en oikein tiedä mistä aloittaisin.. noh ollaan poikaystäväni kanssa oltu noin kolmisen vuotta yhdessä. molemmat nuoria vielä, 18v.
luotin häneen koko sydämestäni kunnes vuosi sitten sain hänet kiinni tekstailusta toisen tytön kanssa. suutuin siitäkin, mutta eniten siitä että valehteli. sen jälkeen valehteluja tuli melko useita. sain hänet kiinni vielä parista ''tekstiviesti -ongelmasta'', josta hän tietenkin valehteli taas. en tiedä oliko itsessäni jokin vikana, kun yksi hänen ''salarakkaistaan'' oli häntä 5vuotta nuorempi ! niinkö epätoivoinen..?
en enää uskonut mitään mitä siitä suusta tuli. monet kerrat kyllä uhkailin kysyväni hänen kavereiltaan oliko totta mitä hän puhui ja oliko siellä missä sanoi olevansa, mutta en ikinä uskaltanut, koska vihaan hänen ystäviään eikä hekään liioin varmaan minustakaan välitä.
meillä on ollut monia eroja suhteemme aikana. olen sanonut itselleni että ''nyt jätät sen kusipään. jos erotaan, niin erotaan sitten kanssa!!'', mutta aina ollaan yhteen palattu.
aina on sanonut myös ettei ikinä löisi naista.. kysyin kerran kun hän istui tietokoneella että saanko tulla käymään myös koneella, hän kieltäytyi ja sanoi että ''enkö sen takia pääse kun salaat jotain sieltä?''. hän raivostui ja nosti tuolin päälleni ja uhkasi hakata minut sillä. tästä tapauksesta ei ole kuin pari kuukautta ja tämmöinen uhkaus on sattunut vain kerran.
kun olemme kaupungilla, hän katselee vieraita naisia. niin ne miehet tekevät juu, enkä sano ettenkö itse katsoisi upeakroppaisia tummia miehiä mutta minua vaivaa kun hän tekee sitä seurassani ja jää vielä kuinka pitkäksi aikaa tuijottamaan. muutenkin kun en ole ikinä ollut sujut itseni kanssa niin tuo sattuu aikalailla. hän on luvannut lopettaa sen, mutta ei sitä törppöä kukaan pysty muuttamaan.
en tunne samallalailla kuin ennen, mikä on varmasti ihan normaalia, mutta joskus en tunne enää rakastavani häntä.. mutta en pystyisi elämäänkään ilman sitä luuseria.
kaikenlisäksi olen raskaana hänelle..
en tiedä mitä pitäisi tehdä.. itselläni ei ole edes ystäviä joihin turvautua kysymällä tällaisia tai eron jälkeen. en ole kovin sosiaalinenkaan, en saa helposti uusia ystäviä.
-kiitos kaikille vastaanneille, asiallista kommenttia.
luotin häneen koko sydämestäni kunnes vuosi sitten sain hänet kiinni tekstailusta toisen tytön kanssa. suutuin siitäkin, mutta eniten siitä että valehteli. sen jälkeen valehteluja tuli melko useita. sain hänet kiinni vielä parista ''tekstiviesti -ongelmasta'', josta hän tietenkin valehteli taas. en tiedä oliko itsessäni jokin vikana, kun yksi hänen ''salarakkaistaan'' oli häntä 5vuotta nuorempi ! niinkö epätoivoinen..?
en enää uskonut mitään mitä siitä suusta tuli. monet kerrat kyllä uhkailin kysyväni hänen kavereiltaan oliko totta mitä hän puhui ja oliko siellä missä sanoi olevansa, mutta en ikinä uskaltanut, koska vihaan hänen ystäviään eikä hekään liioin varmaan minustakaan välitä.
meillä on ollut monia eroja suhteemme aikana. olen sanonut itselleni että ''nyt jätät sen kusipään. jos erotaan, niin erotaan sitten kanssa!!'', mutta aina ollaan yhteen palattu.
aina on sanonut myös ettei ikinä löisi naista.. kysyin kerran kun hän istui tietokoneella että saanko tulla käymään myös koneella, hän kieltäytyi ja sanoi että ''enkö sen takia pääse kun salaat jotain sieltä?''. hän raivostui ja nosti tuolin päälleni ja uhkasi hakata minut sillä. tästä tapauksesta ei ole kuin pari kuukautta ja tämmöinen uhkaus on sattunut vain kerran.
kun olemme kaupungilla, hän katselee vieraita naisia. niin ne miehet tekevät juu, enkä sano ettenkö itse katsoisi upeakroppaisia tummia miehiä mutta minua vaivaa kun hän tekee sitä seurassani ja jää vielä kuinka pitkäksi aikaa tuijottamaan. muutenkin kun en ole ikinä ollut sujut itseni kanssa niin tuo sattuu aikalailla. hän on luvannut lopettaa sen, mutta ei sitä törppöä kukaan pysty muuttamaan.
en tunne samallalailla kuin ennen, mikä on varmasti ihan normaalia, mutta joskus en tunne enää rakastavani häntä.. mutta en pystyisi elämäänkään ilman sitä luuseria.
kaikenlisäksi olen raskaana hänelle..
en tiedä mitä pitäisi tehdä.. itselläni ei ole edes ystäviä joihin turvautua kysymällä tällaisia tai eron jälkeen. en ole kovin sosiaalinenkaan, en saa helposti uusia ystäviä.
-kiitos kaikille vastaanneille, asiallista kommenttia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tuo on totta, pyydä jonkun aikuisen apua (oikeasti, 18-vuotias voi olla lain edessä aikuinen mutta ei näissä asioissa). Äitiysneuvola voi olla paras vaihtoehto.
siltä että olisi aika nostaa kytkintä ja lähteä suhteesta. todeta että hauskaa oli sen aikaa kun oli mutta nyt loppui. Tuo raskaus tosin mutkistaa asioita. Aika paljonkin.
Mutta olipa raskaana tai ei, niin tuon luota parempi poistua... Oikeastaan eilen olis ollu hyvä tai toissapäivänä. Ihan sama onko vaikeaa ilman sitä, vaikeampaa on jatkossa luvassa.
En usko että lapsi muuttaisi poikaystäväsi käytöstä yhtään parempaan suuntaan.Ja se että mitä teet raskautesi suhteen niin on kokonaan sinun päätettävissäsi.Sinun pitää miettiä olisiko sinusta äidiksi vai ei.Jos tuntuu että et ole valmis vielä niin suosittelen aborttia.Mutta mielestäni poikaystäväsi kuuluu kuitenkin saada tietää raskaudestasi.Älä anna muiden mielipiteiden kuitenkaan vaikuttaa päätökseesi!!
Jos sinulla on hyvät välit äitisi kanssa niin puhu hänen kanssaan asiasta.Toki olisi myös hyvä käydä selvittämässä se että kuinka pitkällä raskautesi on.Niin tiedät sitten että kuinka kauan on sitä miettimisaikaa raskauden suhteen.Toivotan sinulle voimia ja jaksamista.
...on vähintääkin kyseenalaista, mikäli syyt ei ole todella päteviä. Kuitenkin suurin osa synnytyksistä on juuri sitä, että ei musta vielä ole äidiksi ja sitten onkin äidiksi, kun se tenava syntyy. Mutu-fiiliksellä abortti on aika paha. Mitä jos eei ikinä kykenekkään saamaan lapsia myöhemmin? Ensisijainen ajatus pitäisi olla että lapsi pidetään, mutta jos tosiaankin on aivan mahdotonta tai todella varma ettei ikinä halua lasta, niin silloin abortti on yksi vaihtoehto. Niitä on nykyään myös tukiperheitä nuorille äideille, jotka toimii varavanhempina ja hoitaa muksua toisinaan, kun haluaa vapaapäivän. Pääasia on, ettei ikinä joutuisi katumaan sitä aborttia ja että tosiaan miettii sitä tilannetta, jos ei saisi koskaan toista mahdollisuutta saada lasta.