Olen vaimo, pikkulapsen äiti, alle nelikymppinen.
Olen kiinnostunut, mitä odotatte perhe-elämältä.
Kerron omista odotuksista ja jos jotain ajatuksia/ennustuksia tulee mieleen, kertokaa.
Haluan käydä töissä. Ostaa omilla rahoilla laatua. Yhteisillä rahoilla matkustella suomessa, viettää hotellilomia perheen kesken.
Viikonloppuisin haluan pelata lautapelejä, katsoa leffoja, syödä hyvää kotiruokaa, ulkoilla.
Viikolla haluan käydä yksin kaupoilla, töiden jälkeen siivota, tehdä ruokaa ja leikkiä lapsen kanssa.
Kerran kuussa haluan tavata yksin ystäviäni, kahvitella.
Joka päivä haluaisin käydä lenkillä.
Tämän kaiken olen kertonut myös puolisolleni. Nämä toiveeni eivät kaikki toteudu. Miten teillä?
Olen kiinnostunut, mitä odotatte perhe-elämältä.
Kerron omista odotuksista ja jos jotain ajatuksia/ennustuksia tulee mieleen, kertokaa.
Haluan käydä töissä. Ostaa omilla rahoilla laatua. Yhteisillä rahoilla matkustella suomessa, viettää hotellilomia perheen kesken.
Viikonloppuisin haluan pelata lautapelejä, katsoa leffoja, syödä hyvää kotiruokaa, ulkoilla.
Viikolla haluan käydä yksin kaupoilla, töiden jälkeen siivota, tehdä ruokaa ja leikkiä lapsen kanssa.
Kerran kuussa haluan tavata yksin ystäviäni, kahvitella.
Joka päivä haluaisin käydä lenkillä.
Tämän kaiken olen kertonut myös puolisolleni. Nämä toiveeni eivät kaikki toteudu. Miten teillä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä estää sinua lenkille? Minä käyn yksin tai ystävieni kanssa juoksulenkeillä, en oikein osaa ukkoani sinne kaivata.
Noh, joskus hän lähtee... mutta, mutta... olen onnellinen ja sinut itseni kanssa, vaikka "tyyppi" tykkää jäädä kotiin tai mennä vastaavasti omien ystävien kanssa.
Töissäkäyntini ei taas ole ukostani kiinni, tsoh, miten oliskaan. Ihmisen perusvelvollisuus, en tajua, miten MIES tähän liittyy. :O
Omilla rahoillani ostan tai en osta laatua, tämäkään ei ukostani ole kiinni.
Lautapelit, njoh ja jaa, ei ehkä elämän suurimpia kysymyksiä. Joskus pelataan, mutta silloin on perhetutut mukana. Emme mieheni kanssa ole kuitenkaan 10-vuotiaita, joten kysymys ei ole oleellinen.
Leffoja katsellaan milloin itsestä tuntuu kivalta. Ukkoni kanssa ei aina maut käy yksiin.
Hyvää kotiruokaa? Teemme joskus yhdessä ihan spontaanisti, teemme milloin kelle sopii aikatauluun tehdä, tässä joustoa mukana ja huumoria... ulkoilu liittyy lenkkeilyyn.
En kysy mieheltäni lupaa, saanko mennä ulos. Menen kun menen.
Töiden jälkeen siivoaminen? Se siivoaa, ken ehtii, yleensä se olen minä, mutta en ota paiseita.
Siivoan mielikseni, aika nopsaan se sujuu, kun ei päästä huushollia räjähdysasteelle, niin menee köykäisesti ylläpitosiivouksena.
Kun mieheni on normaali suomalainen junttapoli, niin mielellään hän jättää kauppareissut minulle, mutta jos haluun, tulee mukaan, vastaavasti joustan sitten hänelle tärkeissä asioissa.
Ihan neuvoksi, tee se mitä haluat, mikä on säädyllistä ja minkä tiedät oikeaksi. Jos ukkosi hallitsevaa tyyppiä, niin ei hän tule sinulle "vapauksia" tarjoamaan, ellet niitä itse ota ja taistele.
Jos lapsenhoito on esteenä lenkkeilyyn, niin pyydä äitiäsi tai ystäviäsi katsomaan lasta sen aikaa, että käyt lenkillä tai kahvittelemassa. Kun lapsi kasvaa, pystyt paremmin saamaan "vapauksia"
"Lautapelit, njoh ja jaa, ei ehkä elämän suurimpia kysymyksiä. Joskus pelataan, mutta silloin on perhetutut mukana. Emme mieheni kanssa ole kuitenkaan 10-vuotiaita, joten kysymys ei ole oleellinen. "
arvelisin että AP:n miehen asenne on ihan sama. tietenkin jos jompaakumpaa ei lautapelit kiinosta niin minkä sille mahtaa ja kaikkein parhaimmillaan pelit ovat 3-4 hengen porukassa. jokatapauksessa maailma on pullollaan sellaisia pelejä, joiden pelaamiseen 10-vuotiaalla ei nyt vaan ole minkäänlaisia eväitä.
mikäs sen mukavampaa kun rakentaa vaimon kanssa kilpaa kauppalaivastoa tai rautatietä ;-)
"Mikä estää sinua lenkille?"
En tiedä, onko aloittajan tilanne alkuunkaan samanlainen kuin yhden sukulaisperheeni, mutta heillä asia on siten, että mies joutuu työnsä takia matkustelemaan ja olemaan iltaisin töissä, joten vaimo ei voi lähteä iltaisin lenkille silloin, kun mies ei ole kotona. Pikkulapsia kun ei oikein voi jättää tunniksi-pariksi yksin.
Siis sun omat rahat on omia, ja ukon rahat yhteisiä... Onkohan tuo yleinenkin ajatustapa...
No tuo pisti ensin silmään. Mutta monet noista sun toiveet perhe-elämältä on semmosia mitä haluat tehä yksin. Tuppaako ukkos aina mukaan?
Minä olen aina halunnut olla kotiäiti ja sitä olinkin viisi vuotta kun vanhimmat lapset olivat pieniä; se oli elämäni parasta aikaa. Olemme ehkä mieheni kanssa hieman kaavoihin kagistuneita ja vanhanaikaisia mutta meille kaikille kotiäityis, isän käydessä töissä, oli paras ratkaisu. Myöhemmin vielä iltatähden synnyttyessä, halusin nauttia kotiäitiydestä ja kaikesta kodinhoitoon liittyvistä toimista, joten tätä ihanuutta jatkui pari vuotta. Tämän siis sain.
Nykyisin olen työelämässä kun lapset ovat maailmalla. En tiedä liittyykö tämä parisuhdeodotuksiin mutta haluan tehdä työtäni, joka on sinällään mielenkiintoista ja haastavaa, vain 9 - 10 kuukautta vuodessa eli olen aina kesäkuukaudet vapaalla (en ole opettaja), tämä on onneksi mahdollista. Vapaa-ajat opiskelen.
Omat rahat ovat ihan ok, mutta enimmäkseen ne menevät perheen kuluihin ja kodin laittamiseen. Laadustakaan en niin osaa sanoa, koska useat merkkitavarat tehdään Aasiassa vierekkäin olevissa tehtaissa, eri leima vain lätkäistään jne. En ole valmis maksamaan mistään merkistä. Tämäkin on toteutunut
Kaiken kaikkiaan ja tärkeintä minulle parisuhteessa on yhdessäolo ja se, että puolisoni tukee ja rakastaa minua. Samoin haluan tehdä myös hänelle. FLirtti ja seksi parisuhteessa ovat minulle tärkeitä ja niitä on meillä riittänyt 30 vuotta. Mieheni on menevä ja urheilullinen mies, ja olen aina ollut kakkonen tässä suhteessa. Itse olen koti- ja ystäväsuuntautunut, joten yksinäinen ei ole minun tarvinnut olle. Tässä ehkä toiveet eivät ole ihan toteutuneet.
Saan ja voin tehdä mitä haluan, samoin mieheni. Luottamuspulaa ei ole, päin vastoin toivomme toisillemme erilaisia elämyksiä ja esim. matkoja ystävien kanssa. Rakastamme toisiamme ja viihdymme yhdessä, tämä on ollut tärkeä toive ja odotus parisuhteeltamme ja se toimii. Aina tosin ei ole ollut näin mutta ehkäpä ikä on tuonut viisautta...
En halua perhe-elämältä mitään, enkä ole koskaan halunnutkaan. Itse asiassa pelkään viikonloppuja ja lomia, kun on perhe-elämää luvassa. Vaimolla on nimittäin aika paljon odotuksia perhe-elämän suhteen.