Anoppi vie ja me vikistään.
Olen 22-vuotias, mies on 25. Seurusteltu ollaan 5 vuotta, suurin osa siitä asuttu yhdessä. Sekin on anopille ongelma, ettei olla naimisissa. Muistaa joka kerta käydessään päivitellä, että nukutaan kihlaparina samassa sängyssä!
Miehen vanhemmat asuu n. 100 kilometrin päässä meiltä, miehen sisko asuu vielä kotona ja miehen veli siinä lähellä myös. Seuraa siis on, mutta joka helvetin viikonloppu anoppi on vaatimassa meitä kylään! Kun mies lähti kotoa 18-vuotiaana opiskelemaan, ei äitinsä kuulemma koskaan käskenyt viikonlopuksi kotiin (sinkun pitää olla "haku päällä"), riitti kun kävi joskus pyörähtämässä. Ollaan suostuttu parin kuukauden välein viettämään viikonloppu anoppilassa. Ärsyttävintä on, kun iltayöstä (nukutaan yläkerrassa miehen vanhassa huoneessa) alkaa rapuista kuulua narinaa, anoppi käy monta kertaa yössä oven takana ties mitä kuuntelemassa! Tuntuu, ettei ole ollenkaan yksityisyyttä. Ei noista yöhiippailuista ole kehdannut puhua seuraavana päivänä.
Toinen ongelma on, että omat vanhempani asuvat ulkomailla töidensä takia, ja käyvät Suomessa harvoin. Yleensä jouluna, juhannuksena ja jossain perhe- ja sukujuhlissa. Viimeksi jouluna näin vanhempiani melkein puolen vuoden tauon jälkeen kokonaista 28 tuntia! Anoppini päätti, että meidän oli vietettävä joulu kokonaan heidän kotonaan. Kun yritin kertoa (ja mies myös) vanhempieni lyhyestä käynnistä ja että haluttaisiin viettää heidänkin kanssa aikaa, anoppi järjesti koko sukunsa paikalle ja loukkaantui verisesti, että edes harkitsin jotain muuta. Mieheni sisaruksille oli jo haukkunut minut puhelimessa, ja kuinka yritän vieraannuttaa mieheni omasta suvustaan. Sama on tapahtunut myös aiemminkin. Oikeastaan aina kun halutaan viettää aikaa vanhempieni tai kavereiden kanssa, anoppi keksii jonkun perinteen tai tapahtuman, mihin meidän on pakko osallistua.
Tuntuu tosi voimattomalta, kun ei pystytä vastustamaan anoppia. Muija ei edes kuuntele mitä sanotaan, vaan touhottaa omia suunnitelmiaan. Jos uskalletaan jäädä jostain pois, anoppi soittaa koko sukunsa läpi ja haukkuu minut. Lisäksi soittelee jatkuvasti miehelleni itkuisia puheluita, kuinka vihaan häntä, vaikka hän yrittää vain olla avuksi.
Tätä on nyt tosiaan jatkunut jo melkein 5 vuotta. Aluksi toivoin, että menisi ohi kun meillekin tulee ikää lisää ja anoppi tottuu minuun ja suhteeseemme. Mutta pahemmaksi vaan menee.
Olen 22-vuotias, mies on 25. Seurusteltu ollaan 5 vuotta, suurin osa siitä asuttu yhdessä. Sekin on anopille ongelma, ettei olla naimisissa. Muistaa joka kerta käydessään päivitellä, että nukutaan kihlaparina samassa sängyssä!
Miehen vanhemmat asuu n. 100 kilometrin päässä meiltä, miehen sisko asuu vielä kotona ja miehen veli siinä lähellä myös. Seuraa siis on, mutta joka helvetin viikonloppu anoppi on vaatimassa meitä kylään! Kun mies lähti kotoa 18-vuotiaana opiskelemaan, ei äitinsä kuulemma koskaan käskenyt viikonlopuksi kotiin (sinkun pitää olla "haku päällä"), riitti kun kävi joskus pyörähtämässä. Ollaan suostuttu parin kuukauden välein viettämään viikonloppu anoppilassa. Ärsyttävintä on, kun iltayöstä (nukutaan yläkerrassa miehen vanhassa huoneessa) alkaa rapuista kuulua narinaa, anoppi käy monta kertaa yössä oven takana ties mitä kuuntelemassa! Tuntuu, ettei ole ollenkaan yksityisyyttä. Ei noista yöhiippailuista ole kehdannut puhua seuraavana päivänä.
Toinen ongelma on, että omat vanhempani asuvat ulkomailla töidensä takia, ja käyvät Suomessa harvoin. Yleensä jouluna, juhannuksena ja jossain perhe- ja sukujuhlissa. Viimeksi jouluna näin vanhempiani melkein puolen vuoden tauon jälkeen kokonaista 28 tuntia! Anoppini päätti, että meidän oli vietettävä joulu kokonaan heidän kotonaan. Kun yritin kertoa (ja mies myös) vanhempieni lyhyestä käynnistä ja että haluttaisiin viettää heidänkin kanssa aikaa, anoppi järjesti koko sukunsa paikalle ja loukkaantui verisesti, että edes harkitsin jotain muuta. Mieheni sisaruksille oli jo haukkunut minut puhelimessa, ja kuinka yritän vieraannuttaa mieheni omasta suvustaan. Sama on tapahtunut myös aiemminkin. Oikeastaan aina kun halutaan viettää aikaa vanhempieni tai kavereiden kanssa, anoppi keksii jonkun perinteen tai tapahtuman, mihin meidän on pakko osallistua.
Tuntuu tosi voimattomalta, kun ei pystytä vastustamaan anoppia. Muija ei edes kuuntele mitä sanotaan, vaan touhottaa omia suunnitelmiaan. Jos uskalletaan jäädä jostain pois, anoppi soittaa koko sukunsa läpi ja haukkuu minut. Lisäksi soittelee jatkuvasti miehelleni itkuisia puheluita, kuinka vihaan häntä, vaikka hän yrittää vain olla avuksi.
Tätä on nyt tosiaan jatkunut jo melkein 5 vuotta. Aluksi toivoin, että menisi ohi kun meillekin tulee ikää lisää ja anoppi tottuu minuun ja suhteeseemme. Mutta pahemmaksi vaan menee.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miksi kestät tommoista???
miksi olet tekemisissä anoppisi kanssa??
miehesi voi totta kai olla äitinsä kanssa tekemisissä.. mut eipä sua mikään velvoita olla anoppisi kanssa missään tekemsissä...
Se on SINUN MIEHESI äiti, ei omasi. Joten niin kuin ylläoleva mainitsee, ei sun tartte olla sen kans tekemisissä. Ja tee selväksi miehellesikin, että tämä alkoi nyt nyppimään sen verran, että haluat olla jonkinaikaa käymättä anoppilassa. Miehesi voi ihan hyvin käydä siellä yksinkin. Ollaan oltu mun avomiehen kanssa yhdessä n. 1,5v ja nyt tänä äitienpäivänä just eilen mieheni kävi omalla äidillään ja minä omallani. Eikä tämä ole meille kellekään mikään ongelma.
Täysin turhaan, mutta olet vielä nuori. Minä olen 45 ja olen nyt vasta viime vuosina oikeasti alkanut elää omaa elämääni ja teen sitä mitä haluan, muilta lupaa kysymättä. (en ole kyllä kysellyt koskaan : )
Vaikean ja tuskaisen tien olen kuitenkin käynyt mieheni sukulaisten parissa läpi. Eikä minua hyväksytty koskaan ,niin koen. Yhä vieläkin käyn joskus läpi "omaa syyllisyyttäni" ja jos joskus vahingossa törmään näihin sukulaisiin tulee vaan paha olo. En koskaan ole suostunut mihinkään muottiin enkä alkanutkaan elää heidän pillinsä mukaan.
He eivät kuulu elämääni enää millään tavoin, oma valinta. Mutta oman vahvuutensa se vaatii ja päättäväisyyden. Ehkä sinä voit päästä "vapaaksi" aikaisemmin kun minä. Selvästi se sinun anoppisi elää teidän kautta ja on dominoiva persoona, kirjoituksestasi päätellen jopa persoonallisuushäiriöinen kyttäämisineen, mikäli oma mielikuvituksesi ei lennä vähän liikaa? Joskus ahdistavissa tilanteeissa se oma mielikin herkistyy vähän liikaa, tiedän kokemuksesta. Onnea kuitenkin sinulle, pidä pääsi alä suostu pompotteluun!
kuinka vaikeaksi jotkut tekevät oman elämänä ja toistenkin elämän, miksi pitää mennä anoppilaa ja miksi sitten olettaa, että siellä olisi yksityiselämä, tehän olette anopin kodissa ja luona, hänen elämänsä on siellä ja te olette kuin vieraissa, näinhän se pitää olla, eikä marista yksityiselämästä siellä, kun kerran menette sinne niin sopeutukaa olemaan siellä kyläilemässä eikä arvostelemassa ja miettimässä anopin olemisia,
keskustelkaa tapamiset uusiksi ja koska tulee vain poika käymään ja minjä ei, koska tuntuu häntä rasittavan kyläily enemmän,
vai pitääkö teidän olla aina yhdessä, kun varmaan hyvää tekee heti alussa jo opetella omaa oloa ja antaa toisellekin omaa oloa, toiset ihmiset osaavat tehdä asiat todella vaikeiksi, kun eivät osaa keskustella keskenään, on myös minjän mustasukkaisuutta olemassa
No ei tarvi odottaa yksityisyyttä, se on totta, mutta se ei ole normaalia jos anoppi tosiaankin käy kuuntelemassa oven takana! En voisi vastustaa kiusausta järjestää kerrankin anopille kuunneltavaa ja kysyä aamulla, että miltä vaikutti?
aikuisviihdevideo ja nauhoittakaa siitä parhaat ääntelyt.
Ja pistätte sitten soimaan jatkuvalla soitolla koko yöksi (itsellenne tietysti korvatulpat) >> pitäisi anopinketkun olla aamulla yhtä hymyä, kun poikansa on kunnon ori.
Jos anoppi tekee kaikkensa, että tuntisit olosi vieraaksi ja altavastaajaksi, niin minkäs sille sitten voi, että vieraannut koko suvusta.
Asia on nyt vain niin, ja voit sanoa ihmettelijöille, että aloitat tässä uuden sukuhaaran, ja sillä sipuli.
Haukkukoon sinut koko suvulle, mitä siitä välität. Sano jollekin suvun edustajalle, että kuten kaikki hyvin tietävät, anopin mielestä olet liikakasvu tässä suvussa, joten tulkaapa toimeen keskenänne.
Jos ovat sellaisia juoruilijoita, kuin annat ymmärtää, menee sinunkin viestisi eteenpäin.
Antaa miehen suvun sitten valita.
Saanko mahdollisesti käyttää tekstiäsi syksyllä julkaistavassa "Rakas (?) Anoppi" kirjassa? Tosin joudut luovuttamaan Katja Salolle kaikki oikeudet oheisen tekstin käyttöön ja julkaisemiseen. Tämä kommentti saattaisi sopia loistavasti "Ihanne anoppi" lukuun :-)
Kirjalta löytyy omat FB Anoppi- sivut :-)
Kiittäen,
Katja Salo
Jotenki tuttua tuo että anoppi haukkuu yms. Mekin miehen kans oltu jo 4.v yhdessä lapsikin on saatu. mut ei jostain kumman syystä minä en vissiin ole tarpeeksi "hyvä" kuulumaan niitten sukuun. Tosin anoppi sanoikin minulle tässä pari päivää sitten että HÄNEN poika on liian täydellinen minulle ja minä valehtelen koko ajan(hänen mielestä). Anopilla vissiin päässä jotain vikaa tai ainaki tavoissa. No mut siinäpäs nyt haukkukoon niin paljon ku lystää en ole lapsen kans sinne menossa eikä kyl sen puoleen anopinkaan tarvi meille tulla ei edes kun meidän poika täyttää 2v. On ne niiin ihania nuo anopit.