Hei
Osaisiko joku auttaa ositukseen liittyvissä kysymyksissä?
Netistä löytyvät, ositukseen liittyvät ohjeet kuulostavat tosi jäykiltä: lasketaan miehen omaisuus ja velat, vaimon omaisuus ja velat yms. Eivätkö osapuolet voi vapaasti sopia keskenään jaosta? Pitääkö osituspaperi kaikenmaailman liitteineen esittää varsinaista eroa haettaessa tasan?
Entä jos yhteinen asunto on sovittu myytäväksi vasta erohakemuksen jälkeeen? Entä jos ennen kaikkea haluan päästä eroon liitosta, eikä ole niin euron päälle tarkkaa, että kaikki menee juuri tasan. Voimmeko laatia vapaamuotoisen sopimuksen, jossa asioista yksinkertaisesti sovitaan?
Osaisiko joku auttaa ositukseen liittyvissä kysymyksissä?
Netistä löytyvät, ositukseen liittyvät ohjeet kuulostavat tosi jäykiltä: lasketaan miehen omaisuus ja velat, vaimon omaisuus ja velat yms. Eivätkö osapuolet voi vapaasti sopia keskenään jaosta? Pitääkö osituspaperi kaikenmaailman liitteineen esittää varsinaista eroa haettaessa tasan?
Entä jos yhteinen asunto on sovittu myytäväksi vasta erohakemuksen jälkeeen? Entä jos ennen kaikkea haluan päästä eroon liitosta, eikä ole niin euron päälle tarkkaa, että kaikki menee juuri tasan. Voimmeko laatia vapaamuotoisen sopimuksen, jossa asioista yksinkertaisesti sovitaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole pakko tehdä edes sitä vapaamuotoista sopimusta jos kaikki sovinnossa onnistuu. Kukaan ei vaadi esitettäväksi mitään papereita. Tosin joku sopimus voi olla hyvä tehdä sen varalle että toinen ei jälkikäteen olekaan tyytyväinen.
Meillä kanssa vastaava tilanne, lopullinen ero voidaan hakea syyskuussa ja ainakin toistaiseksi sulassa sovussa omaisuuden jakoa suunniteltu. Olen itsekin tässä pähkinyt näitä muodollisuuksia, eli onko tosiaan niin, että voidaan asunnon ja lainan omistus vain siirtää toisen nimiin? Käytännössä ollaan siis suuniteltu seuraavaa; minä jään lasten kanssa asumaan yhteiseen omistusasuntoon ja jatkan lainan lyhennystä yksin. Ollaan sovittu summasta, jonka maksaisin miehelleni. Ja sittenkö vaan kävellään pankkiin ja pyydetään siirtämään laina yksin mun nimiin? Entä asunnon omistus? Onko esim. se varainsiirtovero maksettava joka tapauksessa vai voiko sen jotenkin välttää?
Juuri viimevuonna vastaavan tehneenä voin antaa vinkin tai pari.
Ositusta ei ole pakko tehdä 50/50. Voitte siirtää vaikka kaiken toisen nimiin.
Itse asiassa osituspaperi on allekirjoitettuna (todistajien kanssa) lainvoimainen ilman mitään muotoseikkoja, omaisuusluetteloa, pankkisaldoja tai osakesalkkujen sisältöä.
Nimet ja päivämäärä on tärkein. Myös pelkkä maininta riittää että oletta asian muuten sopineet eikä kummallakaan tule olemaan mitään moitittavaa.
Kiinteistöön saa lainhuudon tällä samalla saantokirjalla, kunhan ko. kiinteistö on siinä yksilöity (osoite, nimi ja kiinteistönro). Kaupanvahvistajaa ei tarvita.
Varainsiirtoveroa ei mene kuin pesän ulkopuolisista varoista, esim. uusi laina tasingon maksuun jos olette niin sopineet. Kun omistajaolettamus (=lainhuuto) on vahvistettu, voit tarjota sitä pankille vakuudeksi koko lainapaketista.
Käytännössä myöskään verottaja on hyvin harvoin kiinnostunut vaikka näin "lahjoittaisi" koko omaisuutensa ex-aviopuolison nimiin. Itseasiassa se onkin porsaan mentävä reikä jos kehtaa käyttää.
1-vaiheen hakemus sisään, osituskirjalla omaisuuden siirto ja antaa erohakemuksen raueta.
Näin liikkuisi isotkin summat ilman lahjaveroa/varainsiirtoveroa.
Toinen vinkki olisi rahan sitominen ulkomailta ostettuun kultaan (siis siihen alkuaineeseen, Au).
Hinnanvaihtelu on pientä, omistuksia ei merkitä mihinkään ja v2000 asti tavaraa on saanut tuoda maahan verovapaasti, paitsi USA:sta on Eurooppaan rangaistustulli. Mutta nyt menee enemmän talouspolitiikan puolelle, varsinkin kun eropalstalla ollaan.
Loppuun vielä viisaus että useat ovat katuneet naimisiinmenoaan, mutta harva eroaan.
Kannattaa tutkia näitä asioita, niillä pääsee tuntipalkoille...
Kiitoksia paljon vinkeistä!!!
pakko tehdä ositusta 50-50-periaattella, jos ja kun sovussa sen muutenkin pystyy tekemään.
Mutta jonkinlainen kirjallinen soppari kannattaa kuitenkin tehdä jo siitäkin syystä, että kun teistä joskus aika jättää, ennen perinnönjakoa pitää selvittää juurikin tuo ositusasia, niin hassulta kuin se nyt tuntuukin. Eli käytännössä voitte tehdä vaikka sen sisältöisen paperin, josta ilmenee, että olette sovussa osittaneet avio-oikeuden alaisen omaisuuden eikä kummallakaan ole asiaan moittimista. Alle nimet kahden esteettömän todistajan nimmarit ja molemmille osapuolille samanlainen paperi. Näin minulle neuvoi tuttu juristi.
Kiitos vastauksesta!
Ositus tulee aina suorittaa. Siinä vallitsee kuitenkin sopimusvapaus eli osapuolet voivat sopia siinä mitä tahansa. Ositus - riidatonkin - kannattaa kuitenkin aina vahvistaa juristin luona. Periaatteessa riittää kaksi esteetöntä todistajaa mutta näin maalaisjärjellä kiistattomamman paperin muodostaa juristin luona laadittu. Ositukseen kannattaa aina kirjoittaa maininta että kumpikin sitoutuu olemaan ositusta moittimatta. Itse eronneena tehtiin exsän kanssa paperit valmiiksi ja tuttu juristi väkersi sen sitten lopulliseen muotoonsa. Ja tuli hyvä, parempi kuin mitä itse olisin kuunaan kyennyt tekemään. Työkaveri sitten otti ja erosi. Pummaili tuota meidän osituspaperia joka tehtiin tasajakona ja yritti sitten sitä soveltaa heidän tilanteeseensa ja ongelmiahan siitä on syntynyt. Toivottavasti pääsevät maaliin kovin paljon köyhtymättä. Juristin käyttäminen tuossa ei varmaan kustanna kuin joitakin satasia jos pohjatyöt tekee itse. Loppupelissä se on sitten sellainen paperi jolla on vankasti lainvoima. En halua erityisesti nostattaa huolia mutta jos jossain on syytä panostaa niin osituspaperin laadinnassa. Ja jos pankkilainoja ja muita on takana niin kannattaa varmistaa että rahoitus pankin puolelta onnistuu. Meilläkin oli tilanne että omaisuutta oli hieman yli 500 tuhatta euroa ja velkaa alle puolet siitä. Omat bruttotuloni ovat yli 50 tuhatta vuodessa mutta silti pankki alkoi kitisemään. Pankin vaihto lopetti kitinät kyllä samantien mutta näissä kannattaa varmistaa kaikki nurkat.
on ositus pakko tehdä.