Vaimoni on käärmeissään naispuoliesta ystävästäni. Olen tuon naispuolisen ystävän tuntenut jo vuosia ennen kuin tapasin tulevan vaimoni. Mitään seurustelua tms. emme ole koskaan harrastaneet eikä välillämme ole ollut mitään muutakaan. Nainen on kyllä joskus sanonut olleensa minuun ihastunut, mutta ei sen enempää. Sovimme jo 7 vuotta sitten, että olemme aina ystäviä ja näin on todella käynyt.
Olemme saaneet toisiltamme tukea elämän vaikeina hetkinä mikä on lujittanut ystävyyttämme.
Olen tietysti kaiken tämän avoimesti kertonut vaimolleni ja nyt hän on "karvat pystyssä" tuon naisen takia. Vaimoni "ei luota" tuohon naiseen, vaan pelkää että nainen yrittää vietellä minut. Liekö sitten se pahentaa vaimon epäluuloa, että tuo nainen on aasialaistaustainen ja sinkku?
Haluaisin kutsua ystäviä kylään ja vaimo on todella mustis, koska en voi enkä tietenkään halua jättää naista kutsumatta. Vaimolle on vaikea vakuuttaa, että tuohon naiseen voi luottaa, koska hän ei oikein haluaisi tutustua koko naiseen.
Miten ihmeessä luovia tällaisessa tilanteessa, kun ei halua pahoittaa vaimon eikä ystävän mieltä? Eikö viellä vuonna 2010 mies voikaan olla naisen ystävä vai mikä mättää?
Naispuolinen ystävä vaimo
40
2425
Vastaukset
- dasd536646
"Nainen on kyllä joskus sanonut olleensa minuun ihastunut, mutta ei sen enempää.
Mitä sen enempää pitäisi muka olla?
"Vaimoni "ei luota" tuohon naiseen, vaan pelkää että nainen yrittää vietellä minut."
Vaimosi on fiksu.
En minäkään hyväksyisi tuollaista kaverimiestä omalle vaimolle.
"Vaimolle on vaikea vakuuttaa, että tuohon naiseen voi luottaa, "
Kenenkään ei voi luottaa. Jos teidän suhteeseen tulee joku todella paha kriisi, niin voit olla varma että sulla on ainakin yksi "olkapää" kärppänä valmiina lohduttamaan ja vähän muuhunkin.
"Eikö viellä vuonna 2010 mies voikaan olla naisen ystävä"
Ei. Kyllä siinä on _aina_ jommallakummalla taka-ajatuksia. Kavereita voi olla ja kuulumiia vaihdella, mutta ei oikein ystäviä. - Liina Anniina
"Olemme saaneet toisiltamme tukea elämän vaikeina hetkinä mikä on lujittanut ystävyyttämme."
Itseasiassa SINÄ elät parisuhteessa tuon aasialaistaustaisen sinkun kanssa. Vaimosi on jäänyt lehdellä soittelemaan, vaikka virallisesti on vaimosi.
Oikea kumppanisi on tuo uskollinen, sinkku, aasialainen ystävätär, jonka mieltä et halua pahoittaa. Vaimosi mielen olet pahoittanut, mutta sepä sinun menoasi ei haittaa.
Kukas sinun vaimoasi tukee? Ehdotan, että vaimosi saa myös etsiä jonkin vanhan miestuttavansa sydänystäväksi. Ehdotan, että hän voisi olla afrikkalaistaustainen sinkku, lihaksikas ja tosi miellyttävä mies.
Jotta olisit vuonna 2010 riittävän moderni mies, voisit jopa itse etsiä vaimollesi tällaisen luotettavan ystävän, joka tukisi häntä vaikeina hetkinä.
Onnea sitten vaan teille kaikille neljälle! - Reality bites
Jos minun ukkoni miettisi kumpaa haluaa vähemmän loukata naispuolista ystäväänsä tai minua, niin olisi entinen ukko. Mitä ihmettä sinä oikein vehtaat?!!
Toki saat olla kaveri naiselle kuin naiselle mutta kirjoituksestasi saa kyllä niin tympeän kuvan "ystävyydestäsi" naiseen; mitä sinä häneltä saat mitä vaimosi ei voi antaa? Etkö viihdy vaimosi seurassa.
Luulisin kuitenkin, että kirjoituksesi on ensisijaisesti provo, ja toivottavasti... - Zumbaaaaaaa
No onpas mielenkiintoisia vastauksia! "Pitääpä hakea komea afrikkalainen mies vaimollesi ystäväksi"... "Jos minun ukkoni tekisi niin ja näin niin on entinen ukko"??
MInun ukkoni olisi entinen ukko jos kävisi määräilemään ketkä saavat olla ystäviäni ja ketkä eivät!! Minä en ainakaan missään tapauksessa hyväksyisi sitä, että ihminen omassa epävarmuudessaan saisi minut luopumaan itselleni tärkeistä ihmisistä. Kyllä siinä saisi vain se puoliso mennä vähän itseensä ja miettiä syitä tuollaiseen epävarmuuteen. Etenkin jos ystävä oliai ollut kuvioissa kauan ennen puolisoani, niin johan se on kumma jos ystävästä pitäisi luopua! Eikös se vähän ole että miehiä tulee ja menee, ystävät jäävät... Vaimitensemeni. Mitä helkkarin merkitystä sillä on, onko ystävä samaa vai eriä sukupuolta?! Ystävä on ystävä. Se joka ajattelee ystävästään, että sen kanssa voisi vaikka joskus harrastaa seksiä kun menee huonosti parisuhteessa, niin silloin tämän pitäisi määritellä tuo ihmissuhde uudestaan. Se ei nimittäin enää ole ystävyyttä.- Liina Anniina
Avioliittokaan ei ole pelkkää seksiä, siihen kuuluu myös ystävyys ja kumppanuus, toisen tukeminen pahoina päivinä.
Miehen ja naisen välillä, jos ollaan suhteellisen samanikäisiä, on aina jonkin verran eroottista vivahdetta. Siksi naisen ja miehen välinen ystävyys on erilaista kuin saman sukupuolen välinen ystävyys. Joten se ei ole ollenkaan sama asia.
Varsinkin, JOS toinen ystävyksistä on ollut ihastunut toiseen... ja on "sovittu", että ihastuminen pidetään kurissa.
Minä uskon, että seksuaalinen viritys on tässä asetelmassa mukana. Vaimo on realisti, mies sinisilmäinen.
Ihan oikeasti, en itse hyväksyisi miehelleni tällaista ystävyyttä, jossa joutuisin kokemaan sen, että mieheni uskoutuisi toiselle naiselle sieulunsa salaisuudet.
MINÄ olen miehelleni se uskottu, sielunkumppani, ja sillä pohjalla avioliitossamme elellään. Ollaan sitouduttu toisillemme, eikä siihen kuulu vastakkaisen sukupuolen sinkkuystävät syvälliseen ystävyyteen.
Naiskaveri miehelläni voisi olla, mutta mitä suurinta kohteliaisuutta ja säädyllisyyttä siinä tarvittaisiin. Sama koskee itseäni, en halua aiheuttaa turhaan mustankipeyttä, että miehelleni kertoisin jonkin toisen entisen, minuun ihastuneen miehen olevan sydänystäväni.
Meillä molemmilla on nais, -ja mieskavereita, mutta varovaisia ollaan. Tiedostamme molemmat, että seksuaalinen virite voi herätä, joten on turha kiusata biologiaansa hakeutumalla ehdoin tahdoin tilanteisiin, joissa voisi itsekontrolli karata käsistä.
Jos alkup. mies olisi fiksu, hän asettaisi VAIMONSA etusijalle, varoisi pahoittamasta hänen mieltään turhalla löpinällä syvästä ystävyydestä ja sitä rataa puheitaan rajoittaen.
Kaikkea ei elämässä saa, joskus on luovuttava. Onnellista avioliittoa ei ole mahdollista saada, jos siihen kuuluu kolmas osapuoli, vaikka ei "naitaisikaan". Henkinen uskottomuus riittää pilaamaan. - mummomuori*
Liina Anniina kirjoitti:
Avioliittokaan ei ole pelkkää seksiä, siihen kuuluu myös ystävyys ja kumppanuus, toisen tukeminen pahoina päivinä.
Miehen ja naisen välillä, jos ollaan suhteellisen samanikäisiä, on aina jonkin verran eroottista vivahdetta. Siksi naisen ja miehen välinen ystävyys on erilaista kuin saman sukupuolen välinen ystävyys. Joten se ei ole ollenkaan sama asia.
Varsinkin, JOS toinen ystävyksistä on ollut ihastunut toiseen... ja on "sovittu", että ihastuminen pidetään kurissa.
Minä uskon, että seksuaalinen viritys on tässä asetelmassa mukana. Vaimo on realisti, mies sinisilmäinen.
Ihan oikeasti, en itse hyväksyisi miehelleni tällaista ystävyyttä, jossa joutuisin kokemaan sen, että mieheni uskoutuisi toiselle naiselle sieulunsa salaisuudet.
MINÄ olen miehelleni se uskottu, sielunkumppani, ja sillä pohjalla avioliitossamme elellään. Ollaan sitouduttu toisillemme, eikä siihen kuulu vastakkaisen sukupuolen sinkkuystävät syvälliseen ystävyyteen.
Naiskaveri miehelläni voisi olla, mutta mitä suurinta kohteliaisuutta ja säädyllisyyttä siinä tarvittaisiin. Sama koskee itseäni, en halua aiheuttaa turhaan mustankipeyttä, että miehelleni kertoisin jonkin toisen entisen, minuun ihastuneen miehen olevan sydänystäväni.
Meillä molemmilla on nais, -ja mieskavereita, mutta varovaisia ollaan. Tiedostamme molemmat, että seksuaalinen virite voi herätä, joten on turha kiusata biologiaansa hakeutumalla ehdoin tahdoin tilanteisiin, joissa voisi itsekontrolli karata käsistä.
Jos alkup. mies olisi fiksu, hän asettaisi VAIMONSA etusijalle, varoisi pahoittamasta hänen mieltään turhalla löpinällä syvästä ystävyydestä ja sitä rataa puheitaan rajoittaen.
Kaikkea ei elämässä saa, joskus on luovuttava. Onnellista avioliittoa ei ole mahdollista saada, jos siihen kuuluu kolmas osapuoli, vaikka ei "naitaisikaan". Henkinen uskottomuus riittää pilaamaan.ihmisillä taitaa olla kuitenkin hiukan erilaiset ominaisuudet käsitellä seksuaalisia virikkeitä. Toisaalta ei kahden naisenkaan välissä välttämättä se ole poissuljettua. Eli riippuu kovasti siitä mikä itsellä on suhde omaan seksuaalisuuteensa. Ymmärrän kyllä että ei välttämättä ole hyvä härnätä toista tai itseään liikaa, jos tuntee omat heikkoutensa.
Kyllä parisuhteessa voi olla ystävyyttä, mutta ei liikaa. Ystävät eivät odota mitään, ei vaadi lupauksia, eron jälkeen jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut, kummallakin on oma elämä. Eli ystävät kohtaavat ja jatkavat matkaansa, eivät sido toisiaan.
http://www.verkkopedagogi.net/vanhat/fi/sisalto/luettua/rakkaus_ystavyys/alberoni2.html
Mielestäni se kenen kanssa ystävystyy, ei ole sukupuolisidonnainen. Kohdatessa ei ajatella sitä, mitä on jalkojen välissä. Samoin ensimmäinen kohtaaminen voi alkaa ihastumisella, tai pikemminkin tykästymisellä (siis tykkää/pitää kohtaamastaan ihmisestä). ”Alberoni kertoo, että kun rakastettumme sanoo: ”pysykäämme ystävinä”, merkitsee se sitä ettei hän enää rakasta meitä.”
http://www.tiede.fi/artikkeli/909/mista_tunnistat_ystavan_
Ellei erota toisistaan eroottista viehtymystä ja tykästymistä, se voi johtaa seksiin ja usein ystävyyden päättymiseen, eli se muuttuu kaveruudeksi. Kaveruus on asia erikseen, he tulevat ja menevät. Suhde puolestaan voi olla eroottinen ilman ystävyyttä, me voimme rakastua ilman ystävyyttä. Totta on että ystävyys tuo suhteelle syvyyttä, ja se kantaa kun erotiikka väljähtyy. Erotiikka luo aina jännitteen joka sotii ystävyyden vapautta ja yksityisyyttä vastaan. Kun nykyään kaikki on niin seksualisoitunutta, en ihmettele, että ystävyys on katoava ilmiö.
Usein joudumme laittamaan ystävän syrjään parisuhteessa, mutta ei se ystävyys sieltä mihinkään katoa. Ystävyys näet antaa tilaa. On hyvä kuitenkin miettiä, voiko yksi ihminen antaa sitä kaikkea mitä monta ihmistä voi antaa? En itse laittaisi tuollaista vaatimusta puolisoni ylle, on paljon asioita joita on hyvä puhua ystävälle. Hän on etäämmällä eikä hänellä ole vaateita minua kohtaan, kuten parisuhteessa puolisolla on. Minussa on puolia, joita ei puolisoni ymmärrä, miksi siis kiusata häntä?
Toki puolisolle tulee antaa etusija, mutta on varottava myös tukahduttamasta suhdetta. Kun osaa olla kyllin lähellä ja oikealla tavalla etäällä, säilyy myös se jännite mitä miehen ja naisen väliseen suhteeseen tarvitaan. - ystävyyttä,ystävyytt
Samaa mieltä.Miehelläni on ystävä harrastustoiminnan kautta,soittelevat toisilleen kun on esiintymisiä tulossa.Myös entiseen vaimoonsa pitää yhteyttä aika säännöllisesti,lapsista enimmäkseen,mutta muutenkin.
Mistä minä jään paitsi?Olen kertaalleen eronnut ja tasan tarkkaan tiedän että toista ei voi omistaa.Jos on mennäkseen,niin en sitä voi estää,ei täällä meidän maassa kenenkään ole pakko olla naimisissa.
Minäkin soittelen exäni kanssa ja kun liikkuu täällä päin voi poiketa vaikka kahville.Siinä me kaikki kolme,minä mies ja ex voidaan juoda kupposet ja asia ok.Myöskin minä saan pitää ihmissuhteeni,ei ole rajaa että exäni ei saisi tulla kynnyksen yli,jos kerran ollaan ystävällismielisissä väleissä.
Toinen asia on se,että jos suhteessa on jotain muuta kuin kaveruutta,niin silloin ihmisen itse pitää ymmärtää luopua tällaisesta yhteydenpidosta.Olen myös sitä mieltä,että jos joku on myöntänyt olleensa joskus ihastunut,ei tarkoita että olisi vieläkin tai tulevaisuudessa ihastunut.Minä ainakin olen ollut joskus ihastunut ja sitten tunne on muuttunut niin että minkäänlaisesta sukupuolisesta kiinnostuksesta ei ole tietoakaan.
Olen joskus miettinyt erästä asiaa.Lapsuuden paras leikkikaverini oli melkein samanikäinen veli.Jotenkin suhtaudun tähän miessukupuoleen niin suorasti ja jännittämättä.Tottakai on miehiä,joissa on vetovoimaa.Mutta on myös todella paljon miehiä,joita kohtaan en tunne pienintäkään kiinnostusta sillä tavalla.Työkavereihinkin on selkeän reilut välit enkä osaa kuvitella että jokainen maailman mies olisi mahdollinen uhka pettämiseen ja seksuaaliseen mielenkiintoon. - mummomuori*
ystävyyttä,ystävyytt kirjoitti:
Samaa mieltä.Miehelläni on ystävä harrastustoiminnan kautta,soittelevat toisilleen kun on esiintymisiä tulossa.Myös entiseen vaimoonsa pitää yhteyttä aika säännöllisesti,lapsista enimmäkseen,mutta muutenkin.
Mistä minä jään paitsi?Olen kertaalleen eronnut ja tasan tarkkaan tiedän että toista ei voi omistaa.Jos on mennäkseen,niin en sitä voi estää,ei täällä meidän maassa kenenkään ole pakko olla naimisissa.
Minäkin soittelen exäni kanssa ja kun liikkuu täällä päin voi poiketa vaikka kahville.Siinä me kaikki kolme,minä mies ja ex voidaan juoda kupposet ja asia ok.Myöskin minä saan pitää ihmissuhteeni,ei ole rajaa että exäni ei saisi tulla kynnyksen yli,jos kerran ollaan ystävällismielisissä väleissä.
Toinen asia on se,että jos suhteessa on jotain muuta kuin kaveruutta,niin silloin ihmisen itse pitää ymmärtää luopua tällaisesta yhteydenpidosta.Olen myös sitä mieltä,että jos joku on myöntänyt olleensa joskus ihastunut,ei tarkoita että olisi vieläkin tai tulevaisuudessa ihastunut.Minä ainakin olen ollut joskus ihastunut ja sitten tunne on muuttunut niin että minkäänlaisesta sukupuolisesta kiinnostuksesta ei ole tietoakaan.
Olen joskus miettinyt erästä asiaa.Lapsuuden paras leikkikaverini oli melkein samanikäinen veli.Jotenkin suhtaudun tähän miessukupuoleen niin suorasti ja jännittämättä.Tottakai on miehiä,joissa on vetovoimaa.Mutta on myös todella paljon miehiä,joita kohtaan en tunne pienintäkään kiinnostusta sillä tavalla.Työkavereihinkin on selkeän reilut välit enkä osaa kuvitella että jokainen maailman mies olisi mahdollinen uhka pettämiseen ja seksuaaliseen mielenkiintoon.selityksen jyvää, että vaikuttaako se kuinka on lapsuudessa oppinut olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Olen usein pannut merkille, että jotkut naiset käyttäytyvät mielestäni merkillisesti miesseurassa. Kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin heille miehet ovat jotenkin ”outoja”. Olen samoin lapsena että nuorena ollut lähinnä poikaporukoissa ja parhaat ystävät ovat olleet poikia/miehiä ja vasta aikuisena olen löytänyt naisystäviä.
Kun on tottunut siihen että miehetkin ovat ihmisiä, ei aina edes osaa ajatella että siinä pitäisi olla eroottisuutta koko ajan läsnä. Vastaavasti aika harvalukuinen on se mies joukko, joka herättää noita tunteita esiin. - kyllä ja ei
mummomuori* kirjoitti:
selityksen jyvää, että vaikuttaako se kuinka on lapsuudessa oppinut olemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Olen usein pannut merkille, että jotkut naiset käyttäytyvät mielestäni merkillisesti miesseurassa. Kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin heille miehet ovat jotenkin ”outoja”. Olen samoin lapsena että nuorena ollut lähinnä poikaporukoissa ja parhaat ystävät ovat olleet poikia/miehiä ja vasta aikuisena olen löytänyt naisystäviä.
Kun on tottunut siihen että miehetkin ovat ihmisiä, ei aina edes osaa ajatella että siinä pitäisi olla eroottisuutta koko ajan läsnä. Vastaavasti aika harvalukuinen on se mies joukko, joka herättää noita tunteita esiin.Vaikuttaa ja ei vaikuta. Mielestäni esimerkiksi sama mies voi suhtautua kahteen eri naiseen täysin eri lailla, eroottisesti tai epäeroottisesti.
Itse olen kasvanut isoveljen rinnalla ja pelannut jääkiekkoa, sotaleikkejä ja pesäpalloa serkkupoikalaumassa. Paras miespuolinen kaverini jäi perheen mieheksi kahden pikkusiskon ja äidin kanssa 14-vuotiaana, kun isä lähti lätkimään. Uskon tosiaankin, että nämä lapsuuden kokemukset helpottavat meitä näkemään toisemme vain ystävinä ja ihmisinä, eikä vastakkaisen sukupuolen edustajina. Silti minulle jokainen mies ei ole pelkkä "sekkupoika", suurin osa kyllä, mutta oman aviomieheni näin heti ensi silmäyksellä erittäin eroottisena pakkauksena, hänen kanssaan en missään tapauksessa voisi olla pelkkä ystävä!
Ex-miehelläkin oli lapsuudenystävä ystävättärenä. Se oli ihan luontevaa. Joskus tämä jopa istui mieheni polvella, piti tätä kaulasta kiinni ja suukotteli poskelle. Edes se ei minua häirinnyt. Mutta. Kun miehelle ilmestyi työkuvioissa uusi naispuolinen sukulaissielu, paras kaveri, niin tiesin heti heidät ensimmäisen kerran vierekkäin nähtyäni, että välillä kipinöi eroottinen lataus. Siitä ei ollut paluuta. Mies tietenkin kielsi jyrkästi kaiken. Vasta vuosien jälkeen hän myönsi salasuhteen oikean laadun. Eniten minua tosiaan raivostutti se, miten tyhmänä hän minua piti. Vain ystäviä, ja pah! Se polvella istuva suukottelija oli todellakin vain ystävä, tämä toinen nainen oli jotain aivan muuta, näkihän sen sokeakin!
Suhtaudun siis epäluuloisesti ylenpalttisiin vakuutteluihin ystävyyden laadusta. Ei puhdasta ystävyyttä vakuutella, myönnetä tai kielletä. Kyllä yleensä elekieli ja käytös viestittävät kumpi "ystävyys" on kyseessä. Alkuperäinen kaveri jauhaa samaa asiaa paatoksella kahdella eri palstalla. Epäilyttää vähän se tyyli, miten kiihkeästi hän puolustaa naisystäväänsä vaimon mielipahan kustannuksellakin.. kyllä ja ei kirjoitti:
Vaikuttaa ja ei vaikuta. Mielestäni esimerkiksi sama mies voi suhtautua kahteen eri naiseen täysin eri lailla, eroottisesti tai epäeroottisesti.
Itse olen kasvanut isoveljen rinnalla ja pelannut jääkiekkoa, sotaleikkejä ja pesäpalloa serkkupoikalaumassa. Paras miespuolinen kaverini jäi perheen mieheksi kahden pikkusiskon ja äidin kanssa 14-vuotiaana, kun isä lähti lätkimään. Uskon tosiaankin, että nämä lapsuuden kokemukset helpottavat meitä näkemään toisemme vain ystävinä ja ihmisinä, eikä vastakkaisen sukupuolen edustajina. Silti minulle jokainen mies ei ole pelkkä "sekkupoika", suurin osa kyllä, mutta oman aviomieheni näin heti ensi silmäyksellä erittäin eroottisena pakkauksena, hänen kanssaan en missään tapauksessa voisi olla pelkkä ystävä!
Ex-miehelläkin oli lapsuudenystävä ystävättärenä. Se oli ihan luontevaa. Joskus tämä jopa istui mieheni polvella, piti tätä kaulasta kiinni ja suukotteli poskelle. Edes se ei minua häirinnyt. Mutta. Kun miehelle ilmestyi työkuvioissa uusi naispuolinen sukulaissielu, paras kaveri, niin tiesin heti heidät ensimmäisen kerran vierekkäin nähtyäni, että välillä kipinöi eroottinen lataus. Siitä ei ollut paluuta. Mies tietenkin kielsi jyrkästi kaiken. Vasta vuosien jälkeen hän myönsi salasuhteen oikean laadun. Eniten minua tosiaan raivostutti se, miten tyhmänä hän minua piti. Vain ystäviä, ja pah! Se polvella istuva suukottelija oli todellakin vain ystävä, tämä toinen nainen oli jotain aivan muuta, näkihän sen sokeakin!
Suhtaudun siis epäluuloisesti ylenpalttisiin vakuutteluihin ystävyyden laadusta. Ei puhdasta ystävyyttä vakuutella, myönnetä tai kielletä. Kyllä yleensä elekieli ja käytös viestittävät kumpi "ystävyys" on kyseessä. Alkuperäinen kaveri jauhaa samaa asiaa paatoksella kahdella eri palstalla. Epäilyttää vähän se tyyli, miten kiihkeästi hän puolustaa naisystäväänsä vaimon mielipahan kustannuksellakin..eli ”silmä” kehittyy ja samoin itse kyllä huomaan, milloin on kyse ystävyydestä ja milloin ”ystävyydestä”.
Juu, voi olla että ap toisiaan provoaa. Niitäkin aina on. Mikäli noissa provoissa on jotain asianpoikastakin, niin silloin usein otan kantaa. Näitä kirjoitelmia kun voi tulkita monelta kantilta, ja useinkaan ei anneta kuin vihjauksia pohjatiedoiksi.
Totta on että kun ”ystävyyttä” vakuutellaan liikaa, se nostaa palaneen käryä nenään. Muistan kun olin nykyisen mieheni kanssa ja hän alkuaikoina muutaman kerran esitteli minut tuttavalleen ”ystävänä” sain hepulin. Kyse kun ei ollut pelkästä ystävyydestä. Onneksi mies ymmärsi.- kyllä ja ei
mummomuori kirjoitti:
eli ”silmä” kehittyy ja samoin itse kyllä huomaan, milloin on kyse ystävyydestä ja milloin ”ystävyydestä”.
Juu, voi olla että ap toisiaan provoaa. Niitäkin aina on. Mikäli noissa provoissa on jotain asianpoikastakin, niin silloin usein otan kantaa. Näitä kirjoitelmia kun voi tulkita monelta kantilta, ja useinkaan ei anneta kuin vihjauksia pohjatiedoiksi.
Totta on että kun ”ystävyyttä” vakuutellaan liikaa, se nostaa palaneen käryä nenään. Muistan kun olin nykyisen mieheni kanssa ja hän alkuaikoina muutaman kerran esitteli minut tuttavalleen ”ystävänä” sain hepulin. Kyse kun ei ollut pelkästä ystävyydestä. Onneksi mies ymmärsi.Itse vedän rajan siihen, että naimisissa olevalla saa olla toista sukupuolta oleva ystävä, mutta ei sydänystävä.
Suomenkielessä on vanha oikeinkirjoitus-muistisääntö, joka sanoo: Miehen "sydämeen" mahtuu vain yksi "ämmä". Eli jos miehen "sydämmeen" mahtuu kaksi "ämmää", eli vaimo ja sydänystävätär, niin ongelmia on luvassa. Aina välillä sydänystävättären etu ajaa väkisinkin vaimon edun edelle ja se ei ole oikein. Alkuperäinen kirjoittaja ei vaikuta niin välkyltä tyypiltä, että pystyisi pitämään tällaisen selkärankaa vaativan tilanteen hanskassa. Nytkin on jo loukannut vaimon tunteita sydänystävättären tunteita säästääkseen.
Itselläni on hyvä naisystävä, jonka aviomiestä oma aviomieheni inhoaa (ja syystä...). Tätä miestä emme siis koskaan kutsu meille kotiin vierailulle, se on mielestäni ihan selvä. Koti on meidän pyhä reviirimme. Ap:n vaimonkaan ei tarvitse kutsua miehen sydänystävätärtä kotiinsa, jos ei halua. Ihan turha ap.n tuputtaa ystävyyttä näiden kahden naisen välille, vaikka hänen omasta mielestään kolmen kimpassa olisi kivempaa. - mummomuori*
kyllä ja ei kirjoitti:
Itse vedän rajan siihen, että naimisissa olevalla saa olla toista sukupuolta oleva ystävä, mutta ei sydänystävä.
Suomenkielessä on vanha oikeinkirjoitus-muistisääntö, joka sanoo: Miehen "sydämeen" mahtuu vain yksi "ämmä". Eli jos miehen "sydämmeen" mahtuu kaksi "ämmää", eli vaimo ja sydänystävätär, niin ongelmia on luvassa. Aina välillä sydänystävättären etu ajaa väkisinkin vaimon edun edelle ja se ei ole oikein. Alkuperäinen kirjoittaja ei vaikuta niin välkyltä tyypiltä, että pystyisi pitämään tällaisen selkärankaa vaativan tilanteen hanskassa. Nytkin on jo loukannut vaimon tunteita sydänystävättären tunteita säästääkseen.
Itselläni on hyvä naisystävä, jonka aviomiestä oma aviomieheni inhoaa (ja syystä...). Tätä miestä emme siis koskaan kutsu meille kotiin vierailulle, se on mielestäni ihan selvä. Koti on meidän pyhä reviirimme. Ap:n vaimonkaan ei tarvitse kutsua miehen sydänystävätärtä kotiinsa, jos ei halua. Ihan turha ap.n tuputtaa ystävyyttä näiden kahden naisen välille, vaikka hänen omasta mielestään kolmen kimpassa olisi kivempaa.sydänystävällä? Mitä eroa sillä on ystävään? Ilmeisesti minulla ei ole ollut sellaista?
Muistisääntö nyt kertoo, että ei voi rakastua kahteen kerrallaan.
Itselläni on miesystäviä ja miehelläni naisystäviä. En ymmärrä, miksi heitä ei voi tavata. Juuri siksi että nähdään ja tutustutaan, niin voidaan nähdä myös onko se ystävyyttä vai jotain muuta. Eikä heitä tarvitse kotona tavata, enhän tapaa naispuolisia ystäviänikään.
Tosin nyt miespuoliset ystäväni ovat jääneet vähän taka-alalle, koska elinpiirimme ovat muuttuneet. Näinhän siinä useimmiten käy. Tilalla on kaksi naisystävää. Samoin miehen naisystävää aina nähdään silloin tällöin, mutta häntäkin elämä kuljettaa eteenpäin eli on muuttanut työn perässä kaupunkia.
Minusta on ollut mukava tavata hänet sekä mieheni ex, avoimia vilpittömiä ihmisiä. Samalla olen oppinut tuntemaan miestäni paremmin. Asiaa auttaa tietysti se, ettei mies ole laittanut koskaan meitä vastakkain. Kyllä hän on näyttänyt että olen ensin, pienillä kauniilla eleillä.
Ymmärrän oikein hyvin ettei mies ole ystävystynyt näiden miehien kanssa ja päinvastoin, ovat niin erilaisia. Ystävien puolisot ovat jääneet vähän vieraiksi, mutta ei kai sillä ole merkitystä? Ainoa on tuo ex-mieheni, jonka puoliso on hyvin omistushaluinen. Eipä kyllä lapsetkaan halua siksi tapailla isäänsä. - kyllä ja ei
mummomuori* kirjoitti:
sydänystävällä? Mitä eroa sillä on ystävään? Ilmeisesti minulla ei ole ollut sellaista?
Muistisääntö nyt kertoo, että ei voi rakastua kahteen kerrallaan.
Itselläni on miesystäviä ja miehelläni naisystäviä. En ymmärrä, miksi heitä ei voi tavata. Juuri siksi että nähdään ja tutustutaan, niin voidaan nähdä myös onko se ystävyyttä vai jotain muuta. Eikä heitä tarvitse kotona tavata, enhän tapaa naispuolisia ystäviänikään.
Tosin nyt miespuoliset ystäväni ovat jääneet vähän taka-alalle, koska elinpiirimme ovat muuttuneet. Näinhän siinä useimmiten käy. Tilalla on kaksi naisystävää. Samoin miehen naisystävää aina nähdään silloin tällöin, mutta häntäkin elämä kuljettaa eteenpäin eli on muuttanut työn perässä kaupunkia.
Minusta on ollut mukava tavata hänet sekä mieheni ex, avoimia vilpittömiä ihmisiä. Samalla olen oppinut tuntemaan miestäni paremmin. Asiaa auttaa tietysti se, ettei mies ole laittanut koskaan meitä vastakkain. Kyllä hän on näyttänyt että olen ensin, pienillä kauniilla eleillä.
Ymmärrän oikein hyvin ettei mies ole ystävystynyt näiden miehien kanssa ja päinvastoin, ovat niin erilaisia. Ystävien puolisot ovat jääneet vähän vieraiksi, mutta ei kai sillä ole merkitystä? Ainoa on tuo ex-mieheni, jonka puoliso on hyvin omistushaluinen. Eipä kyllä lapsetkaan halua siksi tapailla isäänsä.Sydänystävän synonyymejä ovat sielunsisar, soulmate... Itselläni on ystävätär, joka on minulle läheisempi kuin oma sisko, johon minulla on myös lämpimät välit. Hän on sydänystäväni.
On vaarallista avioliitolle, jos puolisolla on tuollainen ystävä eri sukupuolta. Joiltakin sekin taitolaji onnistuu, mutta veikkaan, että suurimmalta osalta ei.
Muut ystävät, kaverit, kamut ja toverit on ihan eri juttu. Heidän hyvinvointinsa ei koskaan muutenkaan mene perheenjäsenten hyvinvoinnin edelle. Noiden kahden välillä kulkee siis mielestäni se raja.
- mummomuori*
ehkä noista joistakin edeltävistä vastauksista näet, kuinka harvinaista on oikeat ystävyyssuhteet? Se joka on kokenut todellista ystävyyttä myös vastakkaisen sukupuolen kanssa, ymmärtää myös, ettei sitä ystävyyttä pilata naimalla.
Itselläni on aina ollut myös miehiä ystävinäni. Ystävät ovat niitä, jotka kannattelevat silloinkin kun muut kääntävät selkänsä. Niin, rakastetut tulevat ja menevät mutta ystävät pysyvät.
Koeta ymmärtää vaimoasi. Hänellä voi olla piintynyt käsitys siitä etteivät mies ja nainen voi tehdä keskenään muuta kuin ”naida”. Mikäli ystäväsi ymmärtää myös tuon pelon, ei olisi mikään paha juttu jos nuo kaksi saisivat jutella keskenään. Sovinnon ja rauhoittamisen pieni ele? Ei heistä tarvitse tulla mitään ylimpiä ystäviä, hänhän on sinun ystäväsi, mutta kaveri kuitenkin.
Yritä järjestää sellainen tilanne, joka on mukava. Voit olla itse paikalla. Kerro siinä tilanteessa mitä vaimosi pelkää.
Voi olla että sekään ei auta, ja joudut valitsemaan puolesi. Näin kävi minulle, sillä ex mieheni löysi joitakin vuosia sitten puolison, joka ei millään päässyt sen ajatuksen yli että mies ja nainen eivät voi olla muutoin kuin seksisuhteessa. Hän ei itse ole koskaan osannut olla ilman seksiä miesten kanssa ja siksi kai se oli mahdoton ajatus, ettei sitä harrasteta aina kun on mahdollisuus. On jotain enemmän. Näin jouduin luopumaan ystävyydestäni exän kanssa. Kyllä se toisaalta pysyy aina, mutta en halua pahoittaa tuon naisen mieltä.- ongelmia...
Noita muita en edes kommentoi. En tietenkään halua pahoittaa vaimonikaan mieltä - eikös sen pitäisi olla sanomattakin selvää?
En myöskään pidä amerikkalaistyylisestä vastakkainasettelusta "vaimo vs. ystävä" mitä myös euroopassa harrastetaan, vaan pyrin ratkaisemaan asian sopusuhtaisesti. Vaatikoon se sitten vaikka joiltakin opiskelua.
Todellinen ystävyys on sitä jotain. - Liina Anniina
ongelmia... kirjoitti:
Noita muita en edes kommentoi. En tietenkään halua pahoittaa vaimonikaan mieltä - eikös sen pitäisi olla sanomattakin selvää?
En myöskään pidä amerikkalaistyylisestä vastakkainasettelusta "vaimo vs. ystävä" mitä myös euroopassa harrastetaan, vaan pyrin ratkaisemaan asian sopusuhtaisesti. Vaatikoon se sitten vaikka joiltakin opiskelua.
Todellinen ystävyys on sitä jotain.Kaunis lause tuo "Pyrit ratkaisemaan sopusuhtaisesti", ja kauniisti sanottu ettei HALUA pahoittaa vaimon mieltä. (vaikka on jo pahoittanut) ja lojaalisti sanottu, ettei pidä vastakkainasettelusta.
Kaunista! Eettistä! Ihanteellista syvästä ystävyydestä!
Sinä siis ratkaiset... sinä ratkaiset avioliittosi probleeman, mutta unohdat että liitossasi on toinenkin osapuoli, joka ei ole sinä.
Olisi mielenkiintoista tietää, että keltä vaadit opiskelua. Vaimolta?
Tosiasia kuitenkin on, että vaimosi näkee asian toisin. Pidät sinkkunaisystävääsi, joka on joskus sinuun ollut ihastunut erittäin luotettavana ystävänä sinulle. Muunlaisia kommenttejamme, että asian voi käsittää toisin, et edes halua kommentoida.
Et halua nähdä asiaa kuin omalta kantiltasi siis?
Ei ennusta hyvää tämä liitollesi. Toki toivon, että vaimosi olisi niin vahva, että kestää ajatuksen sinuun-ennen-ihastuneesta-sinkkuystävästä.
Vahva pitää naisen olla, ja oletan että hän tulee hakemaan itsetuntonsa vahvuuden myös omasta ystäväpiiristään.
Miten on, en ainakaan huomannut, että olisit vastannut kysymykseen, että voisiko vaimosi myös hankkia miespuolisen, ikäisensä uskotun jostain menneisyydestään?
Voisitte kumpikin tahollanne uskoutua ja kertoa salaisemmat asianne.
Hyvää jatkoa todelliselle ystävyydelle, joka on "sitä jotain", kuten mainitset. Oli se nyt sitten mitä tahansa. Onhan se sellainen paljon käytetty lause karismaattisesta henkilöstä, jolla on sitä jotain. :D - grrkllss
Liina Anniina kirjoitti:
Kaunis lause tuo "Pyrit ratkaisemaan sopusuhtaisesti", ja kauniisti sanottu ettei HALUA pahoittaa vaimon mieltä. (vaikka on jo pahoittanut) ja lojaalisti sanottu, ettei pidä vastakkainasettelusta.
Kaunista! Eettistä! Ihanteellista syvästä ystävyydestä!
Sinä siis ratkaiset... sinä ratkaiset avioliittosi probleeman, mutta unohdat että liitossasi on toinenkin osapuoli, joka ei ole sinä.
Olisi mielenkiintoista tietää, että keltä vaadit opiskelua. Vaimolta?
Tosiasia kuitenkin on, että vaimosi näkee asian toisin. Pidät sinkkunaisystävääsi, joka on joskus sinuun ollut ihastunut erittäin luotettavana ystävänä sinulle. Muunlaisia kommenttejamme, että asian voi käsittää toisin, et edes halua kommentoida.
Et halua nähdä asiaa kuin omalta kantiltasi siis?
Ei ennusta hyvää tämä liitollesi. Toki toivon, että vaimosi olisi niin vahva, että kestää ajatuksen sinuun-ennen-ihastuneesta-sinkkuystävästä.
Vahva pitää naisen olla, ja oletan että hän tulee hakemaan itsetuntonsa vahvuuden myös omasta ystäväpiiristään.
Miten on, en ainakaan huomannut, että olisit vastannut kysymykseen, että voisiko vaimosi myös hankkia miespuolisen, ikäisensä uskotun jostain menneisyydestään?
Voisitte kumpikin tahollanne uskoutua ja kertoa salaisemmat asianne.
Hyvää jatkoa todelliselle ystävyydelle, joka on "sitä jotain", kuten mainitset. Oli se nyt sitten mitä tahansa. Onhan se sellainen paljon käytetty lause karismaattisesta henkilöstä, jolla on sitä jotain. :Dihmisten pitäisi saada pitää ainakin jotain yhteyttä ystäviinsä, myös toista sukupuolta oleviin. Siitä voidaan sitten sopia miten, kuinka paljon, ja missä tietyissä tilanteissa ystäviin ollaan yhteydessä. Mielestäni vaimon pitäisi päästä tuossa irti mustasukkaisuudestaan. Se on sitten eri asia, tarvitseeko kaverinaista kutsua joka paikkaan.
- mummomuori*
Liina Anniina kirjoitti:
Kaunis lause tuo "Pyrit ratkaisemaan sopusuhtaisesti", ja kauniisti sanottu ettei HALUA pahoittaa vaimon mieltä. (vaikka on jo pahoittanut) ja lojaalisti sanottu, ettei pidä vastakkainasettelusta.
Kaunista! Eettistä! Ihanteellista syvästä ystävyydestä!
Sinä siis ratkaiset... sinä ratkaiset avioliittosi probleeman, mutta unohdat että liitossasi on toinenkin osapuoli, joka ei ole sinä.
Olisi mielenkiintoista tietää, että keltä vaadit opiskelua. Vaimolta?
Tosiasia kuitenkin on, että vaimosi näkee asian toisin. Pidät sinkkunaisystävääsi, joka on joskus sinuun ollut ihastunut erittäin luotettavana ystävänä sinulle. Muunlaisia kommenttejamme, että asian voi käsittää toisin, et edes halua kommentoida.
Et halua nähdä asiaa kuin omalta kantiltasi siis?
Ei ennusta hyvää tämä liitollesi. Toki toivon, että vaimosi olisi niin vahva, että kestää ajatuksen sinuun-ennen-ihastuneesta-sinkkuystävästä.
Vahva pitää naisen olla, ja oletan että hän tulee hakemaan itsetuntonsa vahvuuden myös omasta ystäväpiiristään.
Miten on, en ainakaan huomannut, että olisit vastannut kysymykseen, että voisiko vaimosi myös hankkia miespuolisen, ikäisensä uskotun jostain menneisyydestään?
Voisitte kumpikin tahollanne uskoutua ja kertoa salaisemmat asianne.
Hyvää jatkoa todelliselle ystävyydelle, joka on "sitä jotain", kuten mainitset. Oli se nyt sitten mitä tahansa. Onhan se sellainen paljon käytetty lause karismaattisesta henkilöstä, jolla on sitä jotain. :DMiksi naisista on niin pelottavaa se että miehellä on naispuoleinen ystävä. Johtuuko se pettämisen pelosta, että sittenkin siihen suhteeseen liittyy muuta kuin ystävyyttä? Tavallaan pelkää jo kaiken varalta.
Toki on hyvä olla hiukan kriittinen, ainakin niin kauan että oppii tuntemaan toista, osaako hän olla rehellinen. Tarkoittaako toinen oikeasti sitä mitä sanoo, vai yrittääkö vain pehmentää asiaa. Pystyykö toinen käyttäytymään johdonmukaisesti ja tekemään niin kuin sanoo. Sitä kun mahtuu tuota peittelyä ja salailua tähän maailmaan näemmä.
Mietin vain sitä, että entä jos kyse onkin oikeasta ystävyydestä? Eikö silloin rauhoittaisi kun tapaisi ja näkisi sen ihmisen ja voisi itse todeta kuinka asia on? Samalla molemmat voisivat miettiä, kuinka esim. mustasukkaisuuteen tulisi suhtautua, ettei suhteesta tulisi vankilaa. Ihmiset ovat erilaisia, toiset tykkää siitä että ”omistellaan”, toisille se voi olla ahdistavaa.
Samoin mietin että liittykö tämä ilmiö siihen, että turhan moni nainen karkottaa jopa ne miespuoliset ystävät puolisonsa läheltä. Syntyy tilanne jossa mies voi lähteä pettämään vain saadakseen jutella jonkun kanssa omista asioistaan. Se että mies saa kuuntelevat korvat hän tavallaan maksaa seksillä. Ehkä se joskus on tämän kolikon toinen puoli.
- myös käärmeissään
Täällä yksi samanalainen vainoharhainen ja sairaalloisen mustasukkainen hullu.... (ex-mieheni sanat).
Minä siis aikonani hyväksyin mieheni hyvän naispuolisen sinkkuystävän, joka oli kuin "kauan kaivattu sisko". Kun jätin mieheni (muista syistä), niin tämä "sisko" muutti asuntoomme huonekaluineen kuukauden sisällä ja he alkoivat heti yrittää yhteistä vauvaa.- mummomuori*
kuinka ystävä sanaa käytetään väärin ja miksi se kuulostaa niin niljakkaalta kun sanotaan; ”hän on vain ystävä”. Eli ei se mikään ystävä ole ollut.
Onhan vain kaveri jota kohtaa tunsi eroottisista vetoa ja ihastui siksi. Rakastui ja ystävystyikin kenties. Kokemukseni mukaan myös ns. panosuhteista käytetään muotoa ”ystävä”, mikä vääristää sanan varsinaista merkityistä. - jatkoa tuohon
mummomuori* kirjoitti:
kuinka ystävä sanaa käytetään väärin ja miksi se kuulostaa niin niljakkaalta kun sanotaan; ”hän on vain ystävä”. Eli ei se mikään ystävä ole ollut.
Onhan vain kaveri jota kohtaa tunsi eroottisista vetoa ja ihastui siksi. Rakastui ja ystävystyikin kenties. Kokemukseni mukaan myös ns. panosuhteista käytetään muotoa ”ystävä”, mikä vääristää sanan varsinaista merkityistä.Just. Panokaverikin on loppujen lopuksi vain kaveri ;-)
Sanoisin, että mitä enemmän sitä "ystävyyttä" täytyy selitellä, puolustella ja hyväksyttää (mm. valtakunnallisilla keskustelupalstoilla) niin sen enemmän tulkinnanvaraisia vivahde-eroja siihen liittyy. Varsinkin, jos on pitänyt erikseen ihan sopia, että suhde pysyy sitten vain ystävyytenä... ( Sovimme jo 7 vuotta sitten, että olemme aina ystäviä). Ei pelkkää ystävyyttä tarvitse erikseen sopia. Se vain on.
Jos mieheni tulisi kotiin ja vakuuttelisi, että sopi erään naispuolisen ystävänsä kanssa, että "pysyvät pelkkinä ystävinä" niin kyllä tässä alkaisivat hälytyskellot soida, että jaha, mitäs tuosta piti oikein erikseen sopia? Eikö asia olekaan selvä?
Veikkaan, että ap:n vaimon epäilyt eivät ole ihan tuulesta temmattuja juttuja. - ihana ystävä!
1. Ei meillä ole ikinä ollut mitään, hän on ystävä ja ihana i h m i n e n. Tai saattaa olla vähän ihastunut mutta ei ikinä halua kenellekään mitään pahaa. Kun edellien jätti avaimen aamulla pöydälle, iltapäivällä se oli ihanan ihmisen avainrenkaassa.
2. Ai minäkö muka pettänyt sinua ? Ei minulla ketään toista ole: ihan vaan ystävyys- ja seksisuhteita.
3. sisko&veli nussivat = sukurutsa
4. Ikuinen ystävä, joka tukee vaikeina aikoina...
- ai ongelmiako?
"Liekö sitten se pahentaa vaimon epäluuloa, että tuo nainen on aasialaistaustainen ja sinkku?"
Sinkku siviilisäätynä voi kyllä jonkin verran pahentaa tilannetta, mutta ei välttämättä, vakiosuhde nyt ei tunnetusti ole eräiden kohdalla kuin hidaste. Mutta miksi tuo aasialaistaustaisuus herättäisi sen kummempaa epäluuloa? Naisihminen on luonteeltaan joko vamppi tai ei ole, ei siinä passia tai syntymäpaikkakuntaa ole ennenkään tarvinnut kysellä. - kpr1
vain joitakin vuosia, niin voisit olla minun mieheni. Hänellä näet on juuri aasialainen sinkkuystävä, tahtomattani.
Kerronpa sulle oman tarinani. Taustalla toki kaikenlaista koettua nuoruudesta, ja se vaikuttaa tähän päivään. Mutta, olin masentunut koska asumme ulkomailla. Epäilin, että miehellä on suhde n. 10vuotta nuorempaan työkaveriinsa eli tähän aasialaiseen sinkkuun. No enpä saanut koskaan varmuudella selville mitä heidän välillään tapahtui, muuta kuin että se kokonaan kiellettiin ja salattiin. Kun se nainen vihdoin lähti muualle töistä, niin mitä mieheni tekee. Alkaa soitella ja viestitellä ja lähettää sähköpostia ja hoitaa yhteydenpidon nyt salassa töistä. Aiemmin oli vielä niin, että kun lenkille lähdettiin niin jossain vaiheessa ehti vielä naiselle viestejäkin laitella. Tietysti poisti kaikki tiedot, etten tietäisi missä mennään.
Tässä vaiheessa hän oli ohimennen sanonut, että "eikö me muka voida sun mielestä olla ystäviä". No ette, on mun kantani. Tätä "ystävyyttä" on nyt jatkunut kolmisen vuotta, ja saman ajan mun masennus. Mies vaan porskuttaa ja on niin iloinen että, aina kun on soittanut ja ollut yhteydessä tähän aasialaiseen sinkkuystäväänsä. Voin kertoa, että kun meille ero tulee, niin ei mene aikaakaan kun se nainen ja ex-mieheni alkavat styylata virallisesti.
Ystävyys, sitä ei kertakaikkiaan ole naisen ja miehen välillä. Eikä pidä olla, ellei se ystävä ole se oma vaimo tai mies. Kenenkään ei tarvitse sallia vapauksia omien ystävien suhteen. Mieheni tietää, että tuo nainen on häneen ihastunut, on sanonutkin että hän näin luulee ja se on hänelle kunnia-asia. Hän on se prinssi ja pelastaja, ja hän haluaa nyt pelastaa tuon sinkku-aasialaisen-"ystävänsä" ja en kyllä tiedä miten hän aikoo yhteensovittaa minut ja hänet. Juttu kuitenkin on se, että hän on jo alkanut suunnitella elämäänsä tämän sinkku-aasialaisensa kanssa, joten odotan vain milloin hän löytää munansa ja ottaa sen avioeron!
Pointti tässä kaikessa on se, että jos se vaimoasi häiritsee että sinulla on tuo "ystävä" niin toimimalla "ystävää suojelevasti" kerrot vaimollesi, että ykkönen elämässäsi on tuo "ystävä", ei vaimosi. Jos sinä et olisi noin itsekäs ihminen, niin sinä asettaisit AINA vaimosi parhaan etusijalle, etkä omaa parastasi. Ja jos liittosi on kunnossa niin mihin oikein tarvitset tuota ystävää, kun sinulla kerran on (vielä) vaimosi, jonka olkapää pitäisi olla sinua varten? Elätkö itse valheessa ja valehtelet siis itsellesi, että tämä on vain ystävä, eikä mitään muuta? Tottakai haluat pitää tämän tilanteen, itsetuntoasi hivelee "ystävä" ja vaimo on vain se välttämätön paha. Kun teille vaimosi kanssa ero tulee, niin lyönpä vetoa että aasialaisesi iskee kimppuusi ellet sinä ehdi ensin.
Uskomatonta tämä itselle valehtelu..sitä se miehenikin tuntuu tekevän. Jatkaa kulissia minun kanssani, mutta petaa suhdetta toisaalla jo valmiiksi. Kyllä on kunnioitus ja rakkaus kadonneet, tervetuloa vaan aasialainen sinkku-"ystävä..olen nyt oppinut sen, että yhtäkään "ystävää" ei tule minun tulevissa suhteissa olemaan kuvioissa. Miehelleni on tärkeintä vain se oma napa, ei yhtään mikään muu. En pysty käsittämään, että sinäkin toimit vain omahyväisesti, etkä ollenkaan ota huomioon vaimosi toiveita.- Kaveria ei jätetä...
Tiedätkös ollenkaan, että kieltämällä miestä tapailemasta ystäväänsä tuot hommaan vähän kielletyn hedelmän makeutta, jos kyseessä ei olekaan ystävyys?
Höh, minkälainen rakkausuhden teillä on, jos pelkäät sen jäävän ystävyydellekin kakkoseksi?
Taidat olla joku omistushaluinen roikkuja. Onneksi miehesi on varmasti purkanut tätä ongelmaa ystävälleen. Minkäs sille voi, jos ystävältä puuttuu munat?
Suurin onni on kuitenkin se, että miehesi ystävä on aasialainen. Heidän kulttuuriin ei kuulu kavein kanssa sänkyyn sekoilut. Eurooppalaisen kanssa hän olisi jo tehnyt vaikka mitä. - P.T.189
Kaveria ei jätetä... kirjoitti:
Tiedätkös ollenkaan, että kieltämällä miestä tapailemasta ystäväänsä tuot hommaan vähän kielletyn hedelmän makeutta, jos kyseessä ei olekaan ystävyys?
Höh, minkälainen rakkausuhden teillä on, jos pelkäät sen jäävän ystävyydellekin kakkoseksi?
Taidat olla joku omistushaluinen roikkuja. Onneksi miehesi on varmasti purkanut tätä ongelmaa ystävälleen. Minkäs sille voi, jos ystävältä puuttuu munat?
Suurin onni on kuitenkin se, että miehesi ystävä on aasialainen. Heidän kulttuuriin ei kuulu kavein kanssa sänkyyn sekoilut. Eurooppalaisen kanssa hän olisi jo tehnyt vaikka mitä."Suurin onni on kuitenkin se, että miehesi ystävä on aasialainen. Heidän kulttuuriin ei kuulu kaverin kanssa sänkyyn sekoilut."
Sulla itselläsi "Kaveria ei jätetä..." ei taida olla kovinkaan paljoa kokemusta ihmissuhteista, noin niinkuin edes yleisellä tasolla. Ja kirjoituksestasi päätellen perimmäinen tarkoituksesi on julistaa suurelle yleisölle, että fanitat aasialaismimmejä yli muiden. Mutta sallittakoon sinullekin mielipiteesi, keskustelupalstahan tämä on.
Uskon kyllä, että jonkin kotikyllässään aasialaisäidin helmoissa asuva perhonen omaa korkean moraalin, mutta länsimaissa asuvilla aasialaismimmeillä on yleensä ihan eri meno ja meininki. Kun opiskelin Jenkeissä, niin en saanut ihan noin puhtoista kuvaa aasialaistaustaisista opiskelijaneitosista. Ei niin, että olisivat muita pahempia, mutta ei kyllä muita kummempiakaan. Ja puhun nyt omakohtaisesta kokemuksesta. Eli sen puolesta tuo viittaus miehen ystävän aasialaistaustaan ihan merkityksetön.
Mitä tulee alkuperäiseen kirjoitukseen, niin minusta on siis ihan sama mikä sukutausta puolison "parhaalla kaverilla" on. Jos se liian tiivis ystävyyssuhde (oli sitten kuinka platoninen hyvänsä), luo avioparin välille epäluottamusta, niin se on joka tapauksessa ongelma joka pitää ratkaista. Jos omalla muijalla olisi mielestäni liian tiivis ystävyyssuhde toiseen mieheen, niin tuskin kuittaisin asian sillä, että "olenpahan vain tällainen omistushaluinen roikkuja". - sdfsfsfsf
Kaveria ei jätetä... kirjoitti:
Tiedätkös ollenkaan, että kieltämällä miestä tapailemasta ystäväänsä tuot hommaan vähän kielletyn hedelmän makeutta, jos kyseessä ei olekaan ystävyys?
Höh, minkälainen rakkausuhden teillä on, jos pelkäät sen jäävän ystävyydellekin kakkoseksi?
Taidat olla joku omistushaluinen roikkuja. Onneksi miehesi on varmasti purkanut tätä ongelmaa ystävälleen. Minkäs sille voi, jos ystävältä puuttuu munat?
Suurin onni on kuitenkin se, että miehesi ystävä on aasialainen. Heidän kulttuuriin ei kuulu kavein kanssa sänkyyn sekoilut. Eurooppalaisen kanssa hän olisi jo tehnyt vaikka mitä."Tiedätkös ollenkaan, että kieltämällä miestä tapailemasta ystäväänsä tuot hommaan vähän kielletyn hedelmän makeutta, jos kyseessä ei olekaan ystävyys? "
nini tai näin, kun tilanne on tuo niin ainoa vaihtoehto on erota samantien. miksikö? koska:
1. jos kiellät, se kehittyy kielletyn hedelmän takia naimasuhteeksi
2. jos et kiellä, se kehittyy pikkuhiljaa naimasuhteeksi
eli jos miehellä (tai naisella) on noin tärkeä "vain ystävä", niin ei siinä auta kuin erota saman tien. pitäkööt ystävänsä.
"Suurin onni on kuitenkin se, että miehesi ystävä on aasialainen. Heidän kulttuuriin ei kuulu kavein kanssa sänkyyn sekoilut. "
ihan täyttä paskaa. aasialaiset naiset ovat yhtä kovia yrittämään kuin afrikkalaiset miehet.
- **juupajuu**
Ja jos sun vaimolla olisi vaikka joku komea Suomessa asuva amerikkalainen ori frendinä se olisi sulle aivan OK?
- aitomiesedes
"Miten ihmeessä luovia tällaisessa tilanteessa, kun ei halua pahoittaa vaimon eikä ystävän mieltä? Eikö viellä vuonna 2010 mies voikaan olla naisen ystävä vai mikä mättää? "
Ihme itkuiita. Valitse äläkä itke. - Massapostitusta
Ap jatkaa samaa teemaa naapuripalstalla:
---> Suominaiset, hei! - mies härmästä
"Olen tuon naispuolisen ystävän tuntenut jo vuosia ennen kuin tapasin tulevan vaimoni." joten olette ystäviä myös nyt. Sinä päätät tuleeko hän teidän väliin.
"hän on "karvat pystyssä" tuon naisen takia. Vaimoni "ei luota" tuohon naiseen, vaan pelkää että nainen yrittää vietellä minut. " Joku alkukantainen käsitys siitä että miehiä viedään kuin pässiä narussa!! Ei miehiä oteta kuin hyllystä, helvetti soikoon. Oikeat miehet vie ja nainen vikisee. Taitaa olla myös vaimosi käsitys itsestään alemmuuden tunnoilla väritetty. - pihtarin mies
...jos seksielämä ei oikein luista. hän pelkää, että miehellä luistaa kohta jonkun muun kanssa eikä vaimo enää pysty pihtaamalla kontrolloimaan ukkoaan.
- hohhoijakkaa
Ai kun kiva, että saimme tämän pihtari-kortin vedettyä mukaan tähänkin keskusteluun.
- ...............
Täällä on vähän samanlaista tapausta, mutta ilman mustasukkaisuutta. Miehelläni on eräs naispuolinen ystävä, jonka tiedän olleen ihastunut mieheeni. Ja kyllä mä vähän karsastan tätä henkilöä. Tämä johtuu lähinnä hänen suhtautumisesta minuun, sellainen vähän alta kulmien katsominen ja nyrpeys. En siksi itse viihdy kauheasti hänen seurassaan, mutta muuten minulle on ihan sama - miehenhän ystävä hän on eikä minun. Kyllä mä luotan ja tiedän mieheni ettei häneen sekaantuisi. Ja miehellä on paljonkin myös naispuoleisia ystäviä ja mukavia ja hyviä ystäviä ovatkin.
Kyllähän sitä jos minkälaista kumppaniin ihastunutta ja yrittävää on ollut, mutta ei se loppuviimeksi merkitse yhtään mitään, kun mies osaa sanoa ei. Ihan samalla tavalla itsellänikin taitaa jokunen miespuolinen ystävä olla, jotka ovat aikanaan olleet ihastuneita minuun, mutta kyllä sitä olisi aikanaan toiminut jos olisi kiinnostunut.
Mites te tuota asiaa käsittelette? Oletko lähinnä vain kiukkuinen naisen reaktiosta vai osoitatko jonkinlaista ymmärrystä ja myötätuntoa vaimoasi kohtaan? Jostain syystä hän on epävarma, mistä se johtuu. Miten sinä toit asian esiin, onko hän itse epävarma suhteenne pysyvyydestä ja sinun uskollisuudesta, epävarma itsestään suhteessa muihin. Onko historiassa petetyksi tulemista. Keskustelkaa noista asioista ensin, sun vaimo on ahdistunut tuosta ja ethän säkään tahdo kumppanisi kokevan sellaisia tunteita eli mitä jos sen nyt ensin selvittäisitte ja sitten vasta alkaisitte riitelemään kenen kanssa kukin saa olla kaveri. Minulla on ollut miespuolisia vähän syvempiä ystäviä avioliiton aikana: ei ole ollut mikään suuri voittotarina asiaa sen kummemmin kommentoimatta. Olen lopettanut koko touhun. Periaatteessa ihan nasta idea nuo toisen sukupuolen edustajat avioliiton aikana, mutta käytännössä iskee jostain syystä noin kauniisti sanoen kätensä paskaan aika usein.
Tämä nainen yrittää vampata sinut, ja näyttää siinä hyvin etenevänkin. Päätä itse, mitä teet. Et ole sinisilmäinen, tiedät ihan itse, mitä on tapahtumassa.
Ei siinä mitään luovimista ole: sorry vaan, sanot adios jommalle kummalle. Tai muutat ihan kaveriksi, jolle kerrot kerran vuodessa kuulumisia etkä paru olkapäähän elämän kovuutta.
Minulla on vielä kaverina yksi reiska, jolle lähetän jouluna terveisiä, mutta ei tulisi mieleenikään kertoa hänelle mitään syvällistä eikä nojata mitenkään olkapäähään. Kaveri on eri asia, eikä siinä todellakaan ole mitään pelissä. Mitä lie miehelle kuuluu nykyään. En ole ollut kolmeen vuoteen tekemisissä. Miehelläni on (tai ainakin oli) kännykkänsä numero ja kaikki. Ei ole minuun lätkässä pätkääkään, enkä minä huolisi häntä, vaikka saisin kuukausipalkkaa. Tällainen lienee ongelmaton kaveri. Hänellä on joku sussu aina meneillään, rauhoittuisi jo!
Heivaa se aasialainen.- N--33
Minusta on hienoa että haluat esitellä naisen vaimollesi. Juuri näin tulee toimia. :-) Tsemppiä! Olisin itse vaimona todella onnellinen mieheni tuollaisesta toiminnasta.
- kaikki lähtee itsest
En tykkää YHTÄÄN. epämääräistä toimintaa olllut koko ajan, nainen vaikuttaa olevan viattomalla mielellä liikkellä, mutta oma miehenihän metsästää tätä akkaa ihan selvästi.
Muuten olisi jo aikaa sitten loppunut yhteydenpito.
Heti kun näin naisen kuvan miehen koneella, arvasin, mikä juttu tämä on.
Kumpikin ovat syyttäneet toisiaan ihastumisesta. Eikä ole mikään vanha ystävyys vaan ikää n. puoli vuotta. Ja tätä minun pitää katsella. Mies on kolme kertaa luvannut lopettaa yhteydenpidon akkaan. Aina valehdellut. Nainen on kuulemma kuin "sisko" tai "olkapää", tälle siis tilittää omia ongelmiaan ja meidän parisuhdeongelmia, joista minä en tiedä muuten mitään, tai tiennyt ennenkuin akka astui kuvioon mukaan.
Kun tapasimme mieheni kanssa, hän sanoi että olen kuin sisko hänelle. Tämän takia olen todella epäluuloinen. Tiedän, että kyseessä on ihastus, sanoi mies mitä sanoi. Mies ei suostu myöntämään ihastusta, mutta kyllä sen tietää kun kohdalle tulee tällainen tilanne. Miehellä on nimittäin muitakin naispuolisia kavereita, eikä heidän kanssaan ole tällaista samanlaista epätoivon - ja mustasukkaisuudentunnetta koskaan ollut.
En tajua, miten saan tämän loppumaan tai haluanko sitä edes enää ... Jos hän ei itse voi lopettaa jatkuvaa loukkaamistani, niin en halua olla se, joka pakottaa. Asiat lähtee itsestä.- Luin lehdestä..
Miehesi saa ystävältään sellaista mitä hän ei saa sinulta: kehua, ymmärrystä ja kuuntelua. Nalkuttamalla saat vaa'an heilahtamaan yhä enemmän miehesi ystävän hyväksi.
Kehu siis miestäsi, muista häntä ja pidä hyvänä. Kyllä hyvällä puolisolla on aina sen verran itsevarmuutta, ettei tällainen haaste voi olla liian kova.
- meri-johanna
saa toki olla, mutta on aivan eri asia, tapaillaanko näiden 'ystävien' kanssa puolison kanssa yhdessä vai selän takana. Lisäksi 'ystävätär' on (ollut) ihastunut mieheen ja on aina valmiina tarjoamaan 'tukea antavan olkapäänsä' jos/kun kriisi yllättää.
No, avioliitoissa niitä kriisejä valitettavasti tulee. Siispä ei tarvitse paljonkaan arvuutella kuinka liitossa tulee käymään sitten kun mies laukkaa 'ymmärtäväisen ystävättären' luokse surkeuttaan parkumaan...taitaa siinä menossa kovettua...ööh siis lujittua jokin muukin kuin ystävyys.
Voi vaimo-parkaa...näköjään vielä vuonna 2010 miehillä on tapana pitää jalkavaimoja itsestäänselvänä oikeutenaan nimikkeellä 'ystävä', jotka voi tuoda kotiinkin vaimon nokan alle härnäämään, kuinka miehelle on ystävänsä kanssa jotain mitä ei vaimoltaan muka saa.... Kuvaavinta on ilmaisu 'en VOI jättää kutsumattakaan...' Se kertoo kaiken tuon 'ystävyyden' laadusta... - Elokuvakulttuuri..
..on ruokkinut sellaista mielikuvaa, että mies ja nainen eivät voi olla hyppäämättä sänkyyn, jos eivät ole sisaruksia.
Onneksi aasialaiset eivät ajattele näin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1086917- 954431
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista483826Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee483522- 513508
- 1883455
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san242959- 672664
- 462501
- 131884