Miten muutitte, näittekö paljon sen jälkeen?

a) jos oot jätetty, niin ehdottomasti kerrasta poikki ja myöhemmin kun oot jaloillas, voi kokeilla kaveruutta...

b) jos oot jättäjä, ni herrantähden ooot karsee ihminen...

paljolti siitä, onko teillä lapsia vai ei..?

Asumuseroahan ei muuten virallisena terminä enää tunneta - joko olette "tauolla" tai jos avioeron 1-vaihetta on haettu, olette harkinta-ajalla.
Itse olen jo toista kertaa eroamassa ; nuoruuden "hairahdus" eli kolmen vuoden visiitti avioliiton satamassa loppui kertalaakista eli harkinta-aikana nähtiin muutama kerta "muuten vaan" ja kun ero tuli viralliseksi, se oli siinä sitten. Itse en olisi halunnut nähdä ollenkaan, sen verran raskaasti otin sen, että mies kohteli minua kaltoin, mutta toisen toisen mieliksi suostuin tapaamaan - näkipä sitten, miten varma olin asiasta!
Toinen ero tulee voimaan vielä tällä viikolla ja yhteisen lapsenkin edun nimissä olemme viikoittain tekemisissä useamman kerran. Kumpikaan ei roiku toisessa, vaan elämä jatkuu. Eilen kun kirjoitimme kakkosvaiheen paperiin nimet, skoolasimme menneille yhteisille vuosille ja tuleville kavereina.

Jaa-a. Erosimme pitkän harkinnan jälkeen, kun väsyin miehen ongelmiin - masennukseen, alkoholismiin... Ensin olin itse tehnyt eron surutyötä pitkään mielessäni, ei omien unelmien hautaaminen koskaan kivutonta ole. Kun erilleen muuton hetki koitti, olin tavallaan surutyössäni jo paljon miestäni pidemmällä, vaikka silti se sattui ja vei voimat.

Meillä on lapsi, joten ilman muuta jatkamme tapaamisia, se on jokaisen edun mukaista. Juuri erilleen muuton jälkeen mies ei kyennyt soittamaan lapselleen ja tapaamisemme olivat usein sitä, että hän ruinasi huomiotani, vaikka lapsemme kaipasi hänen huomiotaan, en minä. Pikku hiljaa tilanne alkoi tasottumaan. Tiedän ettei yhteen enää palata, mutta mieheni on luottoystäväni ja tärkein aikuinen elämässäni omien vanhempieni lisäksi. Olen halunnut tuoda sen hänelle esille, että halusin eroon koska en jaksanut sitä elämää jota elimme, mutta silti hän on minulle tärkeä ihminen minulle. Tulemme varmaan aikaa myöten käymään yhdessä läpi tätä eroamme, suhteemme päättymistä, niitä ongelmia joita emme kyenneet ratkaisemaan, ja se on minusta hyvä.

Sanoisin että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Tee ensin itsellesi selväksi haluatko eroa todella vai onko muita vaihtoehtoja ja sen jälkeen voit olla valmiimpi kestämään ne loukkaukset ja surut joita eroprosessi tuo tullessaan.

olla exän kanssa missään tekemisissä, en halua että hän edes soittaa. Toki jos soittaa niin yritän olla asiallinen mutta muuten tunnen niin suurta helpotusta kun pääsin hänestä eroon, nautin tämän hetkisestä elämästäni suunnattomasti. Yhteisiä lapsia on, sen verran kuitenkin isoja että saavat itse päättää koska käyvät isällään. Mutta isällä ei ole mitään asiaa uuteen kotiini ja hän tietää sen hyvin. Olin siis "jättäjä" eli eron hakija, taustalla mieheni syvä alkoholismi. Joudun olosuhteiden pakosta menemään tilaisuuteen johon hän myös tulee ja kerään jo voimia siihen että kestän edes katsoa häntä.

Mies ilmoitti haluavansa avioeron ja muutti parin viikon päästä ilmoituksesat vuokralle. Virallista ilmoitusta erosta ei ole tullut eli ei varmaan vielä ole jättänyt. Näin menty 2kk. Nähdään ehkä kerran viikossa. Hän soittelee/tekstailee tavaroihinsa liittyen ja käy hakemassa tavaroitaan. Ei puhu eron syystä tms. Hänen soitot, viestit ja käynnit ahdistaa. Toisaalta haluaisin kuulla mistä tässä on kyse ja mihin mennään, mutta sitä odotan turhaan. Meillä on yhteistä omaisuutta, ei lapsia.