Siis riitelin tänään äitini kanssa siitä pärjäisikö nainen ilman miestä maatalousyrittäjänä.
Hän oli sitä mieltä ettei nainen siinä pärjää koska eu:n aikana siinä on niin paljon paperitöitä ettei naisen järki riitä ja pitäisi vielä olla papuakin raskaisiin hommiin.
Sitten tuli puhetta tyttäreni harrastuksista. Sanoin ilmoittaneeni tämän soittotunneille.
Äitini siihen että onpa hienoa, siitähän voisi vaikka ura urjeta.
Tyttö tähän, että mieluummin kyllä aloittaisi ratsastamaan, johon taas minä riemastuneena totesin että sekin olisi hienoa ja mistä tietää vaikka innostuisi hevosista niin, että perustaisi ratsastus tallin.
Siitäpä äitini veti herneet, ja taas sitä sontaa ettei tytöstä ole minkään tallin perustajaksi.
Joo..Kerran kun putoaa niin siinä se. ja mitä jos tulee konkurssi ja mistähän sitä rahaakin saisi ja sitä rataa..
Itse olin jo hermona ja kiukuspäissäni sitten tokaisin että joo joo...äitini sanoin...Kaikki on turhaa.
Mitäpä sitä muuta kun sängyssä makaa ja odottaa että viikatemies tulee..
Kysynpä nyt täällä.
Pärjäisikö nainen noissa ammateissa ilman miestä?
Minusta kyllä, ja yrittänyttähän ei laiteta.
Suoraan sanottuna en voi ymmärtää äitini asennetta..
Aina pitäisi kannustaa läheisiään eteenpäin eikä murskata unelmia.
Hän oli sitä mieltä ettei nainen siinä pärjää koska eu:n aikana siinä on niin paljon paperitöitä ettei naisen järki riitä ja pitäisi vielä olla papuakin raskaisiin hommiin.
Sitten tuli puhetta tyttäreni harrastuksista. Sanoin ilmoittaneeni tämän soittotunneille.
Äitini siihen että onpa hienoa, siitähän voisi vaikka ura urjeta.
Tyttö tähän, että mieluummin kyllä aloittaisi ratsastamaan, johon taas minä riemastuneena totesin että sekin olisi hienoa ja mistä tietää vaikka innostuisi hevosista niin, että perustaisi ratsastus tallin.
Siitäpä äitini veti herneet, ja taas sitä sontaa ettei tytöstä ole minkään tallin perustajaksi.
Joo..Kerran kun putoaa niin siinä se. ja mitä jos tulee konkurssi ja mistähän sitä rahaakin saisi ja sitä rataa..
Itse olin jo hermona ja kiukuspäissäni sitten tokaisin että joo joo...äitini sanoin...Kaikki on turhaa.
Mitäpä sitä muuta kun sängyssä makaa ja odottaa että viikatemies tulee..
Kysynpä nyt täällä.
Pärjäisikö nainen noissa ammateissa ilman miestä?
Minusta kyllä, ja yrittänyttähän ei laiteta.
Suoraan sanottuna en voi ymmärtää äitini asennetta..
Aina pitäisi kannustaa läheisiään eteenpäin eikä murskata unelmia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No miksipä ei pärjäisi. Äitisi taitaa sitten olla sitä sukupolvea, että mies on se, joka pystyy ja osaa ja naisen paikka on kotona ja korkeintaan sellaisissa sievissä pikku töissä.
Paperihommat ei ainakaan olisi este! Fyysinen raskaus tuo kyllä omat rajoituksensa, mutta nykyäänhän voi aika monet raskaat työt hoitaa koneellisesti. Siitä vaan, jos intoa riittää!
Niin, äitisi on eri sukupolvea... Nykyään on eri meininki, hänen on sitä varmasti vaikea uskoa. Eikä ennen mitään kannustettu ole, joten ei hänkään sitä osaa... Tai harvaa on kannustettu. Joten ehkäpä hän ei oikein ymmärrä, mitä tekee. Hän luulee olevansa realistinen, ettei tule pettymyksiä, mutta onkin pessimistinen ja lynttää ja lannistaa. Okei, mutta ei pidä antaa sen liikaa vaikuttaa. Todeta, että jaa, jaa, vai niin se oli ennen.
Jokainenhan tietää, että naisia on suuryritysten ja maitten johdossakin, naisten saavutukset on tunnustettu niin taiteen, tieteen kun tekniikankin saralla ja vakaasti miehet ja naiset kulkevat kohti tasa-arvoa. Joten tottakai nainen pärjää papertöitten ja muitten kanssa, -jos on ylipäätään sellainen IHMINEN joka pärjää ja haluaa pärjätä. Papuakin riittää, ja nykyisin on työkoneita niin paljon, että kun on uuttera ja haluaa jaksaa, niin jaksaa. On enää muutamia ammatteja, missä fysiikka ei vaan riitä: mutta maatalousyrittäjä ei kuulu niihin. Onhan noita maajussi-naisia jo ollut aikoja.
Ratsastustallien pitäjinäkin on ollut ihan menestyksekkäästi naisia.
Mutta armahda äitiäsi, yritä etsiä "ulkopuolisempi" suhtautuminen, sellainen, että otat hieman etäisyyttä. Hän on vanha ja vanhan aikainen nainen: ei hän mitään päätöksiä kykenemisten suhteen tee, eikä pysty tytärtäsi lannistamaan, etenkään jos sinä kannnustat. Myös sinä olet jo aikuinen, ja voit tehdä itse omat päätöksesi ja päätelmäsi, hänellä voi olla eri mielipiteitä, mutta olkoot! Ei se elämistä mahdottomaksi tee, toteatte vain että eri mieltä ollaan. Voit myös suoraan sanoa hänelle, että hieman optimistisempi asenne ei haittaisi: jos hän ei pysty eikä halua yrittää, hänellä ei ole oikeutta viedä sitä muilta. Aina saa yrittää!
Sano se jämäkästi, mutta hieman lempeästi, koska no, ihmiset nyt vaan ovat välillä pönttöjä, itse kukin.
Ei sinulla eikä hänellä ole mielestäni asennevammaa, mutta eri ajat ja erilainen ymmärrys asioista. Minun äitini hokee minulle aina, miten mies on johtaja, ja minä totean, että sinulle ehkä, minusta parisuhteessa on pari eikä johtajia. Minä en ole johtaja eikä ole mies, tehdään yhdessä... Mutta hän elää vanhaa aikaa. Eläkööt, ei se ole minun ongelmani. Meillä on paljonkin näkemyseroja, mutta en anna niitten häiritä, kun paljon on mukaviakin asioita. Ei minuakaan ole liiemmin kannustettu ennen, pikkuhiljaa se on muuttunut, kun olen vaan puhunut perheen kannnutuksen tärkeydestä, pitänyt kiinni omista aatteistani ja itse ollut sitä mihin uskon: suvaitseva ja kannustava. Olemme pikkuhiljaa 15 vuoden aikana alkaneet pystyä keskusteluihin, kun asioita on jauhettu. Ole jättänyt vaikeita aiheita pois ja hyväksynyt, ettei yhdeltä ihmiseltä koskaan saa kaikkea :) Me odotamme aina vanhemmiltamme niin paljon.
Toivottavasti sinä ja tyttäresi osaatte kannustaa ja kiittääkin, vaikka koko vanha sukupolvi ei olisi osannutkaan :)
PS. Lisäksi voit pilke silmäkulmassa muistuttaa äitiäsi vaikka siitä, että sodan aikana naiset pitivät kaikki miestenkin hommat ja tehtaat pyörimässä (myös maatilat) ja että ennen vanhaan naisilla vasta raskaita töitä kotona oli: jos mies on viikot tukkimetsällä ja nainen hoitaa kodin työt sähköttömässä ja kaivon varassa olevassa alkeellisessa asunnossa, missä on 5-10 lasta, niin kyllä siinä on raskaampaa ollut kun yhdelläkään maajussilla nykyään! Kyllä naiset ovat aina pystyneet raskaisiin töihin.
Tämä on hieno ja hyvä vastaus, sinä viisas ja lämpimästi ajatteleva nainen(ko). Kunpa immeiset oppisivat enemmän ymmärtämään ja suvaitsemaan toisiaan, oli 'kuilu' sukupolvien välinen tai muunlainen.
Olihan se tosi hieno vastaus, mutta kyllä mä otin ton alotuksen provona. Etenkin pomppas toi kohta paperitöitten tekemisestä, siis aikana jolloin naiset ovat miehiä koulutetumpia.. joopa joo..
Mitä tarkoittaa "provo" ? Siis kuka sen on aloittanut ? Näitten sivujen ylläpitäjä ?
Musta tuntuu aika usein siltä, että ei voi olla totta, täää on laitettu tänne provosoimaan meitä kaikkia ylläpidon toimesta. Mutta silti; leikki leikkinä.
Vanhanajan äidit, kaavoihin jämähtäneet vaimot, entisajan karsinoissaan elävät ihmiset, kaiken uuden ajattelun ja eteenpäin menon ja uudistusten vastustajat, tyypit, joille 'vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia' ... ovat kyllä varmasti ihan kaikista asioista sitä mieltä, että mies on paree ja tekee kaiken paremmin kuin nainen kun eihän naisella ole edes aivoja ja ajattelukykyä ja mieäs on 'luomakunan kruunu'.
tuollainen johtuu siitä, että sanoja (tässä tapauksessa siis äiti) on liian kärkäs yleistämään omat kokemuksensa koskemaan myös muita. Tähän on vähintään kaksi hieman toisistaan poikkeavaa syytä:
- kun tuntee itse jonkinlaista avuttomuutta tai epäonnistumisen pelkoa kyseisten hommien suhteen, niin ihmismieli hakee helposti selitystä liioittelemalla asian vaativuutta entisestään ("ei suurin osa siellä ministeriössä tiedä itsekään, miten nämä paperit pitäisi täyttää"). Se, että joku toinen ei tunne samaa avuttomuutta tuntuu uhkaavalta, koska se kertoo siitä, ettei asia oikeasti ole ylipääsemätön, vaan taidoista ja kyvyistä kiinni, eli joutuu myöntämään omat rajansa
- tai sattaa yksinkertaisesti olla vaikeaa samaistua siihen, että mikä on itselle vaikeaa, voi olla toiselle helppoa, ja päinvastoin (jälkimmäisestä esimerkkinä vaikka se, että helposti kieliä oppiva saattaa pahaa tarkoittamatta möläyttää reputtaneelle, että ei se ole niin vaikeaa, ettei siitä pääse läpi, jos kovasti yrittää - ymmärtämättä, että toinen todellakin on jo yrittänyt sen minkä kykenee).
Hienoista vastauksista.
Ollut vähän kiireitä että ehdin vasta nyt palstalle..
Niin se taitaa olla, että äitini on jäänyt siihen entiseen jolloin mies oli se perheen pää ja isäntä.
Nainen oli se sukkien ja kalsarien pyykkääjä, lastenkasvattaja ja ruuanlaittaja.
Olihan se silloin rankkaa kun ei ollut koneita eikä edes raivattuja peltoja, mutta nykyään on kaikki valmiina.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että nainen pystyy niihin hommiin siinä kuin mieskin.
taitaa olla turhaa hakata päätään seinään vanhan äitini kannssa.
Ikävää vaan, että hän pitää miehiä ylivertaisina eikä usko eikä luota omaan tyttäreensä, lapsenlapseensa eikä naisiin yleensäkään...Vähän se käy omanarvon tunnolle ja tekisi mieli näyttää että pystyn vaikkei hän itse pystykkään.
Tooota; siis pystynytkään. Äitisi on jo sen ikäinen, että hänen ei tarvitsekaan enää "pystyä". Hellitä, anna anteeksi, ymmärrä ... Äitisi elää omaa elämäänsä, sinä omaasi ja sinun lapsesi omaansa. Elämään kuuluu eri sukupolvien välisten näkemysten ja katsantokantojen yhteen sovittaminen ja arvioiminen, mikä kellekin sopii ja on hyväksi.
No mun yh-äidillä on maatila. Paperityöt hoituu ja traktori tekee osansa raskaista töistä.
Ja suurin osa heppa-hulluistahan on naisia,naisten perustamia talleja on tämäkin maa täynnä.