Olen tavannut netin välityksellä oikein ihanan miehenalun. (Olen 20v., mies 21 v.) Juttelumme alkoi mesen välityksellä ja ihastuimme molemmat toisiimme mesen välityksellä ja juteltua tuli viikon aikana hyvin monta tuntia ennen kuin tapasimme livenä. Ensimmäinen livetapaaminen tapahtui ihan kivoissa merkeissä vaikka mitään suurempaa ei syntynykään ujoutemme takia. Tapasimme sitten uudestaan ja vietimme oikein ihanan illan ja mies taisi ihastua minuun ihan tosissaan, mutta itselleni ei ole tullut mitään tunteita, vaikka mies onkin juuri sellainen kuin minkälaisen kuvan hänestä sainkin mesen perusteella. Voiko tunteitteni syttyminen kestää kauemmin, vai enkö vain pysty ihastumaan häneen? Olimme tosiaan tavanneet livenä vasta kahdesti, mutta olemme mesetelleet hyvin paljon. Aiomme kuitenkin jatkaa tapailua, joten voiko olla että olen vain hitaasti syttyvää tyyppiä? En haluaisi pahoittaa miehen mieltä jos jatkamme tapailua ja sitten ilmoitankin ettei minulla ole tunteita häntä kohtaan, vaikka haluaisinkin. :/
Miksi en ihastu...
ffffaa
121242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
haluaisin myös vatsuaksen tuohon kysymykseen..en itsekään ihastu kovin helposti, ja joskus tuntuu että onko itsessä jotain vikaa...?
rakastua ensisilmäyksellä tuntuu lähinnä vitsiltä..vaikka sitä toivoisikin...
Itse tutustuin n. pari kk sitten aivan ihanaan mieheen ja olemme jutelleet mesessä melkein joka päivä. Olemme tavanneet monta kertaa livenä, aina jommankumman luona, joskus olemme käyneet jossain muuallakin. Heti ensitapaamisella olin aivan myyty, olin jo netissä juteltuamme ihastunut häneen mutta kun sitten tapasimme niin.. tuntui heti että tässä on se oikea, se jonka kanssa haluan jakaa elämäni
toivotaan parasta meille sinkku naisille, ja onnea sinullesen oikean löytymisestä ;)
Ehkä se oikea tulee vielä eteen , ja kolahtaisi meillekin oikein kunnolla ^^
jotkut tapaavat henkilön joka vie ensi silmäyksellä jalat alta, toiset saavat tuntemaan, että ystävänä OK, mutta seurustelukumppanina ei ikinä.
Joillakin on käynyt niin, että vuosien ystävyys on kypsynyt rakkaudeksi.
tuskin sulle
ai katsos , olet sitä surullisen kuuluisaa katkeroitunutta "forever alone" tyyppiä...
ikävä tuottaa pettymys, mutta olen ihan onnellisessa parisuhteessa ollut jo vuoden,,,toivottavasti päiväsi e mennyt piloille....
jos et naista löydä , niin turha tulla minulle avautumaan siitä, ei voisi vähempää kiinnostaa...
Ai, ihanko totta, vuoden? Oletko jotain 15 v, että ensimmäinen rakkaus on tullut? Sinussa on kai joku vika...
juu ei ole mitään vikaa käyn töissä ja olen tyytyväinen elämääni...ai kaikkiko teininä löytää sen elämänsä rakauden ja elävät onnellisina hamaan loppuun saakka...
sinä se teini taidat olla, noin naurettavan kommentin perusteella...huh huh...
tuolla perusteella kaikki koulukiusatutkin tuolla logiikalla ansaitseva kohtelunsa kun heissä on jotain vikaa...
oikeasti säälin sinua....
:) Kiva kun säälittävä säälii muita. Ei ole ihme, että koulussa tulit kiusatuksi. Onneksi sinulla ei ole lapsi, niillekin ei olisi helppoa elämässä.
Toukokuussa kirjoitit, että sinulla on joku pelimies, joka jatkuvasti jättää sinua. Onko Se sama onnelliseen pari suhteeseen viittämä poikaystävä vai onko sinulla joku toinen poikaystävä? Vai saako sellaista kutsua onnelliseksi parisuhteeksi?
Tai voihan olla, että pääset sinun ulkomaalaispoikaystävän kolmanneksi vaimoksi.
Nykyään on sellainen kuva mediasta annettu että vain komea, seksikäs mies on ihastuksen arvoinen. Sitten ihmetellään miksi suhde ei sellaisen miehen kanssa toimi.
Sitä voi ihastua ja rakastua myös tavallisen näköisiin ihmisiin, jotka ei vedä jalkoja heti ekan kuukauden aikana alta, mutta kuitenkin jonkinnäköisen yhteenkuuluvuuden ja ihastuksen tunteita tulisi ilmetä muutaman kuukauden aikana. Enemmän vaikuttaa monet luonneseikat ja arvojen yhteensoveltuvuus. Pystyttekö arvostaan ja kunnioittaan toisianne. Katso myös issäsi. Löytyykö miehestä jotain hyvää piirrettä mikä omasta isästäsi. Mul on tää oma käsitys et oman miehen tulis olla parempi versio omasta isästä jotta se olisi se oikea. Ja en tarkota et miehen ulkonäön tulis olla parempi ku omalla isällä, vaan et siinä olis jotain samaa ja luonteessa varsinkin (paitsi ei niitä puolia joita todella inhoo omassa isässä, koska silloin suhteesta ei kuitenkaan tulis mitään järkevää).
että hänestä puuttuu se kipinä, mikä saa sinut rakastumaan suinpäin.
On mahdolista, ettei hänestä milloinkaan löydy sitä kipinää mikä saa sinussa aikaan suuria tunteita.
Mikäli tunnet hänen kanssaan olosi turvalliseksi ja hyväksi, voi se suuri rakkaus tulla ajallaan.