Voisiko joku ortodoksi joka kyseiseen tapahtumaan on osallistunut tai muuten tuntee sen. Kertoa mitä siinä tarkalleenottaen tapahtuu.
Miksi sellaista vietetään jne.
Varsinkin haluaisin tietää että uskotteko te todella että nämä vainajat ovat mukana tässä teidän juhlassa.
Miksi sellaista vietetään jne.
Varsinkin haluaisin tietää että uskotteko te todella että nämä vainajat ovat mukana tässä teidän juhlassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vainajien pääsiäinen?
Olen ollut kirkon jäsen koko elämäni, enkä ole ikinä moisesta tapahtumasta kuullut, vaikka olen aika hyvin perillä traditioista.
Mistä olet itse kuullut tällaisesta?
Tuomaan tiistaita on sanottu "vainajien pääsiäiseksi" eli slaaviksi radotisa, jota nimitysta varmaan eniten käytetään. Tuona tiistaina pidetään normaali liturgia ja sen jälkeen panihida eli vainajien muistopalvelus, jossa rukoillaan edesmenneitten puolesta.Panihidassa luetaan rukouksia ns. vainajien muistelupöydän (kirkkosalissa yleensä vasemmalla puolella oleva kynttelikköpöytä) edessä ja lauletaan veisua: "Saata oi Kristus sinun palveliaisi sielut lepoon, missä ei ole kipua, ei surua, eikä huokauksia, vaan iankaikkinen elämä."
Yleisiä vainajien muistelupäiviä on kirkkovuodessa useita ja syy miksi erityisesti pääsiäisenä sitä vietetään on tietenkin se, että "Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi." Ja mikä luontevampaa on rukoilla edesmenneitten puolesta, kuin ylösnousemusjuhla...
Se oli muistaakseni jossain aikauslehdessä nyt pääsiäisen aikaan. Siinä joku ortodoksi pappi ja hänen äitinsä ja sisarensa ( jos en väärin muista) pitivät tätä vainajien pääsiäistä ( käytettiin myös tuomaan tiistai nimeä). Heillä oli joitain pääsiäis ruokia joita sitten "tarjoiltiin" myös näille vainajille. Heidän todella oletettiin olevan mukana tässä tilaisuudessa, en tiedä miten he siihen tulokseen tulivat. Tekstissä ei ainakaan mainittu että kukaan olisi ollut näkyvissä tai että heidän lautasensa olisi tyhjentynyt.
Onko tämä tapa kovin yleinen ja mistä se on saanut alkunsa, ja miksi vainajille pitää pitää maallista pääsiäistä kun he kerran ovat vaihtaneet vajavaisen täydellisyyteen.
Ahaa.Nyt ymmärsin...
Tämä tapa on lähes täysin pakanallinen, eikä sillä ole juuri tekemista kirkon opetuksen/perinteen kanssa.Vainajille tuskin on hyötyä syöttää pääsiäisruokia...
Venäjällä ym.slaavilaisissa maissa tämä kansanperinne on ollut käytössä, mutta sitä ei pidä sotkea ortodoksisen kirkon perinteeseen.Asiaa voisi verrata vaikka joulukuuseen, koristeisiin tai mihin tahansa ruokaperinteeseen. Meidän perheessämme ei ole koskaan moisia tapoja noudatettu, eikä siihen katsota olevan aihettakaan, vaikka sukumme on vanhaa karjalaista ortodoksisukua.
Vainajien pääsiäisen taustoja on täällä jo kiitettävästi valaistu. Juhlaa vietetään liturgisesti jo kalenterinkin perusteella ja tietääkseni sen vietto ainakin Helsingin seurakunnassa on hyvin elinvoimaista, joskin hyvin harvoin olen päässyt sitä työesteiden vuoksi viettämään.
Vainajien pääsiäiseen liittyvät tosiaan myös muisteluateriat. Kyse on toki kansanperinteestä, mutta en sanoisi että tapa olisi pelkästään pakanallinen, vaan kyllä tällä asialla on teologiansakin. Yksittäisissä perheissä noudatetun tavan perusteella emme tietenkään muodosta yleistä sääntöä, emmehän? : )
Muistetaanpa, että kuolonuneen nukkuneet muodostavat riemuitsevan seurakunnan ja kuuluvat samaan Kristuksen kirkkoon kuin elävätkin. Elävien ja kuolleiden välillä vallitsee rukousyhteys Kristuksen rakkauden siteenä. Kirkon elämässä rakkauden tunnusmerkki on erityisesti ehtoollisyhteys ja laajemmin Agape, rakkaudenateria. Kun tämä ajatus siirretään vainajien muisteluun, tuloksena ovat juuri nämä muistoateriat hautausmailla. Tapa elää muulloinkin kuin pääsiäisenä ja on huomattavan elinvoimainen esimerkiksi Venäjän Karjalassa. Tapa on konkreettisuudessaan kaunis.
Joku toisuskoinen kysyi kerran, luulevatko ortodoksit tosiaan, että vainajat tulevat syömään niitä ruokia, joita haudalle jätetään. Minä kysyin puolestani, luulevatko luterilaiset, että vainajat tulevat haistelemaan niitä kukkia, joita haudalle jätetään.
Kaikki on suhteellista...
Totesin tuossa yllä jyrkästi, että se on pakanallista alkua, jota se varmaan onkin, mutta tietenkin jos mennään ruotimaan lähes mitä tahansa, löytyy alkujuuret aina jostain muualta.Hautakivetkin ovat peräisin muinaisgermaaneiltä, jotka laittoivat kiven haudalle, jottei vainaja pääsisi kummittelemaan.
Jokin aika sitten tuki dokkari Putinin äidistä, joka asuu Georgiassa. Siellä näytettiin pätkä muistoateriasta, jota vietettiin juuri pääsiäisen alla hautuumaalla.Aina kun joku joi maljan, äiti- Putin lorotteli snapsin edesmenneen miehensä haudalle myös.Ei siinä voinut muuta kuin hymyillä liikkutuneesti kun joku jätti tupakin hautakiven viereen.
Kulttuuri kun on aina monitahoinen juttu. Muisteluateriat ja siihen liittyvät asiat, jotka tehdään pääsiäisen sanoma mielessä, eivät vähennä ilosanomaa millään tavalla, päinvastoin, olkoon sitten pakanallista alkuperää tai ei.
Et maininnut mitään vainajien läsnäolosto ko .tapahtumassa joten kysyn uskotko siihen.
Se pappi joka siinä lukemassani lehti artikkelista oli tuntui uskovan siihen.
Miten aabrahamin vastaus rikkaalle miehelle sopii tähän ajatukseen, ja eikös yhteys vainajien henkiin ole raamatussa kielletty.
Kirkossa järjestetään liturgian jälkeen vainajien muistopalvelus eli panihida.
Monissa slaavilaisissa maissa on tapana Tuomaan tiistaina eli radonitsana (ilon päivä) mennä sukulaisten haudoille, koska pääsiäisenä se on kielletty. Haudoilla järjestetään eräänlainen "muistopiknik", jossa syödään erikoisherkkuja ja vanhalla kansalla on ollut jopa tapana jättää haudalle myös osansa.
Radonitsa on ollut myös suosittua naimisiinmeno-aikaa, koska uskottiin, että pari eläisi pitkään ja onnellisesti, jos menisivät naimisiin pääsiäisen jälkeisenä aikana.
Eli tavoissa on yhdistynyt pakanallista tapakulttuuria kristilliseen. Nämä tavat ovat kansanperinnettä, eivätkä sinänsä liity kirkon
perinteeseen.