mistä kilo kärsivällisyyttä?

Että jaksaisi edetä hitaasti eikä painostaa toista, huomaan kuinka ahdistan puolisoni nurkkaan yrittäessäni parantaa omaa oloani.

Aina eksyn miettimään miten minun kenenkin vuoksi tulisi toimia, ajattelen miestä ja lapsia, ja taas eksyn siitä tärkeimmästäni itsestäni.

Ensin täytyy saada oma olo oikenemaan, olla rehellinen itselleen ja hyväksyä itsensä ja tehdä omalta osaltaan se mikä itselle on parasta. Vasta sitten voi tarjota läheisilleen jotain.

huh huh, vaikka kirjoja on kirjoitettu tuhat määrin, vastaus joka ongelmaan on olemassa, on valtava työ etsiä se itselle sopivin vastaus niiden satojen vastausten joukosta. Ja sitäkin joutuu ehkä vielä soveltamaan.

Väsyttää tietää kuinka alkumatkassa on, ja pelottaa kun ei voi tietää pääseekö koskaan perille.

ja kaiken tämän myllytyksen keskellä pitäisi tehdä itselle selväksi mitä toivoo, mikä olisi se hyvä elämä jota itselleen hamuaa. Kuinka voi vaatia toista muuttumaan jos ei edes tiedä millaisia muutoksia haluaa.

Ja kuitenkin kerta toisensa jälkeen sorrun yhä uudelleen tuohon. Tarttee kai sitaista kulkunen kaulaan, joka helähtää aina kun astun polulta harhaan, sinne syyttelyiden suolle.
5588
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Noinhan se taitaa olla.

Hyvä olisi kuitenkin tietää, mitä siltä omalta elämältää tahtoo ja mitä ei. Vain sinä sen voit määrittää, keinoja monia. Kun sulla joku käsitys siitä, miten tahtoisit loppuelämäsi viettää (enkä nyt tarkoita mitään teiniprinsessojen päiväunia) ... ajattele onko siihen edellytyksiä "nykyisillä korteilla" jos MOLEMMAT tahtovat ja pysytvät korjausliikkeitä tekemään suhteenne eteen (joita oletettavasti tarvitaan). Ellei, niin voisi olla aiheellista ottaa "uusi jako" ... huolellisen itsetutkistelun ja keksustelujen jälkeen puolisosi kanssa.

Katos, hieromalla ei porsaasta saa ajokoiraa ...

Äänestä
  • Tuota keskityn nyt pohtimaan. Mitä minä haluan omalta elämältäni. Voisin pohtia mieheni kanssa, mitkä hänen odotuksensa ovat ja onko meillä mahdollisuuksia sovittaa noita toiveita yhteen.

    yksinkertaisia ovat nämä asiat kun ne pilkkoo osiin, joskus omassa kurjassa olossa rämpiessä ei vain muista astua askelta taakse ja katsoa tarkemmin tilannetta.

    Kokonaisuus näyttää niin suurelta ja rumalta vaikka loppujen lopuksi se kai koostuu ihan tutuista pienistä asioista, hyvistä ja huonoista.

    Taas jonkin asteinen toiveikkuus viriää sisällä, ehkä tästä vielä jotain. :)

    Äänestä

  • n32 kirjoitti:

    Tuota keskityn nyt pohtimaan. Mitä minä haluan omalta elämältäni. Voisin pohtia mieheni kanssa, mitkä hänen odotuksensa ovat ja onko meillä mahdollisuuksia sovittaa noita toiveita yhteen.

    yksinkertaisia ovat nämä asiat kun ne pilkkoo osiin, joskus omassa kurjassa olossa rämpiessä ei vain muista astua askelta taakse ja katsoa tarkemmin tilannetta.

    Kokonaisuus näyttää niin suurelta ja rumalta vaikka loppujen lopuksi se kai koostuu ihan tutuista pienistä asioista, hyvistä ja huonoista.

    Taas jonkin asteinen toiveikkuus viriää sisällä, ehkä tästä vielä jotain. :)

    Keskustelu ja molempien "tahtotilojen" selvittäminen kaiken a ja o ... ja sitten tulee se toteutusvaihe, muuten kaikki jää vain puheiksi.

    Olen sanonut, ettei ihminen pohjimmiltaan muutu, mutta oppii kyllä elämään ja käyttäytymään toisin. Mutta kuten oppimisessa aina, on oltava oma motivaatio kohdallaan ... ja rohkeutta sekä voimia oppia -- ehkä myös oppia pois vanhasta (se vasta vaikeaa onkin).

    Äänestä

  • M35 kirjoitti:

    Keskustelu ja molempien "tahtotilojen" selvittäminen kaiken a ja o ... ja sitten tulee se toteutusvaihe, muuten kaikki jää vain puheiksi.

    Olen sanonut, ettei ihminen pohjimmiltaan muutu, mutta oppii kyllä elämään ja käyttäytymään toisin. Mutta kuten oppimisessa aina, on oltava oma motivaatio kohdallaan ... ja rohkeutta sekä voimia oppia -- ehkä myös oppia pois vanhasta (se vasta vaikeaa onkin).

    Mieheni kävi lukemassa näitä kirjoituksiani viime yönä. Tunnisti itsensä ja jotain napsahti hänen päässään. Positiivisessa mielessä. Viimeinkin hän ymmärsi etten syytä häntä kaikesta kurjuudesta, ymmärsi että pelaamme samassa joukkueessa.

    Nyt keskustelu yhteys on viimein auennut, myös arkojen asioiden kohdalla. Nähtäväksi jää kuinka toteutus onnistuu, aluksi on kuitenkin syytä pysähtyä keskustelemaan ihan rauhassa.

    Tiukkoja paikkoja tulee vielä eteen, mutta nyt jaksan uskoa että selviämme niistäkin, yhdessä.

    Äänestä

  • n32 kirjoitti:

    Mieheni kävi lukemassa näitä kirjoituksiani viime yönä. Tunnisti itsensä ja jotain napsahti hänen päässään. Positiivisessa mielessä. Viimeinkin hän ymmärsi etten syytä häntä kaikesta kurjuudesta, ymmärsi että pelaamme samassa joukkueessa.

    Nyt keskustelu yhteys on viimein auennut, myös arkojen asioiden kohdalla. Nähtäväksi jää kuinka toteutus onnistuu, aluksi on kuitenkin syytä pysähtyä keskustelemaan ihan rauhassa.

    Tiukkoja paikkoja tulee vielä eteen, mutta nyt jaksan uskoa että selviämme niistäkin, yhdessä.

    Tuohan on mukava kuulla, onnea ja menestystä teille !

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


n32 kirjoitti:

Että jaksaisi edetä hitaasti eikä painostaa toista, huomaan kuinka ahdistan puolisoni nurkkaan yrittäessäni parantaa omaa oloani.

Aina eksyn miettimään miten minun kenenkin vuoksi tulisi toimia, ajattelen miestä ja lapsia, ja taas eksyn siitä tärkeimmästäni itsestäni.

Ensin täytyy saada oma olo oikenemaan, olla rehellinen itselleen ja hyväksyä itsensä ja tehdä omalta osaltaan se mikä itselle on parasta. Vasta sitten voi tarjota läheisilleen jotain.

huh huh, vaikka kirjoja on kirjoitettu tuhat määrin, vastaus joka ongelmaan on olemassa, on valtava työ etsiä se itselle sopivin vastaus niiden satojen vastausten joukosta. Ja sitäkin joutuu ehkä vielä soveltamaan.

Väsyttää tietää kuinka alkumatkassa on, ja pelottaa kun ei voi tietää pääseekö koskaan perille.

ja kaiken tämän myllytyksen keskellä pitäisi tehdä itselle selväksi mitä toivoo, mikä olisi se hyvä elämä jota itselleen hamuaa. Kuinka voi vaatia toista muuttumaan jos ei edes tiedä millaisia muutoksia haluaa.

Ja kuitenkin kerta toisensa jälkeen sorrun yhä uudelleen tuohon. Tarttee kai sitaista kulkunen kaulaan, joka helähtää aina kun astun polulta harhaan, sinne syyttelyiden suolle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu