ÄMMÄINEN ISÄNI

Sanoisin, että jos tuo tyttö sinua oikeasti kiinnostaa, niin anna asioiden sujua omalla painollaan. Älä mieti, äläkä analysoi varsinkaan menneitä, äläkä pohdi mitä mahdollisesti tuleman pitää. Kokemattomuudestakaan ei hyödytä olla huolta kantaa, koska luonto on järjestänyt niin, että asiat hoituvat. Erityisen mukavasti ne hoituvat, jos molemmilla on tunteet mukana. Voin paljastaa, että vaikka miehellä olisi kuinka paljon kokemusta, hän voi siitä huolimatta olla melkoinen tumpelo etenkin, jos yrittää esittää jotain. Nauti siitä mitä teillä on.

"kun kokemattomuus seurustelusta ja seksistä paljastuu ?"

seurustelukokemattomuuteen ei auta mikään, mutta seksiin on kyllä saatavissa ihan ammattiapua. suosittelen kokeilemaan sellaista ettei eka kerta mene aivan äheltämiseksi ja voihan siinä käydä niin, ettei edes onnistu liiallisen jännittämisen vuoksi. eli rakkauden ammattilaisen luokse, mars mars.

Suurin osa naisista haluaa miehen olevan oma itsensä hyvine ja huonoine puolineen. Kaikken kiusallisinta on mies, joka yrittää miellyttää ja kuvittelee tietävänsä, millainen miehen pitäisi naisen mielestä olla. Minusta jokaisen miehen tulisi ymmärtää ja arvostaa naista sen verran, ettei aliarvioi naisen käsityskykyä tai ymmärrystä erilaisuuteen ja erilaisiin miehiin.

Ei ole olemassa mitään tarpeeksi-miestä kuten ei ole olemassa mitään määritelmää tarpeeksi-naisellekaan. Me ihmiset olemme hyvinkin erilaisia. Isäsi on omanlaisensa, ehkä hänkin pelkäsi jotakin, ehk'ä hän kuvitteli, ettei ole tarpeeksi-isä ja loi leikiksi koko asian.

Älä analysoi tai tulkitse liikaa. Olet tarpeeksi omana itsenäsi ja jos et ole, se ei ole sinun ongelmasi.

Onnea treffeille!

"Syy on isässäni."

Isäsi syyllistäminen oli sinulle keino ymmärtää omaa tilannettasi, mutta eikö nyt olisi jo aika päästää irti tästä selityksestä? Niin kauan kuin syyllistät jotakuta toista omasta tilanteestasi, et pysty ottamaan vastuuta omista valinnoistasi. Ota rohkeasti oma elämä käsiisi, ja anna isäsi olla sitä mitä hän oli. :-) Kuten nimimerkki "Kolmen pojan äiti" tuossa yllä jo mainitsi, isälläsi oli varmasti syynsä käytökseensä. Sano itsellesi vaikka näin: "Olen aivan liian kauan kuunnellut isäni mielipidettä. Isälläni oli oikeus ajatella omalla tavallaan, mutta nyt myös minulla on oikeus ajatella omalla tavallani. Minä päätän itse omasta elämästäni."


"Vieläkin olen epävarma miten olla naiselle mies."

Mieti ensin, mitä "miehenä oleminen" sinulle todella tarkoittaa. Onko miehenä oleminen pääasiassa sitä, että kaikin mahdollisin tavoin yrittää olla "ei-ämmäinen"?!? Oma mielipiteeni on tämä: arvostan miehiä, jotka ovat huomaavaisia, kilttejä, mukavia ja huolehtivaisia. En oikein pidä ns. äijämäisistä miehistä. Mitä "miehenä oleminen" sinun mielestäsi tarkoittaa?


"Pelkään, etten taas pysty olemaan tarpeeksi mies naiselle, kun olen häntä vielä niin paljon vanhempi."

Tiedätkö edes, mitä kyseinen nainen haluaa mieheltä? Jos et, sinun ei kannata alkaa muuttamaan itseäsi mihinkään suuntaan, ettet vahingossa yritä olla sellainen mies, josta a) et itse pidä b) kyseinen nainen ei pidä. Olen samaa mieltä "Kolmen pojan äiti" -nimimerkin kanssa myös siitä, ettei sinun tulisi aliarvioida "naisen käsityskykyä tai ymmärrystä erilaisuuteen ja erilaisiin miehiin". Me naiset pidämme hyvin erilaisista miehistä! Ja itseään ei koskaan kannata muuttaa/kehittää sellaiseen suuntaan, joka ei omasta mielestä tunnu luontevalta ja hyvältä... Jokaisella on oikeus olla oma itsensä.


"Pelkään sitä ettei hän pysty arvostamaan minua miehenä, kun kokemattomuus seurustelusta ja seksistä
paljastuu ?"

Jos kyseinen nainen ei arvosta sinua siitä huolimatta, että olet kokematon, etsi joku toinen. Ansaitset tulla rakastetuksi juuri tuollaisena kuin olet.


Sitten tärkein asia: pyydä ihmeessä naista kahville! :-D Pidän sinulle peukkuja. 33-vuotias ei ole liian vanha 22-vuotiaalle. Jos nainen on järkevä, ikäkysymys ja kokemattomuus eivät ole kaikkein tärkeimpiä asioita vastakkaisessa sukupuolessa.

Onnea matkaan!

Mun mielestä syy ei ole ensinnäkään isässäsi: sinä se omaa miehisyyttäsi häpeät, vaikka olet ollut aikuinen jo yli 10 vuotta! Mutta: ilouutisia: sinulla on täysi oikeus päättää, millainen olet ja millaiseksi tulet, millainen aikuinen haluat olla, ja millainen mies. Omalta osaltasi. Sen sijaan isäsi miehisyyden tuomitseminen on typerää, se johtaa oman itsesikin tuomitsemiseen. Erilaisia miehiä ja naisia on ja ikävä paljastaa, mutta isäsikin on vain ihminen. Samoin sinä.

Isäsi on sellainen kun on, ja kuitenkaan sinä et maailmassa edes olisi ilman isää ja äitiä. Ei sen takia tarvitse kaikkea kopioida, enkä tarkoita, että olisit velkaa, vaan että armahda nyt vähän, nää jotain laajemminkin. 22-vuotias nainen on aikuinen nainen ja sinä olet aikuinen mies, mutta jotain vikaa on asenteessasi, mikä saattaa tuhota suhteenne, jos vielä noin vanhana syyttelet isääsi vioistasi. Ala kantaa ihan itse vastuuta elämästäsi ja valinnoistasi, mitä olet ollut vapaa tekemään jo kauan. Vapauta itsesi, älä häpeä vaan ole oma itsesi: mitä pahaa siinä on, ettei ole seurustellut? Kerta se on ensimmäinenkin, ehkäpä, hän on ensimmäinen nainen joka on TOSISSAAN saanut sinut harkitsemaan? Ehkä hänessä on jotain erikoista että olet riskiin valmis? Tai ehkä sinä vihdoin 3kymmenissä olet päättänyt muuttua ja lähteä uusiin seikkailuihin elämässäsi ja tavannut jotain riittävän ihanaa siihen? Mikä ikinä se syy on, löydä se itsestäsi, kannustavassa mielessä!

Itse arvostan miehessä rehellisyyttä, huomaavaisuutta ja asioihin tarttumista. Mielipiteitä ja keskustelutaitoja, ja sitä että hän osaa ottaa kantaa, olla vastuussa. Arvostan käden taitoja ja ammattitaitoa, olen itse tekevä nainen ja haluan että mieskin on: koska haluan että olemme tasa-arvoisia. Pidän siitä, että ihminen on rehellisesti sitä mitä on. En arvosta miehessä kitinää ja ininää joka asiasta, negatiivista asennetta (sen voi korjata), enkä vastuun pakoilua: ihmisen pitää itse haluta kasvaa ja nähdä virheet myös itsessään. En pidä laiskoista ja kunnianhimottomista vetelyksistä, joskaan en pyrkyreistä, "hinnalla millä hyvänsä" ja ahneistä tyypeistä. Arvosta ihmisiä, jotka arvostavat itseään ja muita, mutta ovat nöyriä. En pidä tosikoista, tärkeilijöistä ja itsekeskeisistä muitten tuomitsijoista, pidän heistä, ketkä ymmärtää elämää, ovat oikeasti suvaitsevaisia ja näkevät asioita laajemmin.

Minua ei haittaisi siis ihastukseni kohteessa kokemattomuus seksiasioissa, mutta se, jos ei edes kiinnosta kyllä. Ei se, että on asioita jäänyt tapahtumatta, vaan se, että niistä syyttää muita. Vanhempien epätäydellisyyden olen itsekin kokenut, mutta se joka ei kunnioita vanhempiaan edes niiltä osin, kun pystyy, ei kunnioita itseään. Moni asia haittaa, moni ei, mutta mikään niistä ei oikeastaan liity seksiin, paitsi että jos on kokematon, eikä haluaisi edes oppia. Se olisi ongelma. Pitäisi sitten kuitenkin haluta sitä seksiä, edes jossain vaiheessa ;) ei nyt heti, mutta flirttiä voisi olla siis...

Sen lisäksi ujoilla ja epävarmoilla käy usein "mikset kultasein kosinut aikanaan"-ilmiö: olen joskus itsekin pyytänyt tapahtumiin, kahville, tutustumaan, jne. ja toinen ei ole päässyt, eikä ole milläänlailla ilmaissut että edes kiinnostaa. No, sitten olen ajatellut että ei se edes halua tutustua, niin eipä varmaan muutakaan ja jatkanut eteenpäin: vain jälkeen päin kuullakseni, että ois, mutta kun ei uskaltanut: siis tehdä mitään! No, en mäkään ajatusten lukija ole, kyllä jotain täytyy antaa takaisin. Kyllä mä puoli vuottakin voin odottaa, mutta en enää kauempaa, se on sitten jo seuraavaa, vaikka olisin mieten ihastunut, jos en mitään ala saada takasin päin.

Älä haaskaa enää aikaasi epäröintiin, isä oli ja meni ja äitikin on jo aikuisen äiti: anna nyt vanhempiesi mennä jo. Älä murehdi, älä piilottele vaan ala ottaa riskejä ja hyppää vaan mukaan. Kaikilla meillä on erilainen elämä, ja sulla sellanen kun on. Eikä se ainoa nainen maailmassa ole, jos se ei onnistu, niin seuraavaa sitten vaan, mutta älä nyt enää piilottele. Et voita sillä mitään! Tule meidän kanssa ulos leikkimään :)