Viidestä edellisestä muhun ihastuneesta naisesta 4 on muuttunu asioiden käsittelykykynsä osalta hiton epäkypsiksi. Ootteko huomanneet itsessänne kiinnostumisen tuovan epäkypsyyden esiin? Vai oonko vain poikkeustapaus? :D
Ihastuneen epäkypsyys
mietteliäs aamu
13579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siis 57 viimeisintä muhun ihastunutta miestä kuudestakymmenestäyhdeksästä on ollut tosi epäkypsiä. Toisin kun mä, joka pysyn ihan viilipyttynä vaikka miehet ihastuu muhun.
vaikutat´itserakkaalta ja tunnekylmältä! tulkitsemasi naisten epäkypsä käytös johtuu varmasti siitä että heidän on vaikea hyväksyä että sinunlaisia paskoja on olemassa!
Mistä päättelet, että aloittaja on paska? Siitäkö, että naiset ihastuvat häneen? Outoa päättelyä - onko tämä sitä Naisen Logiikkaa?
No joo.. myönnän että olin tuon kirjoittessani tosi huonolla tuulella. Eli pyydän anteeksi ap:ltä, et välttämättä ole täysin paska ;) Ärsytti tuo viesti kun tunnistin niin itseni siitä. Eli kyllä olen ollut varsin "epäkypsä" ihastuessani. Jälkikäteen mietittynä huvittavaa, mutta enhän sille siinä tilanteessa ole mitään voinut. No mulla on vielä paljon opittavaa, vaikka haluankin elää täysillä jatkossakin.
Ootko yrittäny hillitä sitä esiin puskevaa epäkypsyyttäsi vai antanu vaan mennä selittelemättä käytöstäsi? Miten miehet on suhtautunu sun käytökseen?
välillä olen vähän yrittänyt silotella käytöstäni,mutta tuntuu että huonommaksi vaan menee niin :) onneksi ovat suhtautuneet armeliaasti ja varmaan olleet vaan huvittuneita. Onhan se osa mun persoonaa.
No, vähän riippuu että mitä sä nyt tarkotat tolla "epäkypsyydellä". Mä olen huomannut, että suurin osa ihmisistä, ja sori vaan, mutta vaikket sitä tajuakaan, niin miehistä myös, muuttuu siinä mielessä ihastuessaan "epäkypsiksi", että alkavat haahuilla, laittavat hetkeksi tämän "suuren rakkauden" kaiken muun edelle, myöhästelevät töistä vaikka esimerkiksi juurikin keväällä miespuolinen kollega alkoi tulla töihin entisen säntillisyyden sijaan aina noin 10-30 min myöhässä, tai jotain vastaavaa. Moni typerästi luopuu omista harrastuksistaan, menoistaan ja luulee, että elämän täyttää tuo yksi ihminen.
Sitten on mustasukkaisuutta, sekin epäkypsyyttä, jotkut ovat etenkin alussa aivan hirveän mustiksia. Siksi niitä omia menojaan ei saisikaan lopettaa, vaan pitää kiinni itsestään ja omastakin elämästä: muuten ollaankin äkkiä jumissa neljän seinän sisällä mustasukkaisuuden eikä rakkauden kanssa!
Ja sitä rataa, tuskin tässä kaikkea huomaamaansa täytyy listata, -vaikka olisi tosin hauskaa, jos ihmiset laittaisivat tarinoita aiheesta, se on hauskaa! :)
No, mutta. Itselläni tätä ei enää tapahdu. Siitä ovat pettymykset pitäneet huolen. Luovuin töistä ja aloin tehdä ne huonosti kerran rakastuessani työkaveriin, olin vain niin sekaisin. Mutta ei mennyt kuin pari kuukautta, niin jo vitutti; mä en ole näin tyhmä ja mä haluan tehdä työni. Tietty kumppanin mielestä meidän kuhertelu voi olla mun työstä pois... No, se ei toimi. Jäi todella paha mieli, koska olin huonompi, kun olen oikeasti ja tavallaan se tyyppi yritti viedä multa sen osan itseäni pois. Olen joskus myös jättänyt minäkin harrastukset ja kaverit, etenkin kun toinen oli niin mustis. Kuolin itse henkisesti aikaa myöten, ja niin kuoli se suhdekin. Oppia ikä kaikki!
Mutta siis, en mene enää huuman pauloihin, vaikka ihastunkin tulisesti. Se on ihana, mutta pettävä tunne! Kiva että sen on saanut kokea, mutta se laji riitti mulle :)
Joo, nuorena, ehkä alle 3kymppisenä, sitä helposti huumaantuu, tai mä ainakin luulen... Vaikka joskushan ne vanhemmatkin... Mutta että joo, en nyt tiedä tarkoititko tätä sillä "epäkypsyydellä" mutta otan osaa, jos et ole vielä koskaan saanut sitä epäkypsyyttä kokea: se tulee kalliiksi, mutta on osa elämää. Ja ei, sitä ei tiedä kuin kokemalla ja kokeilemalla.
Et varmasti ole mikään poikkeus etkä erikoinen, nimittäin ihmisistä (miehistä ja naisista) varmaan ainakin 4/5:stä menee hieman taantuneeksi ihastuksen huumassa ja hyvä niin. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Kyllä se siitä tasaantuu!
Olen tullut siihen tulokseen, että aivoissa on tietty kapasiteetti, joka jaetaan tunteille ja järjelle.
Kun ihminen ajattelee ja järkeilee, ei hänelle jää paljon tilaa tunteille. Buddhalaiset ovat tästä hyvä esimerkki. Kun he meditoivat, he pyrkivät vapautumaan himoista eli siis tunteista syvällisen ajattelun avulla.
Vastaavasti tyhmät ihmiset tai vaikkapa eläimet eivät juurikaan ajattele, vaan toimivat vaistojen tai himojen ohjaamina; mm. raiskaajat omaavat yleensä alhaisen älykkyysosamäärän.
Eli siis ihastuneena tunteet vievät järjeltä aivokapasiteettia, mikä ilmenee epäkypsyytenä. En kuitenkaan pidä tätä huonona asiana. Itse ainakin elän vain ja ainoastaan tunteita varten. En osaa järkeillä elämälleni mitään tarkoitusta. Siksi olen motivoitunut tekemään työtä ainostaan asioiden eteen, joiden saavuttamisen uskon tuottavan itselleni positiivisia tunteita. Järkeä käytän ainoastaan saavuttakseni nämä asiat helpommin.
On surullista, jos huonot elämänkokemukset ovat vieneet kyvyn tuntea vahvasti, koska silloin ihminen on vain lähempänä tietokonetta, joka ei tunne mitään, toimii vain käskettäessä ja jolla ei ole itselleen mitään tarkoitusta.
Ketäpä meistä ei olisi lapsettanut suhteessa ollessa. Ehkä todellisen epäkypsyyden mitta on se miten ihminen suhtautuu omaan epäkypsyyteensä ja käytökseensä sekä siitä huomautteluun.
Kiinnostava kirjoitus.
"Itse ainakin elän vain ja ainoastaan tunteita varten. En osaa järkeillä elämälleni mitään tarkoitusta. Siksi olen motivoitunut tekemään työtä ainostaan asioiden eteen, joiden saavuttamisen uskon tuottavan itselleni positiivisia tunteita."
Taitaa tosiaan olla niin, että motivaatio ja mielekkyyden tuntemus lähtee pitkälle tunteista. Itse haluaisin pitää järjen mukana sillä tavalla, että voimakkaat hetkelliset tunteet eivät haittaisi pitkän tähtäimen tavoitteiden saavuttamista. Esim. jos ajatellaan ylläolevia kirjoituksia, niin jos aloittaa uuden suhteen, ei pitäisi olla mitään syytä myöhästyä töistä. Asiat voi järjestellä niin, että hoitaa ne intiimit hetket silloin kun on järkevää. Tätähän ei kannata tietysti uudelle tyttöystävälle näin sanoa... :-)
kannata mennä noin sanomaan :) Munkin mielestä kannattaisi pitää järkeä ainakin tuon verran mukana. Tukehtuisin muuten ja siihen tukehtuisi suhdekin.
http://annaleena.blogit.uusisuomi.fi/2010/05/14/mies-ole-ennalta-arvaamaton/
Itsehän ihastuneena saatan punastella ja hihitellä miehen jutuille, minkä jotkut voivat tulkita jonkin sortin "epäkypsyydeksi"...
Arvostelukykyni ei kyllä kärsi pätkän vertaa, yleensä olenkin se käytännöllisempi ja "kypsempi" ihan arkisissa asioissa kuin riitatilanteissakin.