Olen 37 vuotias nainen. Erosin avomiehestäni 5 vuotta sitten. Sinä aikana olen yrittänyt löytää hyvän miehen, jonka kanssa voisin elää onnellista perusarkea. Olen nyt todennut, että suomalaisten miesten kanssa se on täysin mahdotonta.Tänään tuli viimeinen piste. Suomessa miehet yksinkertaisesti pyörittelevät niin montaa naista yhtäaikaa, että ovat itsekin ihan sekaisin. onneksi jätän maan ihan piakkoin. Jää tämä kaikki paska taakse ja saa aloittaa elämän puhtaalta pohjalta. Elän vain itselleni, läheisilleni ja ystävilleni, nautin elämästä, harrastan, ostelen kaikkea kivaa itselleni.
Kun luen täällä sivustoilla näitä tarinoita ihmisten pettymisistä, tämä vain vahvistaa omaa päätöstäni.Onneksi olen itse niin vahva ihminen, että pystyn irrottautumaan tästä kaikesta.Miten käy heikommille, ihan hirvittää. On tämä maailma nykyään sitten paha, mitä ihmissuhteisiin mennään.Ei mitään rajaa, ei kärsivällisyyttä, ei kykyä luoda kestävää, ei pystytä luottamaan...huh huh.
Tänään alkoi uusi päivä. Kiitos kun sain purkautua, nyt helpottaa. Uusi elämä alkaa.
Kun luen täällä sivustoilla näitä tarinoita ihmisten pettymisistä, tämä vain vahvistaa omaa päätöstäni.Onneksi olen itse niin vahva ihminen, että pystyn irrottautumaan tästä kaikesta.Miten käy heikommille, ihan hirvittää. On tämä maailma nykyään sitten paha, mitä ihmissuhteisiin mennään.Ei mitään rajaa, ei kärsivällisyyttä, ei kykyä luoda kestävää, ei pystytä luottamaan...huh huh.
Tänään alkoi uusi päivä. Kiitos kun sain purkautua, nyt helpottaa. Uusi elämä alkaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kannattais vielä yrittää. Mistä päin olet kotoisin? Luin hyvän artikkelin paikallislehdestä eräästä naisesta, taksikuskista, joka oli nuorempana kierellyt maailmaa ja sitten päätti päälle kolmekymppisenä muuttaa kotipaikkakunnalleen, löysi miehen naapurista ja sai lapsia tämän kanssa. Ei sekään ole huono vaihtoehto. Hän vaan totesi, että ihminen saattaa katkeroitua, jos se viettää yksinäistä elämää maailmalla. Hän oli tehnyt kaikenlaisia töitä ja kouluttautunut ihan eri alalle. Onni saattaa joskus löytyä läheltä. Eikä niitä lapsia tarvitse välttämättä tehdä, mutta ihmissuhde voi löytyä läheltä.
Se vain on näin, että kun tarpeeksi yrittää ja aina pettyy, tulee väkisinkin katkeraksi eikä jaksa enää. Joskus vain tulee seinä vastaan. Ehkäpä mua ei vain ole tarkoitettu kenellekään?? Elämän tarkoitusta tässä miettii, mikä se on? Muuri kasvaa kohta liian paksuksi kenenkään päästä enää sisään :(
Tiedän tunteen. Ehkä on helpompaa antaa elämänohjeita muille kuin elää itse. Ehkä kysymys on siitä, että saattaa etsiä ja etsiä ja sitten tule mitta täyteen. Jospa se aukaisisi silmät ja pystyisi näkemään omat ongelmansa paremmin ja elää tässä hetkessä. Minulla ainakin on tullut totaalipysäytys ja minun on ollut pakko miettiä, että mikä mättää oikeasti. Olen tästä syystä esim. tutustunut toisella tasolla omiin vanhempiini ja kyllähän sieltä kaikenlaista yhteneväisyyttä löytyy. Minusta elämän tarkoitus on esim. eläminen itsessään, toisten auttaminen, hyvän tekeminen, omien lahjojen käyttöönotto, pyhän kokeminen, rakastaminen ja elämän energian ylläpitäminen. Ei välttämättä tarvitse päästää ketään tietoisesti lähelle, jos ei tunnu siltä. Voi vaan olla ja ihmiset hyväksyvät. Joskus syntyy syvempää, mutta se on sen aika sitten. Jos alkaa liikaa puskemaan väkisin, niin voipi karahtaa karille. Pelkojen käsittelyä kannattaa tietoisesti harjoitella. Oman itsensä hyväksyminen on kaiken A ja O.
Helpottavaa (mutta toisaalta kamalaa) lukea, että muilla on samoja ongelmia. Teksti voisi olla omalta näppäimistöltäni, sillä erotuksella että olen hiukkasen vanhempi (38) ja omasta erostani on 7 vuotta. Tuntuu, että on kertakaikkisen mahdotonta löytää sitoutumiskykyistä ja -haluista miestä jolla on jotakuinkin asiat järjestyksessä ja mielenterveys kohdallaan. Eronneilla miehillä on ammottavat haavat edellisistä suhteista, eivätkä kykene niitä käsittelemään, pitkän linjan poikamiehillä taas jokin muu asia miksi eivät ole suhteisiin halukkaita tai kykeneväisiä. Kaikki pitäisi saada heti, mitään ei olla itse valmiita antamaan. Naisen arvo tuntuu monille olevan palvelija tai näyttelyesine, joku joka täyttää naisen roolin. Ihmistä ei olla valmiita kohtaamaan.
Pärjään kyllä yksinkin, ei siinä mitään. Laskut hoituvat, pääsen sinne minne haluan, on läheisiä ystäviä. Kuitenkin, voi miten kaipaan sitä että joku pitäisi sylissä, olisi iloinen kun tulen kotiin, joku jota voisin pitää hyvänä, joku joka mieluummin olisi minun kanssani kuin kaljoittelisi illat kavereiden kanssa. Olen allerginen, joten kissat ja koirat eivät tule kysymykseen. Lasta en välttämättä halua mutta jonkun kanssa jakaa läheisyys, maailman kauniit asiat ja tukea puolin ja toisin.
En tiedä olenko omalta osaltani valmis kokonaan heittämään kirveen kaivoon mutta hyvin väsynyt olen pelehin ja leikkeihin, siihen että yritetään käyttää hyväksi yhdellä tavalla tai toisella. Toivotan sinulle ap. onnea, en tiedä pitäisikö suorastaan kadehtia tuota irti päästämisen voimaa, mutta jos sillä saa mielenrauhan ja on tyytyväinen... mikäs siinä.
Pahoittelen että tästä tuli tämmöinen vuodatus, osuipa vaan niin sopivaan hermoon (ja tilanteeseen).
Juu, se mies voi hyvinkin löytyä ulkomailta. Suomessa on varmasti fiksuja ja kauniita vapaita naisia, jotka useat miehet ulkomailla mielellään ottavat omakseen. Ehkäpä siellä osataan arvostaa kunnollista naista, jolla on elämänarvot paikallaan.
Voithan sitten muutta takaisin kotimaahan miehesi kanssa.
On muuten ihan kiva ohjelma se ykköseltä tuleva "Rakkauden tähden", joka kertoo ulkomaalaisista, jotka ovat muuttaneet rakkauden perässä Suomeen.
Olen itsekin sinkku (40v), en ole ollut edes naimisissa koskaan, pitkässä avoliitossa kylläkin. Tiedän kyllä, että sopivaa miestä ei ole helppo löytää, mutta uskon vielä rakkauden tulevan luokseni menemättä merta edemmäs kalaan, mutta toivon sydämestäni, että löydät rakkauden, vaikka sitten ulkomailta.
Näin olen vähän itsekin alkanut ajatella että kumppani voisi löytyä tuolta ulkomaanreissultani, ken tietää...Kun en kelpaa suomalaisille, niin ainahan voi katsastella mitä rajan takana on tarjolla. Tuossa aiemmin kommentoineelle allekirjoitan vahvasti että oman itsensä hyväksyminen on kaiken A ja O, mutta kun tässä ei ole kyse siitä... alkuperäinen on siis hyvässä elämäntilanteessa, jossa ei liiemmin ole ollut ongelmia muilla elämänsaroilla, eikä itsensä hyväksymisessä. Ehkä ongelma voi olla sekin, että elämä on mennyt liian hyvin ja miehet kokevat vahvan elämänhaluisen naisen uhkana?? Vahvuus on kuitenkin valtti, joka on ajanut elämässä oikeille valinnoille ja poluille sekä toki myös jotenkin kestämään näitä pettymyksiä miesten suhteen.
Mutta on tämä kumppanin etsintä todella työlästä. En ihmettele yhtään jos joku hakee thainaisen suhdesotkuihin kyllästyneenä. Kohta tässä voisi itsekin harkita adobtoida jonkun miehen vaikka Intiasta;) Hei, tämä oli sitten vitsi...
" Ehkä ongelma voi olla sekin, että elämä on mennyt liian hyvin ja miehet kokevat vahvan elämänhaluisen naisen uhkana?"
tuo nyt vaan yksi hyväksikoettu tapa valehdella itselleen.
jos taas tarkoitat sillä että elämä on mennyt liian hyvin, että sulla on niin korkea koulutus ja hyvä ammatti että voit vaatia mieheltäkin kuun taivaalta, niin tietenkin se kyllä rajaa aika paljon.
En ole etsimässä kuuta taivaalta vaan normaalia perusmiestä, suomalaista. Ei löydy luotettavaa yhteen naiseen tyytyvää. Ei korkea koulutus ja hyvä ammatillinen asema ole mikään haluttu asia naisten markkinoilla, vaikka niin miehet jaksavat usein väärin ymmärtää. Parikymppisillä ehkä, mutta lähemmäs nelikymppinen nainen (kuten varmasti mieskin) alkaa olla jo hyvässä taloudellisessa asemassa jopa ammatista riippumatta, mikäli pelinappulat elämänvarrella pelaa oikein. Tärkeintä on viimekädessä samanlaiset elämänarvot ja varmasti kiinnostuksenkin kohteet. Tunteille ei enää jakseta antaa aikaa tässä kertakäyttökulttuurissa. Se on sääli.
Noh, vaihtoehto se on jatkaa yksinkin. Menee hyvä nainen hukkaan mutta minkäs teet. Ja eihän sitä tiedä mitä tuo elämä vielä tuo tullessaan.
"Suomessa miehet yksinkertaisesti pyörittelevät niin montaa naista yhtäaikaa, että ovat itsekin ihan sekaisin. "
niin, siis ne miehet jotka naisille kelpaavat. koska naisille kelpaa vain "miesten kerma", niillä onkin paljon valinnanvaraa ja mahdollisuus pyöritykseen. ja kun moni mies tämmöinen huomaakin siinä 40 loppupuolella että puntit heilahtivatkin heidän edukseen, sitä hyödynnetään samalla tavalla kun naiset tekivät itse 2-kymppisenä.
sille ei kuule mahda mitään. tämä on vain lopputulos näistä markkinoista. suuri osuus miehistä kun ei kelpaa kenellekään, saatte sitten tapella verissäpäin miehistä aivan samalla tavalla kuin miehet ovat tapelleet nuorempina naisista.