Olen hieman sairastellut viime aikoina.
Ei mitään vakavempaa vaan paniikkihäiriötä, ahdistusta ja masennusta.
Menneisyydessä kun käytin rajusti alkoholia tein useita virheitä ja aiheutin sukulaisille paljon pahaa.
Nykyään juon vain harvoin ja kohtuudella kun on nuo rauhoittavat käytössä.
Olen yrittänyt ja onnistunutkin parantamaan välejä sukulaisiini.
En ole vähään aikaan pystynyt hoitamaan täysin asioitani ja tarvinnut niihin vähän apua. Joskus on päiviä etten uskalla mennä edes ulos. Sukulaisten on vaikea käsittää tilaani ja miksi en joskus pysty mihinkään.
He ovat kuitenkin auttaneet kiitos siitä heille.
Eräs sukulaiseni kuitenkin on minua vastaan vaikka joskus esittääkin ystävällistä.
Äitienpäivänä pääsin asunnostani liikkeelle ja kävin kotipaikassani. Minua ärsytti että siellä oli vieraita ja he olivat humalassa. Odotin mukavaa päivää perheen kesken ja tavanomaista valokuvausta ja kakun syöntiä.
Ajattelin että onpa sitä pahempaakin sattunut joten otin itsekin muutaman oluen.
Aloin ihmettelemään erään vieraan vinoilua ja selviä merkkejä siitä kuin hän tietäisi täysin mikä tilanteeni on nykyisin ja on ollut menneisyydessä.
Tajusin sen mitä olen jo aiemmin epäillyt. Sukulaiseni on kertonut kaikki asiani perheen ulkopuolisille ja pienessä kylässä tieto leviää nopeasti. Sukulaiseni oli paikalla ja hänkin humalassa. Alkoi myös saman vinoilun kuin se vieras ja laskin 1 1 ja siinähän se varmistuikin ja viimeinen niitti oli kun alkoi loukkaamaan minua vieraiden läsnäollessa. En edes tuntenut kaikkia vieraita.
Aioin hakata sukulaiseni siihen paikkaan ja sairaalakuntoon. Se oli lähellä mutta onneksi järki voitti muuten olisin ehkä iltalehden otsikoissa. Ajattelin että minä en tätä fiaskoa ota niskoilleni ja äitiäni ajattelin myös.
Äitinikin puolusti minua joten sanoin vain pari painavaa sanaa sukulaiselleni ja lähdin.
Nyt tämä sukulainen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän ei näytä tajuavan asiaa vaan yrittää pyydellä anteeksi mutta kun kysyn syytä mistä pyydät anteeksi hän ei ole tietävinään? Saatanan tarkkaan tietää mistä olen vihainen.
Ilmoitin sitten ettei tarvitse enää soitella ja samalla annoin porttikiellon asuntooni. Kotirauhaani minulla on oikeus puolustaa ja jos näyttää naamansa täällä niin tulee turpakäräjät.
Ongelmana on että sukulaiseni asuu kotitalossa siis jossa äitinikin asuu. Tapaus on tietysti vaikuttanut koko perheeseen ja ei minullakaan hyvä olo ole. En oikein tiedä mitä tehdä? Pitäisikö minun alistua ja unohtaa koko juttu ja antaa anteeksi? Tiedän että tämä juttu ei tule unohtumaan ainakaan minun osaltani.
Eniten vituttaa että koko kylä tietää asiani ja jopa ventovieraat joten tiedoitus on pelannut perkeleen hyvin.
En tiedä saitteko selvää jutustani mutta sainpahan ainakin purkaa mieltäni.
Ei mitään vakavempaa vaan paniikkihäiriötä, ahdistusta ja masennusta.
Menneisyydessä kun käytin rajusti alkoholia tein useita virheitä ja aiheutin sukulaisille paljon pahaa.
Nykyään juon vain harvoin ja kohtuudella kun on nuo rauhoittavat käytössä.
Olen yrittänyt ja onnistunutkin parantamaan välejä sukulaisiini.
En ole vähään aikaan pystynyt hoitamaan täysin asioitani ja tarvinnut niihin vähän apua. Joskus on päiviä etten uskalla mennä edes ulos. Sukulaisten on vaikea käsittää tilaani ja miksi en joskus pysty mihinkään.
He ovat kuitenkin auttaneet kiitos siitä heille.
Eräs sukulaiseni kuitenkin on minua vastaan vaikka joskus esittääkin ystävällistä.
Äitienpäivänä pääsin asunnostani liikkeelle ja kävin kotipaikassani. Minua ärsytti että siellä oli vieraita ja he olivat humalassa. Odotin mukavaa päivää perheen kesken ja tavanomaista valokuvausta ja kakun syöntiä.
Ajattelin että onpa sitä pahempaakin sattunut joten otin itsekin muutaman oluen.
Aloin ihmettelemään erään vieraan vinoilua ja selviä merkkejä siitä kuin hän tietäisi täysin mikä tilanteeni on nykyisin ja on ollut menneisyydessä.
Tajusin sen mitä olen jo aiemmin epäillyt. Sukulaiseni on kertonut kaikki asiani perheen ulkopuolisille ja pienessä kylässä tieto leviää nopeasti. Sukulaiseni oli paikalla ja hänkin humalassa. Alkoi myös saman vinoilun kuin se vieras ja laskin 1 1 ja siinähän se varmistuikin ja viimeinen niitti oli kun alkoi loukkaamaan minua vieraiden läsnäollessa. En edes tuntenut kaikkia vieraita.
Aioin hakata sukulaiseni siihen paikkaan ja sairaalakuntoon. Se oli lähellä mutta onneksi järki voitti muuten olisin ehkä iltalehden otsikoissa. Ajattelin että minä en tätä fiaskoa ota niskoilleni ja äitiäni ajattelin myös.
Äitinikin puolusti minua joten sanoin vain pari painavaa sanaa sukulaiselleni ja lähdin.
Nyt tämä sukulainen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän ei näytä tajuavan asiaa vaan yrittää pyydellä anteeksi mutta kun kysyn syytä mistä pyydät anteeksi hän ei ole tietävinään? Saatanan tarkkaan tietää mistä olen vihainen.
Ilmoitin sitten ettei tarvitse enää soitella ja samalla annoin porttikiellon asuntooni. Kotirauhaani minulla on oikeus puolustaa ja jos näyttää naamansa täällä niin tulee turpakäräjät.
Ongelmana on että sukulaiseni asuu kotitalossa siis jossa äitinikin asuu. Tapaus on tietysti vaikuttanut koko perheeseen ja ei minullakaan hyvä olo ole. En oikein tiedä mitä tehdä? Pitäisikö minun alistua ja unohtaa koko juttu ja antaa anteeksi? Tiedän että tämä juttu ei tule unohtumaan ainakaan minun osaltani.
Eniten vituttaa että koko kylä tietää asiani ja jopa ventovieraat joten tiedoitus on pelannut perkeleen hyvin.
En tiedä saitteko selvää jutustani mutta sainpahan ainakin purkaa mieltäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tunteen... minä kärsin samasta ongelmasta... eli paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja ahdistuksesta. Siten miten olen päätynyt tähän jamaan on pitkä tarina... mutta viimeisen naulan naulasi paras ystäväni joka puukotti selkään. Ja mulla on luottamus mennyt täysin ihmisiin. Niin pahasti etten ulos pysty juuri menemään varsinkaan yksin. Vanhemmilleni pystyn juuri ja juuri menemään. Heillä on ymmärrystä paniikkihäiriöstä mutta he eivät ole tiedostaneet ahdistustani ja masennusta, enkä ole siitä heille puhunut. Kaikista pahinta on että puolisoni ei ymmärrä pahaa oloani, jos yritän hänelle olostani kertoa hän haukkuu mut lyttyyn että keksin ton kaiken päästäni ym.... se ei helpota oloani ollenkaan. Hänen pitäisi olla kuitenkin tukeni ja turvani. Tämä on vaikuttanut meidän suhteeseen paljon... odotan ja pelkään vain että milloin hänen mitta täyttyy ja jättää mut yksin... vaikka yritän parhaani. Lääkärin puoleen olen yrittänyt kääntyä pariikin otteeseen mutta he eivät ota minua vakavasti. Terapia se on heidän vastaus.
En tiedä pääsenkö ikinä tämän yli, toivon kovasti.... olen pakottanut itseni välillä ulos vaikka taju meinaakin välillä mennä kun tarpeeksi painetta kasaantuu.
Eipä kukaan tiedä miltä tämä tuntuu ennenkuin itse kokevat sen.... Ahdistus iskee, Silmissä pimenee, korvissa soi, tuska hikeä pukkaa, kaikki vaan pyörii kunnes pyörryt. Ja miten uuvuttavaa se on... se vie kaikki voimat. Ei jaksa edes nukkua... Turha on muitten arvostella kun eivät tiedä asiasta, jos tämä ny lohduttaa.... et ole yksin. Olkaamme tosiaan kiitollisia niistä jotka ymmärtävät ja tietävät paremmin.
muilta osin en puutu kummankaan viestittäjän viestiin kuin paniikkihäiriön osalta.
Nykyisin paniikkihäiriö on melko hyvin hoidettavissa, ainakin siedettäväksi. Oletan, että kummankin häiriö on diagnosoitu. Oikea osoite lääkityksen saamiseksi kohdalleen on psykiatri. Se tarkoittaa yleensä yksityislääkäriä.
Terapia onkin asia erikseen. Siihen pääsee julkisella puolella tosi harva ja painavasta syystä. Potilaita on liikaa jonossa.
Myös masennuksen hoitoon löytyy yleensä melko hyvät lääkkeet.
MUTTA: Psyyken lääkityksen aikana ei saa käyttää alkoholia. Niinpä alkoholistille/ alkoholia jonkin verran käyttävälle on vaikea määrätä kunnon lääkitystä. Sivutuotteena viina lääkitys saattaa aiheuttaa juuri ap:n kertomia raivotiloja.
Minä ja nimimerkki: "samanlainen 79" taidamme tietää paniikkihäiriöstä enemmän kuin sinä.
Sama pätee myös masennukseen.
Vaikka aloitin kertomalla sairaudestani niin palsta on silti: suku on pahin.
Tarkoitin alun taustatiedoiksi.
Et ikinä saa luottamustasi takaisin, se on aivan varma. Voit ehkä ajan myötä antaa anteeksi, mutta sekin tapahtuu vuosien karttuessa vahingon katteeksi. Voit silti suhtautua asiallisesti. Onhan sinun äitiäsi nähtävä siitä huolimatta, että tuo sukulaisesi on paikalla. Yritä pitää keskustelu todella asiallisena ja pinnallisena. Pienikin pintaraapaisua syvempi keskustelu voi ihan tosissaan laukaista ne turpakäräjät. Jaksa katsoa eteenpäin ja pyrkiä eroon ahdistuksesta ja mahdollisesta katkeruudestakin, joka tällaisissa tilanteissa läpi käytäviin tunteisiin linkittyy. Tunnistan nuo piirteet omikseni niiltä ajoilta, kun vielä itse taistelin niitä vastaan. Se turhauttava tunne, että niin suuri osa elämästä on tuhraantunut vääriin asioihin. Todennäköisesti ymmärrät mitä tarkoitan. Erityisen iloinen olen puolestasi, koska kykenit rökittämään vihanpuuskasi. Jos ei ole käynyt läpi noita asioita, ei voi ikinä ymmärtää miten voimakasta raivoa voi ihminen tuntea tekemättä oikeasti mitään fyysistä pahaa raivon kohteelle. Hyvä sinä! Älä anna takaiskujen lannistaa. Joku kaunis päivä asiat ovat paremmin.