Eli nyt on jonkin näköinen tilanne päällä ja en itse ainakaan osaa keksiä mitään mitä tekisin asialle.
Olen seurustellut nykyiseni kanssa n. 4kk ja ongelmia rupeaa satelemaan ja niitä on ollut ihan alusta saakka, minä haluaisin jotain ja hän jotain ihan muuta. En tiedä missä mättää tai siis yleensä kun ollaan suhteessa ja jokin ei siinä toimi niin molemmissa vikaa.. eikö?? viime aikoina minusta on vain ruvennut tuntumaan että kaikki siis aivan kaikki ongelmat ja riidat, kodin sotkuisuus (asumme siis yhdessä) ja kaikki on minun vika. voi olla että olen taas ymmärtänyt ihan väärin, mutta minun luonteeseen ei kuulu tällainen itseni ruoskiminen se on tullut vasta kun aloin tämän herran kanssa seurustelemaan.
En tiedä olen meidän viimeisimmän kunnon riidan jälkeen ruvennut ajattelemaan suhdetta uusiksi. Tuntuu että hän yrittää saada minut kokonaan eristettyä maailmasta tai siis saan mennä kaupungille.. tai siis ruokakauppaan ja hoitamaan ne aivan pakolliset asiat, saisin olla kaveri hänen kavereiden kanssa, mutta en omieni. Suurin osa kavereistani on mies puolisia ja hän ei hyväksy sitä ollenkaan ei missään nimessä. Ne naiset jotka liikkuvat poikien kanssa on aina ja ehdoitta jakorasioita tai muuten vain jotenkin vajavaisia. Enkä minä ole tuollainen ja olen sitä hänelle tolkuttanut uudelleen ja uudelleen.
Sinäänsä hänellä on helppoa koska muutin pois vanhalta asuin paikkakunnaltani ja vielä sen verran kauas etten voi kovinkaan usein mennä perhettä ja ystäviäni katsomaan. Tässäkin asia mistä olemme täysin eri mieltä, hän olisi kuulemma onnellinen jos pääsisi pois täältä missä kaikki hänet tuntee pois jonnekkin kauas ja aloittaa alusta, mutta minä en olisi halunnut jättää perhettä ja ysäviäni ihan vielä, ehkä parin vuoden päästä kun olisin enemmän aikuistunut.. (olen 18v).
Olenko minä se viallinen yksilö tässä suhteessa vai en... vaikea sanoa! minulle huudetaan kun itken että on ikävä kotia ja minulle vittuillaan kun en ole siivonnut tai laittanut ruokaa tai ruokkinut koiria tai lämmittänyt taloa. Kaiken huippuna se että mies sanoo että häntä ei haittaisi vaikka saisin lisäkiloja vähän, mutta nyt kun niitä on tullut niin pelkkää sontaa niskaan. Olenko liian pinnallinen? Onko se muka niin väärin jos minullakin on huono itsetunto? AAARGH!
Olen yrittänyt joustaa etten olisi niin feministi ja olen yrittänyt nähdä asioita hänen kannaltaan mutta en pysty. Miehelleni on niin tärkeää että tässä talossa on sukupuoli roolit niinkuin 'ennen' ja minä taas haluaisin sellaisen terveen tasapuolisen suhteen missä kumpikin tekee asioita. Enkä vaatisi häneltä edes paljon sen verran että siivoaisi omat roskat ja veisi likaiset vaatteet pyykkikoriin jotain ihan pientä kuitenkin sellaista minkä jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi osata tehdä. en kuitenkaan uskalla ruveta mäkättämään näistä asioista koska asumme kuitenkin hänen kattonsa alla, tai siis hän on maksanut talon.
Talon omistamisestakin hän jaksaa muistuttaa kokoajan, miten hän on tämän maksanut niin hänen on saatava elää niinkuin hän täällä haluaa, minkä tietysti ymmärrän mutta pitääkö silloin kun olen pessyt lattiat tulla kuraisilla kengillä sisälle tai jättää käytettyjä pumpulipuikkoja joka puolelle.
No joo, olen valittanut nyt aika pitkän pätkän. minussakin on tietysti vikoja niinkuin kaikissa ja tiedän mitä ne on ja yritän niitä korjata, mutta hänen puheiden mukaan hänestä ei niitä vikoja löydy! En itse ole niitä ihmisiä jotka jaksaa olla kokoajan yli romanttinen ja lässynlässyn.. mutta silti rakastan häntä vaikka en sitä kuulemma näytä. :S APUA!
JA sitten jos jaksoit lukea niin saa laittaa kommenttia ihan kaikesta.. olenko valmis tällaiseen suhteeseen? kummassa vikaa? vai molemmissa? lähteä vaiko jäädä? mikä muuten vaan avuksi? jnejne.. :)
Olen seurustellut nykyiseni kanssa n. 4kk ja ongelmia rupeaa satelemaan ja niitä on ollut ihan alusta saakka, minä haluaisin jotain ja hän jotain ihan muuta. En tiedä missä mättää tai siis yleensä kun ollaan suhteessa ja jokin ei siinä toimi niin molemmissa vikaa.. eikö?? viime aikoina minusta on vain ruvennut tuntumaan että kaikki siis aivan kaikki ongelmat ja riidat, kodin sotkuisuus (asumme siis yhdessä) ja kaikki on minun vika. voi olla että olen taas ymmärtänyt ihan väärin, mutta minun luonteeseen ei kuulu tällainen itseni ruoskiminen se on tullut vasta kun aloin tämän herran kanssa seurustelemaan.
En tiedä olen meidän viimeisimmän kunnon riidan jälkeen ruvennut ajattelemaan suhdetta uusiksi. Tuntuu että hän yrittää saada minut kokonaan eristettyä maailmasta tai siis saan mennä kaupungille.. tai siis ruokakauppaan ja hoitamaan ne aivan pakolliset asiat, saisin olla kaveri hänen kavereiden kanssa, mutta en omieni. Suurin osa kavereistani on mies puolisia ja hän ei hyväksy sitä ollenkaan ei missään nimessä. Ne naiset jotka liikkuvat poikien kanssa on aina ja ehdoitta jakorasioita tai muuten vain jotenkin vajavaisia. Enkä minä ole tuollainen ja olen sitä hänelle tolkuttanut uudelleen ja uudelleen.
Sinäänsä hänellä on helppoa koska muutin pois vanhalta asuin paikkakunnaltani ja vielä sen verran kauas etten voi kovinkaan usein mennä perhettä ja ystäviäni katsomaan. Tässäkin asia mistä olemme täysin eri mieltä, hän olisi kuulemma onnellinen jos pääsisi pois täältä missä kaikki hänet tuntee pois jonnekkin kauas ja aloittaa alusta, mutta minä en olisi halunnut jättää perhettä ja ysäviäni ihan vielä, ehkä parin vuoden päästä kun olisin enemmän aikuistunut.. (olen 18v).
Olenko minä se viallinen yksilö tässä suhteessa vai en... vaikea sanoa! minulle huudetaan kun itken että on ikävä kotia ja minulle vittuillaan kun en ole siivonnut tai laittanut ruokaa tai ruokkinut koiria tai lämmittänyt taloa. Kaiken huippuna se että mies sanoo että häntä ei haittaisi vaikka saisin lisäkiloja vähän, mutta nyt kun niitä on tullut niin pelkkää sontaa niskaan. Olenko liian pinnallinen? Onko se muka niin väärin jos minullakin on huono itsetunto? AAARGH!
Olen yrittänyt joustaa etten olisi niin feministi ja olen yrittänyt nähdä asioita hänen kannaltaan mutta en pysty. Miehelleni on niin tärkeää että tässä talossa on sukupuoli roolit niinkuin 'ennen' ja minä taas haluaisin sellaisen terveen tasapuolisen suhteen missä kumpikin tekee asioita. Enkä vaatisi häneltä edes paljon sen verran että siivoaisi omat roskat ja veisi likaiset vaatteet pyykkikoriin jotain ihan pientä kuitenkin sellaista minkä jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi osata tehdä. en kuitenkaan uskalla ruveta mäkättämään näistä asioista koska asumme kuitenkin hänen kattonsa alla, tai siis hän on maksanut talon.
Talon omistamisestakin hän jaksaa muistuttaa kokoajan, miten hän on tämän maksanut niin hänen on saatava elää niinkuin hän täällä haluaa, minkä tietysti ymmärrän mutta pitääkö silloin kun olen pessyt lattiat tulla kuraisilla kengillä sisälle tai jättää käytettyjä pumpulipuikkoja joka puolelle.
No joo, olen valittanut nyt aika pitkän pätkän. minussakin on tietysti vikoja niinkuin kaikissa ja tiedän mitä ne on ja yritän niitä korjata, mutta hänen puheiden mukaan hänestä ei niitä vikoja löydy! En itse ole niitä ihmisiä jotka jaksaa olla kokoajan yli romanttinen ja lässynlässyn.. mutta silti rakastan häntä vaikka en sitä kuulemma näytä. :S APUA!
JA sitten jos jaksoit lukea niin saa laittaa kommenttia ihan kaikesta.. olenko valmis tällaiseen suhteeseen? kummassa vikaa? vai molemmissa? lähteä vaiko jäädä? mikä muuten vaan avuksi? jnejne.. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Suurin osa kavereistani on mies puolisia ja hän ei hyväksy sitä ollenkaan ei missään nimessä."
Fiksu mies, en minäkään hyväksyisi moista.
muuten teidän suhteenne tuntuu olevan täynnä ongelmia koska teidän elämänkatsomuksenne ovat _niin_ erilaiset. kun tilanne on jo tuo vasta 4kk jälkeen niin ei tuo teidän homma kyllä pidemmällä aikavälillä tule mitenkään toimimaan.
kannattaisi vaan suosiolla myöntää että tuli tehtyä virhearviointi ja palata maitojunalla kotiin, vaikka onhan se vähän nöyryyttävää.
jos jaksaisit valaista minulle että mikä siinä on että naisella ei saa olla mies puolisia ystäviä?
Oletan nyt sitten niin ettei sinullakaan ole naispuolisia kavereita, kerran se on niin vasten mielistä toisin päin!?
Haluaisin ihan oikeasti saada vastauksen tuohon että missä mättää ja miksi? mitä te pelkäätte siinä? jnejne. Jos jaksat vastata olisin kiitollinen! :)))
Rupean itsekkin olemaan samaa mieltä että maitojunalla himaan. :D
Hmm, luin koko viestisi ja minua suoraan sanoen hirvittää. Olet vielä lähes teini-ikäinen, sinulla on elämäsi edessä ja sinun olisi juuri nyt tärkeää oppia itsenäiseksi ihmiseksi, toteuttaa itseäsi ja pyrkiä juuri siihen suuntaan kuin haluat elämässäsi, kenenkään estämättä. Sinä ilmeisesti olet suoraan vanhempiesi luota muuttanut tämän miehen luokse (?), elämättä sitä itsenäistä vaihetta siinä välissä ja nyt miehesi kohtelee sinua todella törkeästi minun mielestäni. Päätä se suhde, päätä omasta elämästäsi ja aloita se itsenäinen vaihe nyt, tuollaista kohtelua sinun ei tarvitse sietää ja vika on miehessä ja koko suhteessa. Kaikki päättävät itse milloin muuttavat kotoa, kenen kanssa hengailevat ja oma kroppa on oma temppeli. Minusta tämä oli vain semmoista kuvailua, että sinun kannattaisi lähteä tuosta suhteesta vikkelästi ja etsiä aitoa onnea elämässä, ilman miestäkin selviää ja mitään törkeää miestä en itsekään katselisi hetkeäkään. Äläkä sitten syytä itseäsi asioista, kun suhde ei toimi niin se ei toimi. Onnea matkaan! :)
Kiitos kovasti viestistä rupesin itsekkin miettimään tuota asiaa että olen juuri pois äidin helmoista muuttanut ja minulta odotetaan ihan liikoja. kuten myös olen miettinyt että nuoruushan tässä menee pilalle minun osaltani ja aina olen itsekkin tolkuttanut että en rupea suhteeseen missä joku minua yrittää tukahduttaa!
Sanasi sai aivot taas toimimaan ja jos mies ei saa itseään otettua niskasta kiinni niinsanotusti (hyyyyvin epä todennäköistä) niin suhde on ohi!
:)
Hän pitää sinua tossun alla, sekä nyrkin ja hellan välissä, ja lattiamopin...
Jos vain voit, kannattaa lopettaa suhde ja muuttaa takaisin omalle paikkakunnalle, tapailla niitä kavereita ja pitää hauskaa. Etsiä sitä oikeaa, joka arvostaa sinua ja pitää sinua tasavertaisena kumppanina.
Tie ei ole helppo, mutta tekee sinusta onnellisemman.
Kiitokset myös sinulle! rehelliset sanat ja sai suuttumuksen nousemaan ihan mukavasti terveille tasoille! ja minähän en kenenkään piiaksi rupea! ^^
:))))))))))
Hän pitää sinua tossun alla, sekä nyrkin ja hellan välissä, ja lattiamopin...
Jos vain voit, kannattaa lopettaa suhde ja muuttaa takaisin omalle paikkakunnalle, tapailla niitä kavereita ja pitää hauskaa. Etsiä sitä oikeaa, joka arvostaa sinua ja pitää sinua tasavertaisena kumppanina.
Tie ei ole helppo, mutta tekee sinusta onnellisemman.
Sinä tulet menettämään itsestäsi jotain tervettä, jos jäät tuohon suhteeseen. Ensimmäinen vaatimus pitäisi olla kunnioitus. Nimenomaan vaatimus, jos vielä yhdessä asutaan. Jos sitä ei löydy, kuten suhteessanne näyttää olevan, minä ainakin lähtisin suhteesta vielä kun voin ja pääsen. Nimittäin tuollaiseen kohteluun tottuu nopeasti ja sitten se lähteminen on paljon vaikeampaa. Kaikkeen tottuu, mutta kaikkeen ei tarvitse eikä ole terveellistä tottua.