Haluaisin tuoda tsemppauksena esille omat ajatukset ja mielipiteeni näiden keskustelujen perusteemoista, noin tiivistettynä.
Väite: "ATM ei saa seksiä/parisuhdetta"
Vastaus: Minulle on tullut käsitys että monet miehet jotka tätä jaksavat sanoa eivät edes yritä aktiivisesti tutustua naisiin ja jos tutustuu vain harvoin kehenkään naiseen tai ei koskaan niin ei voi sanoa että tilanne olisi jotenkin lähtökohtaisesti toivoton. Itse uskon että melkein kuka tahansa ihmisestä käyvä lähes normaaliälyinen mies saa seksiä jos vain jaksaa edes vähän panostaa ja tietysti niillä ehdoilla mitä annettu on. Omaa egoa pitää karsia ja jos identiteettiin kuuluu esim.tuppisuisuus tai muu omituisuus niin niitä pitää vähentää. Itsehän olen vielä neitsyt mutta varmasti tilaisuuksia seksiin on ollut mutta ei ole kiinnostanut tarpeeksi tulla vastaan tai on ollut ujoutta tai muuten vain mennyt miten mennyt. Kuitenkaan se ei ole minulle pääasia.
-
Tietyt miehet vain hakemalla hakevat todisteita naisten 'pahuudelle' ja sille miksi ei edes kannata yrittää. Tosiasiahan on että jos haluaa nähdä asiat negatiivisessa valossa niin se on erittäin helppo toteuttaa hakemalla jatkuvasti kielteisiä uutisia asiasta kuin asiasta. Amerikan mustista moni muistelee jotain orjuusaikaa tai rotuerottelua joka ei ole mitenkään vaikuttanut hänen omaan elämäänsä (mutta kuitenkin antaa 'oikeutuksen' elää yhteiskunnan laidalla) ja joku ns.ATM sitä kuinka joskus joku on sanonut jotain tai katsonut tietyllä tavalla ja sen pohjalta vetää massiivisia johtopäätöksiä nykyhetkestä ja muista ihmisistä. Itsekkin voisin muistella sitä mitä jotkut tytöt ovat peruskouluikäisenä sanoneet mutta ei hirveästi kiinnosta. Sen lisäksi sen jälkeen olen kuullut yhdeltä itseni ikäiseltä naiselta että olin itse asiassa hyvässä maineessa. Eli omat ajatukset ja mielikuvat eivät aina pidä paikkaansa ja niitä värittää paljolti oman itseluottamuksen taso.
-
Itselläni oli sellainen vaihe että en yhden vaikean kokemuksen jälkeen juurikaan jutellut tytöille pitkään aikaan mutta sitten toivuin, vaikka katkeruutta oli jäljellä ja on vieläkin mutta kypsemmällä tavalla.
Tuohonkin kokemukseen johti itse asiassa useampi näennäisesti tuhlattu vuosi tietokoneen ääressä ilman elämäntavoitteita. Haluaisin ajatella että ne vuodet olivat jotenkin tarpeellisia minulle kasvun kannalta ja sitten vasta aloin suuntautumaan enemmän ulkomaailmaan.
-
Tunnistan että silloin kun viimeksi fyysisemmin naisen kanssa olin niin olin aika paljon heikompi sosiaalisesti kuin nykyhetkenä ja siten myös huonompi potentiaalinen poikaystävä. Toin paljon esille omia vaikeita ajatuksiani mistä ehkä voi tulla kuva että vaadin jotenkin ratkaisua ja parantamista niihin naiselta. Vieläkin olen epävarma monista asioista mutta on vain tapahtunut jotain mitä ei voi suoraan kuvata mikä on vähentänyt tuota ongelmaa ainakin sikäli että luullakseni aiheutan vähemmän painetta vastapuolelle.
-
Olin riippuvaisempi ja takertuvaisempi. Puskin liikaa ja liian voimakasta ulosantia suhteessa vastapuolen tunteisiin.
-
Mahdollisesti syyllistin (vahingossakin) naista sulavilla vihjailuilla siitä mitä toivon ja odotan.
-
Olin liian tunteellinen liian nopeasti tai väärään aikaan.
-
Keskustelutaidoissani oli parantamista. Ajauduin jutuissani vaarallisille vesille ja keskustelin asioista joista ei joko olisi pakko keskustella tai sitten keskustelin liian ehdottoman kuuloisesti tuodessani mielipidettä esille.
-
Ehkä ne olivat tarpeellisia kokemuksia ja virheitä. Nyt odottelen ja jotenkin elänkin (vaikka olen yksin) seuraavia kehitysvaiheita -ja kokemuksia sekä mahdollisia kompastuksia joista taas tulee paremmaksi.
-
Tiedän että itselläni on vielä reilusti kehittymistä monessa asiassa joka kai paljolti liikkuu itseluottamukseen ja yleiseen surumielisyyteen. Osittain uskon tähän auttavan ajan ja tekemisen; yhteiskunnallisen osallistumisen ja erilaisiin haasteisiin meneminen pää edellä väistelemisen sijaan. Mahdollinen terapia ja lääkitys käy välillä mielessä mutta en ole ihan varma sen tarpeellisuudesta tai hyödyllisyydestä.
Avoimia kysymyksiä joihin toivottavasti saisi selkoa tulevana kesänä ovat esim.se että onko seksin harrastaminen mahdollista suht spontaanisti sopivan tutustumisen jälkeen ja kuinka pitkän tutustumisen se vaatii. Tunnepuolella on muutenkin selvittämättömiä asioita jotka voivat luoda uusia haasteita ja yllätyksiä mutta varmaankin joka tapauksessa lopputuloksena on se että opin lisää itsestäni ja seuraava kohellus toteutuu taas vähän luonnollisemmin. Parin viikon intensiivisuhde olisi jo hyvä tulos.
Väite: "ATM ei saa seksiä/parisuhdetta"
Vastaus: Minulle on tullut käsitys että monet miehet jotka tätä jaksavat sanoa eivät edes yritä aktiivisesti tutustua naisiin ja jos tutustuu vain harvoin kehenkään naiseen tai ei koskaan niin ei voi sanoa että tilanne olisi jotenkin lähtökohtaisesti toivoton. Itse uskon että melkein kuka tahansa ihmisestä käyvä lähes normaaliälyinen mies saa seksiä jos vain jaksaa edes vähän panostaa ja tietysti niillä ehdoilla mitä annettu on. Omaa egoa pitää karsia ja jos identiteettiin kuuluu esim.tuppisuisuus tai muu omituisuus niin niitä pitää vähentää. Itsehän olen vielä neitsyt mutta varmasti tilaisuuksia seksiin on ollut mutta ei ole kiinnostanut tarpeeksi tulla vastaan tai on ollut ujoutta tai muuten vain mennyt miten mennyt. Kuitenkaan se ei ole minulle pääasia.
-
Tietyt miehet vain hakemalla hakevat todisteita naisten 'pahuudelle' ja sille miksi ei edes kannata yrittää. Tosiasiahan on että jos haluaa nähdä asiat negatiivisessa valossa niin se on erittäin helppo toteuttaa hakemalla jatkuvasti kielteisiä uutisia asiasta kuin asiasta. Amerikan mustista moni muistelee jotain orjuusaikaa tai rotuerottelua joka ei ole mitenkään vaikuttanut hänen omaan elämäänsä (mutta kuitenkin antaa 'oikeutuksen' elää yhteiskunnan laidalla) ja joku ns.ATM sitä kuinka joskus joku on sanonut jotain tai katsonut tietyllä tavalla ja sen pohjalta vetää massiivisia johtopäätöksiä nykyhetkestä ja muista ihmisistä. Itsekkin voisin muistella sitä mitä jotkut tytöt ovat peruskouluikäisenä sanoneet mutta ei hirveästi kiinnosta. Sen lisäksi sen jälkeen olen kuullut yhdeltä itseni ikäiseltä naiselta että olin itse asiassa hyvässä maineessa. Eli omat ajatukset ja mielikuvat eivät aina pidä paikkaansa ja niitä värittää paljolti oman itseluottamuksen taso.
-
Itselläni oli sellainen vaihe että en yhden vaikean kokemuksen jälkeen juurikaan jutellut tytöille pitkään aikaan mutta sitten toivuin, vaikka katkeruutta oli jäljellä ja on vieläkin mutta kypsemmällä tavalla.
Tuohonkin kokemukseen johti itse asiassa useampi näennäisesti tuhlattu vuosi tietokoneen ääressä ilman elämäntavoitteita. Haluaisin ajatella että ne vuodet olivat jotenkin tarpeellisia minulle kasvun kannalta ja sitten vasta aloin suuntautumaan enemmän ulkomaailmaan.
-
Tunnistan että silloin kun viimeksi fyysisemmin naisen kanssa olin niin olin aika paljon heikompi sosiaalisesti kuin nykyhetkenä ja siten myös huonompi potentiaalinen poikaystävä. Toin paljon esille omia vaikeita ajatuksiani mistä ehkä voi tulla kuva että vaadin jotenkin ratkaisua ja parantamista niihin naiselta. Vieläkin olen epävarma monista asioista mutta on vain tapahtunut jotain mitä ei voi suoraan kuvata mikä on vähentänyt tuota ongelmaa ainakin sikäli että luullakseni aiheutan vähemmän painetta vastapuolelle.
-
Olin riippuvaisempi ja takertuvaisempi. Puskin liikaa ja liian voimakasta ulosantia suhteessa vastapuolen tunteisiin.
-
Mahdollisesti syyllistin (vahingossakin) naista sulavilla vihjailuilla siitä mitä toivon ja odotan.
-
Olin liian tunteellinen liian nopeasti tai väärään aikaan.
-
Keskustelutaidoissani oli parantamista. Ajauduin jutuissani vaarallisille vesille ja keskustelin asioista joista ei joko olisi pakko keskustella tai sitten keskustelin liian ehdottoman kuuloisesti tuodessani mielipidettä esille.
-
Ehkä ne olivat tarpeellisia kokemuksia ja virheitä. Nyt odottelen ja jotenkin elänkin (vaikka olen yksin) seuraavia kehitysvaiheita -ja kokemuksia sekä mahdollisia kompastuksia joista taas tulee paremmaksi.
-
Tiedän että itselläni on vielä reilusti kehittymistä monessa asiassa joka kai paljolti liikkuu itseluottamukseen ja yleiseen surumielisyyteen. Osittain uskon tähän auttavan ajan ja tekemisen; yhteiskunnallisen osallistumisen ja erilaisiin haasteisiin meneminen pää edellä väistelemisen sijaan. Mahdollinen terapia ja lääkitys käy välillä mielessä mutta en ole ihan varma sen tarpeellisuudesta tai hyödyllisyydestä.
Avoimia kysymyksiä joihin toivottavasti saisi selkoa tulevana kesänä ovat esim.se että onko seksin harrastaminen mahdollista suht spontaanisti sopivan tutustumisen jälkeen ja kuinka pitkän tutustumisen se vaatii. Tunnepuolella on muutenkin selvittämättömiä asioita jotka voivat luoda uusia haasteita ja yllätyksiä mutta varmaankin joka tapauksessa lopputuloksena on se että opin lisää itsestäni ja seuraava kohellus toteutuu taas vähän luonnollisemmin. Parin viikon intensiivisuhde olisi jo hyvä tulos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin naiset. Joitakin asioita jotka kuvailevat identiteettiä ja joista tuntee iloa ja itsensä arvokkaaksi. Olen huomannut että silloin kun ne asiat puuttuvat elämästä niin naisenkaipuukin kasvaa kuin jonkinlaiseksi laastariksi alennushetkenä.
Joka tapauksessa kehitys lähtee aina itsestä ja kukaan muu ei voi pakottaa ihmistä näkemään omia heikkouksiaan tai virheitään vaan vasta sitten asiat aukeavat kun itse tunnistaa ne itsessään ja toimii sen mukaisesti.
Kehityin miehenä sen jälkeen, kun aloin ottaa oppia naisten käyttäytymisestä. En ole itse tehnyt mitään varsinaisia aloitteita naisille pitkiin aikoihin, koska odotan naisten tekevän niitä minulle. Tapailen kyllä muissa yhteyksissä paljon naisia, mutta tietoisesti jätän heidät välillä täysin huomiota pitkäksikin aikaa, eli osaan pelata peliä naisten tapaan. Tämän teen siksi, että saisin selville onko heillä todellista kiinnostusta minua kohtaan, vai nauttiiko nainen vain häneen kohdistetusta huomiosta, ja itse olen vain jossain statistin osassa.
Tämä ns. experimentaalinen toimintani on saanut minut tekemään perin murheellisen johtopäätöksen: yksikään nainen ei ole ollut koskaan minusta tosissaan kiinnostunut.
Toisaalta on ollut suuri onni etten ole ollut itse niin aktiivinen kenenkään naisen suhteen, ettei yksikään näistä suhteista olisi johtanut johonkin säälittävään avioliittoon asti.
Kun ikää on tullut lisää, niin olen monta kertaa miettynyt takavuosien naistuttavia ja miettinyt, että nyt en voisi kuvitellakaan mitään suhdetta useimman kanssa, niin mitäänsanomattomia tylsimyksiä monet olivat ajatusmaailmaltaan. Eli olen varsin tyytyväinen omaan kehitykseeni, olen älyllisesti kehittynyt aivan uudelle tasolle.