Naiset, miksi käyttäydytte nykyään kuin huonokäytöksiset miehet? Teette nykyään samaa, mistä olette haukkuneet miehiä iät ja ajat. Miksi ette halua olla enää naisellisia? Eikö molemmille sukupuolille olisi hyväksi, jos olisimme erilaisia? Se erilaisuushan teissä naisissa juuri vetää puoleensa!
Yhä useampi nainen alkaa nykyään muistuttaa tukkijätkää tai merirosvoa ulkoisesti ja sisäisesti. Normaalia heteromiestä ei tällainen nainen kiehdo. Ei heteromies miesmäisiä naisia katsele, eikä halua.
Normaali heteromies jää kohta yksin. Näille tukkijätkänaisille löytyy toki omat kumppaninsa. He ovat entisiä miehiä, jotka ovat muuttuneet naisiksi meikkeineen kaikkineen. Kaikki on kohta yhtä androgyynista massaa, jossa sukupuolia ei enää erota toisistaan. Pelottava ajatus!
Yhä useampi nainen alkaa nykyään muistuttaa tukkijätkää tai merirosvoa ulkoisesti ja sisäisesti. Normaalia heteromiestä ei tällainen nainen kiehdo. Ei heteromies miesmäisiä naisia katsele, eikä halua.
Normaali heteromies jää kohta yksin. Näille tukkijätkänaisille löytyy toki omat kumppaninsa. He ovat entisiä miehiä, jotka ovat muuttuneet naisiksi meikkeineen kaikkineen. Kaikki on kohta yhtä androgyynista massaa, jossa sukupuolia ei enää erota toisistaan. Pelottava ajatus!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Me katsos vain ulvomme susina susien kanssa. Jollet voi voittaa heitä, liity heihin.
kesällä katsella naisten vaatetusta, alkaen melkein näkyvissä olevista push-upeista, että saadaan tissit enemmän näkyviin, minihameisiin ja ihonmyötäisiin vaatteisiin ja yleensäkin olemattomaan vaatetuksen, huomaat, että miehisyys on kaukana ainakin ulkonaisesta olemukssta.
En ole useinkaan törmännyt tukkijätkämäisiin naisiin ja jos olenkin, heillä on oikeus sitä olla.
Kaikki naiset eivät todellakaan tykkää miellyttää miehen silmää kulkemalla puolialasti poitkin katuja.Miksi pitäisi?
"Tukkijätkänaisille löytyy toki omat kumppaninsa.He ovat entisiä miehiä jotka ovat muuttuneet naisiksi meikkeineen kaikkineen."
Sori nyt vaan, mutta taidat olla hieman ulkona kuvioista, suoraan sanottuna pimeä.
Kerro vielä miten nainen muistuttaa merirosvoa ulkoisesti ja sisäisesti.
en usko et tarkoitettiin että naisten pitäisi pukeutua miehiä miellyttääkseen;ulkoisuus ei musta ollut se pääpointti,vaan käytös.
Ja pukeutuminen vielä korostaa sitä.
Naisten käytös on kyllä muuttunut lähiaikoina todella paljon maskuliinisemmaksi, kuljetaan alasti himassa, ryypätään helvetisti ja poltetaan kuin korsteeni, kiroillaan paljon, otetaan karvanopilla&wundereilla varustetuilla autoillaan viivoja jonkun vanhan äijän kanssa,näytellen samalla keskaria,röyhitään,pieritään - no pääsin vähän innostumaan;) kaveripiirissä on paljon tuollasia naisia.
Kumminkin kaikissa heissä on jotenkin kummasti enemmän naisellisuutta,ainakin tuntuu siltä.Iltasin käpertyvät kainaloon,haluavat lapsia,höpöttelevät hassuja,rutisevat joka asiasta(no heh),tykkäävät nimenomaan miehekkäistä miehistä-ei niistä androgyyneistä meikkaavista höpsöpojista.
Josta päästään taas siihen,että mitä me miehet ruikutetaan jos naiset alkaa olemaan liian miehekkäitä kun itse tullaan koko ajan enemmän neiti-ihmisiksi?
Toisaalta, miten ees määritellään mikä on miehekästä ja mikä naisellista? Kyllähän noi mainitsemani piirteet ovat ainakin pinnallisella tavalla miesmäisiä,tai sanotaan enemmänkin vastuuttomia piirteitä naisessa.
Lopetan nyt tähän, ennen kuin tästä tulee novelli, liian mielenkiintoinen keskustelunaihe mulle ;)
Itse naisellisena naisena minua etoo tämä nykymuoti kun naisilla persvako näkyy kuin rekkamiehillä ja hyvä kun ei pillukin paista, niin läheltä farkun raja liippaa..
Itse en osta farkkuja ollenkaan koska en halua näyttää siltä.
Tykkään olla naisellinen, käyttää kesällä leninkejä, siis ihan perinteisiä pitkiä mekkoja enkä mitään roiskeläppiä.
En tajua miksi nuoret tytötkin näyttävät huorilta ja puhekin on kamalaa, joka toinen sana vittu..
Siinä on meillä tulevat äidit ja kasvattajat.
Muakin se vähän järkyttää mut onneksi olen nähnyt tyttöjen aikuistuvan huikeasti viimeisen yhdeksän kuukauden aikana ennen kuin heistä tulee äitejä.
Muoti ei minua häiritse, mutta käytös ja puhetapa. 15 vuotias tyttö osaa käyttää törkeämpää kieltä kuin minä koskaan. Käyttäytyy huonommin kuin edes osaan ymmärtää.
"Tukkijätkänaiset" inhottavat minua. Heissä ei ole mitään, mikä olisi ihailemisen arvoista. On jo biologinen pakko, että sukupuolet eroavat toisistaan, jos lisääntyä meinataan.
Naiset tavoittelevat tasa-arvoa aivan väärissä asioissa. Jos räkiminen, rivojen puhuminen, örveltäminen ja öykkäröinti ovat naisten mielestä tavoiteltavia asioita, täytyy vain ihmetellä. Miehistä omaksutaan vain huonot puolet ja se on olevinaan jotenkin helvetin coolia. Sanotaan vaan kuten tuossa eräässä viestissä: "Sitä saa, mitä tilaa!". Esim. minä en ole tilannut mitään.
Omapahan on tappionsa. Kyllä siinä niin käy, että nämä tukkijätkänaiset jäävät lopulta kapakkahoroiksi ja ruikuttamaan yksin katkerana, että miehet ovat sikoja. Mieleen ei tule se, että itse on tullut oltua sika, joka ei kunnon miehelle kelpaa.
Olisko nyt takasinmaksun aika! Sitä saa mitä tilaa? =D
Miksi naiset haluavat muuttua miehiksi?
Se on aika vaikea kysymys, mutta itse luulen sen johtuvan siitä, että yhä nuorempina hypätään sänkyyn ja kokeillaan "aikuisten juttuja".
Sitten kun kasvetaan ja huomataan, että on niitäkin tyttöjä, jotka ovat vielä lukio(amis)ikäisinäkin neitsyitä ja joille seksi on kaunis asia, niin katkeroidutaan.
Sitten aletaan puhumaan rakastelusta panemisena ja pukeudutaan mahdollisimman epänaisellisesti tai (käyttäydytään) muuten epäasiallisesti, etteivät miehet vahingossakaan loisi niitä "halventavia ja alentavia" katseitaan sinne päinkään.
Vaikka ne katseet voivat vain olla kaunista ihailua "kauniimpaa sukupuolta" kohtaan. Miksei sitä saisi olla? Miksi naiset (etenkin nuoret tytöt)katkeroituvat ja saavat aivan väärän kuvan miessukupuolesta? En tiedä. Siinä oli minun selitykseni.
Vaikka kuinka yrittäisin, niin en muutu mieheksi, onhan minulla kyky saada lapsia. (Fakta)
Jos miehiä ärsyttää se, että olemme tasavertaisia (lue kyvykkäämpiä) työelämässä ja tasavertaisia kumppaneita emmekä suostu pelkiksi elämän kotiapulaisiksi laiskoille miehille, niin so what...
Sillä isää sinusta ei tule etkä sitä roolia voi ottaa. Vaikka kuinka kuinka olisit kyvykkäämpi työelämässä ja tasavertainen kumppani (lue pirttihirmu) etkä suostu pelkäksi kotiapulaiseksi (lue etkä tahdo koskea kotiaskareisiin pitkällä tikullakaan)
*Hymyilee*maalle ottaisin mielelläni tasavertaisen kumppanin hoitamaan kotitilaani.
Ymmärtänet kuitenkin, ettei kyse ole siitä.
Tottakai saa olla tasa-arvoa, eikä kenenkään pidä ketään alkaa "palvella".
Naisilla täytyykin olla vähintään yhtä hyvät asemat tässä yhteiskunnassa kuin miehillä.
Mutta kyse oli nyt naiseuden/naisellisuuden ja maskuliinisuuden/mieheyden roolien sekoittumisesta.
Voi olla hieno nainen ja esittää asiansa asiallisesti.
Olen siinä mielessä samaa mieltä, että räkiminen, pelkät kirosanat, juopottelulla kerskailu ym. mitä nuoret tytöt harrastavat on etovaa. Mutta kysymys että miks naiset haluavat miehiksi...Kai siinä on myös kyse nykyajasta, pitää todistella että on ihan yhtä kykenevä asioihin kun asihoihin mihin toinen sukupuolikin. Jos kotona äiti passaa vain isää, niin ajatellaan, että minä en ainakaan halua tuollaseksi tms. Itse olen ulkoisesti hyvinkin naisellinen, tykkään vaatteista ja meikeistä, en ymmärrä autoista mitään ym. Mutta en myöskään pidä ruoan tekemisestä, sanon asiat suoraan ja olen porukassa mielelläni äänessä enkä hihittele äijien tyhmille vitseille kuin mikäkin ääliö. Minusta tärkeintä on, että ihmiset olisivat sitä, mitä he aidosti ovat. Ja niistä nuorista tyttösistä vielä, että kaikilla nyt on jonkunlainen murrosikä jossain vaiheessa, olihan sellainenkin aika, jolloin radikaalia oli jo vain se, että tyttö pisti housut jalkaan... Eiköhän yritetä kaikki ottaa rennosti ja vaan kestää erilaisuutta! (vaikka se lökäpöksymuoti miuta kyllä etoo...heh...)
Niin, en tietenkään osaa vastata kuin omasta puolestani (vaikka en ihan tukkijätkä olekaan). Olen 30- vuotias ja koko yläaste ajan sain kuulla ikäisiltäni pojilta miten ruma ja hirveä ihminen olen. Itsetunto laski pohjalukemiin ja sieltä suosta nouseminen vaati hirveästi voimaa. Ensin piti saada kova kuori suojaamaan sisintä ja näyttämään kaikille, että minuun ei satu mikään. Rakensin niin hyvän muurin, että itseäkin välillä hirvittä... edelleen. Totuus on, että jos tässä maailmassa yrittää olla herkkä niin joku käyttää heti hyväksi tai kävelee yli. Pitää olla hyvä jätkä ja pärjätä omillaan. Mä tiedän nyt, että mä pärjään omillani ilman tätä kuortakin, mutta sen takana on niin ihanan turvallista! Kommentteja?
Sä olet kirjoittanut mun sanat.Samaa ei ole se, että mua olisi kiusattu pahemmin koulussa, mutta tulos on ihan sama. Mun on ollut pakko rakentaa pehmeän ja herkän itseni ja maailman väliin muuri, jonka yli eikä läpi ihan jokainen pääse kokeilemaan sisinpäni haurautta. Minun haurauteni on mm. kaipuu jonkun itseäni vahvemman kainaloon,että saisi joskus itse olla se heikompi astia toisen siitä järkyttymättä, haluasta ja tarpeesta olla särkyvä, niinkuin muutkin. Mutta tarvitsen muuriani, suojaani, kilpeäni, jotta selviän tästä kovasta maailmasta, jossa minun on oltava se vahvin, voimakkain, viisain, järkevin, kestävin. Jos alkaisin "tavalliseksi" naiselliseksi naiseksi muualla kuin lähimpieni kanssa, kuka tai mikä minut pelastaisi ? Tarpeeksi monta kertaa kun haavottuu, niin ei enää lähde tantereelle suojautumatta. Minuahan ette enää satuta. Ei, vaikka se maksaisi just siinä kohtaa, ettei mua uskalla lähestyä ne, jotka etsivät jotain pientä söpöä, kiltinnäköistä, huolimatta siitä mitä kaunista ja hyvää mun sisimpäni kantaa..
Hyvää tässä on se, että jos joku kaikesta huolimatta näkee mun kuoreni taakse, ei yleensä enää takerru ulkoisiin seikkoihin, vaan antaa mun turvallisesti olla just niin pehmeä ja taipuisia kuin olen, vaatimatta että kaiken sen paljastaisin maailmalle kuin avoimesta kirjasta.
Kiitos! Meitä on varmasti monta "muurin" turvassa eläjää. Mutta onneksi on myös niitä ihania ihmisiä jotka näkevät pintaa syvemmälle. Totta on myös toi asia ku kerroit, että meitä ei ole kovin helppo lähestyä ja vie paljon aikaa ennen ku uskaltaa paljastaa jotain sisimmästään. Mitään roolia mä en vedä, olen kasvanut tällaiseksi ja tällainen tulen aina olemaan, hyvä jätkä... Jos se ei jollekin käy niin ei se ole mun ongelmani!
Ei ole mullakaan tämä roolina,vaan mä elän kans näin. Se, että lähimmät, siis lapset, näkee mussa kuitenkin äitinsä, on lähes ainut paikka missä mä olen jotain muuta kuin hyvä jätkä. Mitään parisuhdekuvioita on turha edes miettiä, kun on kundeille se, jolle kerrotaan murheet ja ilot. Ollaan katseltu joittenkin jannujen kanssa mitä mimmiä kannattaisi lähteä kokeilemaan, mulla on kuulema hyvä silmä. Joku päivä jossain, joku mies tulee ja näkee sen naisen, joka on mun sisälläni, vaikka en permanentein, vaaleanpunaisin vaattein itseäin huomatuksi teekkään. En mä ole katkera, mutta joskus ihmetellyt, miksei minusta tullut samanlainen kuin ystävättäristä, jotka tosin ovat vaihtuneet jätkäkavereihin. Mikä meni pieleen, vai menikö mikään.. Ei kai, sattui vaan pienessä elämässä pienenä tyttönä liian paljon. Omiani yritän pitää eritavalla kuin minua itseäin on pidetty..
Sun kanssa olisi kyllä kiva "jutella" ihan oikeesti. Mä olin kanssa ensin tosi pitkään katkera mun kiusaajille ja ajattelin, että jonain kauniina päivänä mä kostan niille... Se oli se ajatus mikä mut nosti sieltä suosta, se kosto siis. Sitte tapasin miehen, joka sai mut uskomaan, että mua voi rakastaa. Ongelma oli se, että tavattiin liian nuorina. Suhteen eteen ei tehty yhtään mitään. Se siitä, mutta ikuisesti kiitollinen olen tälle miehelle, joka varmasti tekee naisensa onnelliseksi. Mä nautin suunnattomasti siitä, että olen vahva. Mun motto (yksi niistä) on, että se mikä ei tapa niin vahvistaa. Se on monta kertaa todettu oikeaksi. Moni sanois mua pessimistiksi, mutta mä koen kyllä olevani realisti. Kolmekymppisenä olen laittanut elämääni uuteen uskoon ja nyt koen eka kertaa olevani tyytyväinen itseeni enkä haluaisi olla kukaan muu.
Olen tosi pahoillani että sua on kiusattu :(
Mut olet oikeessa, että herkät ihmiset jää usein jalkoihin. Mullakin tuo jutun heitto ja vitsien kertominen on tietyllä tavalla suoja. Muut tietää, että täältä pesee takas, jos käy isotteleen. Vaikka miks joku kävis? Ei mua ole koskaan kiusattu pahemmin MUTTA, kehityin ulkoisesti tosi varhain. Tissit kasvo vuosia ennen kuin muilla luokkalaisilla. Sillon häpesin niitä ja käytin aina isoja paitoja- siis pelkäsin TYTTÖJEN haukuntaa. Siitä se ns. pellemäisyys lähti, vaikka herkkyyden lisäksi olen oikeastikin kyllä tosi huumorintajuinen. Sitten vasta vuosia myöhemmin huomasin (siis täysikäsenä) että hei, tää mun vartalohan on ihan nätti, ja uskalsin 'näyttää' sitä. Mutta se jutunheitto 'rooli' jäi päälle. suojaksi. Ja hyvä suoja onkin.
Siis tästä tekstistä tuli tosi sekava...toivottavasti sait jotain selvää :)
Oli ihan selkeästi sanottu, jopa niin selkeästi, että pohtimatta tajusin taas enemmän itseäni. Ei muakaan ole vissiin ikinä kundit kiusanneet, paitsi yksi joka ehkä tykkäsi enemmän kuin inhosi, ja oli usein haukkumassa lihavaksi. Hupaisaa on,kun vieläkin tunnetaan ja ollaan puheväleissä ja arvata saattaa kumman massu se on isompi. Enää ei voisi ainkaan hän mun ylikiloista veistellä mitään. Mä olen aina ollut poikasakissa, se kovin menijä, korkeimmalle kiipeäjä. Oli melkoinen tunnustus, kun kakarana rosvoa ja poliisia leikkiessa tulin valituksi toiseksi rosvoksi, kun olen niin hyvä juokseen.. Ehkä mullakin riehkaminen ja ylenmääräinen uhoaminen on ollut just tehdäkseni likkoihin / naisiin vaikutuksen, näyttääkseni, että maailmassa voi pärjätä puukolla ja ritsalla ainakin yhtä hyvin kuin nukella ja nukenvaunuilla. Ei ole muutes ollut kuin kolme nukkeakaan: Sirpa, joka meni rikki kun olin ihan pieni, barbi, jolta jostain syystä revin törötissit pois, ja joku kolmas, jolla ei ollut edes nimeä, mutta vaalea kihara tukka. Sen saksin lyhyeksi. Joku nettisykologi varmaan sanoo kohta jotain identiteettikriisistä. No, sitten pitää taas kertoa jotain..
Mutta. Tiedän ehdottomasti reagoivani ja toimivani täytenä naisena kun on oikea mies kohdalla. Ihan koko persoonallisuuteni ei ole pelkkää jätkää.