Avoimet suhteet ovat sopineet minulle paremmin kuin tavalliset suhteet. Niissä olen kokenut syvää vuosia kestävää rakkautta, iloa, hauskuutta ja ollut läheinen kumppanin kanssa. Tavallisia suhteita minulla on ollut vain kolme ja ainakin kaksi niistä olivat huonoja kokemuksia. Tässä kuvaus tavallisista suhteistani(nimet ja tiedot muutettu):
Anteron tapasin baarissa kun olimme molemmat 19v. Anterolta oli jäänyt koulu kesken ja hän oli töissä kaupan kassana. Itse olin lukiolainen. Rakastuimme heti ja näimme toisiamme joka päivä sen lisäksi että puhuimme puhelimessa tuntitolkulla. Kuukauden päästä tuntui luonnolliselta harrastaa seksiä ja hän vei neitsyyteni. Antero oli kaikin puolin ihanne poikaystävä joka rakasti minua tosi paljon ja minä häntä. Puolen vuoden seurustelun jälkeen hän halusi mennä kihloihin. Minua oli alkanut ahdistaa jatkuva yhdessäolo ja sanoin että tämä ei sitten tarkoita naimisiinmenoa. Mentiin kihloihin ja ehkä hän kuvitteli että se kuitenkin johtaisi avioliittoon. Minua alkoi ahdistaa enemmän ja enemmän kun Antero oli koko ajan kanssani eikä antanut minulle edes yhtä iltaa olla yksikseni. Seksi oli toinen stressitekijä, koska hän halusi monta kertaa päivässä kun taas minä en vielä siinä iässä pitänyt seksistä. Tunteeni häntä kohtaan hävisi eikä tulleet takaisin vaikka kuinka toivoin. Puolitoista vuotta oltiin yhdessä kunnes sanoin hänelle että haluan lopettaa. Hän itki lohduttomasti ja soitteli vielä puolen vuoden ajan minulle kunnes muutin ulkomaille. Suhteesta jäi surullinen olo koska rakastin häntä ihmisenä mutta en halunnut olla häneen kanssaan. Minulle jäi pahamieli siitä että häneen sattui ero niin paljon. Monta vuotta vältin vakavia suhteita koska pelkäsin että sama voisi tapahtua.
Eeron tapasin työpaikalla kun olin 25v ja hän oli 33v. Eerolla oli tärkeä rooli IT-firmassa ja minulla oli aika rupu duuni samassa firmassa eikä ala ollut sitä mitä olin opiskellut joten tiesin etten olisi siellä kauaa. Eero alkoi heti jahtaamaan minua ja pyysi moneen kertaan treffeille. En ollut kiinnostunut hänestä ja kieltäydyin päivittäin noin kuukauden ajan. Lopulta suostuin kaverina tulemaan kaljalle. Hän sitten onnistui saamaan minut toisillekkin treffeille ("kaverina"). Tuli juotua sellanen hiprakka että päädyimme sänkyyn. Aloimme seurustelemaan vaikka sanoin hänelle että hän ei viehätä minua enkä halua juuri nyt seurustella. Hän sanoi että ehkä minulle tulee toisenlainen olo kun seurustelemme pidempään. Ei tullut. Tuntui niin väärin olla sellaisen kanssa jota kohtaan en tuntenut viehätystä, mutta hän halusi tarrata minuun kiinni. Olin heikko enkä jaksanut rimpuilla irti. Toisaalta tuntui hyvältä kun oli joku vierellä ja mukana päivittäisessä elämässä, mutta masensi että tiesin homman olevan tuhoon tuomitun. Puolen vuoden päästä etsin toisen työn ja jätin hänet. Jäi paha mieli koska hän oli surullinen.
Heikin tapasin leirintäalueella kun olin 30v ja hän 43v. Heikki oli ollut lasten parissa töissä kuten minäkin. Nuotion ääressä tunsin että hän oli kiinnostunut minusta ja minä tunsin vetoa häneen. Aamulla huomasin että hänellä oli ihan harmaa tukka joka jotenkin vei maun. Aloimme seurustelemaan. Heikki oli kehunut että on erinomainen sängyssä, mutta ihan keskiverto hän oli. Heikki oli kova poika muutenkin kehumaan itseään ja minusta tuli aika passiivinen keskusteluissa - sellainen etäinen olo. Asuimme eri paikkakunnilla joten näimme vain viikonloppuisin, mutta juttelimme puhelimessa joka päivä. Pian viikonloppuiset tapaamisetkin alkoi tuntua minusta liian paljolta. Heikillä oli ikävä tapa menettää malttinsa ja huutaa ihmisille. En vain voinut pitää tästä ihmisestä. Puolen vuoden päästä hän petti minua ja jätti minut koska oli niin häpeissään. Alkujärkytyksen jälkeen olin huojentunut että suhde oli ohi. Kolmen vuoden päästä hän lähetti minulle sähköpostia mutta en vastannut.
Olen alkanut miettimään että tuossahan on vain pari toivotonta tarinaa. Ehkä en kuitenkaan ole toivoton tapaus kumppanina. Voisin yrittää strategisemmin hakea sellaista vakavaa seuraa josta voisi jotain tullakkin, enkä vain mennä tuulen mukana (hyvät avoimet suhteet mutta huonot vakavat suhteet). Toinen puoli minusta pelkää että historia toista itseään tai että en sovellu vakituiseen suhteeseen.
Anteron tapasin baarissa kun olimme molemmat 19v. Anterolta oli jäänyt koulu kesken ja hän oli töissä kaupan kassana. Itse olin lukiolainen. Rakastuimme heti ja näimme toisiamme joka päivä sen lisäksi että puhuimme puhelimessa tuntitolkulla. Kuukauden päästä tuntui luonnolliselta harrastaa seksiä ja hän vei neitsyyteni. Antero oli kaikin puolin ihanne poikaystävä joka rakasti minua tosi paljon ja minä häntä. Puolen vuoden seurustelun jälkeen hän halusi mennä kihloihin. Minua oli alkanut ahdistaa jatkuva yhdessäolo ja sanoin että tämä ei sitten tarkoita naimisiinmenoa. Mentiin kihloihin ja ehkä hän kuvitteli että se kuitenkin johtaisi avioliittoon. Minua alkoi ahdistaa enemmän ja enemmän kun Antero oli koko ajan kanssani eikä antanut minulle edes yhtä iltaa olla yksikseni. Seksi oli toinen stressitekijä, koska hän halusi monta kertaa päivässä kun taas minä en vielä siinä iässä pitänyt seksistä. Tunteeni häntä kohtaan hävisi eikä tulleet takaisin vaikka kuinka toivoin. Puolitoista vuotta oltiin yhdessä kunnes sanoin hänelle että haluan lopettaa. Hän itki lohduttomasti ja soitteli vielä puolen vuoden ajan minulle kunnes muutin ulkomaille. Suhteesta jäi surullinen olo koska rakastin häntä ihmisenä mutta en halunnut olla häneen kanssaan. Minulle jäi pahamieli siitä että häneen sattui ero niin paljon. Monta vuotta vältin vakavia suhteita koska pelkäsin että sama voisi tapahtua.
Eeron tapasin työpaikalla kun olin 25v ja hän oli 33v. Eerolla oli tärkeä rooli IT-firmassa ja minulla oli aika rupu duuni samassa firmassa eikä ala ollut sitä mitä olin opiskellut joten tiesin etten olisi siellä kauaa. Eero alkoi heti jahtaamaan minua ja pyysi moneen kertaan treffeille. En ollut kiinnostunut hänestä ja kieltäydyin päivittäin noin kuukauden ajan. Lopulta suostuin kaverina tulemaan kaljalle. Hän sitten onnistui saamaan minut toisillekkin treffeille ("kaverina"). Tuli juotua sellanen hiprakka että päädyimme sänkyyn. Aloimme seurustelemaan vaikka sanoin hänelle että hän ei viehätä minua enkä halua juuri nyt seurustella. Hän sanoi että ehkä minulle tulee toisenlainen olo kun seurustelemme pidempään. Ei tullut. Tuntui niin väärin olla sellaisen kanssa jota kohtaan en tuntenut viehätystä, mutta hän halusi tarrata minuun kiinni. Olin heikko enkä jaksanut rimpuilla irti. Toisaalta tuntui hyvältä kun oli joku vierellä ja mukana päivittäisessä elämässä, mutta masensi että tiesin homman olevan tuhoon tuomitun. Puolen vuoden päästä etsin toisen työn ja jätin hänet. Jäi paha mieli koska hän oli surullinen.
Heikin tapasin leirintäalueella kun olin 30v ja hän 43v. Heikki oli ollut lasten parissa töissä kuten minäkin. Nuotion ääressä tunsin että hän oli kiinnostunut minusta ja minä tunsin vetoa häneen. Aamulla huomasin että hänellä oli ihan harmaa tukka joka jotenkin vei maun. Aloimme seurustelemaan. Heikki oli kehunut että on erinomainen sängyssä, mutta ihan keskiverto hän oli. Heikki oli kova poika muutenkin kehumaan itseään ja minusta tuli aika passiivinen keskusteluissa - sellainen etäinen olo. Asuimme eri paikkakunnilla joten näimme vain viikonloppuisin, mutta juttelimme puhelimessa joka päivä. Pian viikonloppuiset tapaamisetkin alkoi tuntua minusta liian paljolta. Heikillä oli ikävä tapa menettää malttinsa ja huutaa ihmisille. En vain voinut pitää tästä ihmisestä. Puolen vuoden päästä hän petti minua ja jätti minut koska oli niin häpeissään. Alkujärkytyksen jälkeen olin huojentunut että suhde oli ohi. Kolmen vuoden päästä hän lähetti minulle sähköpostia mutta en vastannut.
Olen alkanut miettimään että tuossahan on vain pari toivotonta tarinaa. Ehkä en kuitenkaan ole toivoton tapaus kumppanina. Voisin yrittää strategisemmin hakea sellaista vakavaa seuraa josta voisi jotain tullakkin, enkä vain mennä tuulen mukana (hyvät avoimet suhteet mutta huonot vakavat suhteet). Toinen puoli minusta pelkää että historia toista itseään tai että en sovellu vakituiseen suhteeseen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sä oot onnellisin sen kanssa jolla on iso(paksu) muna ja hyvä sängys.
Eikö se ensimmäinen suhde kerro jo kaiken? Seurustelitte yhdessä ja kaikki oli ok kunnes sulle tuli suhdekammo ja pistit poikki.
Eli miksi pistit poikki? Oliko hänessä jotain vikaa mitä et pitänyt. Oliko näissä kahdessa muussa miehessä jotain vikaa, kun aloit seurustella niiden kanssa mutta pistit myös poikki. Vai pistitkö poikki, koska kyllästyit niihin ja halusit etsiä jotain uutta ja virkistävää?
Etitkö jotain tietynlaista ihmistä jonka kanssa elää yhdessä vai nautiko tutustua erillaisiin ihmisiin ja pitää hetken huumaa niiden kanssa? Pystytkö olemaan tietynlaisen ihmisen kanssa, jonka kuvittelet mielessä koko loppuelämän yhdessä?
Sen voin sanoa, että kaikissa on jotain vikoja. On toki olemassa miehiä, joiden kanssa sulla voi nahksahtaa paremmin ja ehkä onnellisempi liitto, mutta ei ne pitkällä aikavälillä täydellisiä ole. Rakkaus on lojaalia, pakkomieltä johonkin henkilöön jonka vuoksi tehä kaikkensa, selvittää pienet ristiriidat ja elää yhdessä loppuelämän. Ehkä et ole tuntenut ketään kohtaan näin tai ehkä et kykene siihen on mun oma veikkaus.
"Eli miksi pistit poikki? Oliko hänessä jotain vikaa mitä et pitänyt."
Myöhemmin olen ymmärtänyt että pistin poikki kahdesta syystä. Elämässäni oli suvun kanssa vaikea tilanne meneillään joten taisin kärsiä masennuksesta. Ja toinen syy oli se että vietimme liikaa aikaa yhdessä mikä oli minulle silloin vaikeaa kun en ollut ikinä seurustellut. Minulla ei silloin vielä ollut taitoja puhua näistä asioista eikä hänellä ollut taitoja kuunnella kun pyysin että saisin edes yhden illan olla yksin.
"Oliko näissä kahdessa muussa miehessä jotain vikaa, kun aloit seurustella niiden kanssa mutta pistit myös poikki."
Kummankaan kanssa minun ei olisi pitänyt alkaa seurustella. Eeron luonteessa ei ollut mitään vikaa (kaikissa ihmisissä tietenkin on), mutta hän ei kiihottanut minua mitenkään ulkoisesti. Olin häpeissäni kun oltiin julkisilla paikoissa hänen kanssaan, mikä saa minut kuulostamaan kamalalta mutta luulen että joikaiselle on sellaisia ihmisiä joiden kanssa heidän vain ei pitäisi olla koska mitään viehätystä ei ole. Siihen suhteeseen päädyin koska olin henkisesti hyvin väsynyt eräästä avoimesta suhteesta. Muuten en olisi ikinä suostunut hänen painostuksestaan alkaa seurustelemaan. Onneksi en koskaan muulloin ole kokenut tuollaista henkistä väsymystä että toimisin ihan omia tunteitani vastaan.
Heikinkään ulkomuotoon en tuntenut vetoa, mutta olisin voinut elää sen kanssa jos hän olisi ollut parempi luonteeltaan. Hän oli ylimielinen, itsekeskeinen ja inhottava huutaja. Oli hänessä hyviäkin puolia, mutta ei niin paljon että nuo huonot olisi peittyny.
"Ehkä et ole tuntenut ketään kohtaan näin tai ehkä et kykene siihen on mun oma veikkaus."
Olen tuntenut noin kahta miestä kohtaan, mutta ne suhteet kai luokiteltaisiin avoimiksi vaikka ovatkin olleet vakavia ja pitkäkestoisempia kuin Anteron, Eeron ja Heikin kanssa. Voin niistäkin kirjottaa pikku pätkän jos ketään kiinnostaa lukea.
Sitä tässä olenkin alkanut miettimään että miksi avoimet suhteet ovat olleet niin paljon parempia kuin nuo vakavat seurustelusuhteet. Yksi syy on ehkä se että en ole koskaan etsinyt mitään, vaan olen ajautunut suhteisiin.
Ala prostituoiduksi. Saat lahjasi hyötykäyttöön ja tuottamaan rahaa (siis ne ainoat lahjat mitä sulla on), ja tarpeessa olevat miehet saavat tarpeensa tyydytettyä.
Pitää viirata päässä pahasti että viettää perjantai-illat keksien tuollaisia tarinoita nettipalstalle
Kirjoitan nyt näistä kahdesta suuresta rakkaudestanikin vastapainoksi. Ajallisesti Ismo sijoittuu Anteron ja Eeron väliin ja Jarkko sijoittuu Heikin jälkeen.
Tapasin Ismon kun olin 21v ja hän 30v. Asuin samassa rakennuksessa missä hän oli töissä (itse olin opiskelija). Olimme muutaman sanan vaihtaneet vuoden ajan ennen varsinaista tapaamista. Hänen kotibileissään sitten aloimme kunnolla juttelemaan ja suhde muuttui nopeasti läheiseksi kaikin puolin. Hän kertoi että hänellä on tyttöystävä jonka kanssa ei mene hyvin ja tällä naisellakin oli muita miehiä. Ajattelin että en ikinä seurustelisi tuollaisen miehen kanssa, mutta hauskaa voin pitää. Noooh...sitten minä kuitenkin rakastuin häneen voimakkaasti. Suhdetta jatkui tällaisena kaksi vuotta. Kolmantena vuonna hän erosi tyttöystävästään joka oli kertonut että on lesbo. Sen kolmannen vuoden Ismo vietti itkien olkaani vasten ex-tyttöystäväänsä ja heidän yhteisiä vuosiaan. Lopulta minusta tuntui ettei hänen mielialansa tule nousemaan minun kanssani. Lähdin pois paikkakunnalta siksi aikaa kunnes hän saa päänsä selvitettyä. Viiden kuukauden päästä hän kertoi että oli löytänyt uuden naisen ja myöhemmin meni tämän kanssa naimisiin. Rakastin(tan) tätä miestä tosi paljon. Suhteemme jälkeen olemme olleet kymmenen vuotta hyviä ystäviä.
Tapasin muusikko-Jarkon harrastusten parista kun olin 34v ja hän 32v. Rakastuimme oitis, viehätys oli molemminpuolista ja molemmat olimme vapaita seurustelemaan. Jarkko sai minut vihdoin pääsemään Ismon yli. Hän halusi olla poikakaverini ja kaikki näytti kerrankin ruusuiselta. Kuukauden sisällä Jarkko kuitenkin sanoi ettei halua olla tiiviissä suhteessa vaan haluaa olla vapaa tapaamaan muitakin ja ehkä myöhemmin olisi valmis asettumaan vakavampaan seurusteluun kanssani. Suhde asettui sellaiseksi että en kysellyt Jarkon menoja. Paljon kuitenkin vietimme aikaa yhdessä ja välillämme oli todellista kipinää ja rakkautta. Muutaman kuukauden jälkeen ehdotin että kokeiltaisiin tehdä vauva. Olin itse jo siinä iässä että olis aika yrittää jos meinaa saada ja tiesin että Jarkon lasta tulisin aina rakastamaan kävi suhteessa miten kävi. Jarkko suostui ja parin kuukauden yrittämisen jälkeen olin raskaana. Se oli aika mullistus Jarkolle joka tarvitsi omaa aikaa. Emme pahemmin nähneet muutamaan kuukauteen. Nyt tilanne on se että Jarkko on innoissaan vauvan tulosta niin kuin minäkin, mutta näemme toisiamme vain noin 1-3 kertaa viikossa. Olen onnellinen lapsen saannista ja hän tulee saamaan paljon rakkautta meiltä molemmilta sekä meidän sukulaisilta ja ystäviltä. Tietenkin kun rakastaa miestä niin haluaisi hänet itselleen, mutta on vain tyydyttävä siihen että Jarkko ei rakasta minua tarpeeksi halutakseen olla kanssani todenteolla.
Onko tuo "tunteen" loppuminen parisuhteessa sitä, että ei enää jaksa imea miehen penistä ja pitäisi saada toinen penis imettäväksi?
Noista viidestä suhteesta tunteet loppui vain yhdessä (ensimmäisessä). (Kahdessa suhteessa tunteita ei ollut alunperinkään.) Se oli sellasta että ei halunnu hokea "rakastan sua, rakastan sua", ei halunnu olla lähekkäin, jatkuva kosketus ja hellyys miehen puolelta ahdisti, mies alkoi ärsyttää vaikka kuinka yritti ajatella että tänään olen toisin.
Ihan oikeasti älä nyt loukkaannu jos vähän tenttaan: minkälaisessa perheessä vietit lapsuutesi ja nuoruutesi? (siis jos uusioperheessä tai yh-äidin perheessä olet asuskellut niin ymmärtäisin vallan mainiosti tuon sinun asenteen parisuhteita kohtaan) Mielestäni tällaiset parisuhdeasiat pitäisi oikeasti kirjata jonnekin valtion rekistereihin (vähän rikosrekisterin kaltaiseen juttuun), että ihan oikeasti voi välttää tuollaiset naiset niinkuin sinä. Minun mielestä tuo sinun ensimmäinen parisuhde kaatui vain ja ainoastaan siihen, että tuosta suhteesta loppui se "uutuuden viehätys". Tuollaisesta nimittäin voisi jo lyödä jonkunlaisen Fx.xx mielenterveyskoodin johonkin terveyskeskuksen tietojärjestelmään, koska eihän missään parisuhteessa sitä "tunnetta" loputtomiin voi mitenkään riittää.
"Se oli sellasta että ei halunnu hokea "rakastan sua, rakastan sua""
---Hei ei minunkaan isä ja äiti tuollaisia toisilleen hoe vaikka ovat olleet avioliitossa yli 20 vuotta ja edelleenkin pystyvät elämään ja olemaan yhdessä eikä molemmilla varmasti ole sitä "tunnetta".
"ei halunnu olla lähekkäin"
---Harvemmin minunkaan vanhemmat ovat lähekkäin.
"jatkuva kosketus ja hellyys miehen puolelta ahdisti"
---Tämä onkin tarkemmin ajateltuna aika jännä juttu. Isäni nimittäin harvemmin koskettelee tai hellii äitiä. Koskettelu tulee lähinnä äidin puolelta kun se roikkuu lauantai-iltaisin isän kaulassa.
Ota ihan vain välihuomautuksena tämä, koska minua harvemmin muutenkaan otetaan mitenkään vakavasti.
Sitä on vaikea kuvailla sellaiselle joka (kenties?) ei ole ikinä seurustellut. Mutta jos kumppani haluaa joka päivä viettää kaiken aikaa kanssasi ja koko ajan tunkee lähelle niin siitä voi ahdistua. Pyysin häntä hieman helittämään, mutta hän vain takertui enemmän kiinni. Siitä tulee todella tukahduttava olo. Yhtenä iltana oikein sovimme että olen yksin kotona. Hän ei pystynyt siihen vaan lammasmaisesti ilmestyi oveni taakse ruusupuskan kanssa. Teki mieli kyllä tunkea ne ruusut jonnekkin... Jos mt-ongelmia hakemalla haetaan niin olisiko hänellä niitä ollut ennemmin kuin minulla? Kyllä parisuhteessa täytyy osata kuunnella toista varsinkin jos hän kertoo että ahdistaa eikä vaadi kohtuuttomuuksia. Rakastamisen hokemista harrasti hän. Minäkin sen ensimmäisen puoli vuotta mutta sitten se alkoi kuulostaa arkiselta mantralta. Ei sen sellaista pitäisi olla vaan sanotaan silloin kun tulee tunnepuuska. Olimme vain liian nuoria. Itse en ollut ennen seurustellut joten sellainen äkkinäinen läheisyys ja jatkuva seksi oli liian paljon. Vanhemmalla iällä olen tottunut miesten läheisyyteen, eikä noin kiinni olevia tapauksia ole ollutkaan. Samanlaista ahdistusta ei ole päässyt kasvamaan.
avoin suhde on se suunta mihin mennä. Ei mitään sellaista hiljaista kituutusta perinteisessä parisuhteessa missä minun ja sinunkin vanhemmat ovat olleet, kun eivät osanneet olla yksinkään.
Minä en tee avoimella suhteella yhtään mitään. Se on kuin kokisi puolikkaan suhteen kun ei koe niitä oikean ja aidon suhteen negatiivisia puolia. Kukin tavallaan.
Avoimia suhteita on niin monenlaisia. On "pelkkiä" panosuhteita ja on sellaisia että tavataan vanhemmat/kaverit ja ollaan yhdessä ilman seksiäkin. Noista minun kuuvamista viidestä suhteesta ne kaksi avointa suhdetta olivat pitkäaikaisimmat ja antoisimmat. Niissä tutustuin kunnolla ihmiseen. Eli tähän mennessä avoimet ovat olleet parempia kokemuksia minulle kuin perinteiset suhteet. Mutta jos kohdalle osuis niin minua kiinnostaisi kokea tavallinen suhde sellaisen miehen kanssa jota rakastan. Siksi olenkin alkanut miettimään että voisin kerrankin yrittää hakea jotain tiettyä. Kriteerilistaa väsäämään tai jotain! =D Jos ei onnistu niin olen ihan tyytyväinen näinkin että otan vastaan mitä elämä tuo.
no mikset rupea suhteeseen sellaisen kanssa johon oikeasti olet ihastunut?