En löydä ketään. Ristiriita on tämä josta täälläkin on monesti keskusteltu: toinen haluaa tavata heti. Minä en halua tavata ellen tiedä edes jotain vastapuolesta. Ihan perusasiat haluan tietää (vaikka tästäkin on täällä taidettu keskustella että on typerää edes kysyä näitä perusasioita): ammatti, onko ollut avioliitossa ja miten kauan, avoliitot, onko lapsia ja minkä ikäisiä, asuminen, harrastukset ja mielenkiinnon kohteet sekä se mitä etsii ja mihin ylipäätään on valmis (tapailu, avoliitto, avioliitto)...nämä ainakin. Tuo viimeinen on tärkeä koska olen haaskannut aikaani miehiin jotka eivät koskaan halua yhteiseloa - eikä ainakaan avioliittoa - naisen kanssa. Jos toinen ei kerro kirjoittamalla mitään niin en pääse eteenpäin koska en kiinnostu. Se että toinen kertoo itsestään jotain voi saada mielenkiinnon heräämään. Muuten mies on vain yksi mies muiden joukossa. Lainaus Pikku Prinssistä: Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi...
Tuolla tavoin minäkin osaan tutustua...vähä vähältä...En osaa enkä halua rynnätä heti tapaamaan ketään. Haluan ensin tutkailla mikä tuo vastapuoli on miehiään. Mutta miehet eivät anna siihen mahdollisuutta. He eivät kirjoita. Tavataan. Ei. Hiljaisuus.
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi...
Tuolla tavoin minäkin osaan tutustua...vähä vähältä...En osaa enkä halua rynnätä heti tapaamaan ketään. Haluan ensin tutkailla mikä tuo vastapuoli on miehiään. Mutta miehet eivät anna siihen mahdollisuutta. He eivät kirjoita. Tavataan. Ei. Hiljaisuus.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ongelma näissä netideiteissä on se, että naiset olettavat miehen kertovan itsestään kaiken, alkaen tuloista ja työpaikasta ja päätyen henkilökohtaisiin asioihin. Niin, ja unohtamatta tietysti kuvaa ! Kaikki edellä mainitut asiat pitäisi kertoa netin kautta anonyyminä pysyttelevälle naiselle, joka haluaa pysytellä piiloutuneena puun takana. Jos mies haluaa tietää jotakin naisesta, kaikki asiat tarvii kysyä (lypsämällä) erikseen, jos naiselta nyt ylipäätänsä saa omatoimista vastausta. Toisin sanoin, keskustelu ei perustu vastavuoroisuuteen, vaan se on usein hyvin yksipuolista. Tämän näkee jo siitäkin, että kuvaa ruinaavat naiset lopettavat viestittelyn mitään sanomatta yleensä silloin, kun ovat saaneet mieheltä kuvan.
Eipä siis ihme, ettei naiselle sitä unelmien satuprinssiä meinaa netistä löytyä. Harvaan mieheen tekee vaikutuksen yksipuolinen keskustelu ja tutustuminen.
Vaikka sitä kuinka paljon kertoisi itsestä noita faktatietoja, niin ei voi tietää, sovitaanko yhteen. Mielestäni siinä sitä vasta haaskaakin aikaa, jos kirjoittelee viikkotolkulla ajatuksistaan ja asioistaan ja sitten kun tapaa, huomaa, että ei natsaa ei sitten pätkääkään. Sitten harmittaa, kun on kertonut itsestään vaikka mitä asioita henkilölle, josta ei pidä. Parempi tavata heti ja jos toinen miellyttää, sittenhän voi alkaa kertomaan ja kyselemään noita menneisyyden ym asioita. Jos heti haluaa tietää ammatit ja tulot, niin tulee kuva, että on van rahan perässä.
Näin se on, perustiedot saa profiilista ja muutamalla viestillä, pitää myös olla sisälukutaitoa niiden tulkitsemiseen. Naisille vinkkinä, ilmoittakaa painonne rehellisesti kiloina, niin ettei homma kaadu siihen treiffeillä. Kunnossa oleva ei mielellään hyväksy aina muutaman metrin perässä lyllertävää läskiä kumppanikseen.
Ilmoitan painoni mielellään ja vaikka gramman tarkkuudella heti kun mies on postannut minulle edellisen vuoden verotietonsa. Ihan yhtä pinnallista, eikö?
Taisi osua arkaan paikkaan, jos ei kilon tarkkuudella kehtaa painoaan kertoa, niin jossain on jotakin mätää.
Minun palkkatulot on viimevuodelta 39 850 e. ja pääomatulot 12 400 e. Tämä on siis sinulle tärkeämpää tietoa kuin toisen elämäntavat, ulkomuoto ja terveys. Tulot ovat julkista tietoa, jokaisen tulot voi käydä vaikka katsomassa verotoimistossa veronäyttelyssä, sinä voisit valita kumppanin sieltä.
Vertaat siis elämäntapoja eli kiloja siihen kuinka paljon toinen tienaa rahaa?
Ei ole yhtä pinnallista kysyä onko toinen kykenemätön läski kuin että etsii itselleen elättäjää.
Heh, otat nimimerkiksesi "Mene hoitoon" olet hullu kaakattaja,bueheheheheheheheheehhwihhghuuh!
kerran hyvätuloista miestä hakee on hänen olatav avähintäänkin säällisen näköinen.
On turha haikailla sellaista että varakkaat miehet lähtisivät rumaa naista elättämään.
Puhut asiaa. Noin se vaan tuntuu menevän ainakin käytännön elämässä.
Itse olen tullut jo elämässäni siihen pisteeseen etten odota siltä yhtään mitään. Sitä en kuitenkaan usko, että kaikkialla maailmassa olisi sama ilmapiiri kuin Suomessa ...
>Tämän näkee jo siitäkin, että kuvaa ruinaavat naiset lopettavat viestittelyn mitään sanomatta yleensä >silloin, kun ovat saaneet mieheltä kuvan.
Tämä pitää paikkansa. Eikä miehen tarvitse olla edes "huonon" näköinen.
>Eipä siis ihme, ettei naiselle sitä unelmien satuprinssiä meinaa netistä löytyä. Harvaan mieheen tekee >vaikutuksen yksipuolinen keskustelu ja tutustuminen.
Nimenomaan. Se jatkuva utelu ja kysely mutta kun kysyt itse jotain niin et saa mitään kunnon vastausta.
Muistatteko kun 70-luvulla puhuttiin että "on Lottovoitto syntyä Suomeen"?
Moniko teistä ihan rehellisesti vielä on tämän lauseen kannalla?
No, itse miehenä en juuri noiden grammojen päälle jaksa stressata. Kilo sinne tänne ei tunnu missään, kunhan pysytään kohtuuden rajoissa. Jos ei ole rankka ylipaino terveellistä, samaa voi myös sanoa laihuuden ihannoinnista ja alipainosta. Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi katsoo. Mielestäni oleellisempaa on se, että nainen harrastaa liikuntaa ja hoitaa jollain tapaa myös yleiskuntoaan. Niin teen minäkin.
Kyllä ihmisen saa olla sellainen, jonka energia keskittyy johonkin muuhun, kuin painon ja syömisen jatkuvaan tarkkailuun.
Olen 31 vuotias mies ja minulla tulee käytyä netin kautta sovituilla treffeillä noin 5-10 kertaa vuodessa. Yleensä minä olen se joka haluaa nähdä nopeasti, sillä olen huomannut jo kauan sitten ettei siinä ole mitään järkeä alkaa kirjoittelemaan viikko tai jopa kuukausi tolkulla netissä ennen tapaamista, sillä silloin siitä toisesta osapuolesta alkaa tekemään kaikenlaisia päätelmiä ja odotukset nousevat viesti viestiltä ja sitten seuraa karu pettymys kun toinen ei oikeassa elämässä tavattuna vastaakaan noihin omassa päässä tehtyihin odotuksiin ja haavekuviin.
Tästä johtuen olenkin yleensä ottanut sen tavan että käyn treffeillä 4-10 viestin kuvien vaihdon jälkeen, jos nainen vielä viivyttelee kymmenenkin viestin jälkeen, tai alkaa panttaamaan sitä omaa kuvaansa, niin lopetan yhteydenpidon ja käsken naista ottamaan yhteyttä sitten kun haluaa tavata.
Vaikka joku voisi pitää noita 4-10 treffejä edeltävää viestiä vähäisenä määränä, niin voin kyllä vakuuttaa etteivät ne sitä ole. 2 ensimmäistä viestiäni ovat melko informatiivisia (hävettää myöntää, mutta käytän paria viestipohjaa, joita sitten muokkaa kyseistä naista sopivaksi) joista selviää myös kaikki nuo aloittajan viestissä mainitut perusasiat, tuota avioliittolupausta lukuun ottamatta. Minusta on täysin absurdia alkaa vaatimaan toisen mielihalua avioliittoon täysin tuntemattoman naisen kanssa, jota ei ole vielä edes tavannut. Miten ihmeessä minä sen voin tietää kiinnostaako nainen oikeassa elämässä minua niin paljoa että haluaisin mennä hänen kanssaan naimisiin?
Myönnän kyllä sen että käytän nettiä joskus myös noiden irtosuhteiden hankkimiseen, sillä koska en käy baareissa niin tuo olematon seksielämä käy joskus sietämättömäksi. Mutta enhän minä sitä tiedä ennen naista tavattuani että haluanko viettää hänen kanssaan vain yhden yön, kuukausia kestävän seksisuhteen, vuosikymmeniä kestävän avioliiton vai pakenenko kahvilan vessanikkunasta ensitreffien aikana. Tuon päätökseen teen vasta siinä kasvokkain tavattuani. En nyt tässä väitä että kävisin kaikkien mahdollisten naisten kanssa treffeillä, mutta minulla on hyvin laaja naismaku ja uskon siihen että toiseen voi tutustua oikeasti vasta tuossa kasvokkain tavatessa. En kuitenkaan käy sellaisten naisten kanssa treffeillä jotka eivät minua alkujaankaan kiinnosta, joten noita vessanikkunan kautta katoamisia on tähän mennessä ollut vain vähän.
4-10 viestiä?? Pyörtyisin jos joku niin monta minulle kirjoittaisi.
Minustakin olisi hyvä tavata aika pian mutta missä sitten mättää ettei näin käy. Profiilissani on kuva ja lisää saa pyytämällä, olen vastaillut lukuisiin kysymyksiin jotka mieluiten kertoisin naamatusten koska mitä järkeä on tilittää koko elämäänsä ihmiselle josta ei tiedä mitään? Pelottaako miehiä sitten kuitenkin ottaa se ehkä ratkaisevakin askel ja tulla treffeille? Vai onko minulla ollut niin kakka tuuri, että miekkonen on jo valmiiksi lasketellut niin paljon lööperiä profiilissaan ettei kestäkään tapaamista?
Ja kyllä, yksin elelevänä joskus on tarvetta näille irtosuhteille, mutta eipäs se vaan niin helppoa olekaan vaikken halua mitään muuta kuin ensimmäisellä tapaamisella nähdä jossain kahvilassa tai muualla "ihmisten ilmoilla" jotta näen mikä kaveri on miehiään. Vaikka kyse olisi vaan pelkästä seksistä niin ei se nyt ihan sama ole kuka ja mikä siinä jyystää! Mutta ihmeen vaikeaa se on miehelle käväistä näyttäytymässä ensin.
Minusta on partempi tavata pian, ja vasta sitten kun tuntee toisensa, on aika selvitellä tarkempia tietoja. Ei kai monikaan halua kertoa itsestään kovin paljon ihmiselle jota ei ole edes nähnyt, ja jonka kanssa tuttavuus saattaa loppua ensi tapaamiseen. Voihan olla että ihastumista ei vaan tapahdu, vaikka perustiedot kuinka hyvin loksahtaisivat paikalleen - sen tietää vasta kun on nähty. Muutenkin parempi tavata pian niin ei ehdi muodostaa toisistaan haavekuvaa, joka romahtaa kun toisen ei tietenkään ole samanlainen kuin mielikuvituksessa.
Voi käydä niinkin, että rakastuu ja sopii hienosti yhteen sellaisen kanssa, jonka kohdalla faktatiedot, "perusvaatimukset" eivät olekaan sitä mitä on ennalta suunnitellut.
Normaalisti ihmisiin tutustutaan niin että ensin tavataan jossakin, ehkä sattumalta, ja ensivaikutelman jälkeen halutaan tutustua lisää. Huomataan että viihdytään yhdessä ja ehkäpä ajatusmaailma on samanlainen, tunnetaan vetovoimaa, vaikka ei muuta toisesta tiedetäkään. Ruvetaan tutustumaan, lähettelemään viestejäkin jne. Netissä se tapahtuu toisinpäin, ensin asiatiedot ja sitten vasta katsotaan, miten yhdessä viihdytään. Tuo viihtyminen merkitsee useimmilla enemmän kuin perustiedot, siispä "normaali" tutustumisjärjestys yleensä tuottaa kestävämpiä suhteita
Ei tarvitse tietää haluaako naimisiin juuri sen naisen kanssa jonka kanssa kirjoittaa. Mutta minä olen elämässäni rakastunut kaksi kertaa mieheen joka ei halua yhteiseloa YHDENKÄÄN naisen kanssa enkä minä jaksaisi loputtomiin jotain treffailusuhdetta. Ja olen myös törmännyt netissä vastaavankaltaisiin miehiin ja kun olen tuon saanut selville niin ei kannata edes mennä tapaamaan koska jo lähtökohtaisesti on aivan eri tulevaisuudenvisiot. Eli vaikka itse sanon että haluaisin naimisiin niin ei se tarkoita että haluaisin juuri sen miehen kanssa naimisiin jonka kanssa kirjoittelisin. Vaan se tarkoittaa, että ylipäätänsä sellainen voisi olla elämässäni mahdollista.