Ehkä jonakin päivänä yhteiskuntamme alkaa järjestää nuorille miehille parisuhde-/seksikoulutusleirin joskus peruskoulun jälkeen. Leirillä nuorukaisia opetettaisiin lähestymään vastakkaista sukupuolta sekä iskemään nainen. Asiaan vihkiytyneet kouluttajat auttaisivat leirin aikana miehiä pääsemään poikuuden "taakasta".
Leiri olisi pakollinen, ja vapautus myönnettäisiin vain hyviä perusteluja vastaan.
Leiri olisi pakollinen, ja vapautus myönnettäisiin vain hyviä perusteluja vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hämmentävä asia miksi ei tällaisia elämän perustaitoja lainkaan opeteta vaan pikemminkiin pyritään vieraannuttamaan tällaisista asioista. Jos jonkun pojan vanhemmat eivät häntä näissä asioissa pysty opettamaan niin asiasta voi tulla kohtalokas miehen kannalta. Nykyolissa taito iskeä nainen ja nussia on tärkeämpi kuin mitkään muut opinnot. Ainakin se on niin että kaikki muut opinnot ovat silloin turhia jos ei ole opppinut naista iskemään ja nussimaan, koska vailla näitä taitoja mies tulee koko persoonaltaan halveksituksi epäsosiaalisena luuserina tai jonain seksuaalisena perverssinä kuten esim. kaappihomona . Sosiaalinen elämä ja kommunikaatiohan tapahtuu yhä enemmän nussimalla, ja vastaavasti esim. verbaaliset taidot eivät ole niin tärkeitä.
No minä olen sitä mieltä että vaikka naisteniskukoulutus olisikin ajatuksena kiehtova, niin sellaista ei välttämättä tarvittaisi, jos pojat opetettaisiin jonkinlaisiksi miehiksi pienistä pitäen.
On kaksi tapaa iskeä naisia: joko olla miehekkään äijämäinen äijä, tai sulavakäytöksinen ulkoasuunsa panostava naistenmies.
Suomalaisten miesten ei tarvinnut panostaa ulkoasuunsa ja iskutaitoihinsa niin kauan kun he olivat raskasta työtä tekeviä äijiä, mitä jatkui laajassa mittakaavassa aina sodanjälkeisiin vuosiin saakka ehkä 1950-luvulle. Todistettu äijyys (yhdistettynä naisten vähäisempään valinnanvapauteen) pitivät huolen pariutumiseen tarvittavasta riittävästä vetovoimasta.
Sitten ilmeisesti sodankäyneiden miesten lapset, erityisesti tyttäret, kyllästyivät isiensä itsevaltaisuuteen ja sulkeutuneisuuteen (sodan traumat jne). Vastareaktiona syntyi feminismi ja tasa-arvohömpötys.
Jo 1970-luvun lapsien mennessä kouluun, tasa-arvon utopia oli edennyt koululaitokseen saakka, jolle vanhemmat olivat uskoneet lastensa kasvatuksen. Myös yleinen elintaso ja elämän helppous olivat merkittävästi lisääntyneet. Mistään ei enää tarvinnut kenenkään itse ottaa vastuuta. Pojatkin kasvatettiin uskomaan tasa-arvo utopiaan. Heistä ei enää tullut automaattisesti miehiä, koska elämä ei ollut enää rankkaa, eivätkä he myöskään tajunneet tehdä itsestään puoleensavetäviä naistenmiehiä, koska mitään kilpailua ei uskottu olevan olemassakaan, sen sijaan kaikille piti tuleman kaikki tarvittava valmiina kuin manulle illallinen. Tämän piti koskeman myös pariutumista. Fiksut vanhemmat pistivätkin tällöin lapsensa kilpailuhenkisiin urheiluharrastuksiin, jotta poika oppisi että elämä on jatkuvaa kilpailua ja haasteisiin vastaamista.
Tätä siirtymävaihetta lienee kestänyt ainakin 1990-luvulle saakka. Melko suuri osa sen aikana lapsista aikuisiksi varttuneista miehistä on ollut parisuhdemarkkinoiden väliinputoajia. Koska nämä miehet on tarkoituksella kasvatettu pumpulissa, he eivät ole oppineet kumpaakaan tapaa saada naisia, he eivät osaa olla sen enempää kovapintaisia äijiä (jollaisia vielä ainakin isoisänsä olivat), kuin sliipattuja naistennaurattajiakaan. Monissa muissa maissa taas puolestaan naisten iskeminen ulkoisella olemuksella ja sosiaalisilla taidoilla on miehillä paljon enemmän verissä, kuin Suomessa.
Jeesh. Eiköhän seuraavasta sukupolvesta, eli nyt lapsena elelevistä pojista kasva jo ihan oikeita miehiä, eikä yliherkkiä nösvöjä kuten monesta nykysukupolveen kuuluvasta nuoresta miehestä. Mitään parisuhde- tai iskemiskurssja ei siis tarvita.
Nämä nykysukupolven saamattomat tapaukset alkavat kuitenkin olemaan jo yli 25v, joten heiltä alkaa vähitellen se aktiivisin pariutumisikä olemaan jo ohi. Pariutumisikäisiä miehiä taas on enemmän kuin naisia, joten kyllä valtaosa naisista kuitenkin on itselleen kumppanin löytänyt, tai ainakin löytää. Jos ei oman ikäisistä löydä, niin sitten vanhemmista tai nuoremmista miehistä.
Syy taitaa tosiaan olla 70-luvun loppupuolelta alkaneessa, täysin typerässä kasvatustavassa, jossa suurta osaa pojista suoraan sanottuna kustiin linssiin. Heistä (meistä) kasvatettiin ylikohteliaita, ylikilttejä nösväköitä, jotka eivät uskalla olla miehiä.
Normaaliälyiset miehet keskittyvät joka iässä edes vähän muuhunkin kuin "iskemiseen" ja peniksen käyttelyyn. Siinä samassa he oppivat olemaan ihmisiksi, mitä ei missään tapauksessa voi sanoa tämän palstan yksisoluisista ajattelijoista, joista ei edes vuosia kouluttamalla saa aikaan suoraselkäisiä ihmisiä. Jokaisesta ikäluokasta jää muutama tarpeeton reserviin. Ennen heistä ei paljon tiedetty, nykyisin he parveilevat tällaisilla palstoilla valittamassa.
Valtion velka on vasta 70-80 mrd, joten ilman muuta pitää investoida tämän palstan 1-5 ATM:n kouluttamiseen yhteiskunnan varoilla.
Vuoden päästä on ek-vaalit, nyt nopeasti ATM-ehdokas listoille. Kannattaa varmaan yrittää demarien listoilta, ne tykkäävät siitä, että yhteiskunta maksaa.
Hauska idea, mutta ei välttämättä johtaisi haluttuun lopputulokseen. Voi nimittäin olla niin, että koko ATM-YTM -jako johtuu alun perin naisten suuremmasta valinnanvapaudesta: Sanotaanpa, että keskimääräisestä sinkkunaisesta on kiinnostunut noin kymmenen miestä, joista hän sitten valitsee parhaimman joillain kriteereillä. Niin kauan kun eri naisten kriteerit ovat riittävän samankaltaiset, naisten huomio keskittyy aina pienelle osajoukolle miehistä, eikä häviäjien osuutta saada pienennettyä miehiä kurssittamalla.