Tämä kakkonen on tässä pitänyt parin vuoden ajan yhteyttä mieheeni ja kaiken oikeudenmukaisuuden nimissä mies ei ole ollut ollenkaan viaton, hänkin on vieraillut ja pitänyt yhteyttä tähän tätiin, siis tämä toinen nainen näyttää paljon vanhemmalta minua, oikein sellainen tätityyppi, entinen tarjoilija, jolla jonkinasgteinen alkoholiongelma, mutta niin on myös miehelläni.
Nainen on käyttäytynyt ilkeämielisesti viestittämällä surkeasti minua kohtaan, olemme jopa puhuneet ja haukkuneet toisiamme, se nyt ei ole johanut juuri minkäänlaiseen muutokseen.
Mies on ollut imarreltu siitä, että tuo nainen on häneen ihastunut ja kerskaileekin joskus miten kiltti tuo tarjoilijatätinen on verrattuna minuun.
Minun koulutustasoni on aivan eri luokkaa kuin sekä tarjoilijamme että miehni, eli he ovat enemmän sellaista karvalakkipuolen väkeä ja melko sivisgymättömän vaikutuksen varsinkin naisesta saa.
Niin että tsemppiä vaan kakkoset, tällaista tapahtuu, ja minä kylläkin olen sitä mieltä että tää on paras ratkaisu minulle noiden kahden hullunmyllyssä.
Olen sen verran kyllästynyt tuohon mieheeni, jolla on myös kaksiksuuntainen mielialan häiriö ja päihdeongelma ja haukkuu ja mölyää minulle tämän tästä, arvostelee vaatteitani ja kaikkea mitä teen, että ajattelin kun tuo nainen viestitti että hänen ja mieheni ystävyys tulee kestämään koko heidän elämänsä ja kuolemankin jälkeen, nyt eilen, niin päätinkin yhtäkkiä kirjoitta että menkää te vain yhteen ja koska vaikutat tarvitsevan häntä enemmän kuin minä niin ota pois.
Mieheni oli juuri vappuna humalapäissään sanonut että oli tavallisesti yönkin yli tuon humalaisen tätin luona kun ei voinut ajaa illalla kotiin heidän nautittuaan alkoholia.
Tää ei ole siis mikään glamourjuttu, vaan aika alakanttiin halpamainen siin jan en sanonut tällä kertaa miehellekään pahasti vaan hyvästi.
Oloni oli ensin kamala, mutta alkaa nyt jo vähän helpottaa, jonkinlainen kriisi on sekä takana että eessä.
Mutta pakko oli jo itsekunnioituksenkin takia jotakin tehdä.
Mies soitti illalla, että heillä menee tämän vanhan tarjoilijan, nyk ent alkoholisoituneen tarjoilijan kanssa kanssa nyt tosi hyvin kun en minä ole enää häiritsemässä kolmantena pyöränä . Minä en käytä alkoholia.
Niin että näin se elämä heittlee, mutta luotan karmann lakiin niin että kaikki saavat lopulta ansioittensa mukaan.
Ja vaikkei saavatkin niin helpotus tää on, vaikka kakkonen kait tällä palstalla katsotaan voittajaksi jos näin käy?k
Nainen on käyttäytynyt ilkeämielisesti viestittämällä surkeasti minua kohtaan, olemme jopa puhuneet ja haukkuneet toisiamme, se nyt ei ole johanut juuri minkäänlaiseen muutokseen.
Mies on ollut imarreltu siitä, että tuo nainen on häneen ihastunut ja kerskaileekin joskus miten kiltti tuo tarjoilijatätinen on verrattuna minuun.
Minun koulutustasoni on aivan eri luokkaa kuin sekä tarjoilijamme että miehni, eli he ovat enemmän sellaista karvalakkipuolen väkeä ja melko sivisgymättömän vaikutuksen varsinkin naisesta saa.
Niin että tsemppiä vaan kakkoset, tällaista tapahtuu, ja minä kylläkin olen sitä mieltä että tää on paras ratkaisu minulle noiden kahden hullunmyllyssä.
Olen sen verran kyllästynyt tuohon mieheeni, jolla on myös kaksiksuuntainen mielialan häiriö ja päihdeongelma ja haukkuu ja mölyää minulle tämän tästä, arvostelee vaatteitani ja kaikkea mitä teen, että ajattelin kun tuo nainen viestitti että hänen ja mieheni ystävyys tulee kestämään koko heidän elämänsä ja kuolemankin jälkeen, nyt eilen, niin päätinkin yhtäkkiä kirjoitta että menkää te vain yhteen ja koska vaikutat tarvitsevan häntä enemmän kuin minä niin ota pois.
Mieheni oli juuri vappuna humalapäissään sanonut että oli tavallisesti yönkin yli tuon humalaisen tätin luona kun ei voinut ajaa illalla kotiin heidän nautittuaan alkoholia.
Tää ei ole siis mikään glamourjuttu, vaan aika alakanttiin halpamainen siin jan en sanonut tällä kertaa miehellekään pahasti vaan hyvästi.
Oloni oli ensin kamala, mutta alkaa nyt jo vähän helpottaa, jonkinlainen kriisi on sekä takana että eessä.
Mutta pakko oli jo itsekunnioituksenkin takia jotakin tehdä.
Mies soitti illalla, että heillä menee tämän vanhan tarjoilijan, nyk ent alkoholisoituneen tarjoilijan kanssa kanssa nyt tosi hyvin kun en minä ole enää häiritsemässä kolmantena pyöränä . Minä en käytä alkoholia.
Niin että näin se elämä heittlee, mutta luotan karmann lakiin niin että kaikki saavat lopulta ansioittensa mukaan.
Ja vaikkei saavatkin niin helpotus tää on, vaikka kakkonen kait tällä palstalla katsotaan voittajaksi jos näin käy?k
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tulipas noita kirjoitusvirheitä näin väsyneenä ja uupuneena tosi paljon, mutta toivottavati osaatte lukea kirjoituksen kuitenkin oikeinpäin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8700146
Tuossa erään luovutus kakkoselle. Pitkän taistelun jälkeen kakkonen voitti. Eihän tuomosen kans kannatte eds alkaa kilpasille.
Luulee olevansa se ainut ja oikea ja ilkeilee jätetylle entiselle ykköselle.
Mutta eipä hätää. Edestä varmaankin löytyy. Niinkuin sanoit karman laki.
Voimia sinulle
Tuota, ensimmäinen ajatukseni oli, että kyllä ihan varmin voittaja tuossa draamassa olet sinä. Kirjoituksestasi kuultaa rakkaudettomuus mieheesi. Nyt sinulla on mahdollisuus löytää uusi ihminen ja rakastua. Sellainen, joka on sinun mielestäsi arvoisesi koulutukseltaan ja tavoiltaan.
Mutta koska viestiä ei kirjoita miehesi eikä se toinen nainen, niin voin vain arvailla sinun sanailustasi, että näyttää siltä, että hekin voittivat. Ehkä he ovatkin enemmän toistensa kaltaiset ja onnellisemmat yhdessä kuin sinä miehesi kanssa.
Onko näissä tilanteissa aina pakko nähdä jonkun häviäjäksi ja jonkun voittajaksi? Voittaako elämässä aina joku ja häviääkö aina silloin joku toinen?
Kirjoitan vastaukseni 45v korkeastikoulutetuna (mainitsin tuon koska, oppiarvo nyt aloituksessa pidettiin "tärkeänä", itselleni se ei ole tärkeä) kahden varatun miehen naisena; toisen tyttöystävänä ja toisen vaimona. Tässä matematiikassa me kaikki kuusi funktionosatekijää olemme voittajia, tietäen tai tiedostamatta.
Aloittaja, ole onnellinen päätöksestäsi, sillä polkusi on vasta kesken, elämässä ei mikään tapahdu sattumalta, kaikella on tarkoituksensa. Yritä olla katkeroitumatta, olitte varmasti joskus onnellisia yhdessä, aikanne vain meni ohitse, jotain uutta on edessäsi ja kiität vielä itseäsi oikeasta ratkaisusta, kun vaan muistat olla katkeroitumatta. Meillä jokaisella on oma tiemme kuljettavana ja välilllä tapahtuu hyviä, välillä vähemmän hyviä asioita. En sano pahoja tai huonoja, koska ne vähemmän hyvätkin varmasti kääntyvät hyviksi kunhan maltamme odottaa ja taivaltaa.
Joskus käy vain niin, että vaimo kyllästyy läpeensä tilanteeseen, usein silloin kun tie on vapaa, lapset maailmalla ja rahaa ja omaakin omaisuutta. Naiset elävät keskimäärin pidempään ja ovat terveempiä. Ei siihen funktioita tai yhtälöitä tarvitse. Yhtenä päivänä huomaa, että rakkaus siihen pettäjään on kuollut, katsoo tarkasti ja toki laskee yksinkertaisella yhteenlaskulla, paljonko mahdollisesti on elämää jäljellä. Ja miten haluan sen elää. Haluanko elää sen miehen kanssa, joka petti ja on nyt kärtyisä, jota kenties hoidat vaippoihin. Jokainen elämää elänyt ja nähnyt, tietää, että ei kannata katkeroitua, se kääntyy itseään vastaan. Mutta kannattaa tehdä siitä loppuelämästä mahdollisimman hyvä.
Itse ajattelen pitkää matkaa halki mantereen hyvän ystävän seurassa.
Mies ei sitten tänään muista sanomisistaan mitään ja sanoo että asioita pitää nähdä huumorin kannalta.
Niin että tällä tasolla mennään.
Minusta tässä on ollut jo pari vuotta ja enemmänkin huumorinkukka tosi hakusessa, kuka tahansa tulee hulluksi jatkuvasta käymistilasta.
Olet oikeassa siinä, että en rakasta tuota miestä enää, ja katkerakin olen, voisin vaikka maksaa siitä että saisin tämän vihantunteen pois itsestäni.
Onko siihen vinkkejä vai pitääkö minun vain kestää riehuvaa raivoa sisälläni?
Menetetyt vuodet ne eniten rassaa ja oma tymyys ja itsekunnioituksen puute.
Yritä ajatella, mitä hyvää yhteiset vuodet sinulle antoivat. Miten kasvoit, mitä häneltä opit, mistä sait nauttia, joka ei olisi ollut mahdollista ilman miestäsi. Jos teillä on lapsia, niin nehän tietenkin ovat eräs elämän antama "palkkio" yhteisistä vuosista.
Itse elin myös onnettomana 21 vuotta avioliitossa, vaikkei siihen uskottomuutta liittynytkään. Alusta alkaen olin lasteni isän kanssa, koska toiset tahtoivat niin, en omasta tahdosta tai rakkaudesta. En koskaan puhu menetetyistä vuosista, sainhan elää hänen kanssaan paljon asioita, jotka eivät olisi olleet minulle silloin yksin mahdollisia ja sain ihanat lapsemme. Kuitenkin ajattelin, että olen vielä niin nuori (silloin 35v), että elämällä täytyy olla minulle jotain muutakin annettavaa. Olenkin ajatellut, että elin niin kauan rakkaudettomuudessa, että saan nyt tasoituksena antaa ja saada rakkautta kahdelta mieheltä.
Ehkä sinun kannattaa tehdä jotain, mitä olet aina haaveillut, mutta miehesi oli vastahakoinen asialle. Varmaankin jotain sellasia asioita on. Itse tein niin erottuani. Tein juuri sitä, mitä halusin, mitä en koskaan saanut. Tein asioita, jotka saivat minut tuntemaan, että olen kokonainen itsekseen, en tarvitse toista puoliskoa ollakseni ehyt. Asioita, josta olin luopunut, koska entinen mieheni ei halunnut. Todella radikaalejakin ratkaisuja, jopa ammatin vaihdoin, olinhan ollut aikaisemmassa ammatissa hänen vuokseen. Mieti ja muistele, mitä olet hylännyt toivelistaltasi hänen vuokseen - NYT sinun on aika toteuttaa ne haaveesi. Jos ne eivät taloudellisesti tai jotenkin muuten ole juuri nyt mahdollisia toteuttaa, ala työskennellä niin, että pystyt saavuttamaan niitä asioita. Älä arvio vuoren korkeutta sen juurella, kunhan olet kiivennyt sen huipulle, huomaat, miten matala se olikin. Huomaat pian olevasi onnelllinen itseksesi, sisäisesti ehyt ja terve ihminen. Eroprosessi on aina elettävä olipa eron syy mikä tahaansa ja eheydyttävä yhdeksi kokonaiseksi ihmiseksi entisestä parinpuoliskosta. Voimia ja usko itseesi, olet varmasti tehnyt oikein itsellesi. Sinä itse olet oman elämäsi tärkein ihminen, kaikki muut tulevat kyllä perässä.
Aivan, kyllä tuo pitkään rakkaudettomassa suhteessa toivoton taivaltaminen on pahinta, pahempaa kuin pettäminen.
Ihminen tarvitsee toisen ihmisenn lömpöä he toistensa kanssa lähellä elävät.
Mutta vaikka kuinka huono suhde on ollut, niin tuo pitkäaikaisuus tekee sen että murheelliseksi vetää, kun sitten jättää senkin.
Eroprosessi siitä tulee, joka tapauksessa, murheellinen mieli ja kiukku ja vaikka mitä tunteita sekaisin.
Voi kun minäkin saisin kokea vielä suhteen, jossa olisin rakastettu ja rakastaisin.
Vaikka juuri nyt enemmänkin pelkään miehiä.
Aika kipeää on käynyt.
Sinun tekstisi on jotenkin naurettavaa. Annat elämänneuvoja. Itse petät miestäsi. Voihan tuota nimittää rakkaudeksi, pillun jakamista kahdelle miehelle. Minun vaimoni lentäisi ulos kuin leppäkeihäs, jos olisi noin karski. Erota voi huonosta liitosta ja vaikka huutaakin tuskaansa ulos, mutta luovuttaja älä usko tuollaista lässytystä.
Minä kylläkin ymmärsin ettei se hänen miehensäkään mikään huono mies ole?
aikanaan miestä, jota rakastin ihan valtavan paljon. Sen jälkeen olen elänyt rakkaudettomassa suhteessa. Minulla on kaikki maallinen hyvä, mitä ihminen voi toivoa, olen sievä, pidetty, hyvässä työssä..mutta minusta tuntuu, että mikään se hyvöä ei ole mitään, kun en saa rakastaa.
Että mahdollisesti kaksi rakastavaa miestä ovät hänen aikuset poikansa? Rakkautta voi antaa ja saada ilman seksuaalisia virityksiä... Tai voi myös olla, että kirjoittaja elää avoimesti suhteessa jossa perheeseen kuuluu 2 miestä ja 1 nainen. Kaikkea mahtuu maailmaan, mitä siitä ottamaan hernettä nenään :)
toisen miehen vaimona , toisen rakastajana. Hae vielä kauempaa. Minua ottaa pannuun tuollaiset naiset. Oksettaa.
... ja varmaan vähän pelottaakin ;)
moiset vouhkat.