Aina sanotaan, että "tee se itsari, mutta älä vingu täällä". Toisin sanoen: älä puhu siitä.
Sitten ku joku tekee itsarin niin ihmetellään ja jossitellaan "jos hän olisi puhunut tästä niin ehkä mitään pahaa ei olisi käynyt".
Itsemurhasuunnitelmista muille kertominen on jo vakava hätähuuto sinänsä.
Miten vitussa pitäisi muka menetellä?
Sitten ku joku tekee itsarin niin ihmetellään ja jossitellaan "jos hän olisi puhunut tästä niin ehkä mitään pahaa ei olisi käynyt".
Itsemurhasuunnitelmista muille kertominen on jo vakava hätähuuto sinänsä.
Miten vitussa pitäisi muka menetellä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä niillä ihmisillä, joiden mielestä itsarista puhuvat saisivat mennä muualle vinkumaan, on itsellään pahoja ongelmia. Aggressio on suojamekanismi ja sen takana on pelko. Kun hyökkään, kun näytän olevani isompi ja pahempi (vertauskuvallisesti), olen suojassa, eikä silloin välitetä, ketä satutetaan. Oikeasti itsemurha-ajatuksia pitää kuunnella ja kunnioittaa. Usein taustalla on sairaus, depressio, ahdistus, suuri menetys, käsittämättömän vaikea elämäntilanne, missä yksilön voimat ovat hetkellisesti lopussa. Silloin tarvitaan myötätuntoa, rakkautta, kuuntelevaa korvaa ja huolenpitoa, joskus ihan käytännön neuvoja ja apua mitä omien voimien valuttua jonnekin ei osaa tai jaksa hakea, eikä silloin tarvita vittuuntuneita tai vihaisia kommentteja, millä ei rakenneta mitään. Valmiiksi haavoittuneeseen mieleen ne voivat vaikuttaa vain negatiivisesti.
joutuvat elämään syyllisyydentunnossa, kun joku heille tärkeä on paennut vastuutaan ja tehnyt itsarin. Jatkuva itsemurhalla uhkailu on läheisten terrorisointia, jos ei asioitaan yritä mitenkään korjata. Sitäpaitsi niinhän sitä sanotaan, että ne jotka jatkuvasti asialla uhkaavat, eivät sitä oikeasti tee, jos eivät vahingossa onnistu..
Sinä, kun vaikutat niin kovin myötätuntoiselle, noita itsemurhalla uhkaajia kohtaan, niin olet varmasti yhtä empaattinen heille, jotka joutuvat kuuntelemaan uhkailuja ja vahtimaan, ettei se läheinen nyt vaan tapa itseään..
Kyllä itsemurhasuunnitelmistaan pitää puhua. Se on hätähuuto saada apua jostain, joltakulta.
Älä välitä, jos joku tuomitsee. Tuomitsevalla henkilöllä varmaan itsellään ongelmia.
onkin ongelma, se itsemurhalla uhkailija näet. Tavallisella ihmisellä ei ole resursseja auttaa, kuin kuuntelemalla ja hoitoon ohjaamalla ja jos se ei riitä, niin häntäkin pitää ymmärtää. On ihan luonnollista, että itsetuho tuomitaan, koska ns.normaali ihminen haluaa suojella elämää ja inhimmillisenä tuomitsee sen tuhoamisen. Sinä varmaan et tiedä, miltä tuntuu, kun joku uhkaa tappaa itsensä ja saa läheisensä huolestumaan.
Vituttaa vinkujat jotka vuositolkulla kiusaavat omaisiaan itsemurhauhkailulla, apua voi pyytää suoraankin!!!!
Näen sen niin, että itsemurhaa suunnitteleva on useimmiten kuitenkin se heikompi. Lyötyä ei saa lyödä, vai miten se sanonta menee.
Tuo, että korjatkoon asiansa ite. Tottakai jokainen hyvissä voimissa elää kohtuullisen hyvää elämää ja jaksaa hoitaa asiansa. Jokainen meistä on joskus heikossa hapessa. Se, että toinen lopettaa vaatimuksesta sen vinkumisen ei tarkoita, etteikö hän oikeasti ole tosi vakavassa paikassa itsensä kanssa. Hän vain silloin lakkaa "rasittamasta" läheisiään, kunnes nämä sitten kuitenkin joutuvat kohtaamaan sen, jos ja kun se peruuttamaton on tapahtunut. Aloittaja esittää mielestäni oikein hyvän kysymyksen: "Miten vitussa pitäisi muka menetellä?" Kaikki on näköjään pahasta. Toisen ihmisen tuskaa ei ole helppo kohdata. Apua on syvässä ahdistuksessa aika vaikea pyytää selkeästi jäsenneltynä ja selvästi artikuloiden, ja vielä varsinkin kun ei usko siihen valoon tunnelin päässä.
Tiedän seuraukset, kun joku on tappanut itsensä.
ei mulla siis mitään tarkoitusta ole vähätellä ketään. Itse kannatan itsemurhaa/eutanasiaa jos on esim. jokin tappava sairaus tai täysissä järjissään oleva liikuntakyvytön jne. ja täysin selvinpäin lääkkeiden käyttö ei mielestäni täytä selvinpäin olemista ja mikäli ns. hyvän elämän kriteerit ei enää täyty.
Kenties sen takia vastaukseni oli niin epäselvä. Kaikki saa toki kirjoittaa vaikka itsemurha viestejään, mutta sitä eivät voi vaatia miten kukin ihminen suhtautuu siihen.
Mutta nostattaa vihan toisinaan lukea jotain erosin tyttöystävästäni haluan tappaa itseni. No kenties sekin on vaan tunteenpurkaus joltakulta, mutta linjoilla saattaa olla joku ketä raivostuu ko. tekstistä.
Minä hiljenen jatkakaa...
Entä jos on pyytänyt apua, vaikka vain seuraa silloin tällöin, mutta kukaan ei halua joustaa aikatauluistaan.
sitä on vähän liikaa sellaisia jotka vaan puhuvat siitä ja hakevat huomiota. Siitä syystä jätän yleensä vastaamatta itsemurhaviesteihin tai jos olen pahalla päällä toivotan onnistunutta itsaria.
Veikkaisin etten ole ainut, olenhan minäkin itsaria miettinyt joskus ja kertaalleen joutunut putkaan, koska minua epäiltiin itselleni vaaralliseksi, sen enempää tähän kommentoimatta. Samaten olen passittanut tärkeän henkilön sairaalaan, kun tajusin, että se on popsinut yliannostuksen lääkkeitä.
Miten tämänkin nyt sitten selittäisi...