ranskalainen mies

ovat kaikki varmaan samanalaisia suomalaismiehetkin, jos passissa lukee kansalaisuuden kohdalla: suomalainen.- Senhän me jo kaikki tiedämme että juu prikulleen ovat samanlaisia. Joten kyllä se sama olettamussääntö pätee varmaan ranskalaisiin ja kaikkiin muunmaalaisiinkin. Kaikki siis 100% samanlaisia. hehe

Tääs vähän yleistystä 5 vuotta Ranskassa asuneelta:

Ranskalaiset ovat kepeitä ja samalla syvällisiä. Älyttömyyksiin menevä filosofointi ja sanaleikki-huumori maustavat arkipäiväisiäkin keskusteluja. He ovat käsittämättömän negatiivisia ja valittavat joka asiasta, mutta sitten taas yllättävän iloisia, kun sille päälle sattuvat.

Ranska on maailman napa, minun äidilleni esimerkiksi esiteltiin erikseen anopin tiskikone, sillä he eivät voi kuvitellakaan, että muissa maissa elettäisiin yhtä hyvin kuin Ranskassa. Ruoka-ajoista pidetään kiinni ja ruoka on muutenkin pyhä asia. Tosi hienoa, jos itse osaat laittaa ruokaa. Negetiivista on hallitseva suku ja vielä hallitsevampi äiti. Suvun sunnutailounaat on pahinta pakkopullaa mitä tiedän.

Yleensä ranskalaiset arvostavat aitoa, mukavaa ja konstailematonta ihmistä. He ovat niin tottuneet kieroiluun ja kepulikonsteihin joka asiassa, parkkimittareista veropetoksen kautta politiikkaan, että tavallinen rehellinen ihminen on heidän mielestään mainitsemisen arvoisen loistava tyyppi. Vähän naivi heihin verrattuna, mutta silti harvinainen ja ihailtava ihminen.

no tämä oma kokemus enkä aio yleistää...
oli jo suomessa asunut muutaman vuoden kun tutustuin,alussa oli todella kohtelias ja huomaavainen.muutettiin yhteen ja haaveiltiin naimisiin menosta ja vauvakuumekin iski.ja puhuttiin kuinka menemme vuoden päästä käymään sen sukulaisten luona,no sitten yksi kaunis päivä täräytti et hän menee parinviikon päästä ranskassa käymään yksin,lipun oli jo ostanut.no ei siinä vielä mitään,ajattelin että on siellä pari viikkoa,kun ei paremmin ajasta puhunut,kunnes siellä ollessaan laittoi viestin,että tulee parin kk kuluttua takaisin...no huomasin sitten että vauva oli tulossa,siitä se "helvetti" vasta alkoikin.hän jo ehdot saneli heti kuinka lasta on hoidettava ja kuinka hän sitten haluaa paperille että tasan puolet hän saa vauvaa hoitaa jne.ja sanoi jos emme jatka yhdessä hän ottaa vauvan,koska ranskassa isä on kuin "jumala" äiti vain synnyttäjä jne.eli hän lapsen ilman muuta saa kokonaan itselleen,vaikka asuimme suomessa...no,sain keskenmenon ja sekin oli sitten minun syy,kun tapoin lapsemme.senjälkeen hän halusi erota ja kun muutin muualle,hän muutti kuitenkin samalle paikkakunnalle ja vahti tekemisiäni kokoajan.no,hän löysi uuden tyttöystävän ja sitä kehui jatkuvasti kuinka hän saa kohta lapsen ja on onnellinen sekä eihän hän koskaan mua ollut rakastanutkaan,ja kun kerroin että minullakin on uusi ystävä,sanoi heti ettei jaksa kuunnelle jne.no kun ei hänen uusi valloitus tullutkaan parin kk kuluessa raskaaksi,kun sai mies selville että nainen ei lapsia enää saa,niin samantien vaihtoi toiseen ja vasta yksi päivä kertoi että jos se ei ensi kk ole raskaana jättää sen ja jatkaa niin kauan kunnes joku raskaaksi tulee,ja silloinkin hän haluaa vain lapsen jonka kanssa muuttaa takaisin ranskaan ja jättää lapsen äidin...
no vielä välillä hän kirjoittelee kuinka mua rakastaa ja seuraavana hetkenä vuorostaan ettei ole koskaan välittänytkään musta.suhteemme päättyi lähes kaksi vuotta sitten ja ilmeisesti en koskaan hänestä täysin eroon pääse vaikka olen numeroakin useamman kerran vaihtanut,jostain aina saa selville.
tosin taitaa hänellä olla päässä vikaa muutenkin,kun toissa-iltana kehui kuinka hänen lapsi asuu sen kanssa ja kun kysyi kuka,vastasi se meidän...

Todella ihanaa! todellinen herrasmies.. :)

Minulla on ranskalainen mies.. Ja ihan pakko hehkuttaa. Tosi huomaavainen, laittaa aina minut oman etunsa edelle. Korkeasti koulutettu ja hyvännäköinen, treenattu vartalo, komeat kasvot, ihana hymy... Pukeutuu kivasti. Saa minut tuntemaan itseni rakastetuksi joka päivä, ottaa syliin, puhuu ja pussaa. Mitään isompia riitoja ei ole koskaan ollut vaikka yli 4 vuotta yhdessä. Eikä ole muuttunut alkuajoista, yhtä huomaavainen vieläkin. Tienaa sen verran ettei minun tarvitsisi käydä töissä jos en halua. Tähän asti olen kuitenkin käynyt kun ei joutilaana oleilu houkuta. Mutta on kiva tietää että jos alkaa työpaikka tympimään niin sen kun otan loparit :) Asumme Ruotsissa ja matkustelemme kaikki lomat.. Sen verran pitää jotain negatiivistakin sanoa että hän on aika nirso ruuan suhteen.. Mutta eihän kukaan ole täydellinen :) Ei pahalla ketään kohtaan mutta en pysty enää arvostamaan suomalaisia miehiä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.. En voisi koskaan kuvitella ranskalaisen mieheni örveltävän umpitunnelissa tai konttaavan aamuyöstä kotiin vonkaamaan "pesää". Toisaalta viini kyllä maistuu silloin tällöin mutta silloin on meno rentoa ja iloista. En toki halua suomalaisia miehiä yleistää, heissäkin olen tavannut laatuyksilöitä, enkä voi sanoa että kaikki ranskalaiset miehet olisivat mieheni kaltaisia. Mutta itse olen ainakin onnellisempi hänen kanssaan kuin kenenkään muun kanssa koskaan.