Olen ollu yhdessä mieheni kanssa n. 9,5 vuotta. Ensimmäiset 4 vuotta mieheni oli huomaavainen ym. mitä rakkauteen tarvitaan. Olemme asuneet yhdessä 6 vuotta. Meillä on kohta 4-vuotta täyttävä tytär. Ongelmani onkin se, että en saa enää minkäänlaista vastakaikua MIHINKÄÄN. Siivoan, tiskaan, pesen koko perheen pyykit, käyn kaupassa, maksan laskut, hoidan tytön ja kaikki muut kotihommat mitä voi keksiä. Mies käy sulan maan aikana töissä, eli noin puoli vuotta kertaansa, jonka jälkeen talven aina kotona. Herää aamulla (jos vain herättämään menee, niin murinaa kuulee vielä iltapäivälläkin), laittaa television päälle, makaa sohvalla ja katsoo tv:tä, tässä välissä huutaa minua tekemään hänelle aamupalaa ja jos en halua tehdä (teen mielelläni, mutta en halua tehdä, koska hänkään ei tee koskaan minulle!), hän tuumaa että täytyy olla sitten nälissään. Netissä juttelee kaveriensa kanssa aamupäivästä, ja kun vain joku hänelle soittaa niin noin 4 minuuttia ja valmis lähtemään taas vaihteeksi jollekin avuksi. Päivä ollaan sitten kahdelleen tytön kanssa, miehen reissut venyvät yleensä noin 6 tuntisiksi. Kun tulee iltasella kotiin, haluaisi tyttö leikkiä isänsä kanssa, mutta isiä väsyttää niin pitää katsoa taas tv:tä sohvalla tietysti maaten. Tyttö tietysti yrittää isänsä kanssa olla, mutta isä pahalla päällä sitten jos vaikka menee telkkarin eteen. Taas halutaan ruokaa. Ja jos en ole tehnyt niin saan taas murinat päälleni että pitää hänelle olla ruokaa tai hän joutuu olemaan ilman syömistä. Kun olen tytön saanut nukkumaan, ei enää halua edes isäänsä nukuttamistilanteeseen mukaan, tosin näkee kyllä että haluaisi isänsä kanssa olla, pitäisi minun omistaa ainaki sen jälkeen mieheni ns. passaamiseen, esimerkkinä: nostin kaverille jotain painavaa, hiero hartioita.. purista mustapäät selästä.. tee sitä tee tätä. mutta kun minä kysyn johonkin kaveriksi niin joko en saa vastausta ollenkaan tai sitten mies pahalla tuulella taas kun JOUTUU tekemään jotakin. Pahan tuulisuus näkyy lähinnä siitä että vain makaa sohvalla, ei puhu eikä ainakaan vastaa jos kysyn jotakin. Tosin ne vastaukset ovat olleet harvassa nykyisin vaikka olisikin hyvällä tuulella..
Lähinnä tässä kyselisinkin, että mitä käytännönasioita avoerossa tarvitsee ottaa huomioon? Haluan paremman elämän, siitä olen jo aivan varma. Ihmettelen itsekkin että olen näin kauan jaksanut. Ulospäin ei kukaan näe perheessämme mitään vikaa. mies on kaikkien mieleen, varsinkin omien vanhempieni. Luulenpa että tulee melkoinen paukku kaikille, kun ilmoitan asiasta..
Lähinnä tässä kyselisinkin, että mitä käytännönasioita avoerossa tarvitsee ottaa huomioon? Haluan paremman elämän, siitä olen jo aivan varma. Ihmettelen itsekkin että olen näin kauan jaksanut. Ulospäin ei kukaan näe perheessämme mitään vikaa. mies on kaikkien mieleen, varsinkin omien vanhempieni. Luulenpa että tulee melkoinen paukku kaikille, kun ilmoitan asiasta..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä avokki käyttää vähästä yhteisestä ajastamme mielivaltaisen osan omiin menoihinsa, ei tunnu hyvältä tämä tällainen.
Mistäköhän löytäisi sellaisen ihmisen jonka KANSSA voisi elää?
Ei avoerossa mitään sen kummempaa ole käytännön kannalta kuin mitä olisi tavallisessakin muutossa, ilmoitus maistraatiin ja asunnon hankinta jne., plus tietenkin tavaroiden jaosta sopiminen. Toivotaan että miehesi ymmärtää ratkaisusi, itse ainakin ymmärrän. Miehellä ei paljon arvostusta sinua kohtaan tunnu olevan, tai sitten vaan jostain syystä olettaa että olet velvollinen olemaan hänen äitinsä. Ihmeellisen lapsellista käytöstä, mutta toisaalta eipä taida olla ensimmäinen kerta kun tuollaista tapahtuu, tai siis ei tapahdu mitään hänen puoleltaan....
Juu kuule ihantuttua!!!! Mää teen meillä kaiken käyn töissä ja mies makaa Siis sanalla sanoen makaa kotona!!!! En jaksa ny valittaa koko virttä, mutta olen hissukseen laittatanut tuulemaan....Laihdutin 35 kiloa, ja nätän nyt siltä miltä alukisikin näytin! Miehessä ei silti silti mitään muutosta prkl!!!!! Ei haluu multa mitään...en käsitä!!!! Mussa ei oo mitään vikaa ja olen ihan ok niissäkin puuhissa. Miestä vaan ei kiinnosta mikään, ei työssä käynti, ei kotihommat, ei ns. mieten työt jne. jne. lista on loputon!!! Ja mää olen jo ihan poikki, kolme lasta ja vuorotyö, kotihommat ja kaikki!! Olen siis tehnyt varasuunnitelmaa..heti kun löytyy (???) tai törmään ihanaan työtä tekevään miheen, lähden olen jo varoittanut kolme kertaa tätä omaa luseriani..en enään meinaan hukkaa aikaani!! Varsinkin kun saan muitakin miehiä ihan kevyesti (mutta en petä ketään). Olen silti niin positiivinen ihminen että oeln jopa onnellinen toisinaan..mutta syvällä sydämmessäni tiedän että jossain on se mies jokatekee elämästäni parremman, kohtelee minua naisena, on tuvanani ja huolehtii minusta...yhyyyy!!! Tsemmpiä sulle ja tee nopeasti päätöksesi, lapsikin voi näin paremmin usko pois!!!
tulee ! Odotamme jo innolla kiertolaisaikaasi....
Kuulostaa lievältä masennukselta. Mikä miehen elämässä meni pieleen, alkoiko ongelmat jo lapsuudessa?
Kuvauksesi sopii valitettavan moneen suomalaiseen. Ei ole mitään mikä pitäisi mielen virkeänä.
Yhdessäoloa ei yksi ihminen pysty ylläpitämään.
Pariterapiaan?
Ositusta ei tarvita, koska ette ole avioliitossa. Voi olla hyvä tehdä omaisuuden erottelu ihan paperilla. Ja sovi lastenvalvojalle aika: sopimus lapsen huollosta, elatuksesta ja tapaamisista. Onko mies masentunut ? ei tosin vaikuta kun jaksaa kavereita auttaa. Vai vaan käsittämätön urvelo: mulle ruokaa ja palvelua.
Voi voi teitä naisia kun olette tommoset urpot,mitään saamattomat tollot hommanneet. Eka sanot että mä en ole mikään itsestäänselvyys, jos mies ei muutu niin sit ukko kiertoon!
Pieni muutos totutuista kuvioista voisi auttaa. Ota mieheesi vähän etäisyyttä. Anna olla yksin mahdollisimman paljon. Jos teet ruuan valmiiksi, niin lappu pöydälle "ruoka on uunissa ym". Anna miehesi tuntea yksinäisyyttä, eikä pitää sinua itsestään selvyytenä. Kun miehesi lähtee jonnekkin, ja tiedät suunilleen koska tulee takaisin, niin poistut hieman ennen sitä ja annat odotuttaa itseäsi. Meitä miehiä pitää kasvattaa, kun me ei tajuta kaikkia asioita, kuin vasta sitten kun on liian myöhäistä.
Vai vielä kasvattaa! Tällaiset vätykset tuntuu olevan yleisiä, itselläkin yks makaa sohvalla. Kotona ollaan sormi suussa ku pitäis imuri ottaa kaapista, ruuanlaitto rajoittuu valmisruokaan. Työt tehdään ja vapaapäivät osataan rentoutua kavereiden kanssa, mutta kotona pitäis olla kaikki valmista. Ihmetellään jos ei talosta ruokaa löydy, kauppaan ei silti osata mennä. Puhtaat paidatkin loppuu, mitäs sit tehdään? Taitaa olla niin et näihin tapauksiin ei enää mikään auta, oma napa on se minkä ympärillä kaikki pyörii. Sit ihmetellään et mitä se akka aina valittaa.....
hei taas. tässäpä tämä urvelo, joka aloitti ketjun.. Kuulumisia kirjoittelen.. yhdessä ollaan toistaiseksi. itselläni polvileikkaukseen meno heinäkuussa, jahka polvi paranee sen verran, että liikkeelle pääsee niin alanpa laittamaan asioita uuteen uskoon. =) en jaksa enää ränkyttää ukolle enkä kenellekkään muullekkaan. kun terveys on sillä mallilla, että pystyy kauppaan kävelemään/asioille niin käy tieni asuntoa etsimään/lapsen asioita hoitamaan. kyllästynyt täysin "passaamaan" torveloa, joka ei mitään saa aikaan, vaikka kuinka yrittäisi rautalangasta vääntää. Juteltu on, mutta ei vain mene toiselle otsalohkoon. Jos pyydän tiskaamaan, se tarkoittaa miehen mielestä sitä, että vaimo tiskaa ja hän huuhtoo ehkä ne kolme lasia. Ja mikä hauskinta tilanteessa on se, että mies varmastikkin tietää, milloin minulla esim. sattuu. Yritän imuroida kyynärsauvojen varassa ym. vastaavaa ja hän makaa sohvalla ja katselee vierestä ellei pakene paikalta kavereidensa luokse. Sitten hän miettii, että miksihän olen pahalla tuulella. Tullut siihen tulokseen tässä, että teen tällä hetkellä vain ne asiat, jotka saavat itselleni paremman olon, en enää sitä, mikä tekee muille paremman olon.