Tulin tänne ruikuttamaan kohtaloani... Sain kuulla tänään, että kaverini tapailuasteella ollut juttu on kehittymässä vakavampaan suuntaan. Se tietää sitten sitä, että siinä meni viimeinen lähipiiriini kuuluneista sinkuista. Tässä nyt ihmettelen 27 vuotiaana naisena, että miten omalle kohdalle ei ole siunaantunut kuin yksi vajaan vuoden seurustelu parikymppisenä ja pari vaihto-opiskeluaikaista romanssia kolme vuotta sitten. Rakastunut en ole ollut koskaan.
Ilman kaverini uutista en olisi nyt näin allapäin, koska sinkkukaverin kanssa oli vielä mahdollista käydä baareissa ja tavata uusia ihmisiä. En ymmärrä, miksei baaristakin voisi sitä kunnollista ihmistä löytää. Näin on käynyt monelle kaverilleni. (Tosin on sitä tullut törmättyä myös niihin tapauksiin, joiden tavoite on vain saada seksiä...) Mutta siis seurustelevia kavereitani on lähes mahdoton saada mukaan mihinkään ja sitten sitä päätyy vain möllöttämään kotonaan. Ja sieltähän ei kukaan mies voi minua löytää :P. Turhaa on ehdottaa, että uusia kiinnostavia ihmisiä tapaisi harrastusten parista jne. En usko! Mutta kiinnostaisi kyllä tietää, että onko olemassa edes enää kunnollisia vapaita kolmekymppisiä miehiä? Musta tuntuu, että kaikki hyvät on jo viety. Löytyykö Tampereelta baaria, jossa voisi tavata teitä mukavia vapaita miehiä? Itse tykkään käydä viihteellä ja mun juttu ei ole nettideitit. Haluan heti alusta nähdä ihmisen kasvotusten. Olkoonkin, että humalatila voi johtaa harhaan, mutta sen riskin otan mieluummin, kuin tutustumisen netissä.
Ymmärtäisin sinkkuuttani paremmin jos olisin susiruma ja tyhmä, mutta en koe olevani kumpaakaan. Saan aina seuraa baarissa, mutta taidan olla nirso, kun kukaan ei tunnu kelpaavan. Tosin sana nirso on kyllä väärä, koska en hae mitään prinssiä, vaan sellasta miestä jonka kanssa kemiat pelaa ja jonka koen viehättäväksi (anteeksi oli pakko mainita ulkonäköseikka, mutta on sillä aina merkitystä) Niinhän me kaikki tehdään.
Mutta tässä sitä ollaan kohta kolmekymppisenä ja edelleen sinkkuna. Olen kyllä osannut nauttia tästä itsenäisestä ajasta, mutta liika on aina liikaa! Mua pelottaa etten koskaan löydä itselleni seurustelusuhdetta. Miten voi olla että minä, joka nuoresta asti olen haaveillut parisuhteesta joutuu nyt käymään kavereidensa häissä ja lasten ristiäisissä. Ja nyt kun tapaan kavereitani olen se ainut minä, kun muut ovat me. Välillä niin ärsyttää viettää iltaa ainoana sinkkuna ja muut puhuu kuinka me tehdään sitä ja tätä ja kuinka kultsi on niin ihana. Ja kaiken huipuksi aina jonkun mies ihmettelee, että miksei sulla muka ole miestä ja sä et anna kenellekkään mahdollisuutta! En kehtaa valittaa sinkkuuttani kavereille, koska eivät he osaa asennoitua minun rooliini. Eivät tiedä miltä tuntuu kun vierellä ei ole sitä kumppania, joka rakastaa ja tukee. Niin ja miksi se onkin aina niin, että ne jotka ihastuvat minuun eivät kiinnosta ja toisinpäin? Mutta viime aikoina ei ole kyllä tullut eteen ketään kiinnostavaa. Mistäpäin Tamperetta siis etsiä teitä mukavia miehiä? Turhan monessa baarissa koen olevani jo liian vanha, mutta en sentään vielä halua mennä Seurahuoneellekkaan :P.
Ilman kaverini uutista en olisi nyt näin allapäin, koska sinkkukaverin kanssa oli vielä mahdollista käydä baareissa ja tavata uusia ihmisiä. En ymmärrä, miksei baaristakin voisi sitä kunnollista ihmistä löytää. Näin on käynyt monelle kaverilleni. (Tosin on sitä tullut törmättyä myös niihin tapauksiin, joiden tavoite on vain saada seksiä...) Mutta siis seurustelevia kavereitani on lähes mahdoton saada mukaan mihinkään ja sitten sitä päätyy vain möllöttämään kotonaan. Ja sieltähän ei kukaan mies voi minua löytää :P. Turhaa on ehdottaa, että uusia kiinnostavia ihmisiä tapaisi harrastusten parista jne. En usko! Mutta kiinnostaisi kyllä tietää, että onko olemassa edes enää kunnollisia vapaita kolmekymppisiä miehiä? Musta tuntuu, että kaikki hyvät on jo viety. Löytyykö Tampereelta baaria, jossa voisi tavata teitä mukavia vapaita miehiä? Itse tykkään käydä viihteellä ja mun juttu ei ole nettideitit. Haluan heti alusta nähdä ihmisen kasvotusten. Olkoonkin, että humalatila voi johtaa harhaan, mutta sen riskin otan mieluummin, kuin tutustumisen netissä.
Ymmärtäisin sinkkuuttani paremmin jos olisin susiruma ja tyhmä, mutta en koe olevani kumpaakaan. Saan aina seuraa baarissa, mutta taidan olla nirso, kun kukaan ei tunnu kelpaavan. Tosin sana nirso on kyllä väärä, koska en hae mitään prinssiä, vaan sellasta miestä jonka kanssa kemiat pelaa ja jonka koen viehättäväksi (anteeksi oli pakko mainita ulkonäköseikka, mutta on sillä aina merkitystä) Niinhän me kaikki tehdään.
Mutta tässä sitä ollaan kohta kolmekymppisenä ja edelleen sinkkuna. Olen kyllä osannut nauttia tästä itsenäisestä ajasta, mutta liika on aina liikaa! Mua pelottaa etten koskaan löydä itselleni seurustelusuhdetta. Miten voi olla että minä, joka nuoresta asti olen haaveillut parisuhteesta joutuu nyt käymään kavereidensa häissä ja lasten ristiäisissä. Ja nyt kun tapaan kavereitani olen se ainut minä, kun muut ovat me. Välillä niin ärsyttää viettää iltaa ainoana sinkkuna ja muut puhuu kuinka me tehdään sitä ja tätä ja kuinka kultsi on niin ihana. Ja kaiken huipuksi aina jonkun mies ihmettelee, että miksei sulla muka ole miestä ja sä et anna kenellekkään mahdollisuutta! En kehtaa valittaa sinkkuuttani kavereille, koska eivät he osaa asennoitua minun rooliini. Eivät tiedä miltä tuntuu kun vierellä ei ole sitä kumppania, joka rakastaa ja tukee. Niin ja miksi se onkin aina niin, että ne jotka ihastuvat minuun eivät kiinnosta ja toisinpäin? Mutta viime aikoina ei ole kyllä tullut eteen ketään kiinnostavaa. Mistäpäin Tamperetta siis etsiä teitä mukavia miehiä? Turhan monessa baarissa koen olevani jo liian vanha, mutta en sentään vielä halua mennä Seurahuoneellekkaan :P.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi.
Täällä olisi 33-vuotias "sinkkuvanhus" Tampereelta.
Olen hieman tukevavartaloinen (ihan siltä varalta,että olet kovin nirso...).
Olen tupakomaton ja raitis ja ainakin, tupakoimattoman ja mielellään ei kaatokännissä viihtyvän tyttöystävän ottaisin kainaloon.
Harrastan melko paljon telkun katselua ja musan kuuntelua (ei suomi-iskelmää,ooperaa,klassista tai heviä),myönnän 'syntini' ettei minun oikein tule käytyä/ viihdyttyä baareissa,festareilla tai vastaavissa.
Kerrotaan samantien myös,etten ole kiinnostunut perheenlisäyksestä ja sairastan epilepsiaa,eli paheisiin tuppaa kuulumaan myös rehellisyys.
Vaikka eATMe vähän törkeästi vastasikin, niin hänellä on pointtinsa.
Tämä "miksi aina ne ihastuvat minuun, joihin en ihastu, ja miksi ihastun aina niihin, jotka eivät ihastu minuun" juttu on tyypillinen lutkaoire.
Nainen ei näe omaa tylsyyttään, tavikseuttaan, ulkonäkönsä mitättömyyttä, seksittömyyttään tai muita vastaavia ominaisuuksiaan, vaan ihastuu jatkuvasti itseään kiinnostavampiin, komeampiin ja parempiin miehiin. Lutkailun asteesta sitten riippuu, kuinka usein nainen antaa näille miehille, joista ei ikinä tule hänen poikaystäväänsä eikä varsinkaan aviomiestä.
Ainoa todellinen ratkaisu, minkä voit tehdä, on ymmärtää ettet ole mikään äärimmäisen tavoiteltava nainen itsekään. Kun sen sisäistät kunnolla ja oikeasti, niin ehkä sitten alkaa tuntua kemiaa niidenkin kanssa, jotka sinuun ihastuvat.
En silti vieläkään löydä itsestäni lutkaa :D Joidenkin kohdalla tuo varmasti pitää paikkaansa, että kuvittelee "tasonsa" olevan parempi ja siksi ihastuu vain tämän kuvitellun "tasonsa" mukaisiin ihmisiin. Mun kohdalla on ollut kaksi ihastumista, joilla oikeastaan tarkoitin kiinnostuksen heräämistä. Vastakaikua olisi ollut toisen kohdalla, mutta lopulta oma kiinnostus lopahti ja toinen kiinnostus todella jäi mysteeriksi. Ei käy mitenkään itsetunnon päälle vaikka se mies olisikin sitten pitänyt itseään parempitasoisena! Ihan sama. Tiedän, että vika on varmaan suurimmaks osaks mussa, kun en helpolla päästä ihmisiä lähelleni. Ei tunnu kivalta täällä ruikuttaa ja pohtia missä mättää. Mukavempihan se ois, kun olis löytänyt sen itselle sopivan kumppanin. :)
Minä myös olen kaveripiirini ainoa sinkku. No, en haluakaan miestä, koska nuo kaksi atm:ää jo antoivat hyvän kuvan siitä, millaisia miehet on, joten siinä ei meistä kumpikaan menetä mitään, mutta muuten sinkkuus on raivostuttavaa. Aina saa olla yksin, kun kaverit on miestensä kanssa tai sitten lähteä mukaan kolmanneksi pyöräksi, mikä on ainoastaan kiusallista, eikä kovin mukavaa sikälikään, että vaikka saa viettää aikaa kaverinsa kanssa, niin samalla joutuu sietämään kaverin miestä. Ilkeää ajatella näin, mutta kohta alkaa kolmenkympin eroaalto ja luulen, että sitten taas riittää mullekin seuraa. Kunnes ne etsii taas uuden miehen... :/
Älä välitä noiden kahden luuserin vastauksista; ne on tunteettomia atm:iä, joille nainen on vain pillu, joten he eivät ymmärrä, että nainen kykenee ihastumaan ja rakastumaan. Heille jokainen nainen, joka ei makaa heidän kanssaan on lutka eli siis... no, ihan jokainen nainen!
Ja kuten jo aiemmin sanoin, niin tuollaisia suurin osa miehistä on, eivät he mitään rakasta ja tue, vaan käyttävät naista hyväkseen, joten et menetä läheskään niin paljon kuin kuvittelet. Ne harvat hyvät miehet todellakin on jo viety! Mutta odota sitä eroaaltoa, siitä on sullekin hyötyä, tosin eri tavalla kuin mulle. :)
Onhan meitä vapaita kolmekymppisiä sinkkumiehiä täällä vaikka miten paljon. Meille vaan maistuu soppa aikalailla, joten aikaa seurustelulle ei yksinkertaisesti ole.
Ongelmasi on tuossa,
"""
Saan aina seuraa baarissa, mutta taidan olla nirso, kun kukaan ei tunnu kelpaavan. Tosin sana nirso on kyllä väärä, koska en hae mitään prinssiä, vaan sellasta miestä jonka kanssa kemiat pelaa ja jonka koen viehättäväksi
"""
ja tuossa (oikeastaan sama asia),
"""
Niin ja miksi se onkin aina niin, että ne jotka ihastuvat minuun eivät kiinnosta ja toisinpäin? Mutta viime aikoina ei ole kyllä tullut eteen ketään kiinnostavaa.
"""
Ilmeisesti etsit ihan oikeasti ns. kunnollista miestä, mutta halajat myös välitöntä kipinää. Ts. haet henkilöä, jolla on baarissa pelimiehen elkeet, mutta joka ei sisimmältään ole sellainen. Voin kertoa, että sellaista ei löydy ainakaan baarista, varsinkaan enää 30-v osastolta. Jos miehellä on luonteensa puolesta pelimiehen elkeet, hän kyllä käyttää niitä surutta hyväkseen, ja elelee sen mukaisesti. Vastaavasti, vähemmän itsestään numeroa tekevät miehet, vaikka olisivat hyvännäköisiä, -luonteisia tai -toimeentulevia, saavat olla itsekseen ihan siinä missä sinäkin. Te joko ette kohtaa ollenkaan, tai jos kohtaatte, niin valtaosassa tapauksista ko. mies ei sinua säväytä, koska hän ei tee sinuun ensihetken vaikutusta. Kyllähän sillä ensivaikutuksella merkitystä on, mutta niin on syvemmälläkin tasolla, mihin ei yhdellä tai kahdella tapaamisella pääse. Ts. jos ensivaikutelma on luotaantyöntävä, niin juttu kannattaa jättää siihen. Sen sijaan, jos se on ihan ok olematta kuitenkaan maata järisyttävä, niin ei välttämättä kannata heti heittää kirvestä kaivoon.
Tuo odotus välittömästä sukkien pyörimisestä jaloissa on elämänkokemukseni perusteella erityisesti naisten helmasynti. Se johtunee median, kirjallisuuden ja ylipäätään nykyisenkaltaisen yhteiskunnan toitottamasta yltiöromanttisesta ajatusmaailmasta, johon naiset näyttäisivät syystä tai toisesta lankeavan miehiä yleisemmin. Omalla kohdallani vakavaa juttua hakiessa homma menee ikäänkuin toisinpäin. Kunhan tietyt universaalit ja jonkinverran joustavat ulkoisen olemuksen käsitykset vastaavat hakemaani, alkuvaiheessa kiinnostun ihmisestä tutustumisen arvoisena, miettimättä asiaa varsinaisesti parisuhteen tai seksuaalisuuden kannalta. Syvemmän tutustumisen seurauksena ne puolet tulevat sitten itsestään, jos tulevat.
Stereotyyppinen "kunnollinen mies" ajattelee ja toimii yleisesti pikemminkin näin, kuin pelimies-logiikalla. Pelimies sitä vastoin pyrkii pääsemään mahdollisimman monen naisen housuihin, jolloin järkevä logiikka on kalastaa mahdollisimman paljon. Tämän seurauksena satunnainen baarissa juttelemaan tuleva mies on todennäköisemmin pelimies kuin "hyvälaatuinen" ei-pelimies (AMT-stereotypiaa ei oteta nyt huomioon). Mikäli itse olet baarissa enemmän vastaanottaja kuin aloitteentekijä, et voi tuolle tilastolliselle tosiasialle mitään. Kun vielä lisäksi satunnainen pelimies on pintapuoliselta toiminnaltaan kokemuksensa ansiosta todennäköisesti itsevarmempi kuin satunnainen ei-pelimies, se satunnainen iskemään tuleva ei-pelimies ei olemuksellaan erotu kokonaisjoukosta ainakaan edukseen, ja näin kiinnostus sinun puoleltasi jää syntymättä. Näin saadaan aikaan tilanne, missä näyttää siltä että on vain vätyksiä tai pelimiehiä.
Tarinan opetus on se, että täällä Tampereella on mukavia ja ulkoisestikin kelpoisia miehiä vaikka kuinka paljon, esimerkkinä vaikka minä itse :) Et kuitenkaan löydä meitä mistään. Me emme käy kovin paljoa baareissa. Jos käymmekin, emme ole kovin näkyviä persoonia baarin kattauksessa. Varsin todennäköisesti emme tule sinua iskemään. Mutta jos tulemmekin, emme varsinaisesti erotu eduksemme muista yrittäjistä. Tämän seurauksena sekä sinun kaltaisesi että minun kaltaiseni ovat yksin. Kaltaisillesi naisille on ehkä tarjolla satunnaissuhteita niin halutessaan. Kaltaisilleni miehille ei edes niitä, koska emme niitä oikeastaan edes halua.
Ts. ongelma on klassinen, kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Syy juontanee pohjimmiltaan juurensa naisten yhteiskunnallisen aseman sinänsä kannatettavaan paranemiseen viime vuosisadalla, sekä siihen että niin sukupolvemme miehet kuin naisetkaan eivät ole pystyneet adaptoitumaan tältä osin uusilla parametreilla pyörivään yhteiskuntaan. Suuret ikäluokat kasvoivat käytännössä vielä vanhassa maailmassa, eikä heillä tätä ongelmaa suuresti esiintynyt. Toisaalta tämän päivän lapset kasvavat tähän maailmaan ja saattavat ehkä löytää tavat ongelman ratkaisemiseen. Meidän ikäistemme sukupolvi on sitä vastoin syntynyt vanhan maailman jälkimaininkeihin ja elää aikuisuutensa alkua maailmassa jossa ns. säännöt ovat vielä hakusessa ja/tai niitä ei ylipäätään ole.
Siksi olet yksin, siksi olen yksin. Vaihtoehtosi on jatkaa yksin, tai ottaa tuurilla satunnainen mies seuraksesi. Mun vaihtoehdot on olla lähinnä yksin, kun innokkaammat uroot juoksevat oikealta ja vasemmalta ohi kohti apajia, enkä siinä leikissä pärjää. Mutta tämän päivän maailma nyt vain sattuu toimimaan näin. Ei sille mitään voi, eikä tarvitsekaan voida. Maailma ei siihen lopu, eikä kyllä ihmisetkään. Joku kuitenkin aina pääsee lisääntymään :)
Kirjoituksestasi voisin allekirjoittaa hyvin suuren osan!
En tosin katso etteikö tuon tason ymmärryksellä toisaalta olisi myös kehityskelpoisuutta ihmissuhteiden pelissä. Ongelma on varmaan lähinnä itseluottamuksessa tai keskustelutaitojen kehittymättömyydessä (osaan kirjoittaa netissä, mutta kaveripiirissäni on vain pari minua kömpelömpää puhujaa). Siispä jutun juju lienee se, että ei kun ei oikeastaan edes haluta, kun koko homma vaikuttaa liian halpamaiselta ja nykykulttuuri silkalta pintaliidolta. Koska jos todella haluaisi, niin luonnostaan hakeutuisi yrittämään vaikka se olisikin pitkä ja kivinen tie.
Oma strategiani on löytää parisuhde esim. harrastuksien parista toivottavasti joskus tässä vuosien kuluessa. Siis sellaisista olosuhteista, joissa tutustuminen tapahtuu luonnollisen rauhallisesti ja tekemisen parissa eikä tyhjästä nyhjäisten kuten baarissa.
Toisaalta naisten on kuljettava paljon pidempi tie saapuakseen samaan näkemykseen, koska heillä on olemassa helppokin, joskin toki petollinen vaihtoehto, eli niihin iskijämiehiin tyytyminen. Ja siinä käy sitten tuo minkä mainitsit, eli mieskuva muuttuu katkeran kaksijakoiseksi: pelureita ja nössöjä. Se, että osa pelissä pärjäävistä on varmasti ihan kunnon miehiä jotka ovat sosiaalisesti hyvin lahjakkaita, vaikkakin sinänsä on hieno asia, myöskin harhauttaa naisia näkemästä asioiden oikeaa laitaa. Toisaalta voihan olla että tuollaiseksi mieheksi kehittyminen on triviaalia kunhan saa itsetunnon kuntoon, ja tämä koko pohdiskelu kasvottomassa internetissä on ajanhukkaa kun pitäisi keskittyä ihan muuhun. Koska kuitenkin lienee fakta, että suurin osa kommunikaatiosta on non-verbaalista ja verbaalisestakin iso osa tunnelman luontiin ja asenteiden kommunikointiin tähtäävää, ja sen opettelemisen sitten laiminlyö pelkällä kliinisellä pohdiskelulla.
Oli miten oli, olisi hienoa jos naiset tulisivat vähän vastaan. Ja sillä en tietenkään tarkoita että hekin opettelisivat iskemään.
No ei minusta kuulosta siltä, että kavereissasi olisi jotain vikaa. Hehän elävät ihan normaalia elämää. Se on minusta melko normaalia, että kun ikä lähestyy jo 30 ikävuotta, niin jatkuva baareissa juokseminen ei enää jaksa kiinnostaa ja elämässä on muutakin sisältöä kuin bilettäminen. Kysytään vaikka näin: Jos itse nyt löytäisit sen kiinnostavan miehen, niin kävisitkö edelleen jatkuvasti baareissa, vai alkaako se jo olemaan nähty juttu? Mahtaisitko itse viettää paljon aikaa sen mielenkiintoisen miehen kanssa, vai pelkästään sinkkukaverisi kanssa?
Tuota nettideittien kammoksumista en oikein ymmärrä. Onhan siellä tietysty myös huijareita yms, mutta en oikein ymmärrä miten joku baari muka on parempi vaihtoehto. Siellähän on usein roolia vetäviä, epäaitoja ja ennen kaikkea humalaisia ihmisiä. Ei mielestäni ihan paras paikka sekään.
Minusta kuulostaa myös oudolta, että sanot saavasi aina seuraa baarissa, mutta kukaan ei vaan koskaan kiinnosta. Ei kuulosta siltä että olet vähän nirso, vaan että olet hyvin nirso. Haet miehistä jotain ihmeellistä, jota heissä ei edes ole. Kuten ystäväsikin sinulle huomauttivat: Et anna kenellekään edes mahdollisuutta. Tuskin olet niin erilainen ja "parempi" kuin ystäväsi, että saisit jonkun täydellisen Hollywood-prinssin joka vie jalat altasi jo ensimmäisellä katseella ja elämä on kuin satua? Olet luultavasti ihan yhtä tavallinen kuin muutkin, vaikka olisitkin vähän nätimpi tms. Jos muutkin tavalliset ovat itselleen onnistuneet hyvän miehen löytämään, niin vika on luultavasti omassa käytöksessäsi. Ehkä juuri siinä, että nirppanokkailet kaikille etkä anna mahdollisuuttakaan. Tyrmäät heti kaikki ja otat päähäsi heti sen ajatuksen ettei tuo ja tuo mies voi olla kiinnostava. "Ei mun tasoinen!".
Loppu on myös tyypillistäkin tyypillisempää ikisinkkunaisen puhetta. Miehiä on ollut tarjolla varmaan satoja, mutta aina vaan kysellään että missä on lisää ja lisää. Et taida olla koskaan tyytyväinen? Kai se on taas joku "I'm worth it" -juttu Cosmosta?
Aluksi taitaa olla oikaisun paikka, koska ensimmäisestä viestistäni saattaa saada sen kuvan, että ravaan baareissa joka viikonloppu. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Varsinkaan nyt, kun opiskelen eri paikkakunnalla, enkä käy baareissa ollenkaan. Viihdyn kotona yksikseni ja näin vietän lähes kaikki viikonloppuni. Siksi välillä mietityttää, että miten ihmeessä "sen oikean" siten muka tapaa, kun ei käy oikein missään. Kuntosalilla käyn, mutta se on elokuva-elämää, että siellä tutustuisin keneenkään paremmin. Joten kun olen Tampereella ajattelen tyhmällä logiikalla, että baareissa olisi mahdollista tavata helpoiten uusia ihmisiä. Kyllähän niitä tapaakin, mutta sitten päästäänkin tähän mun ongelmaan :D. "Mies metsästä" kirjoittajalla oli hyviä pohdintoja ja kuvailemasi miestyypit baarissa ovat hyvinkin uskottavia. Siksi baarimaailma ei varmasti ole se paras paikka löytää mitään kestävämpää, mutta en ole keksinyt muutakaan tapaa yrittää. Ehkä joskus kokeilen nettimaailmaa uudestaan, mutta ei se kyllä tunnu oikein mulle sopivalta hommalta...
En pidä seurustelevien kaverieni elämää mitenkään outona ja ymmärrän ettei baareissa hilluminen enää kiinnosta. Ikävä tosiasia vain on, että sinkkuna jää aika yksin, kun kaverit todellakin viettävät viikonloput sen mielenkiintoisen miehen kanssa. Silloin ei varattua kaveria saa seuraksi edes leffaan tms. ja joutuu olemaan yksin kotona. Siksi suhtauduin negatiivisesti siihen, että viimeinenkin kaveri, jonka kanssa pääsee edes silloin tällöin ihmisten ilmoille on löytänyt jonkun. Tosin tämä ystävä on sellainen, joka ei miehen takia unohda kavereita. Onneksi :). En haluaisi katkeroitua ja olla hapannaamana, koska se entisestään tuo huonoa omaatuntoa, kun ei voi sanoa 100 prosenttisesti olevansa onnellinen muiden pariskuntien puolesta.
Mutta onneksi jokainen päivä ei ole vain täynnä katkeruutta, vaan olen hankkinut elämääni paljon muutakin sisältöä. Toivotaan, että ehkä joskus se kysyntä ja tarjonta kohtaavat. :)
"että miksei sulla muka ole miestä ja sä et anna kenellekkään mahdollisuutta! "
Tylsän ja seksin vonkaaja miehen väliinkin voi jäädä ihan käypäinen markkinarako. Joskin se vaatinee erilaiset manööverit mahdollisen baarista tavoitetun kumppanin kiinnostuksen mittaamiseen käytännössä, makuuhuone voi antaa vääristyneen tuloksen ;)
"Siksi baarimaailma ei varmasti ole se paras paikka löytää mitään kestävämpää, mutta en ole keksinyt muutakaan tapaa yrittää"
-Suomen deittikulttuuri polkee yhä niin kivikaudella, ja samalla on päivittynyt sex in the cityjen myötä entistä raadollisemmaksi niille jotka eivät sen muotijunan kyytiin kerinneet. Baarista sänkyyn on sallittu, mutta kevyt "mitä kuuluu" jutustelukin katsotaan kieroon arkielämässä, hyvin tavallisesti. Kuka vain tietää linkkurissa, junassa kun katsellaan vain ikkunasta ulos tuppisuuna, hyvä Suomi. Kuntosalit, lenkkipolut, elokuvat, kirjastot, biitsit yms, vain timantin kovat yrittäjät voivat menestyä arkielämän aloitteissa naiselle.
Klassinen negaus on se että muut kamujen parit ärsyttää. Tuosta negatiivisuudesta koita päästä eroon.
Kotiin jäämällä ei varmuudella ketään löydä. Yksi suomalaisen kulttuurin ongelma onkin se, että täällä ei ole kovin suotavaa katsella kumppaneita muulta, kuin siihen varta vasten tarkoitetuista paikoista, esim. baarista. Harrastuksista voisi teoriassa jotain löytää. Mutta mikäli näin ei heti käy, on se vähän huonoa vaihdellakaan harrastuksia koko ajan vain siksi, että edellisestä ei nyt sattunut löytymään ketään kiinnostavaa. Harrastuksia on siksi, että ne kiinnostavat nimenomaan itseään. Omat harrastukseni ovat varsin miesvaltaisia, joten näin heteroksi syntyneelle nekään eivät ole kovin otollista aluetta siinä mielessä. En kuitenkaan vaihda niitä pitsinnypläykseen, koska se ei ole juuri minun kiinnostuksen kohde.
Koska pinnallisen baarielämän lainalaisuudet eivät aivan suoraan päde nettimaailmassa, se tosiaan antaa ns. tavismiehille hieman paremmat mahdollisuudet. Nettideitti on tavallaan turvallinen paikka tehdä aloitteita, koska läsnäolijat ovat tunnetusti siellä juuri sitä varten. Ongelmana on, että se netissä kohdattu tavismies ei kasvokkain tavattaessa todennäköisesti edelleenkään herätä sinussa suurempaa kiinnostusta pelimiesten varjoon jäävien maneeriensa vuoksi.
Sinä kenties etsit jotain sellaista, mitä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ei oikeasti ole olemassa. Esim. omalla kohdallani ongelma menee juuri toisinpäin. Tiedän olevani stereotyyppi "kunnollinen mies", jota kaltaisesi naiset kertovat etsivätn. Mutta kokemuksesta tiedän myös, että kaltaiseni mies ei sytytä naista alkuvaiheessa mitenkään erityisesti, toimintatavoista ja luonteentyylistä johtuen. Asiaan voisi ehkä vaikuttaa opettelemalla ns. pelimiestekniikoita. Mutta se olisi vastapuolen pettämisen lisäksi myös itsepetosta, enkä halua tehdä niin.
Toisinsanoen kysyntä ja tarjonta eivät edelleenkään kohtaa. Sinä kysyt minulta jotain, mitä minulla ei ole tarjota. Ja toisaalta, koska tiedän valmiiksi että minulla ei ole tarjota haluamaasi, en tule edes tarjoamaan. Baariympäristön kalastelijat sen sijaan tulevat, ja näin lopputulos onkin eka tekstisi kuvauksen kaltainen.
Mutta kyllä ystäviensä puolesta voi ja kannattaa olla 100% onnellinen, vaikka itse olisikin yksin. Siitä saa hyvän mielen. Jos ne sinut kumppaninsa takia unohtavat, niin ehkä eivät olleet oikeita ystäviä alunperinkään. Onnea vain miehen etsintään :)
82-, Kirjoituksesi oli just kuin omani!! paitsi, että olen eronnut seurustelusuhteesta hiljattain, enkä etsi tietoisesti miestä elämääni, vielä:) Olen pari vuotta sinua vanhempi, uudessa kaupungissa yksin, että jos kaipaat sitä baariseuraa Tampereen kesäöihin, niin kirjoittele! Täällä alkaa sormi mennä suuhun, kun terassikelit lähestyy, eikä ole ystäviä jotka lähtisivät näyttämään baareja:) [email protected]
-82: Olen siis nainen:)