Ihan järkyttävä tilanne .
Erosin miehestäni -93 siis ihan hirveän tappelun ja riitelyn jälkeen.
Olin kuullut justiin mieheni toisesta naisesta ja se ei mitä ilmeisemmin ollut edes ainoa kerta en vaan mitenkään ollut voinut uskoa että hän minulle tekisi niin.
Meillä oli kaikki hyvin, 2 lasta ja elämä tosiaan mukavaa ja rauhallista.
Silti yllättäin sain kuulla mieheni nähdyn toisen naisen kanssa vaikkakin 500km päässä mutta silti.
ystäväni näki miehenio euroopassa vieraan naisen kanssa hyvin rakastuneen näköisenä.
En voinut käsittää ja riitahan siitä tuli. Katkera taistelu omaisuudesta ja lapsista.
En pitkäänaikaan suostunut tapaamaan edes lasten takia miestäni.
Erottiin ja lapset kävivät isällä jokatoinen viikonloppu. Yhtään ylimääräistä sanaa ei vaihdettu vain pakollinen lapsiin liittyen.
Lapset olivat pieniä, alle koulu-ikäisiä. Nyt kumpikin nuoria aikuisia, opiskelijoita. Elämä meni eteenpäin, usein mietin miten voisi olla toisin.
Aikaa on siis kulunut yhden pienen elämän verran.
Myönnän olin todella katkera pitkään. Olinhan epä-onnistunut.
Nyt olemme kumpikin ex ja minä jo pian 50 ja mies otti minuun yhteyttä.
Sähköpostissa kysyi voidaanko tavata ja jutella ?
Hän sanoo kaipaavansa vieläkin.
En tiedä uskallanko edes kuvitella koskaan mitään enää miehen kanssa joka minua petti niin pahasti.
Miehen viesti oli kuitenkin täynnä vanhoja muistoja, vanhoja helliä sanoja joita aikanaan toisistamme käytettiin.
Kiusaako hän minua?
Piruileeko?
Haluaako kostaa vielä jotain?
Erosin miehestäni -93 siis ihan hirveän tappelun ja riitelyn jälkeen.
Olin kuullut justiin mieheni toisesta naisesta ja se ei mitä ilmeisemmin ollut edes ainoa kerta en vaan mitenkään ollut voinut uskoa että hän minulle tekisi niin.
Meillä oli kaikki hyvin, 2 lasta ja elämä tosiaan mukavaa ja rauhallista.
Silti yllättäin sain kuulla mieheni nähdyn toisen naisen kanssa vaikkakin 500km päässä mutta silti.
ystäväni näki miehenio euroopassa vieraan naisen kanssa hyvin rakastuneen näköisenä.
En voinut käsittää ja riitahan siitä tuli. Katkera taistelu omaisuudesta ja lapsista.
En pitkäänaikaan suostunut tapaamaan edes lasten takia miestäni.
Erottiin ja lapset kävivät isällä jokatoinen viikonloppu. Yhtään ylimääräistä sanaa ei vaihdettu vain pakollinen lapsiin liittyen.
Lapset olivat pieniä, alle koulu-ikäisiä. Nyt kumpikin nuoria aikuisia, opiskelijoita. Elämä meni eteenpäin, usein mietin miten voisi olla toisin.
Aikaa on siis kulunut yhden pienen elämän verran.
Myönnän olin todella katkera pitkään. Olinhan epä-onnistunut.
Nyt olemme kumpikin ex ja minä jo pian 50 ja mies otti minuun yhteyttä.
Sähköpostissa kysyi voidaanko tavata ja jutella ?
Hän sanoo kaipaavansa vieläkin.
En tiedä uskallanko edes kuvitella koskaan mitään enää miehen kanssa joka minua petti niin pahasti.
Miehen viesti oli kuitenkin täynnä vanhoja muistoja, vanhoja helliä sanoja joita aikanaan toisistamme käytettiin.
Kiusaako hän minua?
Piruileeko?
Haluaako kostaa vielä jotain?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikki on mahdollista! Vaihtoehtoja on monia, miksi ottaa yhteyttä, mm yhteiset hyvät muistot ja niissä eläminen tällä hetkellä, katuminen, maanpinnalle putoaminen..kiusaamiseen en usko, mutta jos on katkera, voi sitäkin olla. Jos hänellä menee huonosti naisten kanssa, voi siksikin kokeilla josko vanha suola janottaisi sinuakin! Onko sinulla vielä tunteita häntä kohtaan, ja millaisia ne tunteet ovat?
Vaikea tilanne! Luulisin, että vaikeaa kuvitella teitä enää yhdessä, mutta mene tiedä..
Olisiko mahdollista, että ex-miehesi on tullut uskonnolliseen herätykseen ? Tiedän yhden tapauksen, jossa mies halusi palata ex-vaimonsa luokse yli kymmenen vuoden eron jälkeen, kun oli tullut uskoon ja alkanut sen vuoksi katua, kun oli aikoinaan jättänyt vaimonsa toisen naisen vuoksi. Oli tullut siihen tulokseen, että se oli syntiä Jumalaa ja vaimoa vastaan.
Kaukaa haetulta selitys uskoon tulosta. En tietenkään voi kieltää ettei olisi mahdollista.
Onhan se uskonnollinen herätys kauniimpi selitys kun halu piruilla tai kostaa. Tänään kuitenkin päätin ex-miehelleni postiin vastata kunhan saan omat ajatukset radalleen.
Senverran minun on pakko myöntää ettei viesti aiheuttanut mitään vihantunnetta enää niinkuin olisi varmasti aiheuttanut jos tapahtuneesta olisi aikaa vähemmän vaan lämpimiä muistoja. Aika on tavallaan parantanut haavat, silti ne on helposti vielä auki revittävissä. Onhan aikaa kulunut ja en enää saa asiaa muistellessani kyyneliä silmiin. Voisin siis kuvitella juovani ilman tunnevyöryä, kahvit exän kanssa samassa pöydässä.
Ehkä siis menen kahvit juuomaan aikuisen rauhalliseen asialliseen tyyliin.Näin pitäisi vaan voiko vanhoille muistoille ja tunteilleen mitään?
Erosta ja pettymyksestä selviäminen vei muutenkin paljon voimia, Nyt kuvittelen voivani keskittyä tapaamistilanteessa kahviin eikä entiseen katkeraan olooni. Olen sen päässyt yli, luulisin niin.
Kiusaanko itseäni?
Tässä eronaikana on molemmilla ollut jotain lyhyehköjä suhteita. Ex-miehen naisista olen väkisin lasten kautta. Nyt olen mielessäni jo päättänyt olla rohkea ja suostua kahvin merkeissä tapaamiseen.
Lopetan turhan pohtimisen miksi ja minkä takia exä ehdottaa, olenhan jo aikuinen elokuussa jo 50vuotias nainen.
Näin teinimäisiä ajatuksia voi treffit vanhassa rouvassa aiheuttaa.
"Onhan se uskonnollinen herätys kauniimpi selitys kun halu piruilla tai kostaa"
no ei kukaan ota _noin_ pitkän ajan kuluttua yhteyttä pelkästään piruillakseen tai kostaakseen. joko vanha suola janottaa ja on kaipuuta takaisin, tai sitten puhumattomat asiat ovat jääneet kaihertamaan niin pahasti, että mies haluaisi keskustella asiat selväksi, mahdollisesti pyytää anteeksi, ilman sen kummempia taka-ajatuksia. eli rauhaa omalletunnolle.
Eilen iltapäivällä kävin ex miehen kanssa kahvilla ja käveltiin hetki ja juteltiin.
Uskonnollista herätystä ei varmaankaan ole tapahtunut, jotain sairastelua ja rauhottumista sairaslomalla miettimään elämänmenoa. Näin käsitin.
Mies on ollut nyt useita vuosia yksin ja kertoi usein miettivänsä meidän liittoa nuorina.
Hän pitää itseään vanhana jo, minä en ole ihan samaa mieltä olemme keski-ikäisiä minun mielestäni.
Olen suorapuheinen, joskus liiankin ja en voinut olla töksäyttämättä miksi haluaa vielä näin pitkän ajan jälkeen asioita kaivella?
Joskus minun mielestä menneet on vaan pystyttävä unohtamaan.
En tiedä loukkasinko koska mies vain hiljeni ja hymyili.
Pyysi myös että uskaltaisi vielä minut viedä syömään joskus jos en kokonaan halua unohtaa.
Erottiin ja halattiin. Jäi hiukan haikea olo vaikka olen kuvitellut itseni jo tämän asian osalta ylipäässeeksi ja tunteettomaksikin hiukan. Onhan siitä aikaa.
ei h alua vanheta yksin. ajattelee että vanhassa vara parempi ja kun muuta ei ole tarjolla, on hyvä aika kokeilla josko se vanha petetty vaimo taas innostuisi.
Typerä kommentti. Aika usein eronneet, jotka ovat eronneet useammankin kerran, muistelevat sitä nuoruuden avioliittoaan ja harmittelevat, että silloin oilisi pitänyt olla enemmän tietoa, taitoa ja tahtoa korjata asioita.
"Aika usein eronneet, jotka ovat eronneet useammankin kerran, muistelevat sitä nuoruuden avioliittoaan ja harmittelevat, että silloin oilisi pitänyt olla enemmän tietoa, taitoa ja tahtoa korjata asioita. "
miten tuo eroaa edellisen kommentista, paitsi että olet käyttänyt AP:n miehelle edullisempia sanankäänteitä?
Onko pakko ajatella noin kyynisesti. Vaimoaahan tuossa kommentissa halveerataan. Kun ei muita saa, niin nyt jne. Miksi ajatella, että ihmisillä on ketunhäntä kainalossa. Mies voi aidosti kaivata vaimoaan ja sitä ensimäistä perhettä. Minäkin teen niin ja tiedän monen muunkin tekevän niin. Aika voi kullata muistoja, mutta etäisyys voi antaa myös viisautta.
Herätti sinussa nuoruusmuistoja, niitä hyviä aikoja liitossanne sillä kyllä niitäkin oli.
Jos te päätäätte tavata vielä, puhukaa asioista jotka silloin jostain syystä jäi puhumatta.
Pidän yhteydenottoa kauniina eleenä.
En pidä sinua epä- onnistujana, ethän sinä mitään väärää silloin tehnyt.
No helevetti. Mene ja juttele ja mieti vasta sen jälkeen!!
Tapasin ex mieheni nyt jo uudemman kerran. Olen itse vältellyt näinä keskustelukertoina
tunteista puhumista koska niistä saa aikaan vaikka maailmansodan.
Käytiin miehen ehdotuksesta teatterissa ja syömässä.
Tunnelma on ihan silminnähden tiivis ja sähköinen. Syötiin hyvin, keskusteltiin elämästä, meistä, lapsista,
yhteisiä aiheita löytyi ihan etsimättä .
Ravintolasta lähdettiin ja mies otti kävellessä minua kädestä kiinni. Saattoi kotiin ja suuteli.
Romanttista. Sai ainakin vanhan rouvan pään sekaisin.
Tässä voi sanoa että tuli tyttömäinen olo.
Olen jo päättänyt antaa vaan mennä ja nauttia joka hetkestä.
Oikein perhosia tuntui vatsassa, kun luki kertomaasi. Joskus näinkin.