Minulla oli pari vuotta sitten juttua yhden jätkän kanssa. Homma sitten kaatui, koska mies kiinnostuis toisesta naisesta--ja itse olen niin outo että toisen onni ylittää omani, joten annoin olla koska ajattelin miehen olevan onnellisempi hänen kanssaan ja siispä minäkin onnellinen rakkaan puolesta.
Ei mennyt ihan niin. Annoin jätkän olla (ja keskittyä uuteen naiseensa jolle tekstaili),mutta "huorittelu"-nimitykset alkoivat sitten jätkältä ja tämän kavereilta kohdistuen minuun... Tiedä sitten syytä.
No tämä jätkä ja nainen ovat olleet suhteessa yli vuoden. Minä en ole ollut väleissä miespuoleisen kanssa, mutta viime kesänä opimme jo moikkailemaan. No, nyt kun tuli kevät ja hormonit jyllää, nainen jätti tämän jätkän. Ero oli aika paha (ainahan se melkein on) ja jostain syystä satuin olemaan samoissa bileissä kun tämä tapahtui.
Mies avautui täysin kun vein hänet syrjämmälle itkemään. Ja hän itki. Ja minä itkin (siksi koska hänestä tuntui pahalta...vielä kaiken p*skan jälkeen haluan hänen olevan onnellinen. Niin paljon hänestä pidin.)
Ensin annoin hänelle vain tukea ja lohdutusta. Sitten jätkälle tuli se "läheisyystarve" ja alkoi iskemään minua. Tiesin takaraivossani MIKSI toimii niin, ja en lähteny toimintaan mukaan vaikka olisin mielettömästi halunnut. Toisin sanoen olin vaimea: en soitellut, vaikka hän pyysi---en halunnut näyttää omaa innostusta ja halusin olla vähän vaativa.
Noh, ihan sama. Nimittäin jätkä löysi jo uuden naisen ja toi hänet jo toiselta paikkakunnaltakin nnäytille. Me emme ole hetkeen jutelleet enää jätkän kanssa (viikkoon) ja mietinkin, mitä nyt pitäisi minun tehdä? Viikko voi kuulostaa lyhyeltä ajalta mutta kaikki tämä on tapahtunut alle kuukauden sisään ! Joten kyllä, viikko ON pitkä aika...
Haluan valita viime kertaisen riidan ja kaveruuden väliltä todellakin kaveruuden. Mutta en tiedä osaanko ottaa mieheen yhteyttä !( Edes vaihtoehtoa: keskustella naamakirjassa.) Mitä tässä nyt kannattaisi alkaa tekemään? Ilmeisesti unohtamaan tämä "ainut vahva ihastukseni läpi elämän" jälleen kerran? Sattuu, mutta sattuuhan tässä kaikkiin jollain tavalla joka päivä.
Tietysti voi olla että tein saman virheen. Annoin jälleen olla---en taistellut siitä mitä halusin. Ja tässä seuraus. Mutta sanokaa nyt hyvät ihmiset, miten tuossa kuuluisi toimia? Onko se nyt niin hääppöistä että olen vain laastarisuhde siksi aikaa kunnes exä saattaisi huolia takaisin tai kunnes exän kaipuu loppuisi.
Yleensä toimin fiksusti, nyt en osaa. Joten olkaa kilttejä ja auttakaa ! Ihan mikä tahansa (auttava)kommentti parantaa oloa-- se, että joku todella luki tämän.
Ei mennyt ihan niin. Annoin jätkän olla (ja keskittyä uuteen naiseensa jolle tekstaili),mutta "huorittelu"-nimitykset alkoivat sitten jätkältä ja tämän kavereilta kohdistuen minuun... Tiedä sitten syytä.
No tämä jätkä ja nainen ovat olleet suhteessa yli vuoden. Minä en ole ollut väleissä miespuoleisen kanssa, mutta viime kesänä opimme jo moikkailemaan. No, nyt kun tuli kevät ja hormonit jyllää, nainen jätti tämän jätkän. Ero oli aika paha (ainahan se melkein on) ja jostain syystä satuin olemaan samoissa bileissä kun tämä tapahtui.
Mies avautui täysin kun vein hänet syrjämmälle itkemään. Ja hän itki. Ja minä itkin (siksi koska hänestä tuntui pahalta...vielä kaiken p*skan jälkeen haluan hänen olevan onnellinen. Niin paljon hänestä pidin.)
Ensin annoin hänelle vain tukea ja lohdutusta. Sitten jätkälle tuli se "läheisyystarve" ja alkoi iskemään minua. Tiesin takaraivossani MIKSI toimii niin, ja en lähteny toimintaan mukaan vaikka olisin mielettömästi halunnut. Toisin sanoen olin vaimea: en soitellut, vaikka hän pyysi---en halunnut näyttää omaa innostusta ja halusin olla vähän vaativa.
Noh, ihan sama. Nimittäin jätkä löysi jo uuden naisen ja toi hänet jo toiselta paikkakunnaltakin nnäytille. Me emme ole hetkeen jutelleet enää jätkän kanssa (viikkoon) ja mietinkin, mitä nyt pitäisi minun tehdä? Viikko voi kuulostaa lyhyeltä ajalta mutta kaikki tämä on tapahtunut alle kuukauden sisään ! Joten kyllä, viikko ON pitkä aika...
Haluan valita viime kertaisen riidan ja kaveruuden väliltä todellakin kaveruuden. Mutta en tiedä osaanko ottaa mieheen yhteyttä !( Edes vaihtoehtoa: keskustella naamakirjassa.) Mitä tässä nyt kannattaisi alkaa tekemään? Ilmeisesti unohtamaan tämä "ainut vahva ihastukseni läpi elämän" jälleen kerran? Sattuu, mutta sattuuhan tässä kaikkiin jollain tavalla joka päivä.
Tietysti voi olla että tein saman virheen. Annoin jälleen olla---en taistellut siitä mitä halusin. Ja tässä seuraus. Mutta sanokaa nyt hyvät ihmiset, miten tuossa kuuluisi toimia? Onko se nyt niin hääppöistä että olen vain laastarisuhde siksi aikaa kunnes exä saattaisi huolia takaisin tai kunnes exän kaipuu loppuisi.
Yleensä toimin fiksusti, nyt en osaa. Joten olkaa kilttejä ja auttakaa ! Ihan mikä tahansa (auttava)kommentti parantaa oloa-- se, että joku todella luki tämän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se jätkä saattaa kokea et sä oot 2krt torjunu sen?? Kolaus ihastuneen itsetunnolle?? Sano sille et tykkäät siitä vakavissas. Et haluu mitään pelleily laastarointii. Mielummin annat olla kuin sähläisitte jotai. Kato miten reagoi. Ota asiakses selventää se lähentelyn torjuminen?? Vain ajatus.
Täytyy antaa olla.
Itse asias tänään henkilö alkoi puhumaan fb:ssa. Että kaip kavereina pysytää, ja ehkä parempi niin :)
tiedä, pojalla tuntuu olevan kiire hakea joku vain lohduttamaan, kovin on nopeat käänteet jne... mahtaakohan olla itsetunnossa kaikki ihan kohdallaan. musta ainakin tuntuisi pelottavalta lähteä suhteeseen ihmisen kanssa, jolle erossa/ torjumisessa menetetyt suhteet on kovin helposti korvattavissa??
totta. ei olennaisinta ole se, että hän on jättänyt sut jo yhdesti toisen kanssa. Eikä sekään, että hän on löytänyt ihmisen viikon kuluessa. Vaan se, että tarvitsetko/haluatko sinä elämääsi ihmisen, joka pelaa noilla arvoilla ja periaaatteilla. Siinä on se pointti. Ihmisenä voit toki hänet hyväksyä. Mitään arvostelua hänen touhunsa eivät välttämättä kaipaa, mutta se raja menee siinä, sotketko sinä oman elämäsi asioihin, mitkä voi olla sun ajatuksille vieraita. Ole ennenkaikkea rehellinen itsellesi, mitä tarvit ja haluat.