Olen yliopistossa opiskeleva nuorimies. Elämässäni on näennäisesti kaikki hyvin. Olen sosiaalinen, huumorintajuinen, mukava, fiksu ja hyvätapainen. Minulla ei ole kuitenkaan kuin kolme ystävää ja jokunen hyvänpäivän tuttu. Ystävilläkin on omat joskus omat juttunsa, eikä aikaa minulle. Syksyllä koin itseni todella yksinäiseksi. En ole luovuttajatyyppiä ja päätin tehdä elämälleni jotain. Jätin ainejärjestöporukan, jossa en viihtynyt, taakseni. Olin siinä porukassa ulkopuolinen ja ylimääräinen.
Aloitin uuden vuodenvaihteessa uuden harrastuksen. Ensimmäisten treenikertojen aikana tuli tunne, että nyt olen löytänyt mukavan porukan ja minut otettiin hyvin mukaan joukkueeseen. Ajattelin, että tästä porukasta voisin saada ystäviä, joidenka kanssa olla muutenkin tekemisissä. Pari kuukautta sitten oli harrastusporukan bileet ja ne olivat parhaat bileet, joissa minä olen ikinä ollut. Tunnelma oli mukava ja iloinen. Tunsin olevani osa porukkaa ja tavallaan sisällä jengissä.
Olen aktiivisesti yrittänyt jutella ihmisten kanssa, olen ollut positiivisella ja iloisella mielellä. Olen ollut avoin ja olen kaikin tavoin yrittänyt edistää sitä, että tutustuisin joukkueen ihmisiin ja he minuun. Olen ollut aktiivisesti mukana turnauksissa, bileissä yms. tapahtumissa. Nyt parin viime viikon aikana on ruvennut tuntumaan, että pieleen menee tämäkin juttu ja olen se ylimääräinen. Voi olla, että vain kuvittelen ja vanhat haamut (huonot kokemukset ihmissuhteissa) kummittelevat. Minulle on tullut tunne, että ihmiset eivät ole kiinnostuneita tutustumaan minuun. He kyllä sanovat moi, mutta eivät juttele minulle tai kysy, että mitä kuuluu. Jos minä yritän käynnistää jutustelua, niin ihmiset vastaavat lyhyesti ja keskustelu jää siihen, jollen minä yritä jatkaa. Vappuna meillä oli osan harrastusporukan kanssa mukava päivä, enkä silloin ajatellut näitä asioita joista kerroin. Mutta eilen taas nousivat pinnalle nämä asiat. Meillä oli kevätkauden päättäjäisen ja minulle tuli taas ulkopuolinen tunne. En jutellut juurikaan ihmisten kanssa. Kukaan ei tullut minun kanssani juttelemaan yhtä lukuunottamatta. Parin kanssa yritin jutella, mutta kummoistakaan keskustelua ei syntynyt. Yksi jonka kanssa halusin jutella poistui hetken päästä juttelemaan toisen tyypin kanssa.
En haluaisi, että minulla on näin yksinäinen olo. Minulle riittäisi, että saisin edes pari uutta ystävää ja sitten sellaisia tuttuja joidenka kanssa voisi silloin tällöin jutella. Olin vaan todella innoissani tästä harrastuksestani ja olen kyllä vieläkin, mutta nyt pelkään homman lässähtävän ja että olen taas ulkopuolinen tyyppi, jonka kanssa kukaan ei halua jutella. Mikä tässä mättää? Harrastusporukan ihmiset ovat jääneet ainakin vielä melko vieraiksi. On kyllä totta, että en aina tiedä mistä jutella tai minulle tulee joskus sellainen tilanne, etten tiedä mitä sanoisi. En joskus keksi oikein hyviä jutunaiheita. Mitkä olisivat sellaisia hyviä jutunaiheita vähän vieraiden ihmisten kanssa? Sekin ihmetyttää, että miksi ihmiset eivät halua tutustua minuun vai onko kaikilla jo tarpeeksi ystäviä? Minä vain haluaisin oppia tuntemaan nämä ihmiset ja saada heistä ystäviä. Joistain olen huomannut selkeästi, että he eivät halua jostain syystä jutella kanssani.
Aloitin uuden vuodenvaihteessa uuden harrastuksen. Ensimmäisten treenikertojen aikana tuli tunne, että nyt olen löytänyt mukavan porukan ja minut otettiin hyvin mukaan joukkueeseen. Ajattelin, että tästä porukasta voisin saada ystäviä, joidenka kanssa olla muutenkin tekemisissä. Pari kuukautta sitten oli harrastusporukan bileet ja ne olivat parhaat bileet, joissa minä olen ikinä ollut. Tunnelma oli mukava ja iloinen. Tunsin olevani osa porukkaa ja tavallaan sisällä jengissä.
Olen aktiivisesti yrittänyt jutella ihmisten kanssa, olen ollut positiivisella ja iloisella mielellä. Olen ollut avoin ja olen kaikin tavoin yrittänyt edistää sitä, että tutustuisin joukkueen ihmisiin ja he minuun. Olen ollut aktiivisesti mukana turnauksissa, bileissä yms. tapahtumissa. Nyt parin viime viikon aikana on ruvennut tuntumaan, että pieleen menee tämäkin juttu ja olen se ylimääräinen. Voi olla, että vain kuvittelen ja vanhat haamut (huonot kokemukset ihmissuhteissa) kummittelevat. Minulle on tullut tunne, että ihmiset eivät ole kiinnostuneita tutustumaan minuun. He kyllä sanovat moi, mutta eivät juttele minulle tai kysy, että mitä kuuluu. Jos minä yritän käynnistää jutustelua, niin ihmiset vastaavat lyhyesti ja keskustelu jää siihen, jollen minä yritä jatkaa. Vappuna meillä oli osan harrastusporukan kanssa mukava päivä, enkä silloin ajatellut näitä asioita joista kerroin. Mutta eilen taas nousivat pinnalle nämä asiat. Meillä oli kevätkauden päättäjäisen ja minulle tuli taas ulkopuolinen tunne. En jutellut juurikaan ihmisten kanssa. Kukaan ei tullut minun kanssani juttelemaan yhtä lukuunottamatta. Parin kanssa yritin jutella, mutta kummoistakaan keskustelua ei syntynyt. Yksi jonka kanssa halusin jutella poistui hetken päästä juttelemaan toisen tyypin kanssa.
En haluaisi, että minulla on näin yksinäinen olo. Minulle riittäisi, että saisin edes pari uutta ystävää ja sitten sellaisia tuttuja joidenka kanssa voisi silloin tällöin jutella. Olin vaan todella innoissani tästä harrastuksestani ja olen kyllä vieläkin, mutta nyt pelkään homman lässähtävän ja että olen taas ulkopuolinen tyyppi, jonka kanssa kukaan ei halua jutella. Mikä tässä mättää? Harrastusporukan ihmiset ovat jääneet ainakin vielä melko vieraiksi. On kyllä totta, että en aina tiedä mistä jutella tai minulle tulee joskus sellainen tilanne, etten tiedä mitä sanoisi. En joskus keksi oikein hyviä jutunaiheita. Mitkä olisivat sellaisia hyviä jutunaiheita vähän vieraiden ihmisten kanssa? Sekin ihmetyttää, että miksi ihmiset eivät halua tutustua minuun vai onko kaikilla jo tarpeeksi ystäviä? Minä vain haluaisin oppia tuntemaan nämä ihmiset ja saada heistä ystäviä. Joistain olen huomannut selkeästi, että he eivät halua jostain syystä jutella kanssani.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.