Suhdesalaisuudet?

No, mitäs näitä olisi...
-Ainakin nyt se, että olen luonteeltani melko herkkä ja toivottoman hellyydenkipeä, jotka on molemmat sellaisia asioita, jotka pidän omana tietonani ja jotka salaan. Syytä nyt ei tarvitse varmaan edes kertoa.
-En tietenkään itke miehen nähden, mutta se on ihan perusjuttu.
-En myöskään koskaan kerro muutamista epävarmuuksistani, koska ei ole oikein kaataa niitä kenenkään toisen päälle.
-Tietyt menneisyyteni tuskalliset tapahtumat pidän salaisuutena, koska miehistä ei oikein ole kuuntelijaksi ja se aiheuttaisi vain minulle mielipahaa, jos kertoisin, eikä miestä kiinnostaisi.
-Mun lapsellisesta tavastani piirtää talojen pohjapiirroksia en kerro kenellekään, paitsi näin netissä!
-Sen, että jos antaisin säärikarvojeni kasvaa, niihin saisi tehtyä letit on sellainen asia, joka on paras pitää omana tietonaan.
-Kätken kynttilät, jos mies käy asunnossani, yksin ollessani poltan niitä jatkuvasti, syy tähänkin on ilmiselvä.
-Osittain salaan tunteeni, eli jos olen rakastunut, niin olen sitä sitten ihan tosissaan, mutta miehelle en tietenkään näytä kuinka tosissaan, taas sarjassa ilmiselvät salauksen kohteet

Ei mulle ainakaan tule mitään muuta mieleen, jatkan listaa, jos keksin jonkun muun... :)

Ryhmäseksikokeiluni ja panot mustien miesten kanssa. Niin ja klamydin tietenkin.

myöntäisi kirjoitelleeni tälle palstalle tai edes lukevani tätä.

En nyt tiedä mikä olisi varsinainen salaisuus, enemmänkin ajattelen niin että on asioita, jotka eivät uuteen parisuhteeseen kuulu.

Jos tahtoisin päästä suhteeseen, kelvatakseni minun pitäisi pitää salaisuutena suunnilleen kaikki itseeni liittyvät asiat. Tästä taas on se hauska seuraus, että mikäli toimisin näin, olisin kylmän etäinen "virkamies" vailla minkäänlaista persoonallisuutta (mikä toki myös on se "oma itseni", mutta ei mennä nyt siihen), eikä sellaiseen epäihmiseen kukaan rakastu.

Ainoa keino olisi siis valehdella suoraan, mutta kyse on asioista, joista valehtelussa jäisi kiinni, ennen kuin kankeakielisempi edes ehtii sanoa "peräkammarinpoika".

Ns. vakavassa suhteessa en salaisi kumppaniltani mitään, mitä kumppanini haluaisi tietää tai minun kertovan. Vain jos kumppanini haluaisi minun kertovan tietoja, joihin minulla on (ammatillinen) salassapitovelvollisuus, niin salaisin ja vaihtaisin kumppania. Yksinkertaista.

Aiemmassa suhteessa pidin aluksi salaisuutena (ainakin yritin) aiemman huonon itsetuntoni sekä sen, kuinka ahdistunut sulkeutunut ja yksinäinen nörtti olinkaan nuorena. Kaikesta muusta olin rehellinen, nyt ajatellen liiankin rehellinen koska kaikki tekemiseni ja ajatukseni eivät sopineet naiselle, ja suhde ajautui kriiseihin ja niitä selvitellen puhuimme paljon niin että lopussa ei ollut enää mitään salaisuuksia.

Jos nyt aloittaisin uuden suhteen, pitäisin tasan tarkkaan salaisuutena kaiken, mikä ei suoraan kuulu naiselle ja jonka salaaminen ei vaadi kohtuutonta vaivannäköä. Salaisin myös muitakin asioita harkinnan mukaan. Mitä vähemmän puoliso sinusta ja henkilökohtaisista tekemisistäsi tietää, sen parempi.

Minun aikaisempi elämä ei kuuluisi kenellekään millään lailla. Jos liikaa alkaa kiinnostamaan tai muodostuu ongelmaksi niin vaihdetaan miestä.

Onpas salaperäistä porukkaa! Mulle ei tuu mitään mieleen mitä salaisin hyvältä poikaystävältä. Yks hassu seksikokeilu on semmonen josta en ihan oitis kertois, mutta siitäkin voisin jos ois hyvä tyyppi. Tietenkin jotain oksettavia kuukautis kommelluksia sun muita vuotoja ja karvoja kertoisin harkiten, mutta ei nekään pyhiä salaisuuksia oo. Ai joo. Joskus lueskelen uskonnollisia tekstejä. Niistä en monille puhu koska ois monimutkasta selittää omat fillikset, mutta kyllä voisin tosi läheisessä suhteessa kertoa.