Olen raskaana rv.33. Aikoinaan välit menivät poikki anoppiin koska määräili minua ja oli mustasukkainen siitä, että vien hänen poikansa. Noh. Mieheni käy joskus vanhempiensä luona, minä en sinne enää suostu lähtemään. Nyt kun raskaus on tässä vaiheessä, mies kysyi saisiko anoppi tulla katsomaan vauvaa synnytyslaitokselle! minä en halua! :(
Puhuimme mieheni kanssa asioista tarkemmin ja vaadin tietää kaiken mitä anopin luona on keskusteltu! Kävi ilmi, että anoppi on jo keksinyt nimen vauvalle ja että haluaa lapsen syntymän jälkeen tulla MEIDÄN kotiimme "auttamaan" vauvan kanssa!!!! Mies oli (kertomansa mukaan) vastannut,etten ole ehkä ilahtunut tästä ratkaisusta.. Siihen anoppi oli todennut,että synnytyksen jälkeen naisen hormonit on niin sekaisin ettei pidä ottaa tosissaan! Ja sitte perustellu miehelle vielä, että nythä tässä saadaan miniän kanssa asiat kuntoon ku saman katon alla asutaan...:(
Puhuimme mieheni kanssa asioista tarkemmin ja vaadin tietää kaiken mitä anopin luona on keskusteltu! Kävi ilmi, että anoppi on jo keksinyt nimen vauvalle ja että haluaa lapsen syntymän jälkeen tulla MEIDÄN kotiimme "auttamaan" vauvan kanssa!!!! Mies oli (kertomansa mukaan) vastannut,etten ole ehkä ilahtunut tästä ratkaisusta.. Siihen anoppi oli todennut,että synnytyksen jälkeen naisen hormonit on niin sekaisin ettei pidä ottaa tosissaan! Ja sitte perustellu miehelle vielä, että nythä tässä saadaan miniän kanssa asiat kuntoon ku saman katon alla asutaan...:(
Vastaukset 21
Vanhimmat
ite ainakin sanoisin suoraan anopille ettei ole mitään asiaa tulla meille "auttamaan" lapsen kanssa... vaikka miten olisi hänen lapsen lapsi... muksu ei ole anoppisi joten eiköhän lapsen biologinen äiti määrää siinä asiassa????
sanoisin mutta välit niin poikki,ettei vastaa puheluihini. Mies ei halua pahoittaa äitinsä mieltä,toteaa vaaan ,että tässä teillä on hyvä tilaisuus saada asiat kuntoon. :( Olen niin masentunut kun kuulin tästä, miksi oma mies ei voi yhtään tukea/kunnioittaa minua!???? Mies on niin munaton,ettei uskalla sanoa äidilleen mitään. Ja lisään vielä,että nainen oli sanonut miehelleen tulevansa synnytykseen mukaan..Tarkististin asian synnäriltä--> saliin ei oteta ulkopuolisia vasten äidin tahtoa. Anoppi haluaa mieheni kuvaamaan synnytyksen,EN HALUA SITÄKÄÄN!!! Ei helvetti,maailaman ihanin asia tapahtumassa ja hyeenat vaanii perässä... Jätänkö miehen vai mitä teen????
Älä ihmeessä nyt polta välejä omaan ukkokultaasi. Ymmärrän tunteitasi täysin, mutta armahda se miehesi. Hän ON tosiaan pahassa välikädessä ja pulassa itsekin äitinsä kanssa.
Eihän kukaan nyt ehdoin tahdoin täysin halua äitiinsäkään välejä katkaista.
Teillä on kaikenkaikkiaan herkkää aikaa, ja jokaisella nousee tunteet pintaan. Rauhoita se miehesi ja laita asiat toistaiseksi jäähylle ja keskity omaan synnytykseesi.
Vaadi, että sinua ei painosteta, mutta älä itsekään painosta miestäsi... jätä se myöhempään ajankohtaan.
Nyt vain teidän kahden, siis sinun ja miehesi keskittyminen lapseen ja omaan oloonne. Tiedät hyvin, että vastoin sinun tahtoasi synnytykseen ei tule kukaan ylimääräinen ja PISTE.
Antaa anopin lärpättää kaikessa rauhassa omiaan, ja oikeesti hei, laita toisesta korvasta ulos.
Sinä, vauva ja mies olette se, johon keskität ajatuksesi.
Sano miehellesi, että sairaalaan ei tule kukaan katsomaan... mutta kuvan vauvasta toki voi antaa.
Itse antaisin jonkin verran löysää, että anoppi voisi pistäytyä sairaalassa, mutta hei, aikarajoitus etukäteen... vain puoli tuntia riittää.
Nyt on VÄÄRÄ AIKA laittaa ihmissuhteita kuntoon anopin kanssa. Ihan väärä aika, koska raskaus ja vauva syövät energiaasi. Sen voit ilmoittaa nätisti miehelle, että ihmissuhde hoidetaan kuntoon myöhemmin, kun olet voimistunut.
Älä polta turhaan siltoja, koska siltojen polttajan on vaara itsensä kärähtää... yleensä.
Ymmärrän että anoppi on ollut taitamaton säheltäjä. Älä anna HÄNEN rikkoa liittoasi, että alat munatonta miestäsi painostaa. Pitäköön äitinsä! Ei se äiti voi kuitenkaan olla hänen vaimonsa, siihen se anoppi ei pysty ei sitten millään.
Ole kuule vahva tässä asiassa. Rakkaudella voitat enemmän kuin vihalla ja painostuksella ja oikeuksiesi perään kiljumalla.
Siis ota easysti, lataa säännöt, mutta ole oikeudenmukainen ja kohtuullinen, silti peräänantamaton:
Anoppia EI synnytykseen
Synnytystä EI videoida
Anoppi voi pistäytyä sairaalassa katsomassa
Anoppia EI auttamaan kotiin
Mies pitäköön äitinsä, sinun ei tarvitse pitää anopistasi
Sinä ja vauva ykkössijalla
Välit hoidetaan kuntoon vasta myöhemmin, ei nyt
Ihan omaan arvoonsa voit jättää anopin nimiehdotukset. Kunhan höpöttää, se vanha höpöttäjä. Ota huumorilla koko eukko. Yleensä huumori auttaa näissä tilanteissa. Hei, aikanaan minäkin sain nimilistan anopiltani, mitä nimiä olisi pitänyt antaa, ne oli vielä sellaisia ihan älyttömiä nimiä jostain 60-luvun Takavintturin mailta, vanhojen sukulaisten nimiperintöjä. Yhtäkään ei laitettu niistä, mutta huumoria revittiin.
Anoppi ei tykästynyt lasteni nimiin, vaan mitä tuosta, ei ole tahtia haitannut.
Jos olisin Sinun housuissasi, niin antaisin anopin tulla kattomaan vauvaa synnytysosastolle, max. puolen tunnin ajaksi. Miehesi saa sitten huolehtia siitä, ettei ole todella puolta tuntia pidempään. Synnytyksen seuraaminen tai videointi kuullostaa niin pimeeltä ettei tuota voi edes ottaa todesta. Ei missään nimessä tietenkään, tokihan miehesikin sen ymmärtää. Ja kotiisi sen naisen ei todellakaan tartte luulla tulevansa. Niin. Tässähän voisi olla hyvä tilaisuus saada välit kuntoon... Mutta Sinun ehdoillasi.
Mietin mitä tarkoitti tuo "välit niin poikki ettei vastaa puheluihini". Ai anoppi ei vastaa? No jos ei vastaa ni ei sen kyllä tartte tulla vauvaakaan kattoo sinne synnytysosastolle. Korjaa jos ymmärsin väärin tuon. Mutta jos ei sinun puheluihisi todella vastaa niin osoittaa sen, ettei hän oikeasti halua Sinun kanssasi olla tekemisissä vaan haluaa päästä kontrolloimaan poikaansa ja tämän jälkikasvun elämää.
Ja tuo nimihomma menee kans ihan överiksi. Ei tuota oikein voi edes kommentoida. Uskomatonta.
Sano henkilökunnalle, että et missään tapauksessa salli videointia. Heittäköön miehen ulos salista jos yrittää.
Siinä kulkisi minulla aivan ehdoton raja. Siihen kieltoon on sinulla 100 % oikeus.
Tyttäreni synnytti tuossa vuodenvaihteessa ja silloin ei koko vastasyntyneiden-osastolle päästetty äidin lisäksi kuin isä tai yksi äidin määrittämä tukihenkilö.
Ei vierailijoita lainkaan.
Onko anoppisi nyt todellakin vilpitön vai onko hän näin julma ja tunkeileva? Kuulostaa vaaralliselta. Uskooko miehesi äitinsä hyviin tarkoitusperiin? Jos uskoo, voisiko mies saada äitinsä puhumaan Sinun kanssasi näistä asioista? Mies voisi antaa teidän naisten keskustella asia selväksi ja pestä ensialkuun kätensä tilanteesta. Sitten toki asettua puolellesi. Vai kuulostaako pahalta?
Noin mahdoton ei voi kukaan olla todella. Ohita asia vaitiololla.
Jos anopin sisäänmuutosta vielä tulee jotain puhetta, sano kylmästi, ettei sinulla ole aikaa eikä voimia tuollaiseen hölmöön puheenaiheeseen. Lopetetaan heti alkuunsa tämä.
Jos anoppisi haluaa vauvan nähdä, poikansa voi näyttää häntä puistossa ulkoilemassa. Siellä ovat puolueetomalla maaperällä.
Mitä tulee nimiin, niin joka vauvalle ehdotetaan nimiä eri suunnilta. Sisään yhdestä korvasta ja ulos toisesta. Turhaan siitä kiihdyt.
Ihmettelen, ettei kukaan koko ketjussa kyseenalaista miehen puheita. Jos mies kulkee vaimon ja äidin väliä viestinviejänä, se kertoo minusta kaikkein eniten miehestä. Anopin puheet ovat tulleet miehen ymmärryksen kautta. Kenties mies on nuori, vähän neuvotonkin, luovii edestakaisin naistensa väliä.
Jos anoppi olisi tässä kertomassa, mitä hän todella on sanonut, kenties kuultaisiin ihan toinen tarina.
Anoppi saattaa olla oikeassa ainakin siinä, että synnytyksen jälkeen nainen ei koskaan ole sama kuin ennen synnytystä. Hormonit jylläävät, tulee univelkaa - ja kenties pariskunta on vielä nuori ja muutenkin oikeasti avun tarpeessa?
Kyllähän sukulaiset ennen synnytystä puhuvat kaikenlaista: tulevasta synnytyksestä, vauvan nimestä yms.
Joten rauhoitu nyt hyvä ihminen ja lepäile ja ajattele kaikkia mukavia asioita. Tarvitset kohta oikeisiin asioihin voimaa.
on luonteeltaan hyvin dominoiva ja mieheni onkin täysin hänen "tossun alla" . Siksi hän ei ota kantaa puoleen tai toiseen vaan haluaa säilyttää välit minuun sekä anoppiin.. Kunnioitus on mieheen mennyt koska haluaa tehdä meidän lapsen syntymänkin kohdalla kompromissejä. Mies vaatii,että saa kuvata synnytyksen!! :( Siitä anoppi on kuulemma ehdoton. :( . On NIIN käytetty olo jo valmiiksi, ei... JOku kysyi minun ja anopin puheväleistä, hän ei vastaa minun puheluihin koska (miehelleni kertonut) siihen ei ole tarvetta. Olen hänelle vain kohtu joka kantaa hänen lapsenlastaan. Tällä hetkellä eniten ottaa päähän tuo mies..Miksi se on niin vaikeaa tukea omaa vaimoa..???Ei jaksa enää muuta kun itkeä vaan.. :(
Sinun ei tartte ottaa edes miestä synnytyssaliin jos ei suostu tulemaan ilman videokameraa paikalle. Minä olen synnyttänyt kolme kertaa ja kaikki todella kivuliaita, kahden ensimmäisen kohdalla toivoin jopa kuolemaa. Jos mieheni olis edes ehdottanut tilanteen videoimista, hän olisi pyynnöstäni todellakin poistettu paikalta. Kyllähän se on niin että synnyttäjä määrää tahdin synnytyssalissa. Sinun miehesi ei taida tietää synnyttämisestä yhtään mitään kun kehtaa tuollasia puhua. ja minusta tuntuu nyt siltä, että anoppi haluaa sen videon VAIN sen vuoksi jotta saa nähdä toivomansa kivuliaan synnytyksen. Ota yhteyttä sinne synnytyssairaalaan ja kerro tästä omituisesta tilanteesta. Kohtahan sinä saat synnytyspelon ja tässä on ainekset jo synnytyksenjälkeiselle masennukselle. Minä kysyin aiemmin siitä, vastaako nainen sinun puheluihisi. Miksi ei ole tarvetta vastata jos hän aikoo oikeasti saada välinne kuntoon? Hän aikoo käyttää nyt tätä herkkää tilannetta hyväkseen ja tulla kostamaan sinulle. Aivan ilmeisesti hän tietää kuinka herkässä tilassa nainen on odottaessaan ja synnytettyään. Varo sitä naista ja pidä kaukana perheestäsi! Ja yritä nyt mieheltäsikin ihan tosissaan kysyä mitä ukko meinaa. Älä sure, ystävä, pyydä apua ja lohtua omilta sukulaisiltasi ja kerro neuvolassa asiastasi mikäli mahdollista. Ja kerrothan miten teidän asia edistyy!
Siis Haloo. Nyt ei ole kaikki kotona. Synnytykseen valmistuva äiti joutuu stressaamaan sillä, että synnytys videoidaan. Synnytystä ei videoida, jos hän ei halua. Sano vielä kerran selkeästi miehellesi, että synnytystä ei videoida.
Anoppi on ylimielinen ja ei vastaa miniän puheluihin. Tuollaisen anopin ei tarvitse tulla sairaalaan, eikä kotiin katsomaan vauvaa. En kutsuisi anoppia edes ristiäisiin. Kun lapsi vähän kasvaa, mies voi käydä näyttämässä häntä isovanhemmille.
Miehesi on tottunut noudattamaan dominoivan äitinsä käskyjä ja ei osaa irtaantua hänesä. Äiti on hänelle sellainen auktoriteetti, jota hän ei ymmärrä edes kyseenalaistaa.
Löytyisikö jostain ulkopuolista keskusteluapua teidän perhetilanteeseen ? Voit ottaa asian puheeksi vaikka neuvolassa.
Pyyhi kyyneleet..Kaikkea hyvää sinulle.. Ikävää, että olet joutunut tuossa tilassa taistelutantereelle.
Mies voi olla niin lapsellinen, että tarkoituksella pitää teidät erillään omilla puheillaan.
Varsinkin, jos toinen osapuoli on valmiiksi ärsyyntynyt ja haluaa kuulla ikäviä asioita voidakseen vatkata muka epäoikeudenmukaisuuksia.
Minua ei oikein vakuuta, että aikuinen ihminen voisi vaatia pääsyä synnytyssaliin tai/ja edes ehdottaa videointia.
Jos tuollaista todella on vaadittu, niin lapsen isän pitää olla vaimonsa puolella ja torjua hetikohta tungettelu. Mies ei tunnu olevan kovinkaan tahdikas, kun kertoo vaimolleen tuollaiset puheet. Pitäähän hänen ymmärtää, kuinka loukkaava se on.
Ei myöskään tunnu oikein aikuisen miehen asenteelta, että hän olisi valmis sijoittamaan äitinsä kotiin lapsenhoidon varjolla. Äidillä kuitenkin on oma kotinsa, eri asia olisi, jos muori joutuisi kodittomaksi jostain syystä.
Jos perustaa perheen, jättää taakseen entisen perheensä. Ei se ole hylkäämistä, vaikka pitääkin omat asiat omanaan.
Olemmeko me kuulleet asiat niin kuin ne ovat? Vähän iäkkäänpänä ihmisenä tässä ihmettelen, koska en voisi kuvitellakaan käyttäytyväni itse tuolla tavalla.
Harmi, että miehesi ei pidä puoliasi. Oma mieheni samanlainen. Olisikohan sinunkin suhde anoppiin parempi, jos mies olisi heti alussa tehnyt selväksi, ettei hänen puolisoaan kohdella huonosti. Ja pitänyt tiukkaa linjaa. Jos anoppi silti ei osaisi käyttäytyä, niin puoliso ei ole tekemisissä hänen kanssaan. Syy olisi anopille selvä ja jos haluaisi teidän perhejutuissa olla mukana, niin se tarkoittaa sitä, että hänen on kunnioitettava sinua. No tuskin tästäkään olisi apua, jos toinen kuvittelee olevansa oikeutettu kohtelemaan toista huonosti. Ja ketä nyt haluaisikaan olla tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä, koska tietää kuitenkin että toinen vaan esittäisi normaalia..
Ymmärrän kyllä omaa miestäni, että haluaa äitiinsä olla väleissä ja senkus on, mutta en ymmärrä sitä miksi minun pitäisi olla ja miksi hänen pitää yrittää korjata meidän välejä paremmaksi, koska meistä ei ikinä mitään ystäviä tule. Molempien mieli pysyy parempana kuin ei olla tekemisissä. En hyväksy enää sitä, miten hän minua kohtelee ja miten mieheni hyväksyy sen. Jos annan samalla mitalla takasin, niin on hän loukkaantunut ja mieheni yrittää parannella välejämme. Jos taas hän loukkaa minua, niin mieheni sanoo vain, että älä välitä. Sillä mitä minä tunnen ei tunnu olevan kauheasti merkitystä...
Toivottavasti miehesi ymmärtää sinua ja pistää stopin noille anopin kotkotuksille. Ei siitä tule kuin harmia teidän suhteelle, jos miehesi ei seiso rinnallasi. On se varmaan miehestäsi kamalaa, kun äiti loukkaantuu, mutta luulisi oman vaimon tunteet olevan tärkeämpiä.
Meillä ei ole lapsia, emmekä niitä onneksi halua. Olen varma, että meillä tulisi ero, koska en todellakaan suostuisi lastani viemään anopille esim. hoitoon. Koira meillä on ja siitäkin on tullut riitaa, kun en koiraa suostu anopille hoitoon antamaan. En tiedä miksi sekin on mieheni niin vaikea ymmärtää. Anoppi on nimitellyt koiraamme ties millä nimillä ja hänen mielestään koiraa kuuluu läpsäistä kuonolle, jos se tekee pahojaan (jopa pientä pentua, joka ei todellakaan alussa voi tietää mikä on sallittua ja mikä ei). Jos joku muu olisi koiraamme nimitellyt ja pitäisi koiran läpsimistä hyvänä asiana, ei mieheni todellakaan koiraamme sellaiselle ihmiselle antaisi, mutta äidilleen kyllä.. koiramme ei edes pidä anopista, vaistoaa varmaan millainen ihminen hän on.
No, se täytyy muistaa, että siinä anoppi on oikeassa, että raskaana olevalla ja juuri synnyttäneellä on tunteet pinnassa ja ovat yliherkkiä. Jos et olisi, niin tyynesti toteaisit miehellesi, että kuulepas ukko-kulta. Homma on niin, että MINÄ synnytän ja jos MINÄ sanon, että sitä ei kuvata, siihen ei ole mitään sanomista sinulla eikä anopilla. Kun jompikumpi teistä synnyttää taas, voitte videoida sen. Ei tarvitse riidellä, vaan todeta. Ei tarvitse neuvotella, vaan todeta. Sen mieskin ymmärtää. Että hän ei voi synnyttää eikä tiedä siitä mitään ja että anopinkin hommasta on aikaa. Kylmää viileyttä ja suoria, yksinkertaisia sääntöjä. Älä sotke anoppia siihen kohtaan muuten, sanot vaan, että aivan sama vaikka Bahrainin presidentti haluaisi kuvata ja maksaisi kolme triljoonaa, sinä et halua synnytystäsi kuvattavan: sitten maalaat muutaman suoran kauhukuvan siitä, mistä se lapsi tulee, ja mitä synnytyksessä tulee tapahtumaan. Ja sanot, että voidaan aloittaa harjoitukset kuvaamalla miestäsi paskalla, käykö? Vittumaiset vertauskuvat myös auttavat yleensä asiaa.
Anoppi odottaa varmaan aivan vilpittömästi vauvaa, se on hänen lapsen lapsensa: joskus ihmiset vaan ovat hieman yksinkertaisia unohtaessaan, että siinä on hieman muitakin. Anoppisi on siis hieman yksinkertainen.
Mutta tietty, sehän on kyllä hyvä mahdollisuus saada välit kuntoon, ja apua, jos hän on liikenteessä vilpittömin mielin. Mutta voit sanoa miehellesi myös siitä, että jos ei edes puhelimessa voida puhua, niin onkohan tuo ihan vilpitöntä. Latelet ehdot: ensin puhetta puhelimessa ja nämä asiat selviksi tai tässä ei ole mitään mahdollisuutta mihinkään. Tosin, sinun itsesikin on oltava vilpittömästi aikeissa selvittää asiat ja tulla hieman vastaan.
Miehesi on pahasssa paikassa, eikä suinkaan niin munaton kun luulet: nimittäin se on hänen äitinsä. Se on hänen lapsuuden perheensä ja vaatii pokkaa pitää tilannetta edes jotenkin kasassa: vai luuletko että hänen vaan pitäisi hylätä vanhempansa ja sanoa, että suksikaa...piip... Mutta hän nyt luulee, niinkun miehet, kun ovat hieman yksinkertaisia, että äiti kun puhuu oman kokemuksensa rintaäänellä, hän voisi puhua myös sinun. Tee selväksi, että tämä on SINUN kehosi ja raskautesi ja kokemuksesi ja TEIDÄN yhteinen lapsi. Ei anopin. Anoppi tulee vierailuille teidän ehdoillanne ja että sinä et ole mikään synnytyskone, tiine eläin, jota kuvataan kuin tutkimuskohdetta ja sitten riistetään pennut. Tee selväksi se, miten karulta tuntuu, mutta! Älä hysterisoi, älä huuda, oikein rauhoittamalla rauhoita itsesi, että voit puhua tyynen viileästi ja selkeästi. Että sinut on pakko ottaa tosissaan. Mielummin madalla ääntä, kun ala kimittämään. Puhu järkähtämättä.
Jotain apua tulet tarvitsemaan. Tulet nimittäin pahimmillaan olemaan niin väsynyt, että itket, oksennat ja imetät samaan aikaan, jos oikein väsymystä pukkaa etkä saa nukuttua tai hoitoapua. Miehesi voi auttaa paljon, mutta ehkä lisäapu on tarpeen. Missä omat vanhempasi on? Voivatko he auttaa? Se saattaisi rauhoittaa myös toista anoppia ja poikaa :)
Kuitenkin, jos haukut miestäsi munattomaksi edes mielessäsi alkaa loppulaskenta: älä halvenna miestäsi koskaan, vaan yritä jotenkin sopia asiat ja yritä jotenkin ymmärtää myös hänen kantansa. Se on mies, jonka sinä kuitenkin olet ihan itse valinnut. Keskity enemmän teihin ja muuten anna anopin lärpättää: mitä siitä jos hän on nimiä keksinyt? Ehkä hän on aidosti innoissaan, mitä sitten, tehän ne nimet päätätte kuitenkin. Älä pilaa suhdettanne ja raskauttasi tuulen ujelluksen takia. Keskity olennaiseen.
Sinä vihaat.
Ota kotiin käymään joku, joka ei vihaa. Ihan kuka tahansa, vaikka se anoppi.
Anna anopillesi mahdollisuus ystävystyä. Ota yhteyttä häneen, kerro, että voitte aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta on joitain asioita, joista et pidä. Kuten määräilystä tai elämääsi puuttumisesta. Ymmärrä anoppiasi, hän on innoissaan lapsenlapsestaan, tottakai, eikä siinä ole mitään pahaa. Muistat vaan, että hän ei omista sinua eikä lastasi. Sinä päätät, kuka lastasi hoitaa ja minkä nimen lapsesi saa (yhdessä lapsen isän kanssa tietysti). Tee selväksi, että anoppi on tervetullut kylään, mutta ei auttamaan (vastoin tahtoasi) eikä asumaan. Sinä olet emäntä omassa kodissasi. Hän on vieras. Kerro ystävällisesti ja rakentavasti nämä asiat anopillesi, varmana itsestäsi ja omasta voimastasi, joka ei kumpua vihasta vaan rakkaudesta. Voima, joka on lähtöisin vihasta, on heikkoa ja pelokasta. Rakkaudesta ja ymmärryksestä lähtevä voima on kestävää ja hedelmällistä. Älä kiellä tulevalta lapseltasi isoäitiä. Älä kiellä isoäidiltä lapsenlasta. Tee ehdot selväksi ja anna anteeksi. älä vihaa. Älä myöskään pelkää. Seiso selkä suorana anoppisi edessä. Kaikki käy hyvin. Onnea synnytykseen ja onnea vauvalle elämän alkutaipaleelle!
Milloin suosittelet tämän keskustelun tapahtuvan, jos anoppi ei edes vastaa puhelimeen?
Kuvitteletko, että hän istuu tuppisuuna, kun miniä tekee rakentavasti selväksi, että anoppi on tervetullut, mutta ei saa sekaantua mihinkään, eikä yöpyä. Luuletko, että tuollainen anoppi ottaisi vastaan miniän anteeksiannon?
Kun antaa neuvoja, tulee olla sen verran ystävällismielinen itse, että edes yrittää kuvitella tilanteen.
Tässä tapauksessa kaikki on lukossa ja miniä oikeutetusti kauhistunut ja peloissaan. Onhan itsestään selvää, että kukaan ei pidä määräilystä tai asioihinsa puuttumisesta. Miksi se pitäisi selittää anopille? Anoppi ei ole täyspäinen, hän ei ymmärrä.
On turha ehdottaa keskustelua, jonka tietää menevän ihan väärään suuntaan, eikä se tulisi edes olemaan keskustelu, vaan täyttä kurkkua huutamista.
Aloittajalle toivon apua omilta omaisilta, neuvolan henkilökunnalta, ystäviltä, ja suosittelen, että kotiin tulisi avuksi joku aloittajan luotettu ja kookas ystävä heti ensi päivästä alkaen, niin että mahdolliset yhteenotot tunkeilevan muorin kanssa olisivat tasaväkiset.
Aviomies pitää saada myös äitiysneuvolan ohjeiden piiriin. Hän on liian nuori ihminen aikuiseksi ja isäksi. Hänen pitäisi päästä äidistään irti.
itsellä voipi olla vähän saman sorttinen tilanne edessä. ensinnäkin useissa sairaaloissa synnytysosastolla vierailua on rajoitettu. esim taysissa vain isä ja sisarukset saa tulla. aluksi syynä oli h1n1, mutta sitten äitien toivomuksesta kieltoa jatkettiin. Synnyttänyt saa levätä ja keskittyä imetyksen käynnistykseen yms. tuolla imetyksen onnistumisella voit muutenkin perustella rauhaa kotiinpaluun jälkeen. Myös kaikissa neuvolasta jaetuissa oppaissa sanotaan että vieraita kotiutumisen jälkeen on hyvä rajoittaa ja sanoa ei. kuten joku mainitsi, älä riitele, vaan totea nuo asiat. Jos ei muu auta niin ilmoitat että lähdet itse lapsen kanssa äitisi luo toipumaan synnytyksestä. Ja voithan koittaa mennä ennen synnytystä miehesi mukana käymään anopilla ja siten vain ilmoitat asiat ihan nätisti. Niin ja sairaalaan voi sanoa että mitään tietoja kyselijöille ei anneta. Jos niin tekee niin ne hoitajat ei todellakaan saa antaa mitään tietoja ulkopuolisille. Jos meinaa tupata muuten kylään sinne. Ja toi miehen kakkareissun videointi oli tosi hyvä idea, ja sen sitten näytän omalle äidillesi, oivaltaisko mies sitten mistä on kyse. ja juttele terkan kaa neuvolassa ja kysy voisko se jutella miehen kanssa jos se ei muuten tajua..
Saanko mahdollisesti käyttää tekstiäsi syksyllä julkaistavassa "Rakas (?) Anoppi" kirjassa? Tosin joudut luovuttamaan Katja Salolle kaikki oikeudet oheisen tekstin käyttöön ja julkaisemiseen. Tämä kommentti saattaisi sopia loistavasti "Ihanne anoppi" lukuun :-)
Kirjalta löytyy omat FB Anoppi- sivut :-)
Kiittäen,
Katja Salo