Ongemani on, että haluaisin seurustella... mutta miksi sana seurustelu on nykyisin kirosana?
Olen tavannut tässä vuoden aikana 3 miestä, ulkoiset kriteerit miellyttävät, luonne sopii hyvin yksiin, kaikki natsaa todella hyvin. MUTTA aina tulee eteen se, Ah! Niin kaunis lause: En halua seurustella, mutta haluan tapailla.. eli olla sinkku, mutta olla yhden henkilön kanssa. Viettää iltaa, halailla, jakaa arki blå blå blå. mutta ei seurustella.
Eli siis onko kyseessä sitoutumiskammo? Vai joku muu?
Itse omaan ”vanhankansan” ajattelutavan. Sitä joko seurustellaan tai sitten ei. Seurustelu johtaa yhteenmuuttamiseen->kihloihin->naimisiin->perheenperustamiseen.
Itse en periaatteessa edes ymmärrä sanaa tapailu. Mitä aikaa se tarkoittaa? Tapaillaanko sitä nyt viikko? kaksi? kuukausi? Jonka jälkeen ei enää tapailla, vai muuttuuko se sitten seurusteluksi vai joksikin muuksi? Itseasiassa koko sana tapailu on minusta typerä. Jos vaikka olisin menossa Herra X luokse (eli henkilö jonka kanssa olen), olenko silloin menossa tapamiseen? Vai wtf?
Tiedän pari henkilöä, jotka märisee yksinäisyyttä ja haluavat perheen. Kun löytävät jonkun, niin sitten suusta tulee se kuuluisa lause: Ei, en halua seurustella vaan tapailla. Mystistä, sanon minä. Ymmärrän täysin sellaisia ihmisiä, jotka haluaa pitää oman vapautensa, levittää siementä ympäri suomea. Mutta, mikä siinä vakisuhteessa yhden henkilön kanssa on niin vaikeeta? Onko se jotenkin hävettävä asia? Ajatellaanko siinä sitten niin, että ihmiset osoittelevat kadulla sormillaan ”uuuu,kattokaa! Noi seurustelee”
Jos joku jaksaa ja viittii, niin voisi laittaa minulle ihmissuhde sanakirjan, jossa käsitellään kaikki suhde muodot aikoineen. Esim: Treffit=käydään kahvilla tai muuta vastaavaa, kerran tai useammin. Seurustelu= Ollaan yhdessä, suhteeseen ei kuulu muita ihmisiä, ellei harrasteta parivaihtoa.
Mainittakoon vielä se, että ulkonäössäni ei ole mitään vikaa tai noh,kauneus on katsojan silmissä.. mutta kehuja saan kuulla. Luonteeltani olen ymmärtäväinen (mutta en asian, tapailu suhteen) huumorintajuinen ja muutenkin mukava. Ihmettelen kovasti miksi ympärilläni olevat ystävät ja sukulaiset ovat löytäneet vierelleen sen ainoan. Minä taas löydän vain sellaisia jotka haluavat tapailla.. Suurin osa ystävistäni ovat vielä elämänsä ensimmäisen tai toisen poikaystävänsä kanssa ja seurustelu vuodet ovat 3-8vuotta. Olen 27-vuotias ja olen seurustellut 2 vuotta pisimmillään. Alkaa pikku hiljaa nakertamaan asia, kun sitä haluaisi itsekkin sen yhden ja ainoan. Olen ollut n.17miehen kanssa (ja nyt en tarkoita seksuaalisesti vaan yleisesti: deittailu, seurustelu, tapailu?) 1 näistä oli se, jonka kanssa seurustelin 2vuotta. Loput on olleet näitä ”tapailu” tyyppejä.
Olen myös miettinyt kun luin toiselta foorumilta miesten mielipiteitä naisista. Siellä keskustelussa esiintyi tällainen asia: Naisia on kahdenlaisia: Vaimomatskua ja Panomatskua. Vaimomatsku on sellainen, jota rakastetaan, esitellään sukulaisille jne. Kun taas panomatsku on sellainen jonka kanssa vaan pidetään hauskaa, ei esitellä perheelle eikä ystäville.
Eli olenko mä nyt sit panomatskua. Aaltoileeko minusta sellaisia viboja miehille, et mun kanssa ei tarvi seurustella vaan olen kertakäyttö kamaa?
Nyttemmin olen alkanut ajatella, että ehkä mä en tarvii ketään itelleni. Että voin ihan hyvin olla yksinkin. Se miksi haluan vain sen yhden ja ainoan On se, että haluan välttyä turhalta draamalta. Inhoan sitä kun mies vain johdattelee ja antaa olettaa että nyt seurustellaan. Tehdään pari muksua ja kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. Ja kuinkas ollakkaan kun lapset on pari-vuotiaita, niin erotaan koska mies on käynyt vieraissa. En nyt tarkoita, että KAIKKI miehet ovat sellaisia, jotka käyvät vieraissa. Vaan puhun nyt minun miehestä tai tässä tilanteessa mielikuvitusmiehestä. Eli olen ollut/tulen olemaan? Itselleni väärien miehien kanssa.
Mutta pointti oli se, että miksi seurustelu on niin kamalaa?
Olen tavannut tässä vuoden aikana 3 miestä, ulkoiset kriteerit miellyttävät, luonne sopii hyvin yksiin, kaikki natsaa todella hyvin. MUTTA aina tulee eteen se, Ah! Niin kaunis lause: En halua seurustella, mutta haluan tapailla.. eli olla sinkku, mutta olla yhden henkilön kanssa. Viettää iltaa, halailla, jakaa arki blå blå blå. mutta ei seurustella.
Eli siis onko kyseessä sitoutumiskammo? Vai joku muu?
Itse omaan ”vanhankansan” ajattelutavan. Sitä joko seurustellaan tai sitten ei. Seurustelu johtaa yhteenmuuttamiseen->kihloihin->naimisiin->perheenperustamiseen.
Itse en periaatteessa edes ymmärrä sanaa tapailu. Mitä aikaa se tarkoittaa? Tapaillaanko sitä nyt viikko? kaksi? kuukausi? Jonka jälkeen ei enää tapailla, vai muuttuuko se sitten seurusteluksi vai joksikin muuksi? Itseasiassa koko sana tapailu on minusta typerä. Jos vaikka olisin menossa Herra X luokse (eli henkilö jonka kanssa olen), olenko silloin menossa tapamiseen? Vai wtf?
Tiedän pari henkilöä, jotka märisee yksinäisyyttä ja haluavat perheen. Kun löytävät jonkun, niin sitten suusta tulee se kuuluisa lause: Ei, en halua seurustella vaan tapailla. Mystistä, sanon minä. Ymmärrän täysin sellaisia ihmisiä, jotka haluaa pitää oman vapautensa, levittää siementä ympäri suomea. Mutta, mikä siinä vakisuhteessa yhden henkilön kanssa on niin vaikeeta? Onko se jotenkin hävettävä asia? Ajatellaanko siinä sitten niin, että ihmiset osoittelevat kadulla sormillaan ”uuuu,kattokaa! Noi seurustelee”
Jos joku jaksaa ja viittii, niin voisi laittaa minulle ihmissuhde sanakirjan, jossa käsitellään kaikki suhde muodot aikoineen. Esim: Treffit=käydään kahvilla tai muuta vastaavaa, kerran tai useammin. Seurustelu= Ollaan yhdessä, suhteeseen ei kuulu muita ihmisiä, ellei harrasteta parivaihtoa.
Mainittakoon vielä se, että ulkonäössäni ei ole mitään vikaa tai noh,kauneus on katsojan silmissä.. mutta kehuja saan kuulla. Luonteeltani olen ymmärtäväinen (mutta en asian, tapailu suhteen) huumorintajuinen ja muutenkin mukava. Ihmettelen kovasti miksi ympärilläni olevat ystävät ja sukulaiset ovat löytäneet vierelleen sen ainoan. Minä taas löydän vain sellaisia jotka haluavat tapailla.. Suurin osa ystävistäni ovat vielä elämänsä ensimmäisen tai toisen poikaystävänsä kanssa ja seurustelu vuodet ovat 3-8vuotta. Olen 27-vuotias ja olen seurustellut 2 vuotta pisimmillään. Alkaa pikku hiljaa nakertamaan asia, kun sitä haluaisi itsekkin sen yhden ja ainoan. Olen ollut n.17miehen kanssa (ja nyt en tarkoita seksuaalisesti vaan yleisesti: deittailu, seurustelu, tapailu?) 1 näistä oli se, jonka kanssa seurustelin 2vuotta. Loput on olleet näitä ”tapailu” tyyppejä.
Olen myös miettinyt kun luin toiselta foorumilta miesten mielipiteitä naisista. Siellä keskustelussa esiintyi tällainen asia: Naisia on kahdenlaisia: Vaimomatskua ja Panomatskua. Vaimomatsku on sellainen, jota rakastetaan, esitellään sukulaisille jne. Kun taas panomatsku on sellainen jonka kanssa vaan pidetään hauskaa, ei esitellä perheelle eikä ystäville.
Eli olenko mä nyt sit panomatskua. Aaltoileeko minusta sellaisia viboja miehille, et mun kanssa ei tarvi seurustella vaan olen kertakäyttö kamaa?
Nyttemmin olen alkanut ajatella, että ehkä mä en tarvii ketään itelleni. Että voin ihan hyvin olla yksinkin. Se miksi haluan vain sen yhden ja ainoan On se, että haluan välttyä turhalta draamalta. Inhoan sitä kun mies vain johdattelee ja antaa olettaa että nyt seurustellaan. Tehdään pari muksua ja kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. Ja kuinkas ollakkaan kun lapset on pari-vuotiaita, niin erotaan koska mies on käynyt vieraissa. En nyt tarkoita, että KAIKKI miehet ovat sellaisia, jotka käyvät vieraissa. Vaan puhun nyt minun miehestä tai tässä tilanteessa mielikuvitusmiehestä. Eli olen ollut/tulen olemaan? Itselleni väärien miehien kanssa.
Mutta pointti oli se, että miksi seurustelu on niin kamalaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ok. On vain niin kaukainen ajatus kun pääsis edes tapailuasteelle. Asiat alkaa aasta ja atomeista edetäkseen yleensä eteenpäin.
että monet edellyttävät seurustelukumppaniltaan (ja itseltään) seksuaalista uskollisuutta, mikä ei kuitenkaan vastaa useimpien luontoa ja toimintaa käytännössä: kyllähän tyypillinen ihminen haluaa aina silloin tällöin uusia, tuoreita seksikumppaneita, miksei uutta ihastustakin ja sitä myöden "seurustelukumppanin" vaihtoa. Tämä lähinnä, ei kai siinä muuten mitään.
Sanastoa:
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/parisuhteessa/1388043/deittisanakirja/
ilmeisesti noin 10 miehen käyttämä? Miksi miehen pitäisi ottaa vakavasti toisen miehen käyttämä nainen. Varsinkaan kun et ilmeisesti ole mitään missin tasoa.
Se on teidän naisten keksintöä se tapailu. Samoin 'vakipano', 'kaveriseksi' ja 'sitoutumiskammo'. Kaikki jostain vitun naistenlehdistä kopioituja ilmaisuja, joiden ainoa tarkoitus on, että naiset ja pelimiehet voivat paneskella ympäriinsä, ja naiset siinä samalla huijata tavallisia miehiä.
Miehillä taitaa olla aika vahva vapauden kaipuu tai jotain. Vuosien saatossa olen monien pelimiesten kanssa ollut ja vieläkin olen yhteydessä ystävänä. Niilläkin on tunteet niin kuin muilla miehillä. Jokaisella pelimiehellä on ollut menneisyydessä yks tai kaks naista joita ovat tosissaan rakastaneet. Ite ovat usein aiheuttaneet että nuo suhteet on menneet pieleen, mutta tunteet on vahvat. Pelimiehet kypsyy hitaasti ajatukselle että sitoutuisivat seurustelemaan, mutta kyllä siellä pinnan alla sellasta orastaa. Yleensä täytyy oottaa pitkälti yli neljänkympin ennen kun pelimies on valmis parisuhteeseen.
Sitten on sellasia miehiä jotka aluks vastustaa seurustelua, mutta muutaman tapaamiskerran jälkeen ovat ihan valmiita.
Aseta tapaamisvaiheelle joku sinusta hyvältä tuntuva aika, kerro se miehelle, ja kun aika täyttyy keskustelkaa alatteko seurustelemaan vai ei. Jos 'ei' niin hae uusi mies.
Et varmaankaan ihmisenä oo mitenkään pelkästään panomateriaalia. Luulisin että joka miehellä on eri tulkinta mitä eri naisista heille merkitsevät.
(Lisäystä aiempaan vastaukseeni:) Perinteinen (seksuaalisesti uskollinen) seurustelusuhde ei sovi niille, jotka suhtautuvat seksiin vapaamielisesti, esim. ovat harrastaneet irtosuhteita. Nimittäin onhan niin, että vapaamielinen suhtautuminen seksiin tarkoittaa vapaamielistä suhtautumista seksiin myös seurusteluperiodien aikana; toisin sanoen seksuaalista uskollisuutta ei edellytetä itseltä eikä kumppanilta eikä kolmansilta tai neljänsiltä osapuolilta - ei keltään. Miksipä edellytettäsiin? Muille "perinteinen" seurustelusuhde voi sopia.
Juu hei juuri noin se menee! Nerokasta ja aukotonta! Aika moista jeesustelua samasta aiheesta, päivästä toiseen, hohhoijaa... Jos sinä et pysty, se ei tarkoita, etteikö muut pystyisi.