Kuvittelin että olen julma ja kylmä toisten ihmisten silmissä ja silti olenkin saanut ystäviltä ihan erilaista kommentia ja tukea että pysyn päätöksessäni.
Juttelin eilen lääkärin kanssa kun kävin miehen luona.
Osaston hoitaja kysyi ensin tarvinko keskusteluapua ja myös ajan lääkärille.
Menenkin keskustelemaan ja sain jo nyt nukkumiseen lääkkeeitä tai nukahtamiseen ne kai on.
Ajattelin mennä töihin kun sielä ei jää ajatukset junnaamaan samaa asiaa.
Hyvä että saat apua tilanteeseesi.
Minua häiritsee kirjoituksissasi se, että syyllistät itsesi jokaisesta miehen tekemästä kuprusta. Kirjoitat, että olit julma. Mikä tekosi tekee sinusta julman ? Se ei ole ainakaan minulle selvinnyt. Mies pitää vuosi kausia sivusuhdetta ja pahoinpiteli sinut, mutta sinä pidät itseäsi syyllisenä kaikkeen tuohon. Normaali itsetunnoltaan terve nainen olisi todella suuttunut ja raivoissaan miehelle vastaavassa tilanteessa. Hän olisi myös peloissaan oman ja lasten turvallisuuden puolesta ja pyrkisi nopeasti saamaan tilanteen sellaiseksi, että miehellä ei avaimia paikkaan, jossa he asuvat. Unohdat kokonaan, ettäa myös miehellä on ollut vastuu suhteestanne ja sen hoidosta. Hänen tulee kantaa itse vastuu teoistaan.
Olet hakenut avioeroa. Käyt sairaalassa katsomassa miestä. Onko noista vierailuista hyötyä kummallekkaan teistä ? Sinä syyllistyt lisää. On hyvä muistaa vanha sanalasku: "Jokainen on oman onnensa seppä". Toivon, että keskittyisit nyt vain omaan tilanteeseesi ja lapsiisi ja jättäisit miehen keskittymään omaan elämäänsä. Jos mies on pitkään sairaalassa, lapsia voi käyttää sairaalassa isää katsomassa.
Kaikesta huolimatta parempaa jatkoa sinulle...
Kirjoituksesi oli tosi hyvä.Näin se juuri on.
Et ymmärrä kuinka alkuperäinen syyllistyy kaikesta. Minä ymmärrän koska olen joutunut kokemaan samanlaista kuin ap. Olen päässyt eroon siitä, onneksi. Sanot aivan oikein, ettei normaali itsetunnolla varustettu nainen sietäisi ja syyllistyis. Kun on vuosien varrella lytisetty sitä
vaan muuttuu sellaiseksi. Toisaalta uskon, että kyseiset miehet eivät edes seurustelisi hyvällä itsetunnolla varustetun naisen kanssa. Silloin he eivät saisi otetta naiseen.ex-mieheni naisystävä on juuri sellainen "kiltti ja kuuliainen", sääliksi käy.
Hyvä kun alkuperäinen on saanut apua asioihinsa. Kyllä se siitä päivä päivältä kohenee, muista antaa itsellesi aikaa.
Upeaa, että olet jo päässyt eteen päin asioissa. Vaikeita hetkiä tulee vielä varmasti, mutta päivä päivältä kaikki selkenee. Olet ihailtavan fiksusti ja rauhallisesti pohtinut asioita ja selvitellyt tapahtunutta itsellesi. Ota tosiaan kaikki mahdollinen apu vastaan, monet ihmiset ovat täälläkin seuranneet tarinaasi ja toivovat sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää!
Olen kyllä pohtinut ja kirjoitellut saan sillä omia ajatuksiani hiukan järjestykseen.
En varsinaisesti käynyt sairaalassa miestä tapaamassa vaan vein hänelle jotain henkilökohtaisia tavaroitaan joita pyysi ja hän nukkui kun kävin.
Juttelin siis hoitajan ja lääkärin kanssa.
En ole unohtanut että on toinen nainen ja lapsi hänen kanssa ja en ole unohtanut miten mies minua retuutti niin että käsi murtui.
En ole unohtanut sitä pelästymistä yöllä kun heräsin siihen että mies istui ikkunan vieressä. Muistan ne kaikki.
Silti en halua olla julma enkä halua kostaa mitään. Voi olla ettei minun itsetunto ole niin vahva kun voisi olla.
Olen myös miettinyt oliko tänne kirjoittaminen edes järkevää toisaalta en usko että siitä on haittaa ei ainakaan minulle. Jos joku tunnistaa minut ja meidän perheen en tiedä onko siitäkään haittaa?
Käsi on edelleen paketissa ja olen oppinut sen kanssa olemaan ja särkykin on pois. Opin kyllä elämään ilman miestäkin olen jo sillä tiellä.
Ei ole kysymys kostosta, jos ihminen jämäkästi pitää puolensa väärinkäytöksiä vastaan. On uskallettava rohkeasti sanoa "ei, minua ei kohdella enään näin". Siinä ei tosiaankaan ole mistään kostosta kysmys. Myöskään ihminen, joka puolustaa omia oikeuksiaan, ei ole julma vaan jämäkkä.
Ei sinun tarvitse oppia elämään ilman miestä. Sellainen kyllä löytyy, kun vain sen aika on. Ja se tuleva mies voi olla se oikea ja aito, kunnon mies, josta et tällaisen miehen kanssa ole osannut edes uneksia. Mutta sinun on kyllä opittava elämään ilman tätä nykyistä miestä. odota yllätystä, muutaman kuukauden kuluttua huomaat voivasi taas hengittää ja koet ennenkokematonta vapautta. Elämäsi tulee muuttumaan ilman tätä miestä eikä suinkaan huonompaan suuntaan vaan parempaan.
Minä koen julmuutena jos suljen toisen ihmisen pois perheensä/lastensa luota. Työnnän julmasti hänet ulos ryhmästä johon kuuluu en siis puhunut minun oikeudesta vaan ennemminkin hänen oikeudestaan omiin lapsiinsa.
Itse en pidä ihmisistä jotka ylenkatsoo muita, tai kokee olevansa ylempänä toisia.
En ole siis ehkä niin jämäkkä ja muutenkin tiedän olen hiljainen ollut jo ennen avioliittoani. Olen työssä jossa jokapäivä kohtaan ihmisiä joiden elämä on kohdellut hiukan mielestäni kohtuuttomankin lujaa. Silti ihmiset selviää
ja minäkin autan jos voin. aika vähään pystyn mutta parhaani yritän.
Oikeuksista sielä nimenomaan taistellaan vaan erilaisista oikeuksista kun tässä minua ja minun perhettä mikä on kohdannut.
Toivon niin että olisin yhtä vahva kun mitä näen ihmisten olevan omassa työssäni.
Jotku vaan on vahvempia kun toiset.
Kun luen kirjoituksiasi ap on kuin omaa elämääni kertaisin, niin tuttua kaikki sinun tuntemuksesi ovat minulle. Lähtökohta avioerolle on toisenlainen, mutta muu on tuttua. Siksi minun on aina vastattava kirjoituksiisi, kuten nytkin.
Koet julmuutena sen kun suljet toisen pois perhepiiristä Niin myös minä tunsin ja varmasti moni muu, mutta lapsillasi säilyy isä ja isällä lapset, se yhteys säilyy.
Monet kerrat vieläkin joskus mietin miten mukavaa olisi kun olisi perhe ehjänä. Oikein pitää hakea omia muistiinpanojaan esiin eron ajalta ja kerrata miksi tähän tilanteeseen on jouduttu.
Et voi syyttää itseäsi edelleenkään. Kyllä se oli sinun miehesi joka petti, hankki lapsen toisen naisen kanssa ja jätti vielä kertomatta kaiken. Et voi mitenkään syyllistää itseäsi jos nyt jätät hänet. Kyllä hän valitsi oman tiensä silloin kun kaikki tapahtumat saivat alkunsa.Et voi omaa elämääsi uhrata sellaisen miehen kanssa joka ei sinua rakasta ja kunnioita, vaikkakin nyt niin väittää. Teot kertoo kyllä totuuden.Tämä oli se asia miksi minä sain voimia lähteä.En halunnut roikkua ja aina vaan ymmärtää miestäni koska se ei tuottanut mitään muuta kuin halveksuntaa itseäni kohtaan. Eromme jälkeen mies oli niin rakastava ja halusi korjata kaiken, myöhäistä, se oli liian myöhäistä.
Me naiset olemme, ainakin sinä ja minä, sellaisia että sääliä tunnemme miehiämme kohtaan vaikka aikamoisia tapahtumia olemme sietäneet.
Siitä tunteesta kyllä päsee eroon ajan kanssa.Tunnustin itselleni olevani läheisriippuvainen, luin ko.asiasta kirjoa ja aloin ymmärtämään mistä kaikesta on kysymys kun aina vaan ymmärsin miestäni ja syyllistin itseäni.Sen jälkeen on helpottanut huomattavasti.
Nosta nyt vaan itsesi uuteen elämään, olet sen ansainnut.
Aikaisemmin kirjoitit että minut on litistetty, olen sitä miettinyt siis sitä olenko todella vaan hiljaa ja matalana etten näy liikaa.
Ehkä se on osittain luonne-asia myös ,en koskaan ole kovin isosti tuonut mielipiteitäni esille mielummin mukaillut muita etten sotke toisten suunnitelmia. Mietin sitäkin onko se juuri ollutkin ärsyttävää etten ole muutakuin sopeutunut toisten päätöksiin.
Silti on omia mielipiteitä niitä ei vaan ole pakko kertoa kaikille silti olen monessa asiassa erimieltä ja saatan toimia erilailla oman mielipiteeni mukaan ja en usko että se tekee mielipiteeni sen huonommiksi vaikka ne voivat erota yleisestä tavasta ja mallista.
Tämä oli litistetyn pieni puolustus.
Olen myös ymmärtänyt sen että olen ollut läheisriippuvainen ja aivankuin miestäni varten. Voi olla näin silti edelleen väitän rakastin ja ehkä vieläkin rakastan miestäni.
Eropäätökseen vaikuttaa paljon se että meillä on 2 poikaa olen hyvinkin tietoinen isän tärkeydestä pojille.
Silti tein päätöksen heitä ajatellen ja en aio perua eroani uskon nyt, viimepäivien aikana olen tähän tulokseen tullut, uskon siis että erosta on pojillekkin hyötyä. Puhutaan erolapsista mitävaan.
En tiedä miten mies toipuu lopulta, varmasti sen aika näyttää.
Mies ikäänkuin putosi kuiluun ja minä en kykene häntä sieltä nostamaan.Minusta tuntui että olin lähellä pudota mieheni mukana samaan kuiluun. Voi olla ettei hän minun apuani enää huolisikaan.
Syytin kyllä itseäni siitä etten ollut huomannut miehen pahaaoloa vaan riuduin vain omassa murheessani.
Syytän siitä edelleen mutta lievennän tunnetta ystävättäreni miehen lauseella ettei yhden ihmisen kuulukkaan koko porukan kivikuormaa raahata.
Taas valvon lääkkeillä nukahtaminen on liian tokkuramaista nukahtamista.
Kerronpa oman tarinani sinulle. Lapseni mies oli salasuhteessa ja jäi siitä kiinni. Myös väkivalta oli loppuvaiheessa tuttua. Tuli käytyä poliisilaitoksella, missä otettiin kuvia kasvoistani, jotka oli hakattu ja suustani, joka valui verta. Turvakodissa tuli myös vietettyä yö. Poliisi sanoi, että nyt pitäisi nostaa syyte. En nostanut, vaan toivoin yhä perheen yhtenäisyyttä ja rakastamani ihmisen läheisyyttä. Olin siis läheisriippuvainen, en osannut ajatella elämää ilman miestäni.
Kun aloin opettelemaan elämää yksinhuoltajana oli alussa jopa kaupassa käynti tai hiekkalaatikolla istuminen vaikeaa. Ei ollut ketään, jolle olisin voinut puhua samalla tavoin kuin olin miehelle puhunut silloin, kun asiat olivat vielä hyvin. Olihan minulla ystäviä ja tuttuja, mutta eihän se ole sama asia. Itse asiassa suljin tutut elämästäni pois joksikin aikaa - jotenkin häpesin tapahtunutta ja syyllistin itseäni.
Kesti viisi vuotta ennen kuin pystyin puhumaan asiasta kenellekään vakavasti. Nyt aikaa on mennyt kymmenen vuotta, ja yhä haavat ovat olemassa, mutta ne ovat vain osa minua, eivät enää määritä elämääni ja tekemisiäni. En halua kuitenkaan niitä kieltääkään. Olen ollut onnellisessa parisuhteessa tämän jälkeen, voin rakentaa uutta nyt, kun perustukset on kunnossa.
Älä odota viittä vuotta. Älä menetä elämästäsi aikaa niin paljoa kuin minä. Minäkin olen vielä nuori (kolmen kympin puolella), ja saan vielä elämässäni kohdata uusiakin tuskia, mutta kaikkein hirveintä on huomata, ettei ole pitänyt itsestään huolta, ei ole välittänyt itsestään moneen vuoteen. Minkälainen äiti sellainen on? Minulla ei ollut kanttia lähteä puhumaan ammattiauttajille, näin sen heikkoutena. Olinpa typerä. Sanotaan, että aina on helppoa olla jälkiviisas. Parempi kai kuitenkin sekin kuin olla typerä kaiken aikaa...
Itsensä kokoaminen on vaikeaa. Kun perhe ei ole enää entisensä joutuu rakentamaan itselleenkin uuden identiteetin. En olekaan enää vaimo/avopuoliso, vaan yksinhuoltaja. En ilmoittele kenellekään menemisistäni, vaan olen sinkku. Menen perhejuhliin ilman miestä, en suunnittele kesälomamatkoja kenenkään kanssa. Ajan kanssa tämäkin kaikki muuttuu. Jos itsellä on arvot ja ajatukset kohdallaan, voi tavata ihmisen, joka haluaa olla samalla tavoin rehellinen ja avoin. Ruususen unta en enää voi nähdä, enkä rakenna pilvilinnoja. Silti voin olla rakastunut ja luottaa siihen, että minua rakastetaan.
Minulle on ollut mullistava kokemus löytää sellainen rakkaus, joka on tasa-arvoista, molempia kunnioittavaa ja ennen kaikkea jatkuvasti uudistuvaa. Kaikki kunnia arjen rutiineille yms. mutta ihaninta on se, ettei kysellä "Mitä minä tästä saan?" vaan: "Mitä minä voisin antaa hänelle?"
Kuuleppas... kin sanot, että puhutaan erolapsista mitä vaan, niin voinen kertoa sinulle, että minä itse ja veljeni olemme avioerolapsia. Meidän tapauksessa isä hylkäsi totaalisesti koko perheen.
Veljeni on hyvin menestynyt kuuden ällän ylioppilas ja itsekin olen toiminut hyvässä ammatissani jo vuosia ja ole erittäin hyvin toimeentuleva ihminen ihan omilla ansioillani, joten eipäs yleistetä avioeroperheen lapsien mahdollisuuksia. Kyllä se on lapsestakin kiinni, miten elämäänsä ohjailee ja miten sitä haluaa elää!
Ei se isättömyyt kohdallani ole ainkaan huonompaan suuntaan itseäni vienyt..ja.. olin 12 vuotias, kun isäni hylkäsi perheemme.
En ole hallunnut millonkaan väittää että erolapset olisivat jotenkin ala-arvoisempia.
Sanoin vaan että sanotaan mitä hyvänsä uskon että minunkin tapauksessa vanhempien ero on pojilleni parempi vaihtoehto. Tiedän olen sen omin silmin huomannut 6 vuotiaasta pojastani että hän seuraa tosi tarkasti miten isi kohtelee äitiä ja käy ikäänkun lohduttamaan välillä silittelee
kättä. Ei se hyvä malli ole.
Nyt kun ollaan lasten kanssa keskenään ja iskä on sairaalassa on myös pojalle tullut hyväksi kaveriksi/malliksi ystävättäreni mies.
Poika tarvitsee miehen mallia.
Itselläni vanhemmat olivat loppuunasti avioliitossaan silti en koskaan nähnyt yhtään hellää hetkeä en edes halausta vanhempieni välillä.
Ehkä se ei ollut tapana ennenvanhaan voi olla niinkin silti olen miettinyt ettei ole ainakaan haitaksi lapsille huomata vanhempien välittävän toisistaan. Halaus ja suukko äidin ja isin välillä on lapsellekkin osoitus että vanhemmat rakastavat toisiaan. Ainakin jos vaihtoehtona on nähdä riitoja ja kuulla räyhäämistä tai toisaalta täysin välinpitämätön ilmapiirikin on raskasta.
olen siis samaa mieltä että liikaa yleistetään erolapsien niinsanottua syrjäytymistä ja ongelmia. Ongelmia on ehjissäkin perheissä varmasti paljon. Nyt lähden töihin ajattelemaan muita asioita. Rentoutumaan lähes.
Hei
Ei ihmisen hyvinvointia voi mitata pelkästään ulkoisten saavutusten prusteella. Kuuden ällän ylioppijuus ei loppujen lopuksi kerro kuin siitä, että ihminen on ollut ahkera ja halunnut osoittaa pärjäävänsä. Se ei kerro mitään ihmisen todellisesta henkisestä hyvinvoinnista. Ihminen voi voida hyvin henkisesti vaikka hänellä ei olisi kuin kansakoulu takanaan. Hän ei tarvitse silloin ulkoisia pärjäämisen merkkejä kuten ylioppilaslakkeja ja älliä, hänelle riittää se mikä hän on ja tyytyy siihen. Samoin itse kerrot olevasi hyvässä ammatissa ja hyvin toimeentuleva. Jälleen mittaat ihmisen hyvinvointia pelkästään taloudellisen ajattelun pohjalta. Hyvä ammatti, mikä se sitten lieneekin, ei ole todistus mistään henkisestä hyvinvoinnista. Ei myöskään hyvä taloudellinen toimeentulo. Ihminen voi olla onnellinen ihan vain roskakuskina ja siivoojana ja tyytyy siihen eikä kurottele kuuta taivaalla. Myöskin hyvin vähällä voi tulla toimeen, eikä se kerro ihmisen henkisestä tasapainosta mitän, että hän haalii rahaa ja omaisuutta osoittaakseen pärjäämisään. Päinvastoin, ihminen voi olla köyhä ja vähään tyytyväinen ja silti täysin onnellinen. Eikä näillä asioilla ole mitään tekemistä sen kanssa, onko avioerolapsi vai ei. Kyse on enemmänkin siitä, mitä henkilä arvostaa, materiaa vai henkisiä arvoja. yvintoimeentuleva voi olla hyvinkin onneton tiilitalossaan, nehän ovat vain seiniä.
Ei mies niitä halua.
Haluaapa vain nähdä poikansa kuustoista kesäisenä jotta voi viedä tämän huoriin.
tässä on totuus, revi siitä.
Mitä sinulle tänään kuuluu?
Tässä vielä olen lasten kanssa aika samassa tilanteessa edelleen. Laihtunut olen ihan huomaamatta ja paljon, en tiedä onko se välttämättä huono asia.
No käsikin taas lähes entisensä siis kunnossa, mies on päässyt sairaalasta syö lääkkeitä ja on sairaslomalla
edelleen.
Eropaperit laitoin jo sillon aiemmin kun tilanne oli tressaavimmillaan. Nyt täällä on rauhallista kun mies on rauhallisempi kuin koskaan jotenkin muutenkin hiljaisempi. Keskusteluapua sain ja vieläkin mielessä on miten tämä voisi korjaantua silti ero tulee kun tulee, siis asutaan samassa talossa nukutaan samassa sängyssä silti tuntuu kuin nukkuisi vieraan vieressä.
Mies pääasiassa nukkuu päivisinkin. Nyt lähden töihin ja vien pojat hoitoon.
Haluaisit siis miehen kokevan sinun olevan äiti? Ja senkö saat sen taottua miehen mieleen niin lakkaat olemasta nainen hänelle.... mies on yksinkertainen ja näkee naisen joko hehkänä naisena tai platoonisena äitinä.
Mietihän hetki, jos miehellä on paineita töissä ( pelko työpaikan kohtalosta) tai vain paljon töitä niin kyllä se heijastuu. Jos paine kotona on sitten päälle.... mies yleensä vain pakenee ja sulkeutuu.
Auts jos edes saisin vihjeitä että edustaisin miehelleni äitiä tai minä näkisi miehessä isän.... kyllä se makuukammari varmaan hiljenisi.
Ja kyllä minusta olet yliherkkä.... koitahan saada mies keskustelemaan oikeasta syystä mikä mättää.
En tiedä kuinka paljon on hyötyä enää keskustelusta tai asioiden selvittelystä?
En aio olla enää edes vaimo miehelle jonka kanssa menin avioon.
Mies on pitkällä sairaslomalla ja on nytkin jälleen sairaalassa. Ero on jo vireillä
ja mies luultavasti saa hyvät lääkkeet jos se vaan on avuksi. On varmaan, luulen.
Elämä täällä on rauhallisempaa paljonkin nyt. Mies on muuttunut, lihonnutkin hiukan.
Minä olen muuttunut varmasti, laihtunutkin.
Eilen olin pitkästä aikaa tanssiravintolassa hyvien ystävieni kanssa. Huomasin etten olekkaan vielä niin tätiintynyt ja tanssia sain. Tunne ja kokemus oli ihan mielettömän positiivinen.
Uskon kyllä että miehillä on omat tressitekijät ja paineet silti ei varmastikkaan kaikkea kuormaa kuulu miehen kaataa vaimon niskaan. Ja minäkin käyn töissä ja tressaan työpaikan kohtalosta. Tiedän sen tunteen.
Nyt koitan selvitellä miten toimin asunnon ja kaiken siihen omaisuuden jakoon liittyvän
kanssa.