Jos ikä on jo parinkympin loppupäässä, ei ole aikaa kuhnuroida! Joko se on se oikea ja sillä mennään tai sitten täytyy hyväksyä että se ei olekaan se oikea ja vaihtaa suuntaa eikä jäädä roikkumaan. Jos suhde ei etene reippaasti, en usko että se tulee koskaan etenemäänkään.
1/2 vuotta - 1 vuosi - muutetaan yhteen
1 - 2 vuotta - kihloihin
2 - 3 vuotta - naimisiin
(3 - 4 vuotta - lapsi)
1/2 vuotta - 1 vuosi - muutetaan yhteen
1 - 2 vuotta - kihloihin
2 - 3 vuotta - naimisiin
(3 - 4 vuotta - lapsi)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miks kaikki pitää aikatauluttaa??? Mitähä miu pitäs ton siu aikataulun mukaa tehä...ko mie oon yli kolme vuotta asunu miehen kanssa, ei olla naimisissa vielä ja lapsiakaan ei sunnitelmissa oo viel 4-5 vuoteen. Ja mie oon 29-vuotias!!!!
Siis ei tää elämä toimi tollee. Missäs mallissa siun suhde (onko sitä ees?) on ton aikataulun mukaan???
Ketä nämä miu ja siu ovat? Kissojasi?
Miu, mie = MINÄ ja siu, sie = SINÄ
Haha, tulee mieleen tää sata kertaa telkusta tullu My Big Fat Greek Wedding/Kreikkalainen naimakauppa, missä tätä perheen 30-vuotiasta tytärtä hoputetaan naimisiin ja hankkimaan lapsia, kun se näyttää niin vanhalta x'D Juu, kyllä oli huono provo tuo aloitusviesti, ei voi muuta sanoa :D
Oma ajatusmaailmani kulkee myös tuohon tahtiin, mutta mieheni ei ole yhtä pikainen, ikävä kyllä. Kolme vuotta oltu nyt yhdessä. Kaksi ensimmäistä toteutettu aikataulussaa, mutta naimisiin menoa ei ikävä kyllä tänä kesänä nähdä. Eikä varmaan ensi kesänäkään. Ja tiedä nyt seuraavastakaan. Ja tuo kersakin ois mun puolesta saanut ilmaantua jo vuosi sitten, mutta eipä herralle käynyt, eikä käy vieläkään. Jätin sitten pillerit pois ja nyt odotan päivää jolloin kumi menisi puhki :) Jos kerran herra ei halua kersaa niin saa luvan huolehtia ehkäisystä vaihteeksi.
Välillä olen kyllä miettinyt että oisko pitänyt vaan heivata koko jätkä mäkeen ja etsiä sellainen joka toiveeni totetuttaisi kohtuulliseen aikaan. Monet itkut tästäki jo itketty
Olen myös pettynyt mieheeni...me ollaan yhdessä oltu jo 10 vuotta, asutaan peräti yhdessä, mutta ei sen enempää...lapsia hän ei halua, jos mä olisin saanu valita, niin me oltaas kihloissa, meillä olisi jo 9 vuotias lapsi ja asuttais tietysti yhdes. Mutta, ei...herralle ei kelpaa!!!
Ja sitten ollaan siinä. Suomi on täynnä kusipäitä, jotka tekee kaiken tuon jo alle 2 vuoden aikana, ensin hätäseen kihloihin, sitten "prinsessahäät" naisen tahdon mukaan, ja kakaraa pukkaa pian perään...koska se "kuuluukin" tehdä niin. Ja sitten ihmetellään jättimäistä avioerojen, ja avioerolasten määrää.
No silloinhan me "ei niin hätäiset" olla kusipäitä ku ei saada tätä kaikkea alle kahdessa vuodessa. Sille nyt vaan ei mahda mitään että biologinen kello soi. Jos muutenkin talous yms on kunnossa niin miksi ei? Miksi pitäisi viivytellä? Oli jompi kumpi osapuoli tahansa, jos ei käy vielä "aikaisessa vaiheessa" niin sitten voi lähteä lätkimään. Ja olen sen verran itsekeskeinen, että minä en ala kymmeniä vuosi odottelemaan esim lapsen tuloa jos kerta sitä nyt jo haluaa ja kaikki on muuten kunnossa. Olen lähipiiristä nähnyt jo liian monta tilannetta missä on puolisoa (usein miestä) odoteltu ja sitten kun on se kymmenen vuotta odotettu niin puoliso sanookin että mitään häitä/lasta/taloa ei tule. Siinä ollaan jo lähemmäs neljännessäkymmenessä ja elämä jo ohi. Mielummin toteutan haaveeni nyt kun se on mahdollista (etenkin lapsen osalta) eikä sitten ku niitä ei mahdollisesti enään saakkaan, oli riskinä puolison lähteminen tai ei.
noin tässä on menty:
juhannuksena tavattiin
-> uutena vuotena kihloihin ja saman katon alle
-> seur. heinäkuussa naimisiin
-> sitä seuraavana vuonna rakennettiin okt
-> ja siitä vuosi syntyi esikoinen
eli noin 3½ vuotta meni...
nyt yhteisiä vuosia takana kymmenkunta :-)
Itsellänikin on joku hahmotelma tuosta parisuhteen aikataulusta, joten ei tämä varmaankaan mikään harvinainen juttu ole. Mutta eihän ne suunnitelmat aina niin mene kuin on suunnitellut, mutta kai sitä saa nyt edes haaveilla?
1 - 2 vuotta - Muutetaan yhteen
2 - 3 vuotta - Kihloihin
3 - 4 vuotta - Naimisiin
4 - 5 vuotta - Ensimmäinen lapsi
5 - 8 vuotta - Omakotitalon rakentaminen
Onneksi tässä ei vielä tarvitse alkaa kauheasti hoppuilemaan, sillä olen mies ja ikää on vasta 25. Lapsen saaminen tuossa 30-35 ikävuoden kohdilla olisi varmaan itselleni se optimi aika, varsinkin kun etsin itselleni sitä 3-5 vuotta nuorempaa naista ja tuolla aikataululla nainen olisi 25-28 välillä kun saisi lapsen, eli juuri siinä optimi-iässä. Harmi vain ettei ole vielä moista löytynyt...
Ja jos naista ei ala tässä parin vuoden sisällä löytymään, niin tuota aikataulua pitää varmaan kiristää vuodella tai parilla, mutta se on selvää että lasta en kyllä ikinä ala hommaamaan sellaisen naisen kanssa jota en ole tuntenut vähintään 3 vuotta, sillä niin monta huonoa tarinaa olen siitä nähnyt/kuullut.
Minusta tämä on tosi realistinen aikataulu - ei liian nopea (naimisiin aikaisintaan 2 vuoden ja lapsia aikaisintaan 3 vuoden päästä). Nyt olen vaiheessa 1/2 -1 vuotta, ja jos yhteenmuuttoa tai edes merkkejä siihen suuntaan ei tänä aikana tapahdu tiedän että pitää siirtyä _eteenpäin_. Olen jo monta kertaa niin tehnytkin. Jos taas niin käy, alkaa todella tuntua kuin eläisin päivää murmelina.
Kun seuraavan kerran tutustut mieheen ja mietit parisuhdetta, selvitä etukäteen, onko mies kiinnostunut hankkimaan lapsia aikataulussasi, niin ei menisi taas seuraava suhde harakoille.
Jos lasta kovasti toivoo, siinä vaiheessa, kuin se on jo tulossa, tuntee itsensä onnelliseksi. Harva katuu päivääkään sitä, kun päätös on tehty. Jotkut jopa ihmettelevät, että miksi ei tehty lapsia aikaisemmin.
Aikataulu on toisaalta ihan hyvä keksintö, niin ei suinpäin rynnätä asiaan. Aikatauluttajalta kuitenkin menee kontrolli tilanteesta, jos syntyisikin vahinkolapsi tai toivottua lasta ei kuuluisikaan. Eli toisaalta elämää ei pidä liiaksi suunnitella etukäteen.
Jos olet tehnyt lapsesi "aikataulun" mukaan, niin mieli voi muuttua vielä vanhempana. Ei niitä iltatähtiä muuten niin monia syntyisi :)
näin meni täällä "aikataulu" :
2kk yhessä, muutto saman katon alle
3kk kihloihin
1/2v raskaaksi
1,3v esikoinen
1,5v naimisiin
2v talo
3v ERO
Voi olla että nuo kaikki tehdään vielä rakkauden huumassa ja kun se kriisi tulee niin erotaan....
Tavallaan ymmärrän tuon aikataulun, onhan se hyvä että on suunnitelma, mutta en siltikään menisi mukavaa kumppania heivaamaan vain sen takia, ettei hän ole valmis seuraavaan askeleeseen MINUN aikatauluni mukaan, jos muuten maailmat kohtaavat. Pitäisi pystyä tekemään yhdessä sitä aikataulua.
olen tavannut miehen alkuvuodesta ja syksyllä varmaankin muutamme yhteisen katon alle. (käytännössä asun jo siellä) olen ilmoittanut, etten halua olla vanha äiti ja parin vuoden päästä asiaa voisi harkita, mies samaa mieltä. naimisiin ei ole niin kiire, ehtii sitä sen lapsenkin jälkeen kai...?