Ihan oikeasti, miten olen voinut pettää tahtomattani?
Olen ollut aivan hirveässä humalassa (joo, en laita sen piikkiin, vaikka ilmeisesti sen takia mun tajunnan tasoni on alentanut nolliin), eikä mitään muistikuvia tapahtuneesta.
Näitä on n. 2-3 tapausta.
Ja tiedän henkilöt, kenen kanssa olen jotain sekoillut, enkä IKIMAAILMASSA
haluaisi niiltä yhtään mitään! En haluaisi edes koskea!
He eivät ole ikinä viehättäneet mua,
niin miksi hirvittävässä tuubassa on mennyt sattumaan näin?
Minulle itsestäni mieleen pelottava kuva, että olen kännissä joku kauhea syöjätär, joka päästää sisäänsä
kaikki maailman ällötykset. Tai sitten olen vaan niin helposti vietävissä kuin räsynukke, ja himokkaan miehen on helppo viedä mut mukaansa, kun en tajua mistään mitään.
Mä en uskalla enää juoda.
Vihaan alkoholia! Viina on viisasten juoma..
Mies tietää näistä, ja on antanut anteeksi
ja mua toki kaduttaa ja hävettää ja INHOTTAA varsinkin kun mietin, että ne tyypit ovat koskeneet muhun.
Tekee mieli oksentaa, oksentaa ja oksentaa.
En ole ikinä hyväksynyt pettämistä, enkä ole ikinä aiemmin pettänyt, miten voi olla mahdollista,
että nyt hyvän suhteen päälle lyhyessä ajassa (2 kk) menen tekemään noin?
En ole ennenkään hirveässä humalassa pettänyt.
Enkä haluaisi tehdä mitään pahaa miehelleni, rakastan häntä, ja hän on todellakin maailman komein mies
mielestäni!!
Vasta omien tekojen ijälkeen ymmärrän jollain tasolla pettäjän puolelta katsoa asioita,
mutta en silti ymmärrä omaa tapaustani.
Koska mulla ei ole ollut mitään haluja kehenkään ulkopuolisiin.
Koska haluan olla uskollinen miehelleni.
Koska mua ainakin selvinpäin ja järjissäni en näe näissä tyypeissä mitään viehättävää, kenen kanssa olen pettänyt.
Koska voin vain kuvitella, kuinka paha olo mullekkin tulisi siitä, jos mies pettäisi.
Siis ei mitään järkeä??!?!?
Mua pelottaa oma itseni, kuka paholainen kääntyy puolelle liikaa alkoholia ottaneena,
en tunnista itseäni!
Olen ollut aivan hirveässä humalassa (joo, en laita sen piikkiin, vaikka ilmeisesti sen takia mun tajunnan tasoni on alentanut nolliin), eikä mitään muistikuvia tapahtuneesta.
Näitä on n. 2-3 tapausta.
Ja tiedän henkilöt, kenen kanssa olen jotain sekoillut, enkä IKIMAAILMASSA
haluaisi niiltä yhtään mitään! En haluaisi edes koskea!
He eivät ole ikinä viehättäneet mua,
niin miksi hirvittävässä tuubassa on mennyt sattumaan näin?
Minulle itsestäni mieleen pelottava kuva, että olen kännissä joku kauhea syöjätär, joka päästää sisäänsä
kaikki maailman ällötykset. Tai sitten olen vaan niin helposti vietävissä kuin räsynukke, ja himokkaan miehen on helppo viedä mut mukaansa, kun en tajua mistään mitään.
Mä en uskalla enää juoda.
Vihaan alkoholia! Viina on viisasten juoma..
Mies tietää näistä, ja on antanut anteeksi
ja mua toki kaduttaa ja hävettää ja INHOTTAA varsinkin kun mietin, että ne tyypit ovat koskeneet muhun.
Tekee mieli oksentaa, oksentaa ja oksentaa.
En ole ikinä hyväksynyt pettämistä, enkä ole ikinä aiemmin pettänyt, miten voi olla mahdollista,
että nyt hyvän suhteen päälle lyhyessä ajassa (2 kk) menen tekemään noin?
En ole ennenkään hirveässä humalassa pettänyt.
Enkä haluaisi tehdä mitään pahaa miehelleni, rakastan häntä, ja hän on todellakin maailman komein mies
mielestäni!!
Vasta omien tekojen ijälkeen ymmärrän jollain tasolla pettäjän puolelta katsoa asioita,
mutta en silti ymmärrä omaa tapaustani.
Koska mulla ei ole ollut mitään haluja kehenkään ulkopuolisiin.
Koska haluan olla uskollinen miehelleni.
Koska mua ainakin selvinpäin ja järjissäni en näe näissä tyypeissä mitään viehättävää, kenen kanssa olen pettänyt.
Koska voin vain kuvitella, kuinka paha olo mullekkin tulisi siitä, jos mies pettäisi.
Siis ei mitään järkeä??!?!?
Mua pelottaa oma itseni, kuka paholainen kääntyy puolelle liikaa alkoholia ottaneena,
en tunnista itseäni!
Vastaukset 5
Vanhimmat
just..mitä tohon nyt voi vaan enään lisätä.ainut on että onneks et oo akkani,lähtis tommenen lutka aikas nopeeta ilman säälin häivää
ihan tahtomattas olet pettänyt? Selityshän se on taas tuokin. Tarkemmin kun ajattelet, niin eikö nuo joiden kanssa olet pettänyt syyllistyneet hyväksikäyttöön? Onko tullut mieleen tehdä ihan rikosilmoitus?
Jos olisit ollut niin hirveässä tuubassa, et varmasti edes muistaisi jälkeenpäin, minkä näköisen miehen kanssa sänkyyn eksyit, eikö niin? Joten selittele mitä selittelet. Maailman vanhin selitys on sinulla käytössä.
Kerroitko miehellesi vain siksi, että sait oman omantuntosi puhtaaksi?
En tykkää näistä pettämisjutuista, mutta jos yritän nyt olla täysin neutraali tunteiden kanssa ja yritän miettiä tuota sun ongelmaa niin ensimmäisenä minulle tuli mieleen että sinulla on jotain suurempia asioita jotka vaivaavat sinua etkä oikeen pääse itsesi kanssa yhteisymmärrykseen sen tai niiden asioiden kanssa, käytät alkoholia ja vahvaa humalatilaa paetaksesi edes hetkeksi jotain asioita ja ehkä jopa sitä pettämistä tapana olla hetken joku tai jotain ihan muuta kuin olet.
Pettämiset ja myös alkoholinkäyttö on aika usein heikon itsetunnon oireita ja ehkä jollain tavalla koet että miehesi on jotenkin niin paljon komeampi ja parempi kuin sinä että pakenet sitä todellisuutta että mielestäsi et ole riittävä miehellesi tai pelkäät että olet hänelle vain hetken viihdyke tms. Nämä on vain jotain veikkauksia mistä tuo voisi johtua, ihmisen mieli on aika erikoinen juttu eikä sitä pysty koskaan oikeen täysin ymmärtämään.
Tämä nyt oli minun arvaukseni - ja jouduin painamaan syrjään ajatukset ja tunteet koko pettämis-asiassa koska se on aika kelju tilanne sekä pettäjälle että petetylle (minua on petetty niin tiedän mistä puhun, minä tosin en tämän jälkeen koskenut tikullakaan enää naiseeni ja 12 vuoden yhteiselo loppui juuri siihen paikkaan). Ymmärrän tätä edellistä naistani ja olen antanut anteeksi mutta minä en tarvitse naista jolla ei ole tarpeeksi selkärankaa päättää suhde jos minusta ei ole hänen mieheksi vaan pyörittämään muitakin.
No minulla on tosiaan ollut jossain vaiheessa tunteita, etten riitä hänelle. Tosin hän on ollut samaa mieltä omalta puoleltaan minustakin. Molempien mielestä toinen on paremman näköinen kuin toinen ja ansaitsisi parempaa. Näiden tapahtumien jälkeen, voin vain sanoa, että mieheni vaan se ansaitsisi parempaa, en minä.
Enkä minä puolustele tekojani millään humalatilalla tai millään!! Kuin muut tuossa väittivät.
En minäkään pidä pettämisjutuista. Olen aina kavahtanut ja minua on itseäni petetty aiemmissa suhteissani.
Mulla on tosiaan myös toisinaan huono itsetunto, tunnen itseni arvottomaksi koko yhteiskunnalle ja läheisilleni.. tekisi mieli vaan kuolla joskus pois, vaikka tunnen itseni onnelliseksi.
Ajattelin lopettaa alkoholin käytön pikku hiljaa. No, juon 0-1 kertaa viikossa., ettei se mitenkään vaikeaa ole olla ilman.
No kaksi tapausta on ollut tämmöistä, että mulla on joku "välähdys" tapahtumasta ja luulen, että on tapahtunut jotain, en voi olla 100% varma, olen 70% varma asiasta kuitenkin.
Vaikea asia tosiaan.
Mutta eipä auta ollenkaan, en helpottanut tilannetta mitenkään.
känni poistaa estot. syvällä sisimmässäsi sinäkin olet jakorasia.