Mahtooko paikalla olla ketään mekartininsinfonisen tuotannon tutkimukselle vihkiytynyttä spesialistia joka voisi valaista hieman minua jo kauan askarruttanutta kysymystä mekartinin keskeneräiseksi mainittujen sinfonioiden numero 7 C-duuri, kaiku ja 8 kohtaloa, joiden parissa säveltäjä pukinmäen huvilallaan kuolemansairaana kuumeisesti työskenteli aikaa vastaan teosten jäädessä keskeneräisiksi luonnoksiksi. mutta missä määrin? Onko niistä säilynyt ainuttakaan valmikksi orkestroitua osaa vai onko Sulho rannan toimittamassa musiikin historiassa v. 1933 tieto 7. C-duuri sinfoniasta vain legendaa ja myytti kuten tammen tietosanakirjassa esintyvä "tieto" melartinista 8 sinfonian säveltöäjänä. täytyy myöntää aika ympäripyöreätä, hämärä -ja leväperäistä moinen epätietoisuus ja keskenään hyvin ristiriitaisen tiedon eriävyys kuten käsittämätön klishee ja itsevarma totuus sibasta suomen merkittävimpänä ja suurimpana säveltäjänä, etenkin kun puhumme artefakteista jotka eivät ole mitattavissa olevia matemaattisia suhde- tai suurelukuja.
Melartinin 7. ja 8. sinfonia
ninokkio
3241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä Melartin ei ole niin hyvä säveltäjä kuin Sibba. Ehkä siksi hän on tuntemattomampi eikä häntä arvosteta juuri. Ehkäpä Sibba on tosiaan Suomen merkittävin säveltäjä ja enemmistö on oikeassa.
Joo, aina ei oo niin oikeesti hyvät ei oiskaan oikeesti hyviä. Tai jotain...
Kysymykseni ei oikeastaan koskenut näiden säveltäjien välistä paremmuutta vaan melartinin suuiren klassikon legendaaristen keskeneräisiksi oletettujen sinfonioiden kohtaloa kun 9. jäi vain merkinnäksi teosluetteloon. Historiallisena faktatietona mainittakoon että Melartinin ulkomaillakin kerran kadonnut 4. E-duuri ns. Kesäsinfonia, kansallistromanttisin säveltäjän sinfonioista tyyliltään, sai aikanaan paljon menestyksekkäämmän ja suopeamman vastaanoton kuin Siben pettuleipäsinfoniaksikin kutsuttu askeettinen 4. tuon aikakauden kuvaankaan ainoastaan kuulumatta, kun Melartin huudettiin esiin ja kukitettiin kukkaseppelein suomalaista luonnontunnelmaa henkivän 3. osan idyllin naistersetin ja sooloäänen dekoroiman balladityyppisen jakson herättäessä ihastusta kriitikoissakin leevi madetojaa myöten sanoessaan ettei kukaan ole kuvannut suomalaista luonnolumoa kauniimmin schubertmaisine rinnakkaiseksteineen tai tersseineen kuin melartin juuri tässä osassa vaikka esim. 1. tai 3. tematiikka viittaa puhtaine kvartteine, oktaaveineen ja kvintteine sekä kaksoispisterytmeineen ilmeisimmin bruckneriin ja muoto mahleriin kun suhde 6. sinfonian apoteoosissa on juuri päinvastainen tematiikan osalta.
Melartin oli armoitettu melodikko ja sinfonioiden polyfonisessa taidokkuudessaan hyvin monipuolinen säveltäjä ulottuen oopperaan ja pianolyriikkaan kaihtamatta kaikkein modernimpiakaan ilmaisukeinoja kun siben muotokieli ja harmoniseeraus puhuvast paljion karumpaa ja pidättyvämpää kieltä melodiikkansa symmetristä fraseerausta ja rytminkäsittelyä myöten osoittamatta lainkaan sellaista orkestraalisen sointiväripaletin hallintaa ja kontrapunktisen satsin taitamnista intohimisine kromaattisine vyöryineen kuin melartin tuon tuostrakin monien muiden hyljeksittyjen säveltäjien ohessa jotka muodostavat musiikkiperintömme ytimen tuntijoiden näkökulmasta katsottuna. voin sanoa etten milloinkaan ole kokenut siben musiikista sekkaista pakahduttavuutta ja henkeäsalpaavaa tunnekuohua älyn mukaisia tahdonliikkeide vastineiden projisoitumana puhtaan mielteen alueelle älyn kirkkaalla ja sen tietokyvystä vapaalla kuvastimella affekteihin ja intohimoihin välittömästi vaikuttaen kuin paitsi usein melartinin myös muiden tärkeiksi luokiteltujen säveltaiteilijoiden hengen tuotteista. sibe on ja pysyy etäisenä ja vieraana luonnon sivustakatsojana kuten jokuon todennut sijoittumatta sen objektivoituneen elämäntahdon ytimeen taiteensa henkisiltä saavutuksiltaan ja sisimmältä merkitykseltä yhtäläisessä määrin sikäli kun taide luo omat kriteerinsä eikä ole vaihdettavissa marxilaisen ajattelun mukaan.